Periaatteessa haluan kannattaa paikallista yrittäjyyttä ja eettisesti vankalla pohjalla olevaa vaatteiden tuotantoa, mutta käytännössä hankin suuren osan vaatekaappini sisällöstä ulkomaisista nettikaupoista. Nyt kerron, miksi.

1. En pysty kiertelemään kaupoissa.

Pystyn kävelemään sen verran kuin arkisessa elämässä on välttämätöntä, mutta en enempää. Verkkokauppojen ansiosta voin ostaa vaatteeni rasittamatta hamstring-jänteitäni. Shoppailu onnistuu rahilla makoillen tai vuoteella lojuen.

2. En halua käyttää parasta valveillaoloaikaani etsien valkoista t-paitaa.

Minkä tahansa perusvaatteenkin ostaminen kaupasta vaati vähintään yhden parin tunnin shoppailusession keskellä päivää. Eihän voi tietää, mitä kaupoissa on, ellei kävele katsomaan, ja harvoin sopiva löytyy ensimmäisestä liikkeestä. Vaatekaupat ovat auki juuri silloin, kun minulla on muutakin tekemistä. Teen mieluummin sitä.

3. Vaatteiden selailu netissä on rentouttavaa iltapuuhaa.

Tykkäsin tyttönä paperinukeista enemmän kuin oikeista nukeista. Tietyssä iässä rentoudun selailemalla puettujen naisten kuvia netissä ja kuvittelemalla, miltä vaatteet näyttäisivät ylläni ja miten ne sopisivat osaksi vaatekaappiani. Ei siinä tarvitse olla edes täysin tajuissaan.

4. Verkkokauppojen valikoima on usein parempi.

Kivijalkaputiikin pitäjä joutuu tarkkaan miettimään, paljonko tilaa ja mitä kokoja ottaa, jotta kauden vaatteita jäisi mahdollisimman vähän alennusmyyntiin. Kansanvälinen verkkokauppayrittäjä pystyy usein pitämään valikoimansa selvästi monipuolisempana. Sekä perusvaatteita että harvinaisempia värejä ja kokoja voi ostaa. Kaikenlaista saa kautta vuoden, eikä pelkästään nuorisomuotia, kuten joku voi luulla. Kun nettikauppoja ei vielä ollut, minun oli usein vaikeaa löytää sitä, mitä halusin, tai ylipäätään mitään ostettavaa.

5. En ole löytänyt suosikkiputiikkia kotikaupungistani.

Helsingissä on yksi vaatekauppa, josta voisin ostaa kivan asun milloin tahansa. Nykyisessä kotikaupungissanikin oli ennen, mutta se lopetti jo vuosia sitten - ennen kuin verkkokaupankäynti yleistyi. Hyvä vaatekauppa on kompakti, ja sen sisäänostajalla on sama maku kuin minulla. Ei niin helppo yhtälö, vaikken vaadikaan vaatteeltani mitään kovin kummallista. Verkosta löydän aina jotakin kiinnostavaa.

6. Verkossa minulla on useita suosikkikauppoja.

Ostan sekä kotimaisista että ulkomaisista verkkokaupoista. Käyn säännöllisesti tarkistamassa niiden valikoiman ja ostan usein alennusmyynneistä ja tarjouksista. Tunnen monen kaupan vaatteiden mitoituksen hyvin, ja palautuksiin on vain harvoin aihetta. Kerron myöhemmin parhaat ostosniksini.

7. Hinnat ovat usein edullisemmat.

On tilanteita, joissa olen valmis maksamaan vaatteesta Suomi- tai sovituslisää, mutta myönnän, että välillä myös verkkokaupan hinnat houkuttelevat ostamaan. Kansainvälinen asiakaskunta  merkitsee isoja volyymejä ja halvempia tuotantokustannuksia. Ymmärrän, että tähän voi liittyä eettisiä ongelmia. Hyvittelen omaatuntoani ostamalla myös suomalaista designia ja lähituotantoa.

8. Ostan mielelläni anonyymisti.

Lisäsin tämän kohdan viime tingassa, mutta kyllä se totta on. Siinä, missä jotkut nauttivat myyjän huomiosta tai tarvitsevat hänen kommenttejaan ostopäätöksen tekoon, minä valitsen mieluiten omin päin. Haluan katsoa vaatetta rauhassa oman peilini edessä ja kokeilla, minkä vaatteideni kanssa se sopii yhteen.

--

Päivän kuvat: Leikkaukseltaan identtiset Mollie-tunika ja -mekko olivat viime elokuun Boden-ostoksia. www.boden.co.uk

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin nelisen vuotta sitten terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain hermokivut ja 15 kiloa massaa sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta pitkille kävelyretkille en enää tässä elämässä pääse. Identiteettini sain takaisin erilaisena.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 58-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016