Kirjoitukset avainsanalla liikunta

Jos jonkin asian väitetään olevan paras tai jopa ainoa vaihtoehto, alan melkein aina heti miettiä, millä muilla, esitettyä miellyttävämmillä tavoilla tavoitteeseen voisi päästä. Useimmiten vaihtoehtoja löytyy. Ihan hiljattain joku uskotteli, että liikunta on paras vaihtoehto, jos haluaa elää pitkään, ja siksi sitä on hyvä harrastaa, vaikkei se olisi mieluisaakaan. Koen tuollaisen kutsuna väittelyyn.

Liikunta on hyvä ja kannatettava harrastus, jonka tiedetään edistävän terveyttä monin tavoin. Mutta aina, kaikille ja joka tilanteessa paras vaihtoehto? Ja niin välttämätön, että sitä kannattaisi harrastaa, vaikkei siitä pitäisi eikä siitä saisi minkäänlaista mielihyvää? Enpä usko, eikä tutkimustietokaan tuollaista tue.

Liikunnasta kyllä paasataan enemmän kuin muista pitkän iän avaimista, mutta se johtuu siitä, että joka härjillä ajaa, se härjistä puhuu. Terveysalan ihmiset tuppaavat arvostamaan fyysisiä asioita. Heille on luontevaa puhua liikunnasta, koska monet heistä ovat itse liikunnallisia.

Toinen syy liikunnan painottumiseen lienee siinä, että liikuntaharrastuksiin usein liittyvät askeesin ja itsekurin ihanteet sopivat vähän liiankin hyvin suomalaiseen mentaliteettiin. Kyllä pitää ainakin muutaman kerran vuodessa lähteä juoksemaan pimeällä räntäsateeseen, että saisi palkinnoksi pitkän elämän ja hippusen hyvinvointia.

Ihminen on kuitenkin kehomieli eikä pelkkä keho. Mielen hyvinvointi on terveyden ja pitkän iän kannalta vähintään yhtä tärkeää kuin lihaskunto. Niinpä hyvinvointiaan voi pitää yllä ja parantaa monilla muillakin tavoin, jos liikunta ei ole mieluisaa tai mahdollista. Hienointahan olisi, jos pystyisi harrastamaan kaikkea hyvää tekevää monipuolisesti, mutta läheskään kaikilla eivät siihen rahkeet riitä.

En pidä pitkää ikää tavoittelemisen arvoisena. Jos kuitenkin pyrkisin siihen, aloittaisin näistä aivoja hoitavista, itselleni mieluisista ja yhtä lukuunottamatta hiettömistä keinoista (koska pystyn liikkumaan kivutta vain vähän):

1. Lukeminen

Lukeminen pidentää ikää enemmän kuin liikunta ja terveellinen ruokavalio. Useat, luotettavat tutkimukset todistavat, että kirjojen lukeminen on kaikista terveyteen vaikuttavista tekijöistä tehokkain. Se pidentää elämää keskimäärin kaksi vuotta. Eliniän pidentämisen lisäksi lukeminen rauhoittaa, vähentää stressiä, kohottaa mielialaa sekä lisää hyvän olon ja terveyden tunnetta. Kaikki tämä ilman askeesia, itsekuria, itkua ja hammasten kiristelyä. Lisätietoja täältä: https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/kirjastokortti-pidentaa-ikaa/

2. Saunominen

Saunominen pienentää merkittävästi aivoinfarktin, sydän- ja verisuonisairauksien ja kuolleisuuden riskiä. Hanakat saunojat elävät pidempään. Jo pari kolme kertaa viikossa antaa hyvän hyödyn. Eli jos ei pysty tai jaksa lähteä aamulenkille, aamusauna on yhtä terveellistä. Lisätietoja täältä: https://yle.fi/uutiset/3-10188132

3. Käsityöt

Jotkut väittävät, että ihminen on luotu liikkumaan. Sekin voi olla totta, mutta aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan ihminen on luotu tekemään käsillään. Käsitöiden tekeminen on tehokas palautumisen väline aivoille ja keholle. Nykyajan vitsaukset uupumus, huono unen laatu ja keskittymiskyvyttömyys hellittävät, kun ihminen saa kaikessa rauhassa kutoa sukkaa tai virkata sipulipussia. Olen varma, että kuvataiteen tekeminen eli tutummin töhertely kuuluu tähän samaan joukkoon. Lisätietoja täältä.

4. Musiikki

Musiikin vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ovat vahvat ja moneen kertaan todennetut. Musiikki vähentää stressiä sekä lievittää kipua, ahdistuneisuutta ja masennusta. Ylikierroksilla käyvä elimistö on mahdollista palauttaa normaalitilaan musiikin avulla. Musiikin vaikutus näkyy verenpaineen laskemisena, sydämen sykkeen hidastumisena ja hormonierityksen muutoksina. Musiikki edistää myös kognitiivisia toimintoja, kuten tarkkaavaisuutta, oppimista ja viestintätaitoja. Musiikki auttaa sekä tunneilmaisussa että tunteiden hallinnassa. Vaikutukset ovat samat riippumatta siitä, musisoiko itse vai kuunteleeko toisten tekemää musiikkia. Lisätietoja täältä: https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=kpi00410

5. Luonto

Luontoalueiden merkitystä ihmisten terveyteen ja kuolleisuuteen on tutkittu laajoissa, kansainvälisissä tutkimuksissa. Jo kymmenen minuuttia metsässä laskee verenpainetta ja tasoittaa pulssia. Mitä lähempänä viheraluetta ihminen elää, sitä terveempi hän on. Jos ei enää pysty samoilemaan metsässä, pystyy ehkä kävelemään puistoon tai hoitamaan parvekepuutarhaa. Mullan kanssa puuhastelu parantaa vastustuskykyä. Lisätietoja täältä ja täältä.

--

Päivän kuvat: Käyn tämän tästä parvekkeella tarkistamassa, miten istutukseni voivat. Tällä hetkellä siellä kukkivat Persian Pearl -tulppaanit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Evogenomin geenitestipaletti sisältää paljon hyvinvointiin liittyvää pikkutietoa, jota on kiinnostavaa lukea, vaikkei sitä voi ihan tosissaan ottaakaan. Tietyt asiat, jotka olen aina tiennyt itsestäni, saivat tuloksista geneettisen vahvistuksen. Muutamat hellimäni ”faktat” taas paljastuivat luuloiksi – tai paremminkin ympäristön vaikutuksiksi tai omien valintojen seurauksiksi.

1. Olen geneettisesti illanvirkku ja huonouninen.

TARUA. Geenitestin tuloksista päätellen olen hankkinut unihäiriöni ihan itse eikä niihin ole erityistä perinnöllistä alttiutta. Tieto antaa toivoa, että voisin vielä joskus saada unirytmini kuntoon.

Minulla on nykyään myöhästynyt tai herkästi myöhästyvä unirytmi, mutta se on luullakseni tullut vasta hamstring-kipujen myötä. Totuin valvomaan kipeänä pikkutunneille, eikä nukahtaminen enää tahdo onnistua mitenkään ennen puolta yötä. Geneettisesti sopeudun tarvittaessa nousemaan varhain tai valvomaan myöhään.

Olen aina ollut herkkäuninen. Geenitestin mukaan minulla ei kuitekaan ole geenimuunnosta, joka tekisi unirytmistäni tavallista lyhytsyklisempää. Se, että heräilen yöllä enkä saa helposti uudelleen unta, ei johdu ainakaan tuosta geenistä.

2. Vuorotyö sopisi minulle.

TOTTA. Minulla on vuorotyöläisen geeni. Ei tiedetä, miksi tämän geenimuodon omaavat päätyvät muita useammin tekemään ilta- tai kolmivuorotyötä, mutta niin vain on. Tunnistan tästä kyllä itseni. Olen ollut vuorotyössä ja tykkäsin siitä. Päivätyöhön siirtyminen tuntui silloin tosi rajoittavalta. Voi tosin olla, että tuo joustavuus kuului vain nuoruuteen, sillä nyt tuntuu, että mikä tahansa epäsäännöllisyys suistaa unirytmini raiteiltaan.

3. Elimistöni on erityisen energiapihi.

TARUA. Olin kuvitellut, että kehoni on erityisen energiapihiä mallia, mutta geneettisesti aineenvaihduntani on ihan normaalia tasoa. Energiapihejäkin kyllä on. Heillä on tavallista pienempi lämmöntuotanto ja heille tulee muita herkemmin kylmä. He myös varastoivat lämmöntuotannosta yli jäänyttä energiaa valkoisiin rasvasoluihin enemmän kuin muut. Minä en kuulu heihin, vaan elimistöni varastoi energiaa ihan normaalisti. Vaikka minulla onkin usein kylmä.

4. Proteiinit ovat laihdutuksen avain ja lukko.

TARUA. Siinä on perinnöllisiä eroja, mitkä ruoka-aineet ketäkin parhaiten lihottavat ja laihduttavat. Jotkut pysyvät helposti hoikkana runsaasti valkuaisaineita sisältävällä ruokavaliolla, toisten painonhallintaa runsas proteiini vaikeuttaa. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Perimän perusteella minulle sopisi ruokavalio, jossa ravinnon kokonaisenergiasta vain noin 15 prosenttia tulisi proteiineista. Olen kyllä itse kokenut, että proteiinien syöminen joka aterialla pitää tehokkaasti nälkää poissa, joten luulenpa, ettei tämä ole koko totuus.

5. Muut laihtuvat helpommin kuin minä.

TOTTA. On ihmisiä, jotka hitaiden hiilihydraattien eli kasvisten ja kokojyväviljan syöminen pitää hoikkana ilman isompaa vaivannäköä. He siis hyötyvät hitaista hiilareista muita enemmän. Valitettavasti en kuulu heihin. On myös ihmisiä, jotka saavat syödä tavallista enemmän rasvaa lihomatta, kunhan rasva on hyvälaatuista eli monityydyttämätöntä. Valitettavasti en kuulu heihinkään. En myöskään kuulu niihin, joiden laihtumista kuidun lisääminen ruokavalioon vauhdittaa. Minulta puuttuu siis ainakin kolme lihomiselta suojaavaa geenimuunnosta.

6. En ole erityisen makeanhimoinen.

TOTTA. Otan mielelläni  jälkiruokaa, pidän leivonnaisista ja saatan napata kourallisen karkkia, kun sitä on tarjolla, mutta en tunne varsinaista makeanhimoa. Geenitesti vahvistaa tämän, sillä minulla ei ole geenimuunnosta, joka kasvattaisi makean tarvetta tavallista isommaksi. Lenkkimakkaranhimoni ei ilmennyt tuloksista.

7. Minulla on erittäin hyvä ruokahalu.

TARUA. Omasta mielestäni ruokahaluni on lähes kyltymätön, mutta geenitestin mukaan se on keskitasoa. Saan kuitenkin syömisestä keskimääräistä vähemmän mielihyvää, minkä takia joudun syömään muita enemmän saavuttaakseni saman mielihyvän. Tuon kyllä tunnistan. En ole täysin tyytyväinen ennen kuin vatsani on aivan pinkeänä. Kaikeksi onneksi täytän mahalaukkuni ihan mieluusti kasviksilla, sillä minulla on geenimuunnos, joka saa kasvikset maistumaan hyviltä. Kuulun myös geneettisesti kitkerän maistajiin ja minussa saattaa olla rippunen supermaistajan vikaa. Totta. Esimerkiksi kahvi ja humaloidut oluet maistuvat suussani epämiellyttäviltä, mille löytyi nyt geneettinen perusta.

8. Olen tyypiltäni pitkänmatkanjuoksija.

TOTTA. Olin koulussa aivan surkea kaikessa muussa urheilussa paitsi maastojuoksussa, joka oli ainoa kestävyyslaji, jota siellä kokeiltiin. Ei ole ihme, että jäin varhaiskeski-iässä koukkuun nimenomaan juoksemiseen, sillä minulla on  tavallista vahvempi perinnöllinen taipumus kestävyysurheiluun. Valitettavasti minulla on kuitenkin myös geenit, jotka sijoittavat hamstring-jänteiden kiinnityskohdan hieman tavallisuudesta poikkeavaan paikkaan, jossa ne ovat tavallista alttiimmat ärtymään ja tulehtumaan. Tämä ei näkynyt geenitestissä, vaan sen kertoi maan paras jännekirurgi muutama vuosi sitten. Kestävyyslajit jäivät historiaan samoin kuin useimmat muutkin liikuntamuodot.

9. Haavani parantuvat tavallista nopeammin.

TOTTA. Äitini tiesi tämän jo, kun olin alakoulussa. Muistan hänen kertoneen, että isälläni haavat paranevat tosi nopeasti, ja minä olen samanlainen. Tällä tosiaan on geneettinen perusta: veressäni kiertää tavallista enemmän kasvutekijöitä, jotka nopeuttavat haavojen paranemista ja kasvattavat voimaharjoittelijan lihaksia tavallista nopeammin. Myös luutuminen tapahtuu minulla ripeästi.

10. Minulla on korkea kipukynnys.

TARUA. Olen kuvitellut kipukynnykseni olevan korkea, koska kestin tulehtuneen hampaan juurihoidon ilman puudutusta. Myös muuan fysioterapeutti on kommentoinut kipukynnystäni, koska kestin kuulemma rentona käsittelyä, jonka kourissa useimmat voihkivat kivusta. Tämä ei kuitenkaan taida pitää paikkaansa. Jotkut geenimuunnokset vähentävät kivuntunnetta ja jotkut lisäävät sitä, mutta minulla ei ole kumpaakaan.

11. Elimistöni kestää hyvin paastoamista.

TOTTA. Kun kokeilin pätkäpaastoa, minun oli helppoa sopeutua päiviin, jolloin söin vain noin 500 kcal. Geenitesti kertookin, että verensokerini on perinnöllisesti hieman tavallista korkeampi. Se voi vaikuttaa niin, että paastotessa ei tule helposti nälkä. Myös triglyseridejä on minulla paaston aikana veressä tavallista enemmän, mikä pitää toimintakyvyn tavallista parempana. Minulta ei veto lopu, vaikka ruoka loppuisi, mutta erittäin äreä minusta kyllä tulee. Kannattaa ruokkia pikaisesti, kun niin käy.

12. En voi vastustaa miehen tuoksua.

TOTTA. Miehen ihon luontainen tuoksu on minulle tärkeä vetovoimatekijä. Geenitesti vahvistaa tämän. Androsteroni on feromoni, jota jotkut eivät kykene haistamaan ollenkaan, joidenkin mielestä se haisee pahalta ja toiset kokevat sen makeana tai vaniljaisena. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Puolisoni ei käytä mitään hajusteita, ja hän on minusta parhaan tuoksuinen ihminen ikinä. Oma tuoksuni on geenitestin mukaan tavallista vaimeampi, joten en kuulemma tarvitsisi välttämättä deodoranttia joka päivä. Noh, riippuu siitä, mitä puuhailen ja miten usein käyn suihkussa, mutta saattaa tuossakin jotakin perää olla. Vai mitä, työkaverit?

--

Päivän kuvat: Daalioita.

Kommentit (0)

Aloitin PhysioPilateksen tammikuussa intoa uhkuen: mahtavaa, että löytyi ryhmäliikunta, joka sopii minullekin. Jouduin kuitenkin keskeyttämään jo ennen kuin 10 kerran korttini oli kulunut loppuun. Miksi kävi näin?

1. Vetäjä nosti tunnin rasitustasoa liian nopeasti

Alussa meni monta kertaa ihan hyvin, kun pakara- ja takareisiliikkeitä tehtiin kohtuullinen määrä. Ohjaaja kuitenkin lisäsi rasitusta kerta kerralta olettaen ehkä kaikkien lihaskunnon kehittyvän. Minulla lihaskunto ja takareisilihasten jänteiden kunto eivät kehity tasatahtia. Ryhmä eteni kipeiden jänteideni kannalta aivan liian nopeasti, ja parin kuukauden kuluttua tunti oli jo minulle liian vaativa. Olin maanantain tunnin jälkeen jälkeen koko loppuviikon kipeä. Lopetin vähin äänin.

2. Tunnilla kävi tervettä jumppakansaa

Vaikka tunnin nimi oli PhysioPilates, minusta tuntuu, että iso osa osallistujista oli terveitä ja krempattomia, monet jo valmiiksi aika hyväkuntoisia. Uskon, että tunti vastasi enemmän paljon liikkuvien kehonhuoltotarpeisiin kuin minun vaatimattomiin kuntoutustarpeisiini.

3. Ryhmäpaine toimi väärään suuntaan

Ryhmäliikunnassa on ideana, että porukan paine saa treenaamaan kovemmin ja jaksamaan enemmän. Olen sen verran kilpailullinen, että ryhmäpaine toimi liiankin hyvin. Vaikka alussa muuta luulin, en lopulta pystynyt olemaan tekemättä (sanotaan nyt vaikka) 100 pakaraliikettä, kun kaikki muutkin tekivät ja lihaskuntoni siihen riitti. Jänteeni kuitenkin olisivat kestäneet vain 60 liikettä ja kipeytyivät jälkeenpäin. Käynti joka toinen viikko ei auttanut, koska sillä välin ohjaaja oli jälleen kiristänyt tahtia.

4. Minua ei hävetä jättää kesken, jos jatkaminen olisi tyhmää

Tositekijät naureskelevat niille, jotka aloittavat kuntoilun syksyllä tai joulun jälkeen, mutta jättävät nopeasti kesken. Minusta luovuttaminen on kaunista. Se kertoo, että ymmärtää kehonsa ja mielensä asettamat rajat ja pystyy arvioimaan tilanteen uudestaan, kun rajat tulevat vastaan. Aina ei kannata jatkaa. Ryhmäliikunnassa ei myöskään ole järkevää vaatia, että koko ryhmä alkaisi toimia yhden jäsenen toiveiden mukaan.

5. En välttämättä tarvitse ryhmää liikkumiseen

Olen treenannut joogaa vuosien mittaan paljon enemmän kotona kuin salilla. Välillä vain vaihtelu virkistäisi. Olisi kiva ulkoistaa jumppaohjelman suunnittelu ja antaa ohjat osaavammalle. Työnantajan avokätisesti tarjoamia liikuntaseteleitäkin olisi mukava käyttää. Mutkun ei minulle taida sopia sellaisenaan edes ikäihmisten tuolijumppa. Joten pitäkää tunkkinne, palaan omalle matolleni.

--

Päivän kuvat: Pelargoni Apple Blossom kukkii parvekkeellani.

Kommentit (2)

Helin
1/2 | 

Hei, samaa mieltä kanssasi. Ei ehkä yhtä tehokasta yksin treenatessa, mutta eipä myöskään tarvitse yrittää pysyä muiden tahdissa. Liikutaan me vaan omaan tahtiimme ja olkaamme siitä iloisia. Mukavaa liikuntasyksyä.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Niinpä! Niin kauan on asiat hyvin, kun pystyy edes omin nokkineen liikkumaan.  Iloitkaamme siitä.

Puolitoista vuotta jänneleikkauksen jälkeen aika oli viimein kypsä uudelle liikuntaharrastukselle. Laji on PhysioPilates, jota ohjaa lajiin koulutuksen saanut fysioterapeutti. Se on muuten samanlaista kuin pilates, mutta ohjaajalla on tavallista paremmat valmiudet ottaa huomioon krempat ja vaivat.

Minähän innostuin viime talvena Feldenkraisista, vaikken pystynyt tekemään läheskään kaikkia liikkeitä ja tulin tunnin jälkeen melkein aina kipeäksi. Oli ehkä minun onneni, että ohjaaja vaihtoi hetkeksi maisemaa, eikä kotikaupungistani löytynyt korvaavaa ohjaajaa. Lopetin harrastuksen siihen, enkä sen jälkeen ole käynyt millään ohjatuilla tunneilla. Hyvin vähän olen kotonakaan joogannut.

Jumppailu sujui kuitenkin joululomalla sen verran kivuttomasti, että päätin tutkia paikallisten joogasalien ja kuntokeskusten ohjelmistoa sillä silmällä. Useimmista paikoista ei löytynyt mitään, mitä olisin uskaltanut kokeilla, tai sitten aikataulut tai sijainti olivat sopimattomat.

Mutta sitten tuli match. Vaikka Oasis Pilates & Yoga on kotoani ja työpaikaltani hieman kauempana kuin moni muu sali, sinne on molemmista bussiyhteydet ovelta ovelle. Ja heillä on maanantaisin kello 19 alkava PhysioPilates-ryhmä, jonka he sanoivat sopivan myös tuki- ja liikuntaelinvaivaisille. Ilmoittauduin netissä tutustumistunnille.

Levitin mattoni eturiviin, jotta näkisin hyvin, ja pylvään viereen, jotta tuntisin oloni turvalliseksi.

Ensivaikutelma studiosta oli harmoninen. Tilat ovat hyvin suunnitellut ja kauniisti kunnostetut. Itse asiassa kaunein joogastudio, jossa olen koskaan käynyt. Tosin en ole käynyt kovin monessa.

Olin varautunut tilan mahdolliseen viileyteen Kaino-leggingseillä ja -tunikalla. Muilla oli oikeat treeniasut, ja minäkin luovuin heti tunikastani, koska sali oli varsin lämmin. Ei minun kyllä hikikään tullut tavallisessa pitkähihaisessa t-paidassa.

Pukuhuoneessa oli ison laukun mentävät, lukolliset säilytyslokerot ja aulatilassa pienemmät, lompakolle tai pienelle käsilaukulle sopivat lokerot. Kassi kaappiin numero tiu ja saliin.

Levitin mattoni eturiviin, jotta näkisin hyvin, ja pylvään viereen, jotta tuntisin oloni turvalliseksi. Hieman hirvitti, kun ohjaaja kysyi ensimmäiseksi, moniko oli ensi kertaa pilatestunnilla. Kukaan ei ollut. Fuskasin vähän, koska olin ollut vain joogapilatestunnilla, ja toivoin parasta.

Lopetin tai jätin tekemättä, kun tuntui liian pahalta, mutta jouduin tekemään nämä päätökset tunnin kuluessa yksin.

Ei olisi tarvinnut huolestua. Useimmat harjoitteet olivat minulle tuttuja. Pari kertaa ohjaaja tuli korjaamaan, kun teinkin Feldenkraisia enkä Pilatesta. Feldenkraisissahan tavoitteena on käyttää mahdollisimman vähän voimaa. Liikeradat saadaan laajoiksi ja vaivattomiksi kehon eri osien yhteistoimintaa korostavalla tekniikalla. Pilates taas tähtää paljolti korsetin vahvistamiseen, ja keskivartalon syvillä lihaksilla teetetään töitä melkein koko ajan, kun muu keho liikkuu. Tämä on aika iso ero.

Sen sijaan takareisiongelmiini ohjaaja ei reagoinut mitenkään. Jätin takareisivenytykset oikeastaan kokonaan väliin enkä pystynyt tekemään pakaroita ja reisiä rassaavia liikkeitä kuin ehkä puolet siitä mitä olisi pitänyt. Olisin odottanut, että hän olisi jo ennen tuntia kysynyt, minkä tyyppisiä vaivoja osallistujilla on, ja ottanut ne sitten huomioon tunnin aikana. Juuri siksi kai tunnin nimi on PhysioPilates, että krempat otetaan huomioon? Nin ei käynyt. Tietenkin on mahdollista, että hän tunsi muut osallistujat ennestään tai oli jutellut heidän kanssaan ennen tuntia, kun en ollut paikalla näkemässä.

Koetin pysyä mukana, mutta lopetin toistot kesken, kun alkoi tuntua liian pahalta. Jouduin kuitenkin tekemään nämä päätökset tunnin kuluessa yksin. Kävin sitten tunnin jälkeen pikaisesti kertomassa hänelle, miksi tein niin kuin tein.

Kolmannella tunnilla hän kehotti niitä nostamaan kätensä tunnin aikana, jotka havaitsevat, etteivät pysty tekemään jotakin liikettä. Hän tulisi sitten neuvomaan vaihtoehdon. Näin, että tämä toteutuikin. Itse en nostanut kättäni, koska olin jo kokenut, että kyllä minun kannattaa tehdä noita takapuolta rassaavia liikkeitä, vaikka ne rasittavatkin. Uskon, että tarvitsen niitä. Eikähän ohjaaja voi minun puolestani tietää, milloin minun pitää lopettaa.

Kaikki on siis muuten hyvin, paitsi että hiukan mietityttää, mitä ne kaikki hoikat, urheilulliset leidit ajattelevat nähdessään, että juuri mikään kehoni osa ei pysty täyteen liikerataan. Takareisivammojen lisäksi myös olkapäävaivat ja kireät akillesjänteet panevat vastaan. Luulevatkohan he, että olen ikuinen sohvaperuna, jonka pitäisi vain jumpata enemmän? No, luultavasti he eivät ole edes huomanneet. Ja jos ajattelevat jotain, ovat väärässä paikassa.

Jänteeni kestävät kipeytymättä selvästi entistä useampia toistoja.

Ensimmäisen tunnin jälkeen jänteeni olivat hivenen rasittuneen tuntuiset, joten otin varmuuden vuoksi kaksi Panadolia ennen nukkumaanmenoa. Ilokseni nukuin aamuun asti. Jee! Olin liikuntatunnilla, mutta se ei tehnyt minua kipeäksi eikä valvottanut! Minähän olin melkein normaali!

Tuon jälkeen olen käynyt tunnilla neljä kertaa. Ohjelma on joka kerta vaikeutunut hieman, enkä tosiaan ole kertaakaan pystynyt tekemään kaikkea. Useimmiten olen tarvinnut särkylääkkeen nukkumaan mennessä.

Olen kuitenkin huomannut pientä kehitystä. Jänteeni kestävät kipeytymättä selvästi entistä useampia toistoja. Teen joka kerta kipuun asti ja vähän ylikin, mutta siitä ei ole seurannut mitään sellaista, mitä ei yksi särkylääke hoitaisi.

Joku monista fysioterapeuteistani sanoi, että on normaalia, että kudokset tuntuvat kipeiltä pari tuntia treenin jälkeen, mutta yöunia harjoittelu ei saisi viedä, eikä tietenkään kipu saisi kestää useita päiviä. Näillä kriteereillä mitattuna PhysioPilates sopii minulle ihan hyvin.

Joogasalin kassa näytti kyllä hieman kummastuneelta, kun kieltäydyin tulemasta lähes samalla hinnalla salille kaksi kertaa viikossa. Perustelin väittämällä, etteivät jänteeni kestä enempää kuin kerran viikossa. Sehän ei oikeastaan ole totta. Kyllä jänteeni kestäisivät useamminkin, mutta eivät mitään rajumpaa, ja PhysioPilatesta on vain kerran viikossa.

Oli miten oli, olen jo alkanut katsoa treenivaatteita sillä silmällä. Ostamaan asti en ole päässyt, koska koot loppuvat kesken. USA:ssa näyttää olevan paljon xxl-kokoisten urheiluvaatekauppoja, mutta kotimaasta en ole vielä löytänyt yhtään. Mistä te muut hankitte liikunta-asunne? Olen joogasalin ainoa selvästi ylipainoinen enkä haluaisi sen lisäksi olla ainoa alusvaatteisillaan.

--

Päivän kuvat: Bougainvilleoita eli ihmeköynnöksiä Benalmadenasta.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2018
2017
2016