Kirjoitukset avainsanalla retket

Wakehurst on osa Kew Gardensia, vaikka sijaitseekin Sussexissa eikä Lontoon kupeessa. Se muistuttaa paljon enemmän muita Sussexin 1800-luvun lopulla perustettuja kartanopuistoja kuin perinteistä kasvitietetellistä puutarhaa. On vanha ja komea kartanorakennus plus pittoreskejä sivurakennuksia, on iso nurmikenttä, paljon alppiruusuja ja muita kukkivia pensaita, komeita puuyksilöitä ja kiviaidalla ympäröity, suojaisa kukkapuutarha. 

Keskikesällä Wakehurst on punaisten kukkien juhlaa. Talon seinustalla kuuluisassa punaisessa kukkapenkissä rehottavat muhkeat daaliat ja leikkisät pipot. Aidatun puutarhan värit ovat lempeät ja puuteriset: roosaa, lilaa, valkoista ja vaaleansinistä.

Wakehurst mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1205, jolloin metsänhoitaja William de Wakehurst hankki talon omistukseensa. Tila oli silloin pinta-alaltaan huomattavasti nykyistä pienempi. Kun viimeinen miespuolinen Wakehurst menehtyi vuonna 1454, häneltä jäi kaksi tytärtä. Heistä toinen meni naimisiin Nicholas Culpeperin kanssa ja sai 18 lasta. 

Nykyisen päärakennuksen rakennutti Edward Culpeper, joka peri tilan 9-vuotiaana vuonna 1571. Hiekkakivestä tehty talo oli silloin tosin selvästi nykyistä isompi ja muodosti umpipihan. Edward ansioitui kuningas Jaakko I:n hovissa, ja hänet aateloitiin.

1600-luvun lopulla vanhapoika Sir William Culpeper joutui myymään kartanon pelivelkojensa katteeksi. Paikan osti Sir Christopher Wrenin ystävä Dennis Lyddel. Arkkitehti Wren on mahdollisesti suunnitellut kartanon tallirakennukset, joissa nyt on ravintola.

Vuonna 1861 kartanon hankki Downshiren leskimarkiisitar Caroline. Hän rakennutti kappelin ja asennutti taloon höyrytoimisen keskuslämmityksen.

Puutarhan kehittäminen pääsi vauhtiin, kun Gerald Loder hankki kartanon omistukseensa vuonna 1903. Loder oli parlamentin jäsen ja innokas kasvien keräilijä, kuten niin moni muukin sussexilainen tilanomistaja tuohon aikaan. Loder rahoitti englantilaisten kasvitieteilijöiden kaukomaihin suuntautuneita keräilymatkoja, ja hänestä tuli kuninkaallisen kasvitieteellisen seuran RHS:n puheenjohtaja.

Loder teetti kartanon kappeliin upeat lasimaalaukset, jotka suunnitteli Charles Eamer Kempe. Tavallisten miespyhimysten ja marttyyrien sijasta näemme naisia lukemassa ja soittamassa alkeellista harmonicaa. Noh, todennäköisesti hekin olivat marttyyreitä tai ainakin raamatun henkilöitä. En kuitenkaan tunne symboliikkaa niin hyvin, että osaisin sanoa, keitä naishahmoja kuvat esittävät.

Kempe halusi papiksi, mutta arveli, ettei saarnastuolista sovi änkyttää, ja valitsikin urakseen kirkkojen rakentamisen. Sitä hän oppi arkkitehti  Frederick Brodleyn avustajana. Keskiajan vaikutteiden hyödyntämisessä ja lasimaalausten suunnittelussa hänen oppi-isänsä oli, kuinka ollakaan, monitaituri William Morris. Kempe perusti lopulta oman, menestyvän yrityksen, joka keskittyi yksinomaan lasimaalauksiin. Pelkästään Sussexissa on kaikkiaan 116 Kempen lasimaalausta. Kempe on kuuluisa erityisesti lasimaalaustensa keltaisista, eikä ihme.

Punainen kesäkukkapenkki on yksi puutarhan kohokohdista. Ylin daalia on Bishop of Landaff, keskimmäinen on kartanon nimikkodaalia Wakehurst ja alin, pinkki daalia on lajiketta Fascination. Peruspunaiset penstemonit eli pipot ovat kukkapenkin valtalajike daalioiden ohella.
Punainen kesäkukkapenkki on yksi puutarhan kohokohdista. Ylin daalia on Bishop of Landaff, keskimmäinen on kartanon nimikkodaalia Wakehurst ja alin, pinkki daalia on lajiketta Fascination. Peruspunaiset penstemonit eli pipot ovat kukkapenkin valtalajike daalioiden ohella.

Seuraavat Wakehurstin omistajat laajensivat puutarhaa entisestään. Sir Henry Price ja hänen puolisonsa, Lady Eve, harrastivat kasvien jalostamista ja esittelivät työnsä tuloksia RHS:n kuuluisissa kukkanäyttelyissä. Molemmilla on useita nimikkolajikkeita. Laakeriheisi viburnum tinus ”Eve Price” kukkii kauniisti keskitalvella englantilaisissa puutarhoissa.

Sir Henryn kuoleman jälkeen Wakehurst siirtyi hänen jälkisäädöksensä mukaisesti National Trustin omistukseen. Säätiö hallitsee kuitenkin ainoastaan Wakehurstin parkkipaikkaa, sillä kaikki muu on vuokrattu pitkäaikaisesti Royal Botanic Gardens Kewlle. 

Wakehurstissa sijaitsee myös maapallon biodiversiteetin säilyttämisen kannalta tärkeä siemenpankki, Millennium Seed Bank. Taksi veikin meidät ensin siemenpankin portille, koska Wakehurstiin tulevat ulkomaalaiset ovat kuljettajan mukaan yleensä menossa sinne. Siemenpankissa on yleisölle avoinna oleva näyttely, mutta enimmäkseen paikka taitaa palvella tiedettä.

Kuvia Wakehurstin muureilla ympäröidystä puutarhasta. Ylimmän kuvan daalia on lajiketta Arabian Night, vaaleanpunaisen pipon lajike on Burford Seedling ja alempi pinkki ruusu on Rosa Raubritter. Pipoja tässä puutarhassa kasvaa kuin pipoa, eri väreissä.
Kuvia Wakehurstin muureilla ympäröidystä puutarhasta. Ylimmän kuvan daalia on lajiketta Arabian Night, vaaleanpunaisen pipon lajike on Burford Seedling ja alempi pinkki ruusu on Rosa Raubritter. Pipoja tässä puutarhassa kasvaa kuin pipoa, eri väreissä.

Wakehurstissa on tavallaan monta pientä puutarhaa. Muurilla ympäröity Walled Garden on perinteisin ja siellä kasvaa tuttuja brittipuutarhojen kukkia. On myös Himalajan aukio, nummikasvien puutarha, vesipuutarha ja iirislaakso, jossa kukkii yli 60 lajiketta japanilaisia vesikurjenmiekkoja (Iris ensata). Ikävä kyllä niiden kukinta oli juuri päättymässä.

Luonnonniittyjä on Wakehurstissa kolme: kaksi kesäkukkaniittyä ja The Slips, jossa kasvaa muun muassa villejä orkidealajikkeita. Mehiläisten iloksi on oma mesipuutarha, joka kukkii läpi kesän.

Ajoittain koko Wakehurst muistuttaa mehiläispesää, koska se on suosittu leirikoulujen pitopaikka ja koulujen retkikohde. Koululaiset pitävät onneksi sen verran ääntä tullessaan, että satunnainen kävijä ehtii hypähtää syrjään ennen kuin he kirmaavat puskan takaa suoraan syliin. Alue on kuitenkin niin laaja, että hiljaisuuden ystävä löytää halutessaan sopivan syrjäisen siimeksen.

