Olen syönyt jo kolmen vuoden ajan särkylääkkeitä joka päivä, ja vasta nyt vatsani on alkanut oireilla. Mielestäni tämä todistaa, että olen onnekas rautamahan omistaja.

En pitkään aikaan edes tajunnut, että jokin oli vialla. Minusta on ihan normaalia, että röyhtäyttää. Vauvatkin röyhtäilevät, eikö totta? Aamuisin on joskus harvoin ollut närästystä, mutta huomasin jo vuosia sitten, että se loppuu syömällä. Niinpä nautin aamupalan herättyäni heti ensimmäisenä, tyhjään mahaan nääs.

Paitsi että nyt se lysti on loppu. Refluksilääke Somac pitää ottaa puoli tuntia ennen aamupalaa. Lääkityksen aloittamisen jälkeen minua on närästänyt enemmän kuin ikinä! On tuskallista odottaa tuo puolituntinen maha kurnien, että pääsee kinkku-tomaattivoileipien kimppuun.

Mitä jos lopettaisin lääkkeen nappailun ja nappaisinkin joka aamu kylmän nakkimakkaran?

Sain reseptin, kun menin valittamaan, että herään öisin outoon ilmiöön. On kuin oksennus tulisi suuhun, mutta saan sen kuitenkin nielaistua takaisin. Minkäänlaista ”happaman mahan sisällön” tuntua siinä ei ole ollut, eikä myöskään tarvetta oikeasti oksentaa. Kun olen saanut ilmiön kuriin, olen nukahtanut uudestaan. Aamulla olen tuskin muistanut koko juttua. Mutta kun tätä on tapahtunut useamman kerran, ajattelin mainita asiasta lääkärille.

Olinhan minä jo sen verran googlannut, että sana refluksi oli tullut tutuksi. En kuitenkaan oikein uskonut siihen, kun oireeni olivat mielestäni niin mitättömät. Mutta kai se uskottava on, että olen kehittänyt itselleni refluksitaudin. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei tilanne ole vielä kovin paha, mutta se kannattaa silti hoitaa lääkkeellä. Ajatus kai jatkui, että koska tosiaan tarvitsen niin paljon särkylääkkeitä.

Olen nyt ottanut Somacia pari viikkoa, mutta en ole vielä huomannut mitään muuta muutosta kuin entistä enemmän närästystä aamuisin. Toisaalta eipä ole tullut noita valeoksennuskohtauksiakaan. Lääkäri sanoi, että vaikutus voi alkaa ilmetä kunnolla vasta 3-4 viikon kuluessa, ja silloin voisin vähentää annostuksen yhteen tablettiin vuorokaudessa. Nyt otan illalla toisen.

Jotenkin en osaa ottaa koko hommaa ihan todesta. Jos vain lopettaisin lääkkeen nappailun ja nappaisin sen sijasta aamulla kylmän nakkimakkaran, joka lopettaisi oireet, niin eikö se olisi ihan hyvä niinkin? Ja paljon miellyttävämpää. Sitä paitsi olen pystynyt viime aikoina vähentämään kipulääkkeiden käyttöä (JIHUU!) niin että eikös asia etene sitäkin kautta?

Syön melkein joka päivä sitrushedelmiä ja suklaata, jotka ovat refluksin riskitekijöitä.

Refluksitaudilla on paljon lääkkeettömiäkin hoitokeinoja, yhtenä tärkeimmistä ruokavalioon tehtävät muutokset. Jos ottaisin tilanteeni tosissaan, minulle tulisikin aika iso remontti. Syön nimittäin sitrushedelmiä ja suklaata melkein joka päivä. Molemmat ovat refluksipotilaiden kieltolistalla. Kahvia en sentään juo ja viinaksiakin käytän harvakseltaan.

Myös ruokailurytmini on ainakin periaatteessa vääränlainen, sillä syön päivän pääaterian vasta työpäivän jälkeen. Terveyskirjastossa neuvotaan, että pitäisi välttää runsaita aterioita iltaisin, ja täsmennetään, että pari kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa. No, en minä kyllä vielä kahdeksalta nukkumaan menekään.

Ja sitten on tietysti ylipaino. Laihduttamisen väitetään helpottavan oireita. On ihan totta, että sain tämän taudin vasta sen jälkeen kun minusta tuli ylipainoinen. Sille asialle ei nyt kuitenkaan ole tehtävissä mitään vähään aikaan. Ensin pitää saada kivut pois ja uni kuntoon. Ja voihan olla, että kun se toteutuu, olen jo yli 60, eikä sen ikäisille enää suositella laihdutusta. Heh.

Eiköhän minulla tosin suurin refluksin riskitekijä ole juuri särkylääkkeet. Olen alkuvuodesta syönyt kaksi pitkää kuuria tulehduskipulääkkeitä: ensin keuhkokuumeeseen ja sitten jännetupen tulehdukseen jalkaterässä, joten ei ehkä ole ihme, että maha murisee.

Jatkossa pyrin pitäytymään Panadolissa ja Arcoxiassa, joiden pitäisi olla ystävällisempää vatsalle.

--

Päivän kuvat: Kevätkukkia Ruissalosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016