Kirjoitukset avainsanalla uni

Olen käyttänyt verenpainelääke amlodipiiniä nyt neljä viikkoa, ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Lääke näyttää parantaneen minua pitkään vaivanneen, terveyteen ja jaksamiseen olennaisesti vaikuttavan ongelman, joka ei ole korkea verenpaine.

Kyseessä on pieni, valkoinen pilleri, joka otetaan kerran päivässä. Minua ohjeistettiin nappaamaan se aamuisin veden kanssa. Ruuan suhteen en saanut muita ohjeita kuin että greippejä ja greippimehua pitäisi välttää. Muuten on se ja sama, ottaako pillerin ruuan kanssa vai ilman. 5 milligrammaa on normaali aloitusannos.

Lääke määrättiin minulle korkean verenpaineen hoidoksi, ja se näyttää toimivan aivan odotetusti. Kun yläpaineeni huiteli aikaisemmin yli 160:n, se on nyt asettunut lukemiin 110-140, keskimäärin 121:een. Se on normaali verenpaine. Alapaineeni on alentunut vain hivenen, mutta se ei ollut vaarallisen korkea aikaisemminkaan.

Amlodipiini on selektiivinen kalsiumkanavan salpaaja, jota käytetään usein parantamaan muiden verenpainelääkkeiden vaikutusta. Minulla se kuitenkin riittää yksinään. Verenpaine lähti laskemaan välittömästi. Mittasin paineet kolmen päivän kuluttua aloituksesta, ja yläpaine oli jo silloin alle 125.

Lääke toimii rentouttamalla verisuonten sileää lihasta. Tällöin veri pääsee virtaamaan verisuonissa vapaammin, ja verenpaine laskee. Amlodipiini auttaa myös sepelvaltimotaudissa vähentämällä sydämen kuormaa, energiankulutusta ja hapentarvetta.

Kuinka ihanaa kokonaisten öiden nukkuminen on, sen ymmärtänee täysin vain toinen uneton.

Pharmaca Fennican mukaan amlodipiinin yleisimmin raportoituja sivuvaikutuksia ovat uneliaisuus, heitehuimaus, päänsärky, sydämentykytys, punoitus, vatsakipu, pahoinvointi, nilkkojen turvotus, turvotus ja väsymys. Lääkärikin varoitti, että jos nilkat alkavat kovasti turvota, pitäisi heti ottaa yhteys häneen.

Mutta ei, nilkkani eivät ole ihmeemmin turvonneet. Sen sijaan saan nukutuksi öisin!

Olen nukkunut huonosti jo vuodesta 2013, jolloin repivä särky olkapäässä esti tehokkaasti nukkumisen. Kun olkapää jäätyi seuraavana vuonna kivuttomaksi, alkoivatkin pakarakivut, jotka kroonistuivat väärän diagnoosin ansiosta hamstring-syndroomaksi. Pääsin pari vuotta sitten Sakari Oravan leikkauspöydälle, mutta kivut eivät valitettavasti loppuneet siihenkään. Pakara- ja reisikivut ilmaantuvat edelleen hanakasti öisin, jos liikun ja/tai istun päivällä liikaa.

Minulle on ollut normaalia, että en saa unen päästä kiinni edes melatoniinin voimalla, vaan valvon useita kertoja viikossa noin kolmeen ja muutaman kerran vuodessa läpi koko yön. Ja jos olenkin nukahtanut ennen puoltayötä, olen tyypillisesti herännyt viiden-puoli kuuden aikaan.

Unettomuuteeni ei ole tehonnut kunnolla mikään lääke. Kaikkea mahdollista olen kokeillut, mutta lääkkeet ovat olleet joko tehottomia tai tahmanneet aivot niin pahasti, etten ole pystynyt tekemään töitä. En minä sellaisia tabuja syö. Mieluummin valvon.

Nyt olen kuitenkin nukkunut neljän viikon ajan lähes pelkästään kokonaisia öitä, 7,5-8,5 tuntia yössä. Mahtavaa! Kuinka ihanaa se on, sen ymmärtänee täysin vain toinen uneton. Kun takana on seitsemän unetonta vuotta, tätä osaa todella arvostaa. Jos nyt välillä yhä onkin jokin levottomampi yö, kokonaiskuva on kuitenkin täysin muuttunut.

Että joku voi olla näin onnellinen mahdollisuudesta, että saattaa olla sairas!

Nähtävästi kävi niin, että kehossani aukesi yksi ja toinen perinnöllinen salpa ikääntymisen edetessä, mutta oireille löytyi helppo selitys jännevaivojen kautta. Kaikki muu jäi pitkäksi aikaa tutkimatta.

Minulta otettiin kohonneen verenpainen takia sarja verikokeita ja EKG. Kävi ilmi, että hypertensio ei todennäköisesti ole ainoa krooninen sairaus, joka minulle on kehittynyt viiden viime vuoden aikana. Nyt aletaan seurata myös kilpirauhasarvoja, jotka olivat punaisella.

Että joku voi olla näin onnellinen mahdollisuudesta, että saattaa olla sairas! Kilpirauhasen vajaatoimintahan on helppo hoitaa, ja hoidon avulla saatan saada kadonneet voimani takaisin. Luulin, että voimattomuus johtui lihaskadosta, kun jouduin lopettamaan liikunnan. Mutta koko elimistöni onkin ehkä säästöliekillä.

Hetki vielä pitää odottaa seurannassa, ja sitten kuulkaa hanaa. Siis tyroksiinia, toivottavasti.

--

Päivän kuva: EKG-käyräni. Ihan nätti minusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Evogenomin geenitestipaletti sisältää paljon hyvinvointiin liittyvää pikkutietoa, jota on kiinnostavaa lukea, vaikkei sitä voi ihan tosissaan ottaakaan. Tietyt asiat, jotka olen aina tiennyt itsestäni, saivat tuloksista geneettisen vahvistuksen. Muutamat hellimäni ”faktat” taas paljastuivat luuloiksi – tai paremminkin ympäristön vaikutuksiksi tai omien valintojen seurauksiksi.

1. Olen geneettisesti illanvirkku ja huonouninen.

TARUA. Geenitestin tuloksista päätellen olen hankkinut unihäiriöni ihan itse eikä niihin ole erityistä perinnöllistä alttiutta. Tieto antaa toivoa, että voisin vielä joskus saada unirytmini kuntoon.

Minulla on nykyään myöhästynyt tai herkästi myöhästyvä unirytmi, mutta se on luullakseni tullut vasta hamstring-kipujen myötä. Totuin valvomaan kipeänä pikkutunneille, eikä nukahtaminen enää tahdo onnistua mitenkään ennen puolta yötä. Geneettisesti sopeudun tarvittaessa nousemaan varhain tai valvomaan myöhään.

Olen aina ollut herkkäuninen. Geenitestin mukaan minulla ei kuitekaan ole geenimuunnosta, joka tekisi unirytmistäni tavallista lyhytsyklisempää. Se, että heräilen yöllä enkä saa helposti uudelleen unta, ei johdu ainakaan tuosta geenistä.

2. Vuorotyö sopisi minulle.

TOTTA. Minulla on vuorotyöläisen geeni. Ei tiedetä, miksi tämän geenimuodon omaavat päätyvät muita useammin tekemään ilta- tai kolmivuorotyötä, mutta niin vain on. Tunnistan tästä kyllä itseni. Olen ollut vuorotyössä ja tykkäsin siitä. Päivätyöhön siirtyminen tuntui silloin tosi rajoittavalta. Voi tosin olla, että tuo joustavuus kuului vain nuoruuteen, sillä nyt tuntuu, että mikä tahansa epäsäännöllisyys suistaa unirytmini raiteiltaan.

3. Elimistöni on erityisen energiapihi.

TARUA. Olin kuvitellut, että kehoni on erityisen energiapihiä mallia, mutta geneettisesti aineenvaihduntani on ihan normaalia tasoa. Energiapihejäkin kyllä on. Heillä on tavallista pienempi lämmöntuotanto ja heille tulee muita herkemmin kylmä. He myös varastoivat lämmöntuotannosta yli jäänyttä energiaa valkoisiin rasvasoluihin enemmän kuin muut. Minä en kuulu heihin, vaan elimistöni varastoi energiaa ihan normaalisti. Vaikka minulla onkin usein kylmä.

4. Proteiinit ovat laihdutuksen avain ja lukko.

TARUA. Siinä on perinnöllisiä eroja, mitkä ruoka-aineet ketäkin parhaiten lihottavat ja laihduttavat. Jotkut pysyvät helposti hoikkana runsaasti valkuaisaineita sisältävällä ruokavaliolla, toisten painonhallintaa runsas proteiini vaikeuttaa. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Perimän perusteella minulle sopisi ruokavalio, jossa ravinnon kokonaisenergiasta vain noin 15 prosenttia tulisi proteiineista. Olen kyllä itse kokenut, että proteiinien syöminen joka aterialla pitää tehokkaasti nälkää poissa, joten luulenpa, ettei tämä ole koko totuus.

5. Muut laihtuvat helpommin kuin minä.

TOTTA. On ihmisiä, jotka hitaiden hiilihydraattien eli kasvisten ja kokojyväviljan syöminen pitää hoikkana ilman isompaa vaivannäköä. He siis hyötyvät hitaista hiilareista muita enemmän. Valitettavasti en kuulu heihin. On myös ihmisiä, jotka saavat syödä tavallista enemmän rasvaa lihomatta, kunhan rasva on hyvälaatuista eli monityydyttämätöntä. Valitettavasti en kuulu heihinkään. En myöskään kuulu niihin, joiden laihtumista kuidun lisääminen ruokavalioon vauhdittaa. Minulta puuttuu siis ainakin kolme lihomiselta suojaavaa geenimuunnosta.

6. En ole erityisen makeanhimoinen.

TOTTA. Otan mielelläni  jälkiruokaa, pidän leivonnaisista ja saatan napata kourallisen karkkia, kun sitä on tarjolla, mutta en tunne varsinaista makeanhimoa. Geenitesti vahvistaa tämän, sillä minulla ei ole geenimuunnosta, joka kasvattaisi makean tarvetta tavallista isommaksi. Lenkkimakkaranhimoni ei ilmennyt tuloksista.

7. Minulla on erittäin hyvä ruokahalu.

TARUA. Omasta mielestäni ruokahaluni on lähes kyltymätön, mutta geenitestin mukaan se on keskitasoa. Saan kuitenkin syömisestä keskimääräistä vähemmän mielihyvää, minkä takia joudun syömään muita enemmän saavuttaakseni saman mielihyvän. Tuon kyllä tunnistan. En ole täysin tyytyväinen ennen kuin vatsani on aivan pinkeänä. Kaikeksi onneksi täytän mahalaukkuni ihan mieluusti kasviksilla, sillä minulla on geenimuunnos, joka saa kasvikset maistumaan hyviltä. Kuulun myös geneettisesti kitkerän maistajiin ja minussa saattaa olla rippunen supermaistajan vikaa. Totta. Esimerkiksi kahvi ja humaloidut oluet maistuvat suussani epämiellyttäviltä, mille löytyi nyt geneettinen perusta.

8. Olen tyypiltäni pitkänmatkanjuoksija.

TOTTA. Olin koulussa aivan surkea kaikessa muussa urheilussa paitsi maastojuoksussa, joka oli ainoa kestävyyslaji, jota siellä kokeiltiin. Ei ole ihme, että jäin varhaiskeski-iässä koukkuun nimenomaan juoksemiseen, sillä minulla on  tavallista vahvempi perinnöllinen taipumus kestävyysurheiluun. Valitettavasti minulla on kuitenkin myös geenit, jotka sijoittavat hamstring-jänteiden kiinnityskohdan hieman tavallisuudesta poikkeavaan paikkaan, jossa ne ovat tavallista alttiimmat ärtymään ja tulehtumaan. Tämä ei näkynyt geenitestissä, vaan sen kertoi maan paras jännekirurgi muutama vuosi sitten. Kestävyyslajit jäivät historiaan samoin kuin useimmat muutkin liikuntamuodot.

9. Haavani parantuvat tavallista nopeammin.

TOTTA. Äitini tiesi tämän jo, kun olin alakoulussa. Muistan hänen kertoneen, että isälläni haavat paranevat tosi nopeasti, ja minä olen samanlainen. Tällä tosiaan on geneettinen perusta: veressäni kiertää tavallista enemmän kasvutekijöitä, jotka nopeuttavat haavojen paranemista ja kasvattavat voimaharjoittelijan lihaksia tavallista nopeammin. Myös luutuminen tapahtuu minulla ripeästi.

10. Minulla on korkea kipukynnys.

TARUA. Olen kuvitellut kipukynnykseni olevan korkea, koska kestin tulehtuneen hampaan juurihoidon ilman puudutusta. Myös muuan fysioterapeutti on kommentoinut kipukynnystäni, koska kestin kuulemma rentona käsittelyä, jonka kourissa useimmat voihkivat kivusta. Tämä ei kuitenkaan taida pitää paikkaansa. Jotkut geenimuunnokset vähentävät kivuntunnetta ja jotkut lisäävät sitä, mutta minulla ei ole kumpaakaan.

11. Elimistöni kestää hyvin paastoamista.

TOTTA. Kun kokeilin pätkäpaastoa, minun oli helppoa sopeutua päiviin, jolloin söin vain noin 500 kcal. Geenitesti kertookin, että verensokerini on perinnöllisesti hieman tavallista korkeampi. Se voi vaikuttaa niin, että paastotessa ei tule helposti nälkä. Myös triglyseridejä on minulla paaston aikana veressä tavallista enemmän, mikä pitää toimintakyvyn tavallista parempana. Minulta ei veto lopu, vaikka ruoka loppuisi, mutta erittäin äreä minusta kyllä tulee. Kannattaa ruokkia pikaisesti, kun niin käy.

12. En voi vastustaa miehen tuoksua.

TOTTA. Miehen ihon luontainen tuoksu on minulle tärkeä vetovoimatekijä. Geenitesti vahvistaa tämän. Androsteroni on feromoni, jota jotkut eivät kykene haistamaan ollenkaan, joidenkin mielestä se haisee pahalta ja toiset kokevat sen makeana tai vaniljaisena. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Puolisoni ei käytä mitään hajusteita, ja hän on minusta parhaan tuoksuinen ihminen ikinä. Oma tuoksuni on geenitestin mukaan tavallista vaimeampi, joten en kuulemma tarvitsisi välttämättä deodoranttia joka päivä. Noh, riippuu siitä, mitä puuhailen ja miten usein käyn suihkussa, mutta saattaa tuossakin jotakin perää olla. Vai mitä, työkaverit?

--

Päivän kuvat: Daalioita.

Kommentit (0)

Nyt on hyviä uutisia. Muutoksesta on jo monta viikkoa, mutta en ole uskaltanut kertoa, kun olen pelännyt takapakkia. Totta se kuitenkin on: hamstring-syndroomani paraneminen on ottanut pitkän harppauksen. Olen nykyään tosi usein kivuton.

Vielä helmi-maaliskuussa olin ihan varma, että kohti toista leikkausta tässä mennään, koska leikkaamaton pakara oli jatkuvasti kipeä. Mutta sitten muutin väistöasuntoon huhtikuun alussa. Ja heti jokin oli toisin. En tiedä mikä, mutta ehkä jokin näistä:

 

1. Leikkauksesta on tarpeeksi pitkä aika.

Paraneminen on ollut paljon hitaampaa kuin luulin, ja ehkä olen vain ollut kärsimätön. Kuvittelin jo syksyllä olevani tässä vaiheessa, jossa olen nyt, mutta kun en ollut, rehkin liikaa, kipeydyin ja turhauduin. Oli hölmöläisen hommaa mennä yhtään mihinkään ryhmäliikuntaan, edes Feldenkraisiin, vielä silloin. Vasta nyt voin alkaa varovasti kuntouttaa itseäni liikunnalla.

2. En jumppaa täällä yhtään.

Väistöasunnossa ei ole kunnolla tilaa jumpata, joten muutaman yrityksen jälkeen olen jättänyt sen kokonaan väliin. Mitä vähemmän olen jumpannut, sitä kivuttomampi olen ollut. Ilmeisesti hermoni ja jänteeni eivät vielä kestä varovaistakaan venyttelyä ollenkaan.

3. En tee täällä ollenkaan kotitöitä.

En oikein osaa laittaa ruokaa vieraassa keittiössä ja vierailla välineillä. En siis seisoskele keittiössä. Siivouksen olen jättänyt täysin puolisolle. Asunto on myös niin pieni, ettei täällä tule kuljeskeltua ympäriinsä, eikä täällä voi puuhastella mitään. Kankkuni ovat saaneet paljon lepoa.

4. Olen kävellyt kipukynnykseni yli joka päivä.

Minulla on ollut täältä tuplasti pidempi työmatka kuin kotoa. Viimeiset 300 metriä ovat olleet  aina kivuliaita, mutta en silti ole enää saanut rangaistukseksi järkyttävää leposärkyä seuraavana yönä. Päinvastoin kankuissa on tuntunut oikein hyvältä kävelyn jälkeen! Jos olen kävellyt mennen tullen, yösärkyä on tullut, mutta se on talttunut Panadolilla ja reisien rullauksella. Vain pari kertaa olen tarvinnut jotakin vahvempaa. 4 tuntia junassa, 2 tuntia kokouksessa plus 40 minuuttia yhtäjaksoista kävelyä samana päivänä ovat edelleen liikaa. Silti muutos aikaisempaan on hurjan suuri.

Tervemenoa terveysriskit!

Kirjoitin äskeisen menneessä aikamuodossa siksi, että työpaikkani muutti juuri, joten myös työmatkani pituus vaihtui jälleen. En vielä tiedä, miten se vaikuttaa. Ei ehkä mitenkään, jos alan kävellä vielä vähän ylimääräistä. Tällä viikolla en ole jaksanut, kun olen ollut allergian ja flunssan takia huonovointinen.

Olen kehityksestä valtavan helpottunut ja iloinen. Paraneminen on siis sittenkin mahdollista! Voi olla, että vielä joskus pystyn kävelemään melkein normaalisti. Tunti kivutonta kävelyä tuntuu jo mahdolliselta jollakin aikavälillä, ei toki vielä tänä vuonna.

Kaikkein parasta ovat kivuttomat yöt. Olen muutenkin herkkäuninen enkä voi sanoa, että olisin kokonaan lopettanut valvomista, mutta särky ei enää valvota. Tämä avaa isoja mahdollisuuksia.

Aikaa myöten pystyn ehkä sekä nukkumaan, syömään että liikkumaan nykyistä paremmin. Tervemenoa terveysriskit!

--

Päivän kuvat: Etelänkevätesikoita Ruissalossa.

Kommentit (2)

Minulla on taipumusta myöhästyneeseen vuorokausirytmiin. Virkistyn yötä kohti, ja jos en ole tarkkana, minua alkaa nukuttaa vasta seuraavan vuorokauden puolella. Se on tietenkin ongelmallista, jos työt alkavat heti aamusta.

Sairauslomalla valvoin yöt ja nukuin päivät. Illalla ei nukuttanut, kun päivällä ei ollut tehnyt mitään, ja mitäänhän ei voinut tehdä, kun ei pystynyt liikkumaan. Kivut olivat myöskin yöllä aina pahemmat kuin päivällä. Unirytmini oli epäsäännöllinen ja tahdistumaton.

Vuorokausirytmi perustuu elimistön sisäiseen kelloon. Se määrittelee aikaikkunat, joiden sisällä on otollista nukahtaa. Alkoi olla selvää, että kello 00.00-06.00 ikkuna oli tiukasti kiinni, mutta mihin tahansa muuhun aikaan se saattoi olla auki.

Kun oletettuun töihin paluuseen oli kaksi viikkoa, päätin tehdä uniremontin. Luin Terveyskirjastosta, miten säännöllinen unirytmi palautetaan, ja toimin ohjeiden mukaan:

 

1. Vähintään puoli tuntia luonnonvaloa tai kirkasvaloa aamupäivän aikana. Koska halusin säästää vähäiset kävelemiseni iltaan (jotta väsyisin), käytin Philips GoLITE BLU -valohoitolaitettani. Ladattavan, erittäin pienen laitteen valo on sinistä, ja sen sanotaan tehoavan jo 15 minuutissa. Se ei ole varsinaisesti valaisin, vaan esimeriksi lehteä lukiessa pitää olla lisäksi valot päällä tai luonnonvaloa. Olen käyttänyt laitetta aikaisemmin kaamosmasennuksen hoitoon hyvällä menestyksellä.

2. Illalla melatoniinia 5 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Lääkelaatikostani löytyi vanhastaan Circadin-nimistä melatoniinivalmistetta. Aloin ottaa 2 mg:n tabletin heti kahdeksan jälkeen illalla. Yleensä silmäni alkoivat lupsahdella jo kymmenen maissa, ja oli aivan pakko hakeutua pitkäkseen. Olin joinakin iltoina unessa puoli yhdeltätoista ja aina ennen puoltayötä. Tarvittiin melatoniini näyttämään, missä nukahtamisen aika-aukkoni on. Olin aiemminkin käyttänyt melatoniinia, mutta olin ottanut sen liian myöhään.

 

Lisäksi otin käyttöön kaksi muuta keinoa, joita käytetään viivästyneen unirytmin palauttamiseen:

 

3. Herätys aina saman aikaan. Otin tavoitteeksi herätä puoli kahdeksalta, joka tuntui aluksi tosi varhaiselta. Mutta kun nukkumaanmeno varhaistui tuntitolkulla, myös heräsin paljon entistä aikaisemmin. Aloin havahtua jo ennen kuutta siihen, että joko leikattu alue tai se lonkka, jonka päällä olin nukkunut, oli kipeä. Se oli kuitenkin voitto, että aloin ylipäätään olla hereillä aamuisin.

4. Ei päiväunia. Kun päivällä alkoi nukuttaa, tein rentouttavan mindfulness-harjoituksen, mutta en antanut itseni vaipua uneen. Lepäsin niin monta kertaa päivässä kuin tarvetta ilmaantui. Tämä kirpaisi, koska nautin päiväunista kovasti. Päivällä nukahdan aina muutamassa minuutissa, toisin kuin yöllä. Myös nokosilta herääminen on ihanaa. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada yhtä aikaa. Jos haluan nukkua yöllä, en vaan voi ottaa päivätorkkuja. Heti kun kokeilin torkkuja, valvoin seuraavana yönä.

 

Jo viikossa kävi selväksi, että menetelmä toimii. Kun menin aikaisin sänkyyn melatoniinin aiheuttaman väsymyksen turvin, ehdin nukahtaa ennen puoltayötä, vaikka olisin noussutkin lisäämään kipugeeliä. Itse asiassa jo pelkkä unen laadun rekisteröinti älypuhelimella auttoi minua pysymään entistä tiiviimmin vuoteessa. Rekisteröinti piti aloittaa uudestaan, jos viivyin poissa pitkään, joten jätin mieluummin säätämättä ja yritin saada unen päästä kiinni.

Yöunistani tuli nopeasti yhtäjaksoisempia, joskaan ei välttämättä pidempiä. En nukkunut kahden viikon seurantajakson aikana yhtään yli seitsemän tunnin yötä, ja keskimäärin vietin unessa kuutisen tuntia.

Unirytmini on nyt kutakuinkin kunnossa. Seuraava etappi on unen laadun parantaminen, ja se taas edellyttää kivuttomuutta. Niin kauan kuin minuun sattuu koko ajan, en voi odottaa nukkuvani kovin hyvin.

--

Päivän kuvat: Auringonkukkia.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016