On aika paljon pyydetty, että vuoden sisällä 15 kiloa lihonut ja vain kaksi laihtunut naisihminen pystyisi poimimaan vaatekaapistaan väljät, helposti puettavat ja mukavat housut sairaalareissua varten. On minulla neljät melko helposti puettavat kotihousut, mutta ne ovat kaikki kaksi numeroa liian pieniä. En mitenkään kehtaa mennä niiden kanssa sairaalaan, jossa viereisellä vuoteella heräämössä saattaa lojua kuka tahansa kansainvälinen jalkapallokuuluisuus, jota en tunnista.           

Leikkaukseen tulevan ohjeissa sanotaan, että pitää pukeutua väljiin ja helposti puettaviin vaatteisiin. Minkähän takia?

Potilaita tuskin viedään omissa vaatteissaan leikkaussaliin. Joudunko pukeutumaan omiin vaatteisiin, kun olen vielä puudutteista niin tokkurassa, etten erota hihaa lahkeesta? Eli paidan pitää tarvittaessa käydä sortseista ja alushousujen sopia baskeriksi?

Ja mitä se helposti puettava on? Napitettavaa puseroa voi pitää helposti puettavana, koska sitä ei tarvitse kiskoa pään yli. Toisaalta se voi olla äärimmäisen vaikeasti puettava, jos kädet eivät toimi. Napit eivät aina ole helpot nivelrikkoiselle.

Onko housut ylipäätään helposti puettava vaate, vai olisiko mekko parempi? Jos on haavasidos takapuolessa, voi olla mukavaa, jos ei tarvitse kiskoa housuja ylle. Mutta tuntuvatko sääret silloin suojattomilta? Sukkahousut eivät ainakaan tule kysymykseen. Mekko ja polvisukat, kuten Pepillä? Sepä vasta hauskalta näyttäisi kyynärsauvojen kanssa.

Asussa on yksi vakava vika: näytän siinä ihan potilaalta.

Asuste on nimittäin jo tiedossa: harmaat kyynärsauvat. Sointuvat asuun kuin asuun antaen sille tiettyä robustia ilmettä. Myös käsilaukku on välttämätön. Paras valinta lienee crossbody, joka jättää kädet vapaiksi kyynärsauvoille.

Hätäpäissäni tilasin nettikaupan alennusmyynnistä keskellä yötä vaaleansiniset, leveälahkeiset pellavahousut. Ne ovat juuri ja juuri tarpeeksi väljät myös takaa.

Tilasin myös pellavaneuleesta valmistetun, väljän t-paidan. Se näyttää kohtuullisen hyvältä pellavahousujen kanssa, mutta asussa on yksi vakava vika: näytän siinä ihan potilaalta.

 

Ei kai yksityissairaalaan voi mennä sen näköisenä kuin olisi juuri vetäissyt ylleen kaupunginsairaalan 1250 kertaa pestyn potilasasun?

Pakko kokeilla muita yhdistelmiä. T-paita näyttääkin paljon paremmalta viime kesänä hankittujen chinojen kanssa. Pellavahousuista puolestaan saan hyvän viileämmän päivän asun, kun yhdistän niihin tyköistuvan, pitsireunaisen topin ja kietaisumallisen pellava-puuvillaneuleen. Ja sitten on se reikäpuuvillainen mekko, jos vaikka sattuu olemaan hellepäivä. Tosin sairaalassa saattaa silti olla viileää.

No niin, nyt minulla on jo neljä asua, joista valita. Sitten vain arpomaan.

Mitä sinä pukisit yllesi sairaalareissulle?

--

Päivän kuvat: Vaatevaihtoehtoja sairaalakäynnille. Kuva 1: pellavahousut Boden, silkkitoppi Rosamunde, neule Cinta. Kuva 2: pellavainen t-paita Boden, chinot InWear. Kuva 3: puuvillamekko Boden.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

MarjattaP
1/3 | 

Mulla ei ollut pukeutumisongelmia omassa polvileikkauksessani, sillä olin julkisella puolella.  Mutta hei, tiedät kyllä ihan varmasti, että pukeutuminen ei nyt kuitenkaan ole se tärkein asia.    Toivon tosissani, että operaatio sujuu hyvin ja kuntoutumisesi pääsee hyvään alkuun.

Maija
Liittynyt15.10.2015

No juu, tietysti toivon, että leikkaus onnistuu. Pientä jännitystä on kuitenkin mukava peittää oheistoiminnalla, kuten vaatteiden kanssa puuhastelulla ;)

Vierailija
2/3 | 

Minä puin sairaalaan lähtiessäni collegekankaisen kokopuvun eli haalarin. Siinä oli pitkä vetoketju kuin vauvojen vaatteissa, eikä kiristäviä kuminauhoja tullut vyötärölle. Sairaalasta oli helppo kotiutua mustassa haalarissa, ja kyllä vaan olivat huonekaverit kateellisia. Naapurivuoteella rouva kun yritti sitä joustamatonta paitapuseroa napittaa...

Sairaalassa alistun sairaalan vaatteisiin. Vain omat villasukat olen joka reissulle pyrkinyt neulomaan. No, päivystysleikkauksiin en niitä tietysti ole matkaani saanut, mutta suunnitelluille operaatioille olen polvisukat neulonut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016