Minulla oli keväällä pitkä lista kysymyksiä siirtolapuutarhaelämästä. Valvoin ja mietin niitä yökaudet ja tuskailin, kun mistään ei tuntunut löytyvän vastauksia valmiina. Sosiaalisessa mediassa ja blogeissa vain hehkuteltiin siirtolapuutarhaelämän ihanuutta ja jaettiin kauniita kuvia, mutta niistä ei ollut apua, kun olisin lähinnä halunnut tietää, minne mökillä kannattaa kakata. Koska siirtolapuutarhan vuosi ei ollut vielä virallisesti alkanut eikä palstoilla näkynyt ketään, en voinut kysyä edes naapureilta.

Siirtolapuutarhan kausi 2021 päättyi viime viikonloppuna siihen, että yhdistyksen viirit poistettiin sisäänkäyntien lippusaloista, ilmoitustaulut peitettiin, yhteisten alueiden kalusteet siirrettiin sisään ja kesävesi katkaistiin isoissa yhteistalkoissa. Olen kesän aikana löytänyt vastaukset useimpiin kysymyksiini, ja viimeiset kysyin talkoiden aikana eräältä siirtolapuutarhayhdistykseni aktiivijäseneltä.

Aion myöhemmin kirjoittaa oman tarinan polttavimmasta ongelmastani eli vesi- ja jätehuollon järjestämisestä mökissä, jossa ei ole vesijohtoa eikä viemäriä. Tässä tulevat kuitenkin kevään ja kesän aikana pohtimani puutarhanhoitoa koskevat kysymykset ja niiden vastaukset.

Nämä kaikki jäivät minulta keväällä tunnistamatta. Tunnistatko sinä loistotädykkeen, vuorikaunokin ja jalopähkämön? Itse en ollut niistä koskaan kuullutkaan.
Nämä kaikki jäivät minulta keväällä tunnistamatta. Tunnistatko sinä loistotädykkeen, vuorikaunokin ja jalopähkämön? Itse en ollut niistä koskaan kuullutkaan.

1.  Miten rikkaruohot erottaa perinneperennoista?

Ensimmäisenä kesänä sitä ei vielä tarvitse osata. Voi lähteä oletuksesta, että jos taimi kasvaa kukkapenkissä, se on todennäköisemmin kukka kuin rikkaruoho. Voikukka, juolavehnä, korte ja pelto-ohdake ovat helppoja tunnistaa ja ne voi kitkeä suoralta kädeltä. Itse poistin kukkapenkistä myös ison peurankelloesiintymän ajatellen, että kyseessä on rikkaruoho, joka kuristaa päivänliljoja. Palavarakkaus sai niin ikään tuta kuokkani voiman. 

On tyypillistä vanhalle puutarhalle, että tietyt lajit ovat levinneet holtittomasti ja peittäneet muut kasvit alleen. Villa Palasessa tällaisia ovat edellä mainittujen ohella tarha-alpi, harmaamalvikki ja syysasteri. Oikeastaan samaan sarjaan voi laskea myös pionin. Yksi kukkapenkki on täynnä epämääräisiä pionin versoja, joista valtaosa ei kuki. Toisessa kukkapenkissä jyräsivät jalopähkämö ja loistotädyke.

En tunnistanut vielä keväällä montaakaan näistä kasveista, mutta kukkien avauduttua vertasin niitä kuviin yleisimmistä perennoista. Jokaiselle löytyi lopulta nimi.

Loistotädyke, peurankello ja jalopähkämö.
Loistotädyke, peurankello ja jalopähkämö.

2. Mitä ylimääräisille perinneperennoille kannattaa tehdä?

On täysin normaalia, ettei osa perennoista miellytä uuden puutarhurin silmää yhtään ja toisia on tarvetta rajoittaa, jotta puutarhaan mahtuisi lisää lajeja. Ylimääräiset kasvit voi yksinkertaisesti kaivaa lapiolla juurineen ylös ja hävittää. Niitä ei kannata viedä siirtolapuutarhan kierrätyspisteeseen, koska kaikilla on näitä samoja perennoja jo omalla palstallaan yllin kyllin. Tein tämän virheen, ja kuulin myöhemmin, että kasvini oli vähin äänin poistettu takavasemmalle. Ei niitä kukaan halunnut.

Jos kuitenkin siirtolapuutarha järjestää kasvimyyjäisiä ja kerää niitä varten taimia, voi vahingon antaa kiertää. Ehkäpä joku ulkopuolinen on kiinnostunut loistotädykkeestä. Muussa tapauksessa kasvit voi silputa ja kompostoida.

Joskus juurakko on kuitenkin niin kova ja tiheä, ettei sen pilkkominen kompostiin onnistu. Tällöin sen voi kuljettaa itse jäteasemalle tai viedä vaivihkaa jätekonttiin. Itse jätin yhden valtavan juurakon talveksi pehmenemään varastomökin nurkalle. Ehkä sen jo keväällä pystyy pilkkomaan.

Puutarhasakset melkein kasvoivat käteen kesän aikana.
Puutarhasakset melkein kasvoivat käteen kesän aikana.

3. Mitä työkaluja on hyvä hankkia?

Siirtolapuutarhurin tärkein työkalu ei ole kuohuviinilasi. Hyödyllisempiä ovat kastelukannu, lapio, talikko, harava sekä monenlaiset julman näköiset sakset ja leikkurit. Siirtolapuutarha-alue näyttää nukkekotien kylältä sen takia, että puut ja pensaat pidetään leikkaamalla matalina. Minulla oli ennestään näppärät, pienet puutarhasakset ja järeät oksasakset. Pikkusaksille olikin paljon käyttöä varhaiskeväästä alkaen. Leikkasin sillä muun muassa vadelmat sekä hedelmäpuiden juurivesat. Kun pensasaitojen vuosikasvun rapsiminen tuli ajankohtaiseksi keskikesällä, hankin lisäksi pensassakset. Eikä siinä vielä kaikki: omenapuiden vesiversojen leikkaaminen ei onnistunut ilman pitkää, teleskooppivartista monitoimileikkuria. Aikamoista välineurheilua!

Pensasaita näytti lohduttomalta madonsyömien oksien poistamisen jälkeen. Nyt se on jo selvästi toipunut. Keväällä aitaa odottaa kuitenkin alasleikkuu.
Pensasaita näytti lohduttomalta madonsyömien oksien poistamisen jälkeen. Nyt se on jo selvästi toipunut. Keväällä aitaa odottaa kuitenkin alasleikkuu.

4. Miten puutarhan tuholaisiin tulee suhtautua?

Olen kasvanut maalaistalossa, jonka liepeillä tuholaiset saivat kaikessa rauhassa syödä tuomet kummituspuiksi, kun oli sellainen vuosi. Luulin, että samanlainen rento asenne toimisi myös siirtolapuutarhassa enkä huolestunut erityisesti, kun tuhkapensasaitaani pesiytyi rouskuttavien toukkien armeija. Niin kauan, kun ne jättivät juhannusruusuni rauhaan, olin tyytyväinen.

Sain tuholaiskysymykseen kuitenkin vahvan vastauksen kysymättä mitään, kun naapuri tuli kertomaan, että siirtolapuutarhassa on tapana rapsia toukkien vaivaamat oksat jätesäkkiin. Muuten tuholaiset leviäisivät naapureiden aitoihin ja tappaisivat kasvit. En ollut tullut ajatelleeksi asiaa ollenkaan naapureiden kannalta. Koska naapurisopu on minulle tärkeää, noudatin neuvoa ja täytin noin kuusi jätesäkkiä toukkia kihisevillä oksilla. En ole varma, oliko se paras tapa hoitaa asia. Se oli kuitenkin tapa hoitaa asia.

Palasen omenapuita on leikattu säännöllisesti, mutta niiden oksisto on edelleen liian tiheä. Muumiotauti muhii tällaisissa olosuhteissa.
Palasen omenapuita on leikattu säännöllisesti, mutta niiden oksisto on edelleen liian tiheä. Muumiotauti muhii tällaisissa olosuhteissa.

5. Mistä tietää, milloin omenat ovat kypsiä?

Lapsuudenkodissani ei käytännössä ollut omenapuita, koska myyrät ja jänikset söivät jokaisen varvun ennen kuin ne alkoivat tuottaa satoa. Minulla ei siten ollut mitään kokemusta omenapuista ja niiden hoidosta. Taisin luulla, että kun omenat kypsyvät, ne putoavat maahan, josta ne sitten poimitaan käyttöön.

Se, että omenat alkoivat putoilla puusta jo elokuun alkupuolella, oli yllätys. En alkuun tunnistanut muumiotautia, joka jylläsi etenkin ohutkuorisessa Valkea kuulas -lajikkeessa. Osa omenista alkoi mädäntyä jo puussa ja loputkin viimeistään maassa. Opin, että pudokkaat kerätään mieluiten joka päivä, jotta sienitauti ei leviäisi. Ahkeralla keräämisellä ja oksiston harvennuksella taudin voi kuulemma saada pysymään kurissa.

Omenat ovat kypsiä, kun niiden siemenet ovat ruskeita ja hedelmät irtoavat helposti kannastaan. 

Parhaani tein, mutta se ei riittänyt pitkälle. Lavakaulusviljelmä ei juurikaan tuottanut satoa.
Parhaani tein, mutta se ei riittänyt pitkälle. Lavakaulusviljelmä ei juurikaan tuottanut satoa.

6. Miten lavakaulukset kannattaa sijoittaa?

Tätä pohdin kuumeisesti keväällä ja päätin siirtää entisen omistajan lavakaulukset pihan varjoisimmasta nurkasta sen valoisimpaan osaan, jotta salaatit ja retiisit saisivat varmasti riittävästi valoa. Tämä oli kuitenkin virhe. Aurinko porotti pitkin päivää suoraan mustaan kompostimultaan, jonka lämpötila kohosi hellepäivinä yli +30 asteen.

Eihän siinä tietenkään mikään kasvi viihtynyt. En saanut kylvämistäni siemenistä lainkaan satoa. Toiseen lavakaulukseen istutin esikasvatettuja lehtivihannesten ja silopersiljan taimia. Ne selviytyivät hieman paremmin, mutta alkoivat tuottaa syötävää vasta elokuun lopulla.

Lavat hankaloittivat ruohonleikkuuta enkä ehtinyt kitkeä niiden välejä ja sivustoja, joten niistä tuli ruokottoman näköisiä. En ylipäätään ymmärrä, mitä etua lavakauluksesta on pihassa, joka on perustettu savipellolle eikä esimerkiksi kalliolle. Kaulus ei pidä multaa puhtaana rikkaruohoista eikä helpota kasvimaalla työskentelyä. Saisi olla aika hillittömän monta kaulusta päällekkäin, että kasveja hoitaessaan ei tarvitsisi kumartua. Takareisijänteideni kannalta kumartelu tavallisen, kapean kasvimaan penkin ylle on huomattavasti helpompaa kuin leveän lavakauluksen ylle kumartelu. Ja kun käytettävissä on peltomaata, miksi rahtaisin kasvisten kasvualustaksi ostomultaa? Yleensähän kai lavakaulukset täytetään sillä.

Vastaus kysymykseen: Lavakauluksia ei kannata lainkaan sijoittaa Villa Palaseen. Jatkossa aion istuttaa lehtikaalit ja mangoldit kukkapenkkeihin. Se on kuulkaas vielä modernimpaa!

7. Miten maanparantaminen käytännössä tapahtuu?

Villa Palasen maaperä on savea. Koska kaikki kasvit eivät pidä siitä, että niiden varpaat ovat koko ajan vedessä, savimaata parannetaan usein sekoittamalla siihen hiekkaa. Siirtolapuutarhassamme on yhteinen hiekkakasa, josta tuota kallisarvoista ainesta voi ostaa ämpärikaupalla – tosi kätevää. Toinen suositeltu maanparannusaine on kompostimulta. Kolmas käyttökelpoinen on kaupan ostomulta, joka on yleensä turvepohjaista. Maata voi parantaa  myös viljelemällä tiettyjä kasveja. Hevosenlannastakin olen kuullut huhuja.

Näin siis teoriassa. Käytännössä olen tehnyt niin, että kun olen poistanut kasvin tai pari, halunnut täyttää kukapenkissä olevan aukon tai päättänyt istuttaa pensaan nurmikolle, olen möyhentänyt paikkaa ensin lapiolla. Olen lisännyt muutamia kourallisia hiekkaa ja kaatanut päälle ostomultaa niin paljon kuin on näyttänyt tarpeelliselta. Kompostia ei juuri nyt ole ollut käytettävissä, mutta ensi kesänä sitäkin taas on. Olen sekoittanut ainekset talikolla ja sen jälkeen muotoillut penkin pinnan haravan avulla. Jos olen tiennyt, että uusi kasvi pitää kalkista, olen ripauttanut mullan joukkoon myös hieman puutarhakalkkia. Olen pyrkinyt siihen, että laidalliset penkit olisivat täynnä multaa ja laidattomat koholla nurmikosta.

Aika näyttää, miten tämä toimii. Minulla ei ole oikeasti hajuakaan, mikä olisi ainesten oikea sekoitussuhde. Oletan, että se riippuu kasvista, mutta kasvien yksilöllisistä vaatimuksista en ole järin hyvin perillä.

--

Kysymyksistänikin ehkä huomaa, etten päässyt puutarhuroinnissa tänä kesänä vielä kovin pitkälle. Ensi kaudella ovat epäilemättä edessä uudet kysymykset. Voin jo kuvitella: Mistä voin ostaa David Austin -ruusun taimen? Minne lumipalloheisi kannattaa istuttaa?  Miksei loistokärhö kuki vieläkään? Miksi nurmikkomme on kuoppainen ja mitä sille voi tehdä? Juu, paljon on vielä opittavaa.

Jos jotakuta jäi vaivaamaan, minne Palasessa kakataan, kerrottakoon, että sijoitin Icelett-merkkisen pakastavan käymälän makuuhuoneen taakse alkoviin. Monella muulla siirtolapuutarhurilla on käsittääkseni kompostoiva käymälä, mutta Palasessa ei ollut sille sopivaa paikkaa. 

--

Päivän kuvat: Daalia Creme de Cassis syysauringossa. Neljästä daaliastani vain yksi, Ambassador, ei ehtinyt kukkaan kesän aikana.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä siirtolapuutaha ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 61-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla