Kirjoitukset avainsanalla puutarhat

Vietin pääsiäisenä kaiken liikenevän ajan siirtolapuutarhapalstallani Villa Palasessa. Pilkoin ja siirtelin risuja paikasta toiseen, katkoin talventörröttäjiä, leikkasin vadelmapensaita ja seurasin purkutöiden etenemistä mökin sisätiloissa. Työ oli raskaampaa kuin olin kuvitellut ja sitä oli enemmän kuin luulin. Silti lähdin Palaseen aina hymyhuulin ja palasin kotiin väsyneenä, mutta onnellisena.

Villa Palanen ilta-auringossa. Pihasta on purettu näkösuojia ja sisältä poistettu vanha, maalattu parkettilattia sekä epämääräiset keittiön hyllyt. Parketin alta paljastui palovaurioitunut lautalattia, joka todennäköisesti kunnostetaan. Tuvan seiniä varten on jo valittu keväinen kukkatapetti.
Villa Palanen ilta-auringossa. Pihasta on purettu näkösuojia ja sisältä poistettu vanha, maalattu parkettilattia sekä epämääräiset keittiön hyllyt. Parketin alta paljastui palovaurioitunut lautalattia, joka todennäköisesti kunnostetaan. Tuvan seiniä varten on jo valittu keväinen kukkatapetti.

 

Mietin myös, että Tietyssä iässä -blogin aika taitaa olla ohi. Syyt, joiden takia aloitin sen, ovat lakanneet olemasta.

Olen jo selostanut hamstring-syndroomani vaiheet juurta jaksain. Tarvitsin blogia sen työstämiseen, että minusta tuli yllättäen krooninen kipupotilas ja liikuntarajoitteinen, mutta se on nyt tehty, enkä jaksa enää murehtia asiaa. Tuntuihan se siltä kuin olisi ajanut täysillä päin seinää ja onhan se totta, että elän kuusikymppisenä varovaisemmin kuin moni kahdeksankymppinen, mutta niin se nyt vain on. Jokainen ikääntyy, yhdet aikaisemmin kuin toiset, ja muutama lienee jo kuollutkin. Näillä mennään.

Painoni nousi, kun jouduin lopettamaan liikunnan. Sain siitä hyvän syyn koota uuden, elämäntilanteeseeni sopivan vaatevaraston, mistä riitti raportoitavaa  pitkäksi aikaa.  Sekin on nyt tehty. En ole ostanut tänä vuonna muuta kuin alusvaatteita, enkä viitsi kuvauttaa vanhoja rytkyjä uudelleen. Sitä paitsi tällä hetkellä innostun enemmän pionien juurakoista kuin vaateuutuuksista. Ehkä tämä on tilapäistä, mutta  juuri nyt on näin.

Nautin kirjoittamisesta tietysti edelleen, mutta juuri nyt puutarhanhoito ja remonttihommat tuntuvat vielä antoisammilta harrastuksilta. Haluaisin keskittyä täysillä niihin miettimättä yhtään, mistä krempasta tai uudesta puserosta saisin seuraavaksi jutun juurta. Käsityötkin ovat tauolla, matkoille ei pääse ja mieli kiertää kehää Villa Palasen ympärillä, joten mistä kirjoittaisin?

Lumi paljasti Palasen puutarhasta useita lupaavan näköisiä kukkapenkkejä. Seuraan, mitä sieltä löytyy, mutta olen myös esikasvattamassa sinne uusia kukkia. Eivätköhän taimet jonnekin mahdu.
Lumi paljasti Palasen puutarhasta useita lupaavan näköisiä kukkapenkkejä. Seuraan, mitä sieltä löytyy, mutta olen myös esikasvattamassa sinne uusia kukkia. Eivätköhän taimet jonnekin mahdu.

 

Viherpeukalohommat ovat koko ajan kulkeneet mukana blogissa, muttei tuntuisi oikealta kirjoittaa pelkästään niistä, kun otsikkona on Tietyssä iässä. Ei tämä ole puutarhablogi, vaan moniaiheinen elämäntapablogi. Kävijätilastoista päätellen lukijani haluavat blogilta muutakin kuin viherpiiperrystä, ja etupäässä sitä muuta: kukista ja puutarhoista kertovat postaukset saavat aina kaikkein huonoimmat lukijamäärät (vaikka itse tykkään niistä melkein eniten).

Ylipäätään lukijamääräni ovat viime aikoina laskeneet. Blogini lukijoista katosi viime syyskuussa lähes joka kolmas, eivätkä he ole tulleet takaisin. Ehkä on aika vetäytyä keikkatauolle pohtimaan uusia sävellyksiä. 

Ensimmäinen, mitä Palasessa tehtiin, oli hedelmäpuiden leikkaaminen. Sen teki ammattitaitoinen arboristi, koska olen liian vanha kiipeilemään puissa ja karsittavaa oli todella paljon. Seuraavaksi tuli lukkoseppä vaihtamaan lukon, koska entisestä ei päässyt enää avaimella sisään. Palasen irtaimisto oli lähes kokonaan meidän tarpeisiimme sopimatonta ja/tai maalaamalla kierrätyskelvottomaksi tehtyä, joten sille tilasin Helpponoudon.
Ensimmäinen, mitä Palasessa tehtiin, oli hedelmäpuiden leikkaaminen. Sen teki ammattitaitoinen arboristi, koska olen liian vanha kiipeilemään puissa ja karsittavaa oli todella paljon. Seuraavaksi tuli lukkoseppä vaihtamaan lukon, koska entisestä ei päässyt enää avaimella sisään. Palasen irtaimisto oli lähes kokonaan meidän tarpeisiimme sopimatonta ja/tai maalaamalla kierrätyskelvottomaksi tehtyä, joten sille tilasin Helpponoudon.

 

Villa Palasesta olisi kyllä kerrottavaa vaikka kuinka. En kuitenkaan nyt millään ehdi enkä jaksa kirjoittaa enempää kuin pari riviä kerralla. Siksi jaan Instagramissa pilkahduksia mökiltä ja sen puutarhasta lähes päivittäin Villa Palanen -nimellä. Omalla nimelläni kulkevaa tiliä en toistaiseksi käytä.

Jos alkaisin pitää siirtolapuutarhablogia, sekin olisi luultavasti nimeltään Villa Palanen. En kuitenkaan ainakaan vielä perusta sitä, vaan kokeilen tuota lyhyempää ilmaisumuotoa.

Loppuuko Tietyssä iässä -blogi tähän? En osaa sanoa. Moni bändi on keikkatauon aikana hajonnut, mutta moni on tullut tauon jälkeen vahvempana takaisin.

Aurinkoista kevättä ja ihanaa kesää, arvoisat lukijat! Voikaa hyvin!

--

Lue lisää Tietyssä iässä -blogista: https://www.etlehti.fi/blogit/tietyssa-iassa/5-vuotta-tietyssa-iassa

Lue lisää Villa Palasesta: https://www.etlehti.fi/blogit/tietyssa-iassa/tama-siirtolapuutarhamokki-villa-palanen-ja-se-nyt-minun

Villa Palanen Instagramissa: https://www.instagram.com/villa_palanen/

--

Päivän kuva: Krookuksia Villa Palasessa.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 | 

Kiitos Maija!
Blogisi on kannatellut ja ispiroinut minua. Hyvää kevättä ja nautitaan elämästä!
Anne

Mummo Jyväskylästä
4/9 | 

Kiitos kaikista kirjoituksistasi. Olen seurannut hamstringit, kukat ja vaatteet, kaikki yhtä suurella mielenkiinnolla. Hyvää jatkoa puutarhanhoidon parissa, sillä kaikki muuhan on turhaa paitsi puutarhanhoito! Istuta oikea viiniköynnös, älä lannistu, odota viisi vuotta, saat vähän satoa, kuudentena jo pari litraa, seitsemäntenä ämpärillisen ja sen jälkeen oletkin lirissä, mihin kaikki viinirypäleet saa mahtumaan.

Vierailija
5/9 | 

Kiitos tästä blogista. On ollut ilo lukea tekstejäsi, olen saanut niistä monenlaista ajattelemisen aihetta. Toivottavasti joskus päivittelet tänne kuulumisia. Kaikkea hyvää !
Mariitta

Minna
6/9 | 

"Voi ei! Miks kaikki hyvä loppuu!" Se oli mun ensimmäinen ajatus, kun luin Instasta, että blogisi jää tauolle. Olen tykännyt blogistasi niiiiiiin paljon! Teksti on niin laadukkaasti kirjoitettua, että sitä on ilo lukea. Aiheet on olleet todella kiinnostavia, vaikken ihan vielä itse olekaan "Tietyssä iässä" :D Vaatteista ja neulomisesta olevat postaukset on olleet miun lemppareita, koska puutarha kärