Vuosi sitten vietin koko joulunajan poissa kotoa Espanjan Aurinkorannikolla. Sukulaiset jäivät kokonaan vaille joululahjoja, koska en ollut paikalla niitä jakamassa. Rahatkin olivat vähissä.

Sen verran tunsin laiminlyönnistäni syyllisyyttä, että hamstrasin perillä varmuuden vuoksi matkalaukkuun ison pinon paikallisen laatutavaratalon teettämiä maustepakkauksia.

Kanelia, neilikkaa, inkivääriä, mahtavia isoja laakerinlehtiä, oreganoa, useita chililajikkeita, pippureita, timjamia. Kaikkien sanottiin olevan puhtaasti kasvatettuja ja valtaosin kotimaisia, siis espanjalaisia.

Tuomisille tuli käyttöä, kun sisareni tammikuussa kutsui sukulaiset juhlimaan erästä saavutustaan. Siellähän saisin tilaisuuden jakaa käytännölliset lahjani. Mutta miten tekisin sen niin, ettei lahjusten vaatimaton rahallinen arvo loukkaisi saajia? Jotakin pitäisi keksiä.

Arpajaiset olivat suurmenestys!

Penkoessani joulukoriste- ja paketointitarvikevarastoani sen sitten hokasinkin. Pitäisin lahjaonginnan!

Sujautin maustepussit anopin jäämistöstä pelastamiini vanhanaikaisiin, kuviopainettuihin joulupaperipusseihin itsekseni myhäillen: arvasinhan, että näille tulisi vielä käyttöä! Ongintalangaksi valitsin puna-valkoista puuvillanarua, jota olin jonakin jouluna käyttänyt voimapaperilla päällystettyjen kirjalahjojen koristeena.

Lahjapussit olisivat näkymättömissä isossa, valkoisessa paperikassissa. Miten saisin ongintanarut pysymään siististi esillä paperikassin ulkopuolella?

Sidoin jokaisen narun päähän erilaisen pikku joulukoristeen. Käytin Ikean kevyitä muovitähtiä, lasisia prismoja, puusydämiä ja punaisia koristemarjoja - mitä ylimääräistä nyt laatikosta sattui löytymään. Helyt näyttivät oikein koristeellisilta roikkuessaan paperikassin päällä.

Arpajaiset olivat suurmenestys, vaikka itse sanonkin. Nuoret ja vanhat nauttivat yhtä lailla oikean helyn valinnasta, ja joulupussien sisältöjä vertailtiin innoissaan. En olisi osannut jakaa lahjoja paremmin, vaikka olisin laittanut pussien päälle nimet. Iäkkäämpi väki sai kaneleita ja kardemummaa, kokeilunhaluiset nuoret tulisia chilejä. Erikoisimmat mausteet, joita en itsekään olisi osannut käyttää, osuivat ruoka-alan ammattilaisille. Siinäpä heille haastetta!

Pienellä rahalla saatiin paljon hauskuutta aikaan. Ideaa saa vapaasti kopioida.

--

Päivän kuvat: Lahjaonginnan valmistelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla