Säästin nämä kuvat juuri tähän hetkeen, kun valo on jo hieman lisääntynyt, mutta ulkona on vielä lunta ja pakkasta. Kevät tuntuu olevan kaukana, vaikka se on vain viikkojen päässä. Saanko esitellä: Arboretum Yltöinen ja sen 3 000 alppiruusua.

Kuten itsenäisyyspäivän kirjoituksessani kerroin, Yltöinen sijaitsee Kaarinasa noin 20 kilometriä Turusta. Sinne pääsee ajamalla vanhaa ykköstietä (110-tie) Piikkiöön ja kääntymällä keskustan kohdalla Toivonlinnantielle. Maalaisidyllissä ajellaan viitisen kilometriä, kunnes ollaan osoitteessa Toivonlinnantie 518.  Arboretumin portit avataan kello 8 aamulla ja se on auki kello 15:een asti. Mutta ei ihan vielä, vaan vasta 15. toukokuuta alkaen.

Parhaimmillaan puisto on kesäkuun alkupuolella juhannukseen asti, jolloin atsaleat ja alppiruusut ovat kukassa. Olin viime kesänä liikkeellä 15. kesäkuuta. Luulen, että atsaleat olivat silloin jo pääosin kukkineet, mutta alppiruusut olivat monin paikoin parhaimmillaan. Vain 1970-luvun kotimaiset lajikkeet olivat jo ohittaneet kukintahuippunsa. Joku kasvi piti kukkansa vielä tiukasti nupuissaankin.

Osa alppiruusuista on lähellä puiston sisäänkäyntiä, mutta ei pidä luulla, että on nähnyt kaiken, kun on ihastellut niitä. Metsän siimeksestä löytyy vielä paljon lisää. Tässä nukka-alppiruusu, Rhododendron Smirnowii, joka on alun perin kotoisin Kaukasukselta. Sen lehtien alapinta on nukkainen ja terälehtien reuna aaltoilee.

Suomalaisten alppiruusujen alueelle istutettiin 1970-luvulla noin 3 000 tainta, joista on jäljellä noin 2 000 puskaa. Yli viisi metriä korkeiden pensaiden valkoista, vaaleanpunaista, punaista ja lilaa kuohua voi nousta katsomaan puiselta korokkeelta.

Nämä ovat saman jalostusohjelman kasveja, joita on myös Helsingissä Haagan alppiruusupuistossa. Kenttäkokeita varten istutettiin kaikkiaan 14 000 tainta viiteen eri puistoon. Näistä Yltöisten 1970-luvun lajikkeista ei ole yhtään nimetty eikä tuotu markkinoille, mutta myös markkinoille tulleita lajikkeita on istutettu tänne polkujen väleihin.Alimmassa kuvassa Suvi-niminen lajike.

Puron lähelle on istutettu 1990-luvun jalostusaineistoa. Siinä oli tavoitteena kehittää keltakukkainen alppiruusu. En tiedä, kuuluvatko nämä rodot siihen ryhmään, mutta puron lähellä ne kyllä kasvoivat.

Atsaleoja löytyi omasta rinteestään. Tässä kelta-atsalea ja kevätatsalea. Alueen opastetauluista löytyy myös alppiruusujen ja atsaleojen kasvatusohjeet kotipuutarhureita varten. Retkelle kannattaa ottaa eväät mukaan. Merenrannan lautapenkeille on mukava istahtaa kuuntelemaan koivunlehtien suhinaa ja pääskyjen liverrystä.

Lisätietoja arboretumista täältä.

--

Päivän kuvat: Alppiruusuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016