Tämä oli viimeinen puutarhaesittely kesän Sussex-sarjasta. Seuraavaksi matka johtaa Italiaan, kauppapuutarhoistaan tunnettuun Pistoiaan, mutta vasta keväällä.

--

Päivän kuva: Daalia Fascination Wakehurstissa.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

1900-luvun alussa Sussexissa riehui varsinainen puutarhamania. Kerroin aikaisemmin täällä Nymansin upeasta puutarhasta, ja nyt esittelen vain parin kivenheiton päässä sijaitsevan Borde Hillin. Molemmissa on nähtävissä tänäkin päivänä, millaisia aarteita tosielämän Harrison Fordit keräsivät henkensä kaupalla kaukaisista paikoista kuten Kiinasta, Burmasta, Tiibetistä, Intiasta, Japanista, Australiasta ja Andien vuoristosta.

Näitä löytöretkeilijöitä kutsutaan nimellä the Great Plant Hunters. He olivat kasvitieteilijöitä, jotka hankkivat rahoitusta tutkimusretkilleen myymällä keräämiään kasveja ja niiden siemeniä puutarhaharrastajille. Yksi innokkaista ostajista oli kenraali Stephenson Robert Clarke, joka oli hankkinut Borde Hillin omistukseensa vuonna 1893. Hän tuki kaikkiaan viiden eri botanistin keruumatkoja viime vuosisadan alkupuoliskolla.

Borde Hillin päärakennuksen vanhimmat osat ovat vuodelta 1598. Talossa järjestetään opastettuja kierroksia ryhmille, ja sen ruokasalia vuokrataan yksityistilaisuuksia varten. Puutarha avasi porttinsa matkailukohteena vuonna 1965. Paikka on edelleen Stephenson Clarken suvun omistuksessa.

Borde Hillin puu- ja pensaskokoelma on vanhastaan yksi maailman monipuolisimmista. Vaikka vuoden 1987 lokakuun hurja myrsky teki pahaa tuhoa kartanon 80 hehtaarin mailla, sen tanhuvilta löytyy yhä kymmeniä Britannian korkeimpia tai ympärysmitaltaan muhkeimpia puita, Champion Trees.

Kameliat ja jättiläismagnoliat ovat kukassa Borde Hillissä maalis-huhtikuussa, mitä seuraa alppiruusujen ja atsaleojen aika toukokuussa. Kesä-heinäkuussa ovat ruusut parhaimmillaan. Elokuussa ihaillaan etenkin muotopuutarhan perennapenkkejä, ja myös Italialainen puutarha on silloin värikkäimmillään.

Borde Hillin ruusutarhassa kukoistaa yli 100 David Austin -ruusulajiketta. Ruusujen jalostaja David Austin autteli jo pikkupoikana isoäitiään puutarhatöissä. Ruusuista hän innostui tiettävästi 17-vuotiaana. Hän otti tavoitteekseen risteyttää tuoksuvat, mutta vain kerran kesässä kukkivat vanhat ruusut ja modernit, värikkäämmät, mutta tuoksuttomat teeruusuhybridit.

Ensimmäinen Austin-ruusu, Constance Spry, pääsi myyntiin vasta noin kymmenen vuoden uurastuksen jälkeen, mutta se ei jäänyt viimeiseksi. Austin kehitti kaikkiaan yli 200 ruusulajiketta. Hän kutsui itse niitä englantilaisiksi ruusuiksi. Austin kuoli viime joulukuussa, ja ruusubisnes on nyt hänen poikansa ja pojanpoikansa käsissä. 

Austin-ruusut ovat pitkään kukkivia, tuoksuvia ja useimmiten kerrottuja, ja niiden värit ulottuvat valkoisesta kerman ja keltaisen kautta oranssiin ja punaiseen.  Vaaleanpunaisen ruusun nuppu voi olla keltainen ja keltaisen ruusun nuppu punainen.

Borde Hillin nykyinen ruusutarha istutettiin vuonna 1996. Sen paikalla oli iso ja epämääräinen perennaistutus, jolle nykyinen isäntäpari, Andrewjohn ja Eleni Stephenson Clarke, halusi tehdä jotakin. Mutta mitä? Ongelma ratkesi, kun Eleni löysi vuoden 1902 Country Magazine -lehden. Siinä kerrottiin kartanon ruusutarhasta, joka sijaitsi juuri siinä perennojen paikalla. Uusi ruusutarha nimettiin talon tyttären mukaan Jay Robin’s Rose Gardeniksi

Ruusutarhan vierustalla kurottelevat luonnollisesti kärhöt, aivan kuten vuonna 1902.

Kartano työllistää täyspäiväisesti toiminnanjohtajan ja neljä puutarhuria. Andrewjohn oli IT-alalla ennen kuin peri kartanon, eikä hänellä tai Elenalla ollut aiempaa kokemusta puutarha-alalta. Elena kouluttautui sittemmin puutarhuriksi, ja Andrewjohn suoritti bisnestutkinnon. Kolmikymppiset tytär Jay ja poika Harry ovat töissä muualla, mutta puutarha ja sen kehittäminen kiinnostaa vanhempien mukaan molempia, joten kartanon ja puutarhan jatko lienee turvattu.

Puutarha on niin laaja, että pystyin kiertämään siitä vain osan. Näkemättä jäivät esimerkiksi Allahin puutarha ja eksoottisia kasveja esittelevä Round Dell. Talon takana melkein eksyin tiheikköihin, joissa oli hauska törmätä kukassa oleviin hortensioihin ja verenpisaroihin. Molemmat kasvoivat keskikokoisina pensaina.

The Summer Border.
The Summer Border.

Puutarhan eri osia yhdistävän Paradise Walkin molemmin puolin on vuonna 2013 uudistetut kukkapenkit, joihin lisättiin silloin 700 uutta kasvilajiketta: pelargoneja, leimuja, soihtuliljoja, isotähtiputkia, sinikatanoja, paloyrttejä ja luppioita. Juu ei, en tunnistanut niitä ohi kulkiessani, vaan luin nimet nettisivuilta.

Italialainen puutarha tarkoittaa Borde Hillissä nelikulmaista lummeallasta, jonka ympärillä on portaikkoja, penkkejä ja isoja ruukkuistutuksia symmetrisenä asetelmana. En saanut siitä oikein otetta, mutta minä en olekaan muotopuutarhojen isoin ystävä.

Ehdottomasti ihaninta oli ruusutarhassa. Yöllä oli satanut aika rankasti, joten korkeimmat ruusut olivat menneet lakoon. Kukkien terälehdillä kimmelsivät sadat vesipisarat kuin kallisarvoiset kristallihelmet. Swarovski olisi ollut kateellinen.

--

Päivän kuva: Yksi Borde Hillin sadoista ihanista Austin-ruusuista.

Kommentit (0)

Runsas, värikäs ja eksoottinen Nymans sijaitsee Sussexissa puolen tunnin taksimatkan päässä Gatwickin lentokentältä. Puutarhan keskellä on vanhan ja romanttisen näköinen, mutta vain vajaan sadan vuoden ikäinen rauniotalo, jonka suurta hallia restauroidaan parhaillaan. Rakennus paloi vuonna 1947. Salin vuotavaa kattoa oli tiivistetty parafiinilla, ja kun tuli levisi kynttiläkruunuista kattoon isännän 75-vuotispäivillä, järkytyksen voi vain kuvitella. 

Sisääntulon luota löytyy liitutaulu, jossa kerrotaan, mitä puutarhassa on meneillään juuri tänään.
Sisääntulon luota löytyy liitutaulu, jossa kerrotaan, mitä puutarhassa on meneillään juuri tänään.

 

Saksassa syntynyt liikemies Ludwig Messel hankki Nymansin omistukseensa 1800-luvun loppupuolella. Siitä tuli Kensingtonissa kaupunkitaloa pitävän perheen toinen koti, jossa he viettivät vapaa-aikaa ja kestitsivät vieraita. Maaseutuasunto oli välttämätön, jos halusi kuulua piireihin. Nymansin päärakennus oli tuolloin regency-tyylinen, iso, mutta hieman mielikuvitukseton talo.

Ludwigin kuoltua vuonna 1915 Nymansin isännäksi tuli hänen poikansa Leonard. Hän purki talon ja rakennutti tilalle pienemmän ja tunnelmallisemman, vanhoja tudor-kartanoita mukailevan kivitalon 1920-luvulla.

Raunioromantiikkaa päärakennuksen luona.
Raunioromantiikkaa päärakennuksen luona.

 

Leonard ja Maud Messel nostivat Nymansin puutarhan ennennäkemättömään kukoistukseen. He rahoittivat kasvikeräilijöiden tutkimusmatkoja Andeille, Himalajalle, Etelä-Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Tasmaniaan. Näin saatiin eksoottisia taimia, juurakoita ja siemeniä puutarhaan.

Nymansin mikroilmasto on poikkeuksellisen suotuisa, joten monet tulokkaat saatiin juurtumaan ja viihtymään. Osa taimista istutettiin kasvihuoneisiin, jotka eivät ole säilyneet nykypäivään. Puutarha oli upeimmillaan 1930-luvulla, jolloin sitä pidettiin rajoitetusti avoinna myös yleisölle.

Wollemia Nobilis.
Wollemia Nobilis.

 

Leonard Messelin nimi lienee useimmille puutarhaharrastajille tuttu magnolialajikkeesta, jonka taimia myydään Suomessakin. Maud Messelillä puolestaan on nimikkokamelia. Käyntimme aikaan heinäkuussa magnolioiden, kamelioiden ja alppiruusujen kukinta oli luonnollisesti jo ohi, ja elettiin hortensioiden aikaa. En ole missään nähnyt yhtä mahtavia hortensiapilviä kuin Nymansissa.

Puutarhassa on hieno kokoelma harvinaisia puita, niin Messelien ajoilta kuin uudempiakin. Esimerkiksi araukaarioihin kuuluva australiawollemia (Wollemia Nobilis) tunnettiin vain dinosaurusten ajan fossiileista ja sen luultiin kuolleen sukupuuttoon, kunnes muutama puu löytyi vaikeapääsyisestä rotkosta Australiasta vuonna 1994. Wollemioita lähetettiin tuon jälkeen kasvitieteellisiin puutarhoihin ympäri maailman, ja yksi niistä saatiin Nymansiin. 

Talon edustalla on iso afrikkalaisten kasvien istutus. Ihana, vaaleanpunaisella kukkiva kasvi on dierama eli enkelinkaario - aivan uusi tuttavuus.
Talon edustalla on iso afrikkalaisten kasvien istutus. Ihana, vaaleanpunaisella kukkiva kasvi on dierama eli enkelinkaario - aivan uusi tuttavuus.

 

Leonard ja Maud Messelillä oli kolme lasta: Linley, Oliver ja Anne. Linleystä eivät lähteeni tiedä paljonkaan, mutta Oliver ja Anne olivat julkisuuden henkilöitä.

Anne Messel oli 1920-luvulla seurapiirikaunotar ja muoti-ikoni, johon viitattiin myös sanoilla ”bright young thing”. Hän oli naimisissa kahdesti ja sai neljä lasta. Hänen poikansa ensimmäisestä avioliitosta, valokuvaaja Anthony Armstrong-Jones, löysi puolisokseen prinsessa Margaretin ja tunnettiin nimellä Lord Snowdon.

Toisen avioliittonsa Anne Messel solmi Rossen kreivin Michael Parsonsin kanssa, jolloin hän sai arvonimen Countess of Rosse. Perhe asui pääasiassa Irlannissa, mutta käytti myös Nymansia, jonka tiloista osa oli kunnostettu tulipalon jälkeen. Leonard ja Maud Messel olivat tuolloin muuttaneet läheiseen Holmstedin kartanoon.

Vaikka Lord  ja Lady Rosse viettivät paljon aikaa Nymansissa, he omistivat sen vain lyhyen hetken Leonard Messelin kuoleman jälkeen. He siirsivät tilan omistuksen National Trustille jo vuonna 1953, mutta Lord Rosse toimi sen jälkeenkin puutarhan johtajana (Garden Director). 

Leskikreivitär Rosse palasi miehensä kuoleman jälkeen pysyvästi Nymansiin vuonna 1979 ja asui siellä kuolemaansa saakka. Hän kuoli 90-vuotiaana vuonna 1992.

Lady Rossen lapsista yksi, Martin Parsons, syntyi Nymansissa. Myös ensimmäisen liiton lapsista ainakin Anthony Armstrong-Jones asui Nymansissa aikuisena. Hänen virallinen tittelinsäkin oli Earl of Snowdon and Viscount Linley, of Nymans in the County of Sussex.

Isot kesäkukkapenkit sijaitsevat muurin ympäröimässä walled gardenissa.
Isot kesäkukkapenkit sijaitsevat muurin ympäröimässä walled gardenissa.

 

Lady Annen veli Oliver Messel oli erittäin tunnettu taiteilija ja teatterilavastaja. Hän suunnitteli prinsessa Margaretin Mustiquella sijaitsevat talot ja loi vielä eläkeiässä uuden uran talojen, sisustusten ja huonekalujen suunnittelijana.

Nymansissa syntynyt Martin Parsons sai vuonna 1976 haltuunsa Parsonsien sukutilan, Yorkshiressa sijaitsevan Womersley Hallin. Womersleyssä oli iso omenatarha. Sir Martin päätyi kokeilemaan yrttien kasvatusta ja perusti vuonna 1979 viinietikoita ja hilloja tuottavan yrityksen nimeltä Womersley. Sitä johtaa tällä hetkellä hänen poikansa Rupert Parsons, ja se on yksi Britannian tunnetuimmista gourmet-brändeistä.

Nymansissa asuu vielä tälläkin hetkellä yksi Messel-Parsonsin suvun jäsen, noin 80-vuotias herrasmies, jonka hoidossa ovat puutarhan muotoonleikatut pensaat. Kuka hän on, ei selvinnyt puutarhan opastetulla kierroksella.

Ruusutarha oli heinäkuun alussa parhaimmillaan.
Ruusutarha oli heinäkuun alussa parhaimmillaan.

 

Sanoinko jo, että Nymansin puutarha on yksi upeimmista ellei hienoin, minkä olen nähnyt? Se vetää täysin vertoja esimerkiksi kuningatar Elisabetin Windsorissa ylläpitämälle Saville Gardenille. Ison luonnonniityn ja puupuiston lisäksi Nymansissa on muun muassa ruusutarha, italialainen puutarha, kalliopuutarha, pergola ja iso aidattu puutarha (walled garden), jossa on upeat kukkapenkit (summer borders). Taloon kuuluu pienehkö muotopuutarha, ja sen edustan laajalla nurmikentällä on isot afrikkalaisten kasvien kukkapenkit. Kaikkialla näiden väleissä on puita ja kukkivia pensaita.

Osa puutarhasta jäi minulta tietenkin näkemättä, koska en pystynyt kävelemään tarpeeksi.

Puutarhaa hoidetaan tätä nykyä mahdollisimman luonnonmukaisesti. Kasteluvetenä käytetään pelkästään sadevettä ja traktorit kulkevat biodieselillä. Myrkyllisiä kemikaaleja ei ole käytetty enää muutamaan vuoteen.

--

Päivän kuva: Nymansin rauniotalo häämöttää afrikkalaiskasvien takaa.

 

Kommentit (0)

Englanti on täynnä upeita puutarhoja, joissa näkyy ammattilaisten kädenjälki. Viime reissulla pääsin kuitenkin kurkistamaan myös tavalliseen englantilaiseen puutarhaan, jota hoitavat tavalliset työssäkäyvät ihmiset vapaa-aikanaan.

Tuttavamme asuvat Sussexissa isossa talossa, joka on myöhemmin jaettu useiksi huoneistoiksi. Myös talon iso puutarha on jaettu asukkaiden kesken. Lisäksi asukkailla on yhteinen, laaja nurmikenttä ja vihannesmaa hieman syrjemmällä.

Tässä puutarhassa näkyvät lähes kaikki englantilaisen kotipuutarhan tyypilliset piirteet. Jos haluat tuoda puutarhaasi britti-ilmettä, harkitse sinäkin näitä:

1. Ruusuja ja kärhöjä

Ei puutarhaa ilman ruusua. Jos puutarhaan mahtuu vain yksi ruusu, se on erityisen hieno, harvinainen tai muuten keskustelunaiheeksi sopiva. Sama pätee kärhöihin.

2. Samettinen nurmikko

Pienenkin puutarhan keskellä on usein kaunis ja tiheä nurmikko. Ilmastosyistä meillä Suomessa tuskin koskaan päästään aivan samaan. Ja kyllä sen Englannissakin erottaa, onko nurmea hoidettu satoja vuosia vai vasta pari kasvukautta. Tämä puutarha on muutaman vuoden ikäinen.

3. Paljon lajeja

En laskenut tämän pienen puutarhan kasvilajeja, mutta uskoisin niitä olleen satakunta. Istutukset on suunniteltu siten, ettei kaikki näy kerralla, vaan näkymät vaihtelevat.

4. Harkittu huolettomuus

Kasvit sekoittuvat toisiinsa luonnollisen näköisesti, mutta yhdistelmät ovat harkitun huolettomia. Tämä puutarha on sävytetty valkoiseen, pinkkiin ja lilaan.

5. Ruukkuistutuksia

Brittipuutarhoissa näkee usein kasveja erittäin isoissa ruukuissa. Ne tarjoavat näkösuojaa, toimivat tilanjakajina ja luovat puutarhaan korkeuseroja. Pienempien ruukkujen rykelmillä elävöitetään terassia tai paikataan kohtia, joissa ei juuri nyt kuki mikään.

6. Kiviaita tai -seinä

Jos brittipuutarha ei ole walled garden eli joka puolelta korkealla tiili- tai kivimuurilla ympäröity, on jykevä ja korkea aita yleensä vähintään yhdellä sivulla. Seinä piilottaa puutarhan naapurien katseilta, suojaa kasveja tuulelta ja antaa niille kauniin taustan. Usein kiviseinä peittyy täysin kasvien alle, kuten tässäkin puutarhassa.

7. Oleskelualue pihan perällä

Suomalaisessa puutarhassa terassi tai muu oleskelutila on yleensä käytännöllisesti talon jatkeena. Britit sijoittavat oleskeluryhmänsä mieluummin paikkaan, josta on kaunein näkymä puutarhaan ja/tai taloon. Usein se on pihan perällä (joskaan ei tällä kertaa).

8. Jotakin keskeneräistä

Tavallinen puutarha on harvoin täysin tip top. Siellä työskennellään kun ehditään, ja uudistushanke voi jäädä myös kesken. Tässäkin puutarhassa oli vasta istutettuja taimia ja pieni alue, joka oli selvästi työn alla.

--

Päivän kuvat: Näkymiä englantilaisesta kotipuutarhasta.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016