27. lokakuuta oli aivan tavallinen työpäivä. Olin hauduttanut kannullisen teetä ja siemailin kai toista mukillista. Viimeistelin erästä tekstiä ja hoidin siinä sivussa sähköpostiliikennettä. Takapuolessa tuntui siltä kuin istuisin ison keittolevyn päällä, ja levy olisi hiljalleen lämpiämässä. Ensin lämpö tuntuu vain hivenen, mutta vähitellen voimistuu, kunnes on pakko pongahtaa jaloilleen, olipa mikä tahansa tehtävä kesken. Vielä ei kuitenkaan oltu lähellä sitä pistettä.

Sähköposti kilahti jälleen. Kas vain, fysiatrilta. Mitäs hän nyt?

”Laitan sulle yhden jutun, jonka löysin. Mielestäni mahdollinen, vaikka tasan ei kipukohta täsmää”, hän kirjoitti.

Liitteenä oli Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecimissä vuonna 2012 julkaistu potilastapaus, jonka otsikko oli ”Varusmiehen hankala kiputila ilman löydöksiä”. Tekstin oli kirjoittanut eläkkeellä oleva ortopedi Kari Saikku.

Tullessaan potilas turvautui kyynärsauvoihin. Magneettikuvauksessa ei kuitenkaan tullut esiin poikkeavaa.

Artikkelissa kuvattiin varusmiestä, joka sairastui vasemman lonkan takaiseen kipuun (+) joka säteili takareiteen, sääreen ja nivustaipeeseen (-). Kipu paheni pidempään istuessa (+) ja liikkuessa (+). Oireet lisääntyivät (+), ja pienenkin rasituksen jälkeen ilmaantui monta vuorokautta kestävä särky (+). Tilkkaan tullessaan potilas turvautui kyynärsauvoihin (-).

Kliinisessä tutkimuksessa potilas liikehti vapaasti (+) ja kumarsi vaivatta sormet lattiaan (-). Vasemman lonkan liikelaajuudet olivat normaalit (+), mutta kierrot ääriasentoihin aristivat (-). Potilas aristeli laajalti vasemman lonkan takapuolelta (+). Tuntomuutoksia tai lihasheikkouksia ei ilmennyt (+).

Lannerangan ja lantion magneettikuvauksessa tai ENMG:ssä ei tullut esille poikkeavaa (+-). Verenkuva oli normaali (+).

Potilaalla epäitiin piriformisoireyhtymää (+), mutta glukokortikoidin ja bupivakaiinin yhdistelmää sisältäneellä ruiskeella ei ollut oireeseen minkäänlaista vaikutusta (+).

Merkitsin plussalla ne kohdat, jotka vastasivat omaa tilannettani, ja miinuksella ne, jotka eivät tuntuneet sopivan. Magneettikuvissani tuli kyllä esiin poikkeavaa, muttei siinä määrin kuin oireista olisi voinut päätellä, ja siksi annoin kuville sekä plussan että miinuksen.

Plussia kertyi 13 ja miinuksia 5. Aivan tasan ei täsmännyt, mutta jotakin tässä oli.

En edes pystynyt suoristamaan polvea, kun kipu jo vihloi pakaraa ja säteili siitä alaspäin kohti polvea.

Artikkelin tapaus ratkaistiin kysymällä potilaalta yksi yksinkertainen kysymys ja tekemällä yksi helppo testi.

Kysymys oli: ”Näytä kivun lähtökohta”. Potilas osoitti vasenta istuinkyhmyä (-). Häntä pyydettiin myös tekemään niin sanottu Purasen-Oravan testi, jossa kipeän puolen jalka nostetaan suoraan eteen tuolille, pöydälle tai muulle vastaavalle (polvi suorana). Tämän jälkeen potilasta pyydetään taivuttamaan käsiä ja ylävartaloa polvea kohti. Testi on positiivinen, jos tällöin ilmaantuu kipu, joka säteilee istuinkyhmystä ylös- ja alaspäin.

Pomppasin tietysti välittömästi lähimmän tuolin luo. Ja tulos? En edes pystynyt suoristamaan polvea, kun kipu jo vihloi pakaraa ja säteili siitä alaspäin kohti polvea. Ei puhettakaan, että olisin voinut kumartua kohti jalkaterää. (+)

Jaa että mikä varusmiehellä oli?

Hänellä todettiin hamstringoireyhtymä, jossa istuinkyhmyyn kiinnittyvien takareiden lihasten (hamstring-lihasten) tendinoosi ja kiinnikemuodostumat ärsyttävät iskiashermoa. Siitä käytetään artikkelin mukaan myös nimeä deep gluteal syndrome. Tässä saattoi kylläkin olla virhe. Deep gluteal syndrome taitaa sittenkin tarkoittaa piriformisoireyhtymää, kun hamstringoireyhtymä on ischial tunnel syndrome.

Varusmiehen ongelma ratkaistiin leikkauksella, jossa katkaistiin iskiashermoa ärsyttävä jännemuodostuma. Leikattu puoli oli yhdeksän vuotta myöhemmin edelleen oireeton.

Ou jee! Jos minullakin olisi hamstringoireyhtymä, minäkin voisin mennä leikkaukseen ja olisin hetken päästä terve! Pääsisin ehkä jopa juoksemaan.

Mutta minulla oli vain 14 plussaa kuutta miinusta vastaan, ja kivun lähtökohta oli eri kuin varusmiehellä. Päässäni kävi ankara surina.

--

Päivän kuvat: Gravetye Manorin puutarhasta.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram