Vietin 8 tuntia RHS Garden Wisleyssä. Mitä jäi mieleen?

Järkyttävää! Ihan hirveää! Nämä huudahdukset pääsivät huuliltani, kun kulman takaa paljastui jälleen uusi, upea puutarha puutarhan sisällä. Olin RHS Garden Wisleyssä Englannin Surreyssä. Olin unelmoinut käynnistä pitkään ja tiesin, että puutarha on erittäin monipuolinen. Olin varannut sille kaksi matkapäivää, mutta olin silti valmistautumaton kohtaamaan todellisuutta. Sanoisin, että se oli mykistävä, ellen olisi juuri todistanut, etten jäänyt mykäksi.

Oli järkyttävää tajuta, etten ehtisi enkä pystyisi kävelemään tämänkään pienehkön alueen käytäviä päästä päähän. Lisäksi ymmärsin, että minulta jäisi kokonaan näkemättä ainakin kuusi teemapuutarhaa.  Vietin Wisleyssä lopulta kahdeksan tuntia ja kävin läpi ehkä neljänneksen alueesta. Lähes joka askeleella oli uutta nähtävää.

Tämä kirjoitus on yleiskatsaus Wisleyn antiin. Lisäksi palaan teemapuutarhoihin erillisissä postauksissa.

The Old Laboratory entisöitiin ja kunnostettiin näyttelytiloiksi sen jälkeen, kun Wisleyn tutkimus-, opetus- ja neuvontatoiminnot keskitettiin uusiin tiloihin RHS Hilltopiin. Ylimmät kuvat ovat puutarhan puolelta, kolme alinta tervetulomaiseman puolelta otettuja.

Historia havisee Old Labin käytävillä.

Olin päättänyt kulkea ensimmäisenä päivänä suunnilleen Wisleyn oman puhelinsovelluksen Classic Wisley -reittiä pitkin, koska sen varrella olivat useimmat puutarhan osat, jotka halusin nähdä. Niinpä johdatin pienen seurueeni sisääntuloaulan jälkeen ulkona jyrkästi vasempaan ja tulin pian Old Laboratoryn eteen.

RHS, Royal Horticultural Society eli Britannian kuninkaallinen puutarhaseura teki tässä suojellussa rakennuksessa puutarhakasveihin liittyvää tutkimusta ja koulutti puutarhureita yli sadan vuoden ajan vuoteen 2021 asti. Tuolloin Wisleyssä avattiin RHS:n uusi tutkimus-, koulutus- ja neuvontakeskus RHS Hilltop.

Tällä hetkellä Old Labissa on muun muassa RHS:n historiasta kertova interaktiivinen näyttely sekä työtiloja.

Old Labin pääsisäänkäynti on Wisleyn pysäköintipaikkojen puolella, mutta puutarhan yleisösisäänkäynti ei ole sitä kautta vaan viereisestä modernista rakennuksesta,Welcome Buildingista. Puutarhan puolella oleva Old Labin fasadi on sekin hieno ja kuorrutettu upeilla ruukkuistutuksilla. Portaikko johtaa talon edessä Jellicoe Canalille, vesialtaalle, jossa kukoistaa Britannian toiseksi laajin lummelajikkeiden kokoelma.

Pieni syrjähyppy blogin pääaiheesta: pari otosta Ripleystä.

Wisley on RHS:n omistamista puutarhoista vanhin. Sen ytimessä on liikemies, keksijä, puutarhuri ja ministeri George Fergusson Wilsonin vuonna 1878 perustama Oakwood Experimental Garden, jonka suora perillinen nykyinen Wisleyn Oakwood on. Wilsonin kuoltua puutarhan ja sitä ympäröivän maatilan osti varakas puutarhaharrastaja, Sir Thomas Hanbury. Hän lahjoitti ne RHS:lle vuonna 1904. Puutarha on hiljalleen laajentunut maatilan maille.

Vuokratiloissa toiminut RHS oli jo pitkään etsinyt sopivaa paikkaa omalle puutarhalle ja koulutustiloille, joten lahjoitus tuli hyvään saumaan. Plussaa oli myös Wisleyn sijainti lähellä Lontoota. Sijainti on kätevä edelleen, sillä lähellä on myös Heathrown lentokenttä sekä kyliä ja pikkukaupunkeja, joissa on kelvollisia hotelleja ja erinomaisia ravintoloita. Yksi kylistä on Ripley, jossa yövyimme. Sieltä olisi ollut kävelymatka puutarhaan, mutta säästin kaikki askeleet perille ja liikuin taksilla.

Wisleyn sisääntulomaisemaa. Huomaa liikenteenjakajan keskelle pystytetyt ötökkähotellit - onkohan tämä brittiversio lahoaidasta?

Puutarhan sisääntulo on taitavasti maisemoitu.

Wisley alkaa itse asiassa jo paljon ennen sisäänkäyntiä: pysäköinti- ja siirtymäalueet on maisemoitu huolellisesti ja niille on annettu nimeksi Welcome Landscape. Sisääntulomaiseman on suunnitellut yksi Britannian tämän hetken tunnetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista maisemasuunnittelijoista, Cristopher Bradley-Hole.

Maisemassa on tavoiteltu näyttävyyden ohella luonnon monimuotoisuutta. Pysäköintialueelle on istutettu runsaasti paikallista alkuperää olevia puita, koska paikalliset hyönteiset ja muut eläimet osaavat hyödyntää niitä ja vain niitä. Puutarhan eksoottisista erikoisuuksista ei ole täkäläisille ötököille mitään iloa. Nauhamaiset perennaistutukset ja pyöreämuotoisiksi leikatut pensaat johdattavat kävijän autolta kohti tervetulorakennusta, jonka edessä kasvaa nuoria puistoplataaneja parijonossa.

Fiksuissa yleisöpuutarhoissa on infotaulu, jossa kerrotaan, mitkä kasvit ja alueet ovat sillä hetkellä parhaimmillaan. Wisleyssäkin sellainen on, mutta ensimmäisenä päivänä kuljin sen ohi. Toisena päivänä bongasin sen terassiksi (the Terrace) kutsutun aukion vasemmalta reunalta ja pääsin toteamaan, että olin jo nähnyt viidestä kohokohdasta kolme ja loput kaksi olivat sen päivän listallani.

Opetus: Kävelyreitti kannattaa suunnitella etukäteen, mutta myös opastustaulu on hyvä tutkia. Suunnitellulta reitiltä voi olla vain pari askelta kohokohtaan, joka jäisi muuten huomiotta.

Sinisadekäytävä on kukassa keväisin, jos on. Muualla puutarhassa on paljon muita sinisadelajikkeita.

Hallanarka sinisade kukki viimein viidentenä vuotenaan.

Meneillään oleva paradigman muutos tiukassa kurissa pidetystä puutarhasta rennompaan ja monimuotoisempaan suuntaan on hyvin näkyvissä Wisleyssä. Kun esimerkiksi Old Lab ja Jellicoe Canal on ohitettu, eteen tulee koealueita, joissa nurmikoista on muokattu monentyyppisiä kukkaniittyjä. Osaan Wisleyn nurmikoista on ajettu kuvioita (ruohikkotaidetta), toisaalla nurmikon korvaa epämääräisen näköinen heinikko. Voitte arvata, kummassa hyönteiset pörräävät.

Seuraavana reitillämme oli Wisteria Walk, jonka kukinta valitettavasti oli jo ohi. Sinisade on lämmöstä pitävä kasvi, jota voidaan ilmastonmuutoksen myötä kasvattaa jatkossa entistä pohjoisempana. Kaarikäytävään istutettiin vuonna 2018 valkoista Kimono-wisteriaa ja liilaa Kokuryu-lajiketta. Jälkimmäisen nuput vei halla useita kertoja ennen kuin se viime vuoden keväällä viimein kukki. No, tämähän on koepuutarha, täällä pitää voida kokeilla, sanoivat wisleyläiset.

Keskikesällä Wisteria Walk näyttää, miten kosmoskukista saa käytävälle kauniin reunuksen, joka heiluu hauskasti tuulessa.

The Mixed Borders.

Sinisadekäytävältä käännyimme kohti yhtä Wisleyn kesäkauden vetonauloista. 128 metrin pituinen Mixed Borders onkin vallan mahtava näky. Keskellä on ruohokenttä, sen molemmin puolin viivasuorat käytävät ja niiden molemmin puolin leveät, lievästi epäsymmetriset perennapenkit. Luulenpa, että teen näistä kukkapenkeistä oman, erillisen postauksen.

Seuraava kohde ei jäänyt näyttävyydessä yhtään perennapenkeistä jälkeen, joten myös se saanee oman kuvakertomuksen. Battleston Hilliä ja sen mahtavia hortensioita ei mainittu ollenkaan kohokohdissa, mikä on mielestäni karkea virhe. Battleston Hill on ihana metsäpuutarha!

Kun palasimme Mixed Bordereiden toista reunaa suuntanamme Cottage Garden, alkoi sataa. Sää oli Englannissa heinäkuun puolivälissä yhtä epävakainen kuin Suomessa. Istuin matkakumppanieni kanssa ensin jonkin aikaa ison puun alla ropinaa kuunnellen ja päätimme sitten lähteä sateenvarjojen suojissa lounaalle. Tässä kohtaa lakkasimme noudattamasta reittisuunnitelmaa.

Opetus: Suunnitelmasta pitää pystyä luopumaan.

Taivas oli tummanpuhuva Wisleyn ravintola- ja kahvilakeskittymän yllä.

Jälkiruuaksi nautin muhkean, hillo- ja kermatäytteisen kakkupalan, Victoria Spongen.

Wisleyn ravintolat ja kahvilat ovat keskenään erilaisia. Kurkistimme ensin The Terrace -ravintolaan, jossa on pöytiintarjoilu. Se näytti oikein kutsuvalta, mutta siellä olisi pitänyt nauttia vähintään kahden ruokalajin lounas, mihin emme olleet valmiita. Valintamme oli Food Hall, jossa syötävät valittiin tarjottimelle useista eri pisteistä. Tarjolla oli muun muassa salaattipöytä, keittolounas, makeita herkkuja ja monenlaisia voileipiä. Jokainen löysi jotakin mieluisaa. Valitsin ison, tonnikalatäytteisen sämpylän ja perinnneleivonnaisen, muhkean, hillo- ja kermatäytteisen Victoria Spongen. Hieno nimi aika tavalliselle sokerikakulle.

Seuraavana päivänä olin suunnitellut lounastavani Glasshouse Kitchenissä kasvihuoneiden vieressä, mutta se paljastui koululaisryhmien tankkauspaikaksi, jonka päätuote oli pizza. Food Hall oli yllättäen aivan täynnä, joten pelastauduin puutarhamyymälän yhteydessä olevaan Wisley Caféhen. Siellä olisi saanut samanlaisen keittolounaan kuin Food Hallissa. Valitsin kuitenkin ison tomaatti-juustovoileivän, joka paahdettiin minulle odottaessa.

Opetus: Perehdy ruokatarjontaan ja paikallisten lounastapoihin etukäteen, jotta vältät nälkäisen harhailun.

Muurien ympäröimä puutarha eli Walled Garden. Kaikki Wisleyn puutarhat eivät suinkaan ole koolla pilattuja.

Eksoottisen puutarhan väriloistoa.

Exotic garden on niin immersiivinen, että sinne voi melkein kadota.

Lounaan jälkeen suuntana oli ensimmäisen päivän pääkohde, Bowes-Lyon Rose Garden, jossa ruusuistutukset on yhdistetty laajoihin perennapenkkeihin. Ruusutarhan nurmikot ovat erityisen hienot, samettimaisen tiheät ja niihin on ajeltu jo mainitsemiani kuvioita. Tästä teemapuutarhasta tulee oma postaus.

Kuljimme ruusutarhaan Walled Gardenin, Cottage Gardenin ja Exotic Gardenin kautta. Aion tehdä oman postauksen Cottage Gardenista, koska pyrin Palasessa osittain samaan tyyliin. Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin runsas ja vehreä eksoottinen puutarha.

Wisleyn eksoottinen puutarha istutettiin vuonna 2017 esittelemään kasveja, joiden avulla puutarhaan saa rehevää, päiväntasaajan maista ja sademetsistä muistuttavaa ilmettä niinkin pohjoisessa kuin Britanniassa. Puutarhan muodossa ja sisällössä oli hauska ristiriita: ylirehevät ja pursuilevat kasvit oli istutettu tiukan symmetriseen järjestykseen muotopuutarhan tavoin.

Kasvustoon saattoi melkein kadota. Siellä oli palmuja, banaanipuita, valtava sinikukkainen kiinanruusu, eukalyptusta, magnolioita, korkeita puuliljoja, värikkäitä kannoja ja daalioita. Tiikerikukka Tigrida Pavonia "Speciosa" oli minulle täysin uusi tuttavuus. Monet eksoottisen puutarhan kasveista kuulemma selviytyvät talvesta ulkona, vaikka sataisi luntakin.

Kivikkopuutarhassa oli yllättävän paljon vesiaiheita.

Paluumatkalla pujottelimme vielä bonsaikujan ja kivikkopuutarhan kautta. Jälkimmäinen on melko jyrkkä rinne, jossa polut ja purot risteilevät.  Wisleyyn rahdattiin tonneittain hiekkakiveä Sussexista vuosina 1910–1912, kun sitä rakennettiin. Monipuoliset istutukset ovat parhaimmillaan keväällä syklaamien ja pienten sipulikukkien kukkiessa.  Vuonna 2004 maisemaan lisättiin entistä isompi vesiputous ja japanilaistyyppisiä istutuksia.

Opetus: Siirtymät vievät aikaa, kun matkan varrella on aina jotakin kiinnostavaa.

Saniaislaakso on oikeastaan kivikkopuutarhan osa. Viereisen kävelytien varrella penkki melkein peittyy kasvillisuuteen.

Saniaisten, jaloangervojen ja vaaleiden inkaliljojen yhdistelmä on ihastuttava.

Seuraavana päivänä palasin puutarhaan yksin. Puikahdin ensimmäisenä koekentälle, Trials Fieldiin, jonne ensimmäisenä päivänä vain kurkistin. Siellä oli meneillään muun muassa tuoksuherneiden ja daalioiden viljelykokeet. Kasvatan molempia Palasessa, joten ne kiinnostivat erityisesti. Kuvia kertyi niin paljon, että tästäkin täytynee tehdä oma tarina.

Sitten suunnistin ruusutarhan kautta kohti toista pääkohdettani, kuuluisan hollantilaisen puutarhagurun Piet Oudolfin suunnittelemaa uutta puutarhaa sekä näköalakukkulaa, josta tuo ihme näkyy kokonaan. Oudolf Landscapeksi nimetty, laaja istutusalue avattiin yleisölle vasta tänä keväänä. Sen kyllä huomasi: monet perennat ovat vasta juurtumassa eivätkä olleet vielä komeimmillaan. Kerron tästäkin lisää myöhemmin.

Oudolfin maisemasta tieni vei kohti kasvihuoneita, joihin aioin kurkistaa aivan pikaisesti. Mutta eihän tämä olisi Wisley, ellei siirtymä olisi sisältänyt miellyttäviä yllätyksiä. Törmäsin ihanaan saniaislaaksoon ja tajusin, että tämä oli samalla se jaloangervoesiintymä, joka mainittiin opastustaulussa kohokohtana. Kivikkopuutarhan juurella sijaitseva uudehko saniaislaakso, Fern Glade, esittelee saniaisten ohella varjossa viihtyviä ja vaaleakukkaisia perennoja. Kiinnostavaa ja opettavaista, mutta tietenkään Suomessa ei pysty toteuttamaan kaikkea, mikä Englannissa on mahdollista. 

Kasvihuoneiden edustalla on Sophie Ryen neljä ja puoli metriä korkea teos Dancing Hares eli tanssivat jänikset.

Kasvihuoneissa oli yleisölle avoinna muun muassa 12 metriä korkea subtrooppinen palmusali, jossa oli myös toimiva vesiputous. Sangen vaikuttava. En mennyt ollenkaan trooppiseen sademetsään, aavikkohuoneeseen enkä orkideahuoneeseen, koska kaikkea nyt vain ei voi näillä pakaroilla saada. Kasvihuoneiden olosuhteita ohjataan tietokoneavusteisesti.

Kasvihuoneiden edusta ja ympärystä oli tietenkin myös huomiotaherättävästi maisemoitu. Siinä oli muun muassa muotoon leikattuja pyökkejä, pyöreitä ruohokasvimättäitä sekä tanssivia jäniksiä esittävä veistos. Alueen kukkapenkit alkavat rehevinä, mutta muuttavat vähitellen luonnettaan päättyen kahteen preerianiittyyn, jotka esittelevät pohjoisamerikkalaisia ja eteläafrikkalaisa kasveja.

Alkoi taas sataa, joten etsiydyin mahdollisimman suojaisia polkuja pitkin takaisin kohti sisäänkäyntiä ja ravintolakeskittymää.

Oli muka pakko saada puutarhahanskat, joilla ei pysty tekemään puutarhatöitä.

Ruokatauon jälkeen paneuduin Wisleyn puutarha- ja lahjatavaramyymälään, joka on valtava. Puutarhamyymälä on osittain ulkona ja sinne on vapaa pääsy oman sisäänkäynnin kautta. Silmiinpistävintä oli taimikaupan hyvä ja asiakasystävällinen järjestys. Esimerkiksi perennat ovat aakkosjärjestyksessä. Kasveja on ryhmitelty myös kasvupaikkavaatimusten ja puutarhan tyylin mukaan: "Ihastuitko eksoottiseen puutarhaan? Näiden taimien avulla toteutat sen omaan pihaasi."

Kaupassa oli kasvihuoneista narukeriin kaikkea, mitä puutarhuri ikinä voi haluta. Puutarhakäsinevalikoima oli aivan uskomaton. Harmittaa, etten ostanut kuin yhdet hanskat. Ne, jotka ostin, ovat niin hienot, että ne ovat käyttökelvottomat. Valkoista lampaannahkaa ja kukkakuvioita, ajatelkaa nyt! Oikeasti olisin tarvinnut ne keltakämmeniset, topatut käsineet piikkisten kasvien käsittelyyn.  Muut ostokseni olivat hieman järkevämpiä: puutarhakalenteri viiden vuoden muistiinpanoille ja lippis puutarhatöihin.

Lahjatavaraosasto tarjosi kaikkea ihanaa kasviaiheista, kuten hienon valikoiman William Morris -kuosisia tekstiilejä, paperituotteita ja astioita sekä höyhenenkevyitä huiveja ja kimonoja, joiden kuosit oli napattu Kew Gardenin kasveja kuvaavista maalauksista.

Ihanin puutarhamyymälä ikinä!

Opetus: Jätä runsaasti aikaa myymälän tutkimiseen.

Ja mitä oli jäänyt näkemättä, kun taksi kaartoi noutoruutuun Wisleyn tervetulomaisemassa viedäkseen minut takaisin Ripleyyn perheeni luo?  No, ei muuta kuin Wellbeing Garden, World Food Garden, Back to Nature Garden, Wildlife Garden, Jubilee Arboretum, Pinetum, Howard's Field ja sen osat Grass Garden sekä Heather Garden, lisäksi Alpine Meadow, Mediterranean Terraces, Seven Acres, Clear Lake ja hedelmätarha. Niin ja tietenkin RHS Hilltop, jossa pidettiin noinakin päivinä useita yleisöluentoja. Hilltopin kahvila jäi myös kokeilematta.

Ensi kerralla sitten. Tai seuraavassa elämässä. Ehkä synnyn seuraavaksi kukkakärpäseksi?