Vaikka kesä on ollut aikaisessa, parvekkeellani ei juuri nyt kuki paljon mikään. Torilta saisi kyllä kukkaloistoa rahalla, mutta tänä vuonna olen turvannut entistä enemmän omaan taimituotantooni. Ilahduinkin kovasti, kun näin ensimmäisen, pikkuruisen sinivaulan nupun. Amppelissa on kymmenkunta siemenistä kasvanutta versoa, jotka kasvavat nyt noin viisi senttiä päivässä.

 

 

Sinivaulalla on kaunismuotoiset lehdet, eikö teistäkin? Sillä ei ole kärhiä, vaan se kiipeää kiepauttamalla lehden kannan kohteensa ympäri. Irrottelin taipuisat versot amppelin vaijereista ja  kannustin niitä mieluummin tarttumaan toisiinsa ja kääntymään alaspäin. Sainkin ne melko helposti kasvamaan toivottuun suuntaan.

 

 

Hajuherneen taimet ovat vankistuneet kovasti (vasemmalla ennen, oikealla jälkeen), ja niissä on jo ensimmäiset nuput. Ne pääsivät yllättämään minut täysin. Viime kesänä hajuherneeni kasvattivat puolitoistametrisen varren ennen kuin alkoivat kukkia, mutta nämä ovat tuskin 15-senttisiä! Hyvä niin, kääpiölajikkeita näiden pitikin olla. Karusellissa on Villa Roman nuppuja, yllä olevassa kuvassa Purple Cupid. 

 

 

Siemenestä kasvattamani mansikat eivät vielä kuki, mutta ne ovat juurtuneet amppeliin niin hyvin, että kasvattavat kyllä varmasti myös kukkia ja marjoja. On aina yhtä iso ihme, miten pienestä ne lähtevät alkuun. Amppelissa on kaksi isoa ja yksi kääpiökasvuiseksi jäänyt taimi. Se on jännäää, että osa taimista ei vain ikinä lähde kunnolliseen kasvuun. Tämä pätee niin mansikoihin kuin sinivaulaankin. Hajuherneet taas joko itävät tai eivät, mutta kaikki taimet kyllä kasvavat.

 

 

Myös freesioiden ja gladiolusten kasvu on ollut komeaa. Niissä ei ole vielä tietoakaan kukkavanoista. Gladiolushan kukkii usein vasta elo-syyskuussa. Nyt on ollut niin lämmintä, että freesiat ovat tainneet vähän jopa kärsiä siitä. Jännä nähdä, onnistuuko kukinta.

 

 

Mutta uskoisitteko tätä? Kyseessä on sama kasvi! Taimikasvatuksessa se oli pinkki, amppelissa pinkillä marmoroitu vaaleankeltainen. Todella erikoinen tapaus. Maltan tuskin odottaa, että siitä kasvaa iso, tuuhea ja mahdollisesti monivärinen miljoonakellopilvi. En osaa sanoa, mikä muuttaa värin. Osaatteko te?

 

 

Tämän kuvan oikeassa alakulmassa kyhjöttää kielo, joka selviytyi talvesta kellarissa, muttei ole kukkinut ollenkaan. Se on kylläkin yrittänyt levittäytyä tekemällä pari sivuversoa. Ruukun reunat tulivat kuitenkin vastaan, eivätkä versot ole kasvaneet täyteen mittaan.

Ai niin, viimeisessä karusellin kuvassa on kerrottu lilja, jonka odotan kukkivan parin viikon sisällä. Siitä pitäisi tulla komea. Minulla on niitä itse asiassa kolme, joten eiköhän tässä ihan kohta saada muutakin kuin vihreää ihasteltavaa.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tulekaan maraton- eikä joogamummoa, vaan tulee kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 63-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla