Helmikuun lopulla on hyvä aika vaihtaa huonekasvien mullat. Viime vuonna leikkasin samalla pelargonit, mutta tänä vuonna aion tehdä sen erikseen vasta muutaman viikon kuluttua, kun kasvit ovat hieman asettuneet uusiin koteihinsa. 

Pelargoni ei välttämättä tarvitse joka kevät uutta ruukkua, koska sillä on aika pienet juuret. Tarkistin kuitenkin jokaisen ruukun tilanteen. Kastelin kaikki kasvit reilusti aamupäivällä ja laitoin puhtaita saviruukkuja vesialtaaseen likoamaan. Illansuussa kopautin juuripaakut irti ja katsoin, mikä tilanne oli.

Alla olevasta kuvasta näkyy, miten pienet juuret vuoden vanhalla Askola-pelargonilla oli viime keväänä. Tänä vuonna juuria oli selvästi enemmän, mutta ruukku ei ollut vielä tupaten täynnä. Vaihdoin silti sille isomman ruukun, koska se kasvaa hyvissä olosuhteissa isoksi ja isompi ruukku on vakaampi. Myös April Snow ja Dronning Ingrid saivat isot ruukut samasta syystä. 

Perinnepelargoni Askola.
Perinnepelargoni Askola.

Nimismiehen ja muut kompaktin kokoiset kukkijat pidin entisissä tai vain vähän isommissa ruukuissa. Haroin sormillani vanhaa multaa pois juuripaakkujen ympäriltä ja lisäsin ruukuttaessani uutta multaa. Muoviruukuissa kasvaneet viime kesän pistokkaat vaihdoin saviruukkuihin. Multana käytin ensin Plantagenin ja sen loputtua Kekkilän pelargonimultaa. 

Ostin kevättoimia varten myös perliittiä, vermikuliittia ja Seramista, kun kerrankin olin niin hyvinvarustetussa kaupassa, että niitä kaikkia oli tarjolla (Bauhaus). En kuitenkaan vielä avannut pakkauksia - kokeilen niitä toiste, ehkä siemenkylvöihin tai taimikasvatukseen. Nehän ovat kaikki jonkinlaista poltettua savea, joita käytetään lisäämään kasvualustan vedensitomiskykyä.

Vastaruukutetut.
Vastaruukutetut.

Viime keväänä minulla oli ruukutettavana myös pieniä amarylliksen eli hippeastrumin sipuleja, jotka olin ostanut alennuksella puutarhamyymälästä ja työntänyt isoihin juomalaseihin kukkimaan. Nämä pienoisamaryllikset Top Choice ja Christmas Star kukkivat minulla parhaillaan, enkä ole aikeissa vaihtaa niiden multaa.

Iso, jo useampana vuonna kukkinut, kerrottu amaryllis oli tehnyt peräti kaksi pikkupoikasta sivulleen. Irrotin ne viime kevään mullanvaihdon yhteydessä emokasvista. Toisen niistä hylkäsin liian pienenä, mutta toisen ruukutin kesäksi parvekkeelle kasvamaan. Se ei kuki vielä tänä talvena, mutta katsotaan, miten ensi kesän jälkeen käy.

Alla olevat kuvat ovat siis viime keväältä.

Amaryllikset.
Amaryllikset.

Uudistin viime keväänä myös kultaköynnöksen, köynnösvehkan ja muratin, jotka olivat kasvaneet liian isoiksi. Vehkasta ja muratista vain napsin pisimmät versot pois, mutta kultaköynnös vaati radikaalimpia toimia.

Olen istuttanut kultaköynnöksen uudestaan jo useita kertoja vuosien mittaan. Olen tehnyt sen yksinkertaisesti katkaisemalla versojen latvat ja työntämällä ne multaan, useita samaan ruukkuun. Pistokkaat ovat kuitenkin irronneet helposti mullasta ja osa niistä on aina kuollut. Nyt huomasin, että saattaa olla parempikin keino.

Lähellä kasvin versojen tyveä vaikutti olevan pienen kasvin näköisiä poikasia. Niissä ei ollut juuria, mutta ne näyttivät helposti irrotettavilta ja istutettavilta. Päätin kokeilla ja työnsinkin multaan verson kärkien sijasta niitä. Ja tämä onnistui! Kaikki juurtuivat ja alkoivat kasvattaa uusia lehtiä.

Vuoden kuluttua poikasten istutuksesta minulla on jo mukavan näköinen kultaköynnöspehko, jolle ei tarvitse tässä vaiheessa tehdä mitään.

Köynnösvehka ja muratti ovat kasvaneet entiselleen, joten niitä pitänee jälleen hieman latvoa. Teen sen varmaankin maaliskuussa samalla, kun leikkaan pelargonit. Muratti on selvästi kärsinyt valon puutteesta talven aikana, ja siinä on muutamia täysin kuivuneita versoja. Kokemus on osoittanut, että ne voi huoletta leikata kokonaan pois. Uusia kasvaa kyllä, kun olosuhteet jälleen paranevat.

Kultaköynnös vuosi sitten ja nyt.
Kultaköynnös vuosi sitten ja nyt.

Kuten sanottu, viime keväänä leikkasin pelargonit mullanvaihdon yhteydessä – kaikki muut paitsi Madame Salleronin, joka on enemmän mätäs kuin varrellinen kasvi. Se ja pikkuruinen Ansbrook Mulberry Blotch olivat kärsineet pahoin pimeästä talvikaudesta, mutta kesällä ne puskivat valtavan määrän uusia lehtiä ja oksia. Tänä talvena tarjosin pelargoneilleni reippaasti lukseja, joten hienohelmatkin lähtevät nyt uuteen kasvukauteen aivan eri asetelmasta kuin vuosi sitten.

Madame Salleron.
Madame Salleron.

Viime keväänä leikkaamani pelakuut, Askola ja Rosebud Appleblossom, eivät ottaneet rajusta käsittelystä yhtään nokkiinsa, vaikka jätin niihin vain muutaman lehden kuhunkin. Niistä kasvoi kesän aikana yhtä isoja tai isompia kuin alun perin. En tosin osaa vielä kovin hyvin ennakoida, mistä kasvi alkaa puskea uusia oksia, joten Askola näyttää aika holtittomalta. Oksat kiemurtelevat moniin suuntiin.

En välttämättä leikkaa Askolaa tänä keväänä. Kun käytössäni on ensimmäistä kertaa parvekkeen ohella myös piha, jossa on paljon katettua terassitilaa, pelargonit mahtuvat leikkaamattakin kasvattamaan lisää ulottuvuuksia.

Piiskamaisesti korkeutta kasvaneet nuoret pelargonit aion kuitenkin leikata. Myös Dronning Ingrid on leikkauslistalla, mutta pääasiassa pistokkaiden takia: saan siitä ainakin kuusi uutta vaaleanpunaista kaunotarta lasiverannalle. Sillä nythän minä suorastaan tarvitsen lisää kasveja! Kukitettavaa tilaa niin paljon enemmän. Tekee melkein mieli sanoa: lääniä. 360 neliötä.

Dronning Ingrid, Mårbackan tanskalainen pikkuserkku.
Dronning Ingrid, Mårbackan tanskalainen pikkuserkku.

--

Päivän kuva: Pelargonit ja hippeastrumit eli amaryllikset ryhmäkuvassa ennen viime kevään ruukutusta.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 61-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla