Kun nuorena katselin Suomen Kuvalehdestä 50 ja 60 vuotta täyttävien miesten kuvia, olin kauhuissani. He näyttivät epämiellyttäviltä. En löytänyt joukosta yhtäkään, jonka kanssa olisin suostunut elämään. Ajattelin, että pitkät avioliitot mahtavat olla hirveitä.

Hääpäivästämme on kulunut 20 vuotta (nyt alkaa siis avioliittomme 20. vuosi ja häiden 20. vuosipäivä, anniversary, on vuoden kuluttua), ja puolisoni täyttää alkaneena vuonna 60. Ilokseni voin todeta, että olen ollut väärässä. Puolisoni on vain parantunut vanhetessaan.

Hän laukoo yhä iltaisin yllättäviä ja hassuja juttuja, niin että saan nauraa tikahtuakseni. Aamuisin hän katsoo lämpimästi ja kertoo, että olen kaunis. Useimmiten hän tosin jää nukkumaan, kun lähden. Toivotan mukavaa päivää nipistämällä häntä varpaasta.

Hänessä on aina ollut gurun tai vähintään hajamielisen professorin vikaa, ja nykyään hän myös näyttää siltä, kun harmaat hapset sojottavat villisti joka suuntaan. Hänestä on iän myötä tullut huolellinen pukeutuja, mitä en olisi ikinä uskonut. Ryppyiset farkkupaidat ovat vaihtuneet parhaista kankaista räätälöityihin pukuihin - käytettyinä kympillä ostettuihin ja vaatturin viimeistelemiin. Olen nykyään usein meistä se nukkavierumpi.

En kestäisi ihmistä, jonka jokaisen repliikin pystyisin arvaamaan ennalta.

En vieläkään tunne häntä, mikä ehkä onkin suhteemme salaisuus. En kestäisi ihmistä, jonka jokaisen repliikin pystyisin arvaamaan ennalta. Tosin välillä tuntuu, että tarvitsisin tulkkia. Meillä on yhteiset arvot, mutta täysin eri käyttöjärjestelmät. Se sopii minulle. Kyllä yksi tiukkapipo perheeseen riittää.

En väitä, että olisin ollut kiitollinen joka hetkestä. Mutta en minä 20 vuotta sitten mitään sellaista luvannutkaan. Tahtominen riitti silloin, ja riittää nyt. Hyvä tahto, siinä on kaikki.

--

Päivän kuva: Yhdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Voi miten hauska kuva teistä!!  Kaksikymmentä vuotta elämää yhdessä ei ole mitenkään itsestäänselvyys.  Onnea teille ja vähintäänkin yhtä hyvää jatkoa!

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos Marjatta!  Samaa toivon itsekin - siis vähintään yhtä hyvää jatkoa, ja miksei vähintään yhtä pitkäänkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016