On aika paljon pyydetty, että vuoden sisällä 15 kiloa lihonut ja vain kaksi laihtunut naisihminen pystyisi poimimaan vaatekaapistaan väljät, helposti puettavat ja mukavat housut sairaalareissua varten. On minulla neljät melko helposti puettavat kotihousut, mutta ne ovat kaikki kaksi numeroa liian pieniä. En mitenkään kehtaa mennä niiden kanssa sairaalaan, jossa viereisellä vuoteella heräämössä saattaa lojua kuka tahansa kansainvälinen jalkapallokuuluisuus, jota en tunnista.           

Leikkaukseen tulevan ohjeissa sanotaan, että pitää pukeutua väljiin ja helposti puettaviin vaatteisiin. Minkähän takia?

Potilaita tuskin viedään omissa vaatteissaan leikkaussaliin. Joudunko pukeutumaan omiin vaatteisiin, kun olen vielä puudutteista niin tokkurassa, etten erota hihaa lahkeesta? Eli paidan pitää tarvittaessa käydä sortseista ja alushousujen sopia baskeriksi?

Ja mitä se helposti puettava on? Napitettavaa puseroa voi pitää helposti puettavana, koska sitä ei tarvitse kiskoa pään yli. Toisaalta se voi olla äärimmäisen vaikeasti puettava, jos kädet eivät toimi. Napit eivät aina ole helpot nivelrikkoiselle.

Onko housut ylipäätään helposti puettava vaate, vai olisiko mekko parempi? Jos on haavasidos takapuolessa, voi olla mukavaa, jos ei tarvitse kiskoa housuja ylle. Mutta tuntuvatko sääret silloin suojattomilta? Sukkahousut eivät ainakaan tule kysymykseen. Mekko ja polvisukat, kuten Pepillä? Sepä vasta hauskalta näyttäisi kyynärsauvojen kanssa.

Asussa on yksi vakava vika: näytän siinä ihan potilaalta.

Asuste on nimittäin jo tiedossa: harmaat kyynärsauvat. Sointuvat asuun kuin asuun antaen sille tiettyä robustia ilmettä. Myös käsilaukku on välttämätön. Paras valinta lienee crossbody, joka jättää kädet vapaiksi kyynärsauvoille.

Hätäpäissäni tilasin nettikaupan alennusmyynnistä keskellä yötä vaaleansiniset, leveälahkeiset pellavahousut. Ne ovat juuri ja juuri tarpeeksi väljät myös takaa.

Tilasin myös pellavaneuleesta valmistetun, väljän t-paidan. Se näyttää kohtuullisen hyvältä pellavahousujen kanssa, mutta asussa on yksi vakava vika: näytän siinä ihan potilaalta.

 

Ei kai yksityissairaalaan voi mennä sen näköisenä kuin olisi juuri vetäissyt ylleen kaupunginsairaalan 1250 kertaa pestyn potilasasun?

Pakko kokeilla muita yhdistelmiä. T-paita näyttääkin paljon paremmalta viime kesänä hankittujen chinojen kanssa. Pellavahousuista puolestaan saan hyvän viileämmän päivän asun, kun yhdistän niihin tyköistuvan, pitsireunaisen topin ja kietaisumallisen pellava-puuvillaneuleen. Ja sitten on se reikäpuuvillainen mekko, jos vaikka sattuu olemaan hellepäivä. Tosin sairaalassa saattaa silti olla viileää.

No niin, nyt minulla on jo neljä asua, joista valita. Sitten vain arpomaan.

Mitä sinä pukisit yllesi sairaalareissulle?

--

Päivän kuvat: Vaatevaihtoehtoja sairaalakäynnille. Kuva 1: pellavahousut Boden, silkkitoppi Rosamunde, neule Cinta. Kuva 2: pellavainen t-paita Boden, chinot InWear. Kuva 3: puuvillamekko Boden.

Kommentit (2)

MarjattaP

Mulla ei ollut pukeutumisongelmia omassa polvileikkauksessani, sillä olin julkisella puolella.  Mutta hei, tiedät kyllä ihan varmasti, että pukeutuminen ei nyt kuitenkaan ole se tärkein asia.    Toivon tosissani, että operaatio sujuu hyvin ja kuntoutumisesi pääsee hyvään alkuun.

Maija
Liittynyt15.10.2015

No juu, tietysti toivon, että leikkaus onnistuu. Pientä jännitystä on kuitenkin mukava peittää oheistoiminnalla, kuten vaatteiden kanssa puuhastelulla ;)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram