27. lokakuuta oli aivan tavallinen työpäivä. Olin hauduttanut kannullisen teetä ja siemailin kai toista mukillista. Viimeistelin erästä tekstiä ja hoidin siinä sivussa sähköpostiliikennettä. Takapuolessa tuntui siltä kuin istuisin ison keittolevyn päällä, ja levy olisi hiljalleen lämpiämässä. Ensin lämpö tuntuu vain hivenen, mutta vähitellen voimistuu, kunnes on pakko pongahtaa jaloilleen, olipa mikä tahansa tehtävä kesken. Vielä ei kuitenkaan oltu lähellä sitä pistettä.

Sähköposti kilahti jälleen. Kas vain, fysiatrilta. Mitäs hän nyt?

”Laitan sulle yhden jutun, jonka löysin. Mielestäni mahdollinen, vaikka tasan ei kipukohta täsmää”, hän kirjoitti.

Liitteenä oli Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecimissä vuonna 2012 julkaistu potilastapaus, jonka otsikko oli ”Varusmiehen hankala kiputila ilman löydöksiä”. Tekstin oli kirjoittanut eläkkeellä oleva ortopedi Kari Saikku.

Tullessaan potilas turvautui kyynärsauvoihin. Magneettikuvauksessa ei kuitenkaan tullut esiin poikkeavaa.

Artikkelissa kuvattiin varusmiestä, joka sairastui vasemman lonkan takaiseen kipuun (+) joka säteili takareiteen, sääreen ja nivustaipeeseen (-). Kipu paheni pidempään istuessa (+) ja liikkuessa (+). Oireet lisääntyivät (+), ja pienenkin rasituksen jälkeen ilmaantui monta vuorokautta kestävä särky (+). Tilkkaan tullessaan potilas turvautui kyynärsauvoihin (-).

Kliinisessä tutkimuksessa potilas liikehti vapaasti (+) ja kumarsi vaivatta sormet lattiaan (-). Vasemman lonkan liikelaajuudet olivat normaalit (+), mutta kierrot ääriasentoihin aristivat (-). Potilas aristeli laajalti vasemman lonkan takapuolelta (+). Tuntomuutoksia tai lihasheikkouksia ei ilmennyt (+).

Lannerangan ja lantion magneettikuvauksessa tai ENMG:ssä ei tullut esille poikkeavaa (+-). Verenkuva oli normaali (+).

Potilaalla epäitiin piriformisoireyhtymää (+), mutta glukokortikoidin ja bupivakaiinin yhdistelmää sisältäneellä ruiskeella ei ollut oireeseen minkäänlaista vaikutusta (+).

Merkitsin plussalla ne kohdat, jotka vastasivat omaa tilannettani, ja miinuksella ne, jotka eivät tuntuneet sopivan. Magneettikuvissani tuli kyllä esiin poikkeavaa, muttei siinä määrin kuin oireista olisi voinut päätellä, ja siksi annoin kuville sekä plussan että miinuksen.

Plussia kertyi 13 ja miinuksia 5. Aivan tasan ei täsmännyt, mutta jotakin tässä oli.

En edes pystynyt suoristamaan polvea, kun kipu jo vihloi pakaraa ja säteili siitä alaspäin kohti polvea.

Artikkelin tapaus ratkaistiin kysymällä potilaalta yksi yksinkertainen kysymys ja tekemällä yksi helppo testi.

Kysymys oli: ”Näytä kivun lähtökohta”. Potilas osoitti vasenta istuinkyhmyä (-). Häntä pyydettiin myös tekemään niin sanottu Purasen-Oravan testi, jossa kipeän puolen jalka nostetaan suoraan eteen tuolille, pöydälle tai muulle vastaavalle (polvi suorana). Tämän jälkeen potilasta pyydetään taivuttamaan käsiä ja ylävartaloa polvea kohti. Testi on positiivinen, jos tällöin ilmaantuu kipu, joka säteilee istuinkyhmystä ylös- ja alaspäin.

Pomppasin tietysti välittömästi lähimmän tuolin luo. Ja tulos? En edes pystynyt suoristamaan polvea, kun kipu jo vihloi pakaraa ja säteili siitä alaspäin kohti polvea. Ei puhettakaan, että olisin voinut kumartua kohti jalkaterää. (+)

Jaa että mikä varusmiehellä oli?

Hänellä todettiin hamstringoireyhtymä, jossa istuinkyhmyyn kiinnittyvien takareiden lihasten (hamstring-lihasten) tendinoosi ja kiinnikemuodostumat ärsyttävät iskiashermoa. Siitä käytetään artikkelin mukaan myös nimeä deep gluteal syndrome. Tässä saattoi kylläkin olla virhe. Deep gluteal syndrome taitaa sittenkin tarkoittaa piriformisoireyhtymää, kun hamstringoireyhtymä on ischial tunnel syndrome.

Varusmiehen ongelma ratkaistiin leikkauksella, jossa katkaistiin iskiashermoa ärsyttävä jännemuodostuma. Leikattu puoli oli yhdeksän vuotta myöhemmin edelleen oireeton.

Ou jee! Jos minullakin olisi hamstringoireyhtymä, minäkin voisin mennä leikkaukseen ja olisin hetken päästä terve! Pääsisin ehkä jopa juoksemaan.

Mutta minulla oli vain 14 plussaa kuutta miinusta vastaan, ja kivun lähtökohta oli eri kuin varusmiehellä. Päässäni kävi ankara surina.

--

Päivän kuvat: Gravetye Manorin puutarhasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016