Sitten kun jään eläkkeelle, aion...

Jään eläkkeelle ensi vuonna näihin aikoihin, mikäli olen elossa eikä muutakaan odottamatonta tapahdu. Melkein kaikkeni olen jo työlle antanut, mutta nyt alkavan viimeisen työvuoden aikana keskityn puristamaan itsestäni viimeisetkin pisarat. Tai voi sen niinkin sanoa, että meinaan nauttia työstäni täysillä niin kauan kuin se on mahdollista. Muuten aion elää sitten kun -elämää ja lykkään kaiken mahdollisen eläkkeelle jäämisen jälkeiseen aikaan.

Sitten, kun jään eläkkeelle, aion nimittäin:

1. Lopettaa työnteon.

Tätä eivät ihan kaikki usko, enkä menisi itsekään vannomaan. Juuri nyt kuitenkin tuntuu, että en katso töihin päinkään, kun ei enää ole toimeentulon takia ehdoton pakko. Olen rakastanut työtäni ja ajoittain se on rakastanut minua takaisin, mutta luulenpa, että olemme vuosien saatossa kyllästyneet toisiimme. Työ valitsee lähivuosina entistä useammin nuoren ja notkean tekoälyn, minä valitsen vapauden. 

2. Ryhtyä täysipäiväiseksi siirtolapuutarhuriksi.

Tekemisen puutetta tuskin tulen potemaan. Kukkapuutarhan rakentaminen Villa Palaseen on vielä pahasti kesken, ja lisäksi voin ehkä perustaa lähistölle oman hyötytarhan. Aion myös osallistua entistä aktiivisemmin siirtolapuutarhayhteisön toimintaan. Yhdistysmuotoinen toiminta sopii minulle - nuorena sain ammattiyhdistystoiminnan kautta paljon sisältöä ja kivoja ihmisiä elämääni.

3. Elvyttää ystävyyssuhteita.

Rehellisyyden nimessä on sanottava, että elvytettävää on erittäin vähän. Vaihdoin nelikymppisenä paikkakuntaa ja ryhdyin samaan aikaan perheelliseksi. Kun työpäivän jälkeen piti huolehtia ensin nuoresta ja sitten ikääntyneestä perheenjäsenestä, aika ja voimat eivät riittäneet vanhojen ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen tai uusien etsimiseen. Sitten olin pitkään järkyttävän kipeä, kunnes tuli korona. Ensi vuonna on aikaa – katsotaan, löytyykö uusia tekosyitä erakoitumiseen. Maltankohan lähteä Palasesta minnekään? Ainakin olen entistä paremmin tavoitettavissa.

4. Vähentää ulkonäkötyötä.

Pätevältä näyttäminen on konsulttialoilla osa ammattitaitoa. Yhteen aikaan maksoin kaksi euroa päivässä pelkästään hiuksistani, meikkasin huolellisesti joka aamu, ajelin säärikarvani säännöllisesti ja pyrin pukeutumaan niin, etten olisi työnantajalleni julkisivuhaitta. Oli se ehkä osittain omakin valinta, mutta enää en millään viitsisi. Olen jo kauan sitten lakannut ostamasta toimistovaatteita. Bisneslaukkuni on rikki, mutten aio hankkia enää uutta.

Aion elää loppuikäni mukavissa neulemekoissa ja villahousuissa, olipa se muotia tai ei. En todellakaan halua näyttää nuorekkaalta, pantavasta puhumattakaan. Oletan, ettei ketään kiinnosta, onko bussissa edessä istuvalla eläkeläisellä ripsiväriä. Olen jo harjoitellut kaupungin läpi kulkemista ilman meikkiä, toissapäivän tukassa ja tuulipuvun takissa. Kukaan ei katsonut pitkään. Just hyvä!

5. Kohentaa elämäntapojani.

En toki ole lyömässä kaikkea lossiksi. Heti ensi vuoden keväällä aion elvyttää vanhat tapani ja ottaa mindfulness-joogan tyyppisen liikunnan osaksi päiväohjelmaani, mutta hyvin varovasti, etteivät jänteet ärry. Ehkä alan harjoittaa asahia, jota näen puolison tekevän päivittäin. Aion kiinnittää entistä enemmän huomiota säännölliseen uneen ja uskon onnistuvani siinä, kun ei tarvitse enää herätä liian aikaisin. Pidän täysin mahdollisena, että voin luopua melatoniinin käytöstä ja ehkä jopa verenpainelääkkeestä, koska korkean verenpaineeni tärkein syy on ollut stressi. Ja mitäs stressiä eläkeläisellä nyt voisi olla?

6. Laittaa enemmän ruokaa itse.

Olen aina ollut tarkka taloudenpitäjä ja tiedän, että pärjään, vaikka käytettävissä olevat tulot vähenevät. Tärkein säästökohde on todennäköisesti ruoka, koska matkustamista ja vaatteiden ostamista olen jo vähentänyt. En ole viime vuosina jaksanut enkä viitsinyt laittaa edullista ruokaa, mutta eläkeläisellä on aikaa kuoria porkkanoita ja haudutella puuroja. Pullaakin aion leipoa! Turhan terveelliseksi en aio ruveta, enhän tavoittele pitkää elämää. Kohtuus kaikessa olkoon ohjenuorani.

7. Tehdä kaikenlaista käsilläni.

Kävin pari vuotta sitten kankaanrakentamisen peruskurssin, ja aion verrytellä taitojani kutomalla uudet matot Villa Palaseen. Sitä ennen pitää tietenkin leikata matonkuteet. Olen jo aloittanut. Leikkaan samalla suikaleiksi omaa historiaani - muistelen, missä ja milloin olen mitäkin vaatetta tai tekstiiliä käyttänyt.  Lisäksi haluan ainakin kutoa neuleita ja tehdä keramiikkaa. Villa Palaseen tarvitaan ehdottomasti itse tehty lintujen kylpyallas.

Lue lisää: Miten opin luomaan, niisimään, sitomaan ja mokaamaan

8. Käydä läpi kaiken omistamani tavaran.

Aion vähitellen siivota kotini joka kolkan ja käydä samalla läpi kaiken omistamani tavaran. Tiedän suunnilleen, mitä minulla on hyllyissä, komeroissa, vintillä ja kellarivarastossa, ja tiedän myös, että osaa tavaroista en enää tarvitse tässä elämässä. Tuskin niillä on myöskään historiallista todistusarvoa, joten aion hankkiutua niistä eroon. Kokemukseni kuolinpesien tyhjentämisestä kertoo, että tähän tehtävään tarvitaan aikaa, tarmoa ja luovuutta. Mutta niitähän minulla pitäisi olla yllin kyllin, kun en enää kuluta niitä työssä.

Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat onnellisimmillaan heti eläkkeelle jäämisen jälkeen. Maltan tuskin odottaa!

--

Päivän kuva: Matonkuteita.