Tänä kesänä parvekkeellani eivät monsterikukat mellasta. Ei ylikasvaneita värinokkosia, ei kaikkialle kiipeäviä krasseja eikä katosta lattiaan rönsyileviä keijunmekkoja. Ehei. Nyt on laki ja järjestys saapunut kaupunkiin. Kukka-ansarista tuli kokoelmahuone, jossa pidetään turvavälit.  Kas näin:

1. Siirsin viljelylaatikon pois parvekelasien luota

Luulin, etteivät kapean parvekkeeni vähäiset kalusteet voisi olla kuin yhdessä järjestyksessä. Siinä parhaassa. Mutta kun tulppaaniajan jälkeen jouduin tyhjentämään viljelylaatikkoni mullasta, saatoin saman tien siirrellä sitä ja kokeilla uusia yhdistelmiä. Havaitsin, että olohuoneen seinusta on jalalliselle, mutta silti matalahkolle viljelylaatikolle itse asiassa parempi paikka kuin kadun puoli: kasvit saavat siinä paremmin aurinkoa eivätkä jää parvekkeen laidan varjoon.

2. Kannoin istutuspöydän viljelylaatikon entiselle paikalle

Istutuspöydän paras paikka onkin parvekkeen ovea vastapäätä kadun puolella. Pöytä on saman korkuinen kuin parvekkeen laita, joten pöydälle asetellut ruukut kylpevät auringonvalossa. Näkymä olohuonesta parvekkeelle on entistä parempi, kun kadun puolen kasvit eivät ole liian matalalla.  Saakohan tästä selostuksesta mitään tolkkua? No, ehkä kuvat selventävät.

3. Korituolille jäi vahingossa parempi paikka

Korituolissa istuttiin ennen selkä olohuoneeseen päin, jolloin suoraan edessä ei näkynyt oikein mitään. Nyt näkymä avautuu parvekkeen istutuksiin ja edessä on reilusti jalkatilaa. Viljelylaatikko on aivan korituolin vieressä. Kylvin siihen kehäkukkia, joiden kehittymistä on nyt mahdollista seurata lähietäisyydeltä. Viljelylaatikon nurkassa kasvaa daalia, josta pitäisi tulla aika korkea.

4. Tilaa jäi myös porrasjakkaralle

Meillä ei ole ollut lainkaan porrasjakkaraa. Nuorempana oli helppoa nousta tavalliselle pikkutuolille, kun piti vaihtaa verhot tai siirtää amppelin paikkaa. Tuoli oli vähän matala, mutta varpaista sai aina muutaman sentin lisämittaa. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä ajatukselta investoida Ikean tukevaan porrasjakkaraan.  Sen säilytyspaikka on parvekkeella, jossa siitä saa myös mukavan jalkarahin korituolin eteen. Jakkara on täyspuuta, mutta silti kevyt nostaa. Ja tosiaan, amppeleiden siirtely ja valokuvien ottaminen ylhäältäpäin on nyt lapsellisen helppoa.

5. Hankin kunnolliset matot

Parvekkeen aikaisemmat matot olivat hetken mielijohteesta hankitut Ikean halvat, muoviset nukkamatot. Myös nykyiset matot ovat muovia, tarkemmin sanoen kierrätysmuovipullojen kuiduista kudotut, mutta sitä ei tiedä, ellei kukaan kerro. Finarten Pispala-matot näyttävät hyvin perinteisiltä. Ne ovat kuitenkin suomalainen design-tuote, jonka suunnittelija on Mervi Pesonen. Ne tuntuvat jalan alla lämpimiltä ja yllättävän pehmeiltä ollakseen muovia. (Joo, olisi pitänyt imuroida paremmin ennen kuvaamista, tiedän.)

6. Huollatin parvekelasit

Keväällä parvekelaseja pestessäni lasielementit eivät enää kulkeneet kevyesti kiskoja pitkin. Minulla oli myös suuria vaikeuksia saada laseja käännetyiksi päätyseinälle ja taas sieltä pois. Jouduimme käyttämään vasaraa ja väkivaltaa, että saimme lasit kiinni. Kutsuttiin huoltomies, sama kaveri, joka aikanaan lasit asensikin. Hän kertoi, että näin vilkasliikenteisellä paikalla lasitukset tosiaan tarvitsevat säännöllistä huoltoa toimiakseen. Etenkin yläkisko, johon en yllä kunnolla siivoamaan, ja siinä laseja kuljettavat pyörät olivat likaantuneet niin, etteivät pyörät mahtuneet kunnolla liikkumaan kiskossa. Nyt kaikki taas toimii. Samalla mies huolsi laskosverhot. Niistä on kuulemma tullut jo uusi, toimivampi malli. Ihan hyvät nämäkin ovat, mutta pari osaa oli irronnut.

7. Rakensin päätyseinälle iltojen valoilon

Tykkään istua parvekkeella erityisesti iltaisin, kun hämärtyy ja ikivanhojen (ainakin neljä vuotta) aurinkokennolamppujen valot syttyvät. Installaatio on suoraan korituolin edessä parvekkeen toisessa päädyssä. Valojen lisäksi siihen kuuluu verenpisaraistutus ja appivanhemmilta perityt bhutanilaiset rukouskellot.

--

Jaa että mitkä kokoelmat? No, hippeastrum- ja pelargonikokelmat, tiätty! Esittelen ne myöhemmin, kunhan hieman useampi pelakka alkaa kukkia. Nyt ovat kukassa vain vaaleanpunainen Dronning Ingrid ja sähäkän punainen tähtipelargoni Bob Ewing.

--

Päivän kuvat: näkymiä parvekkeeltani. Kaikki kuvat on otettu viime viikonloppuna.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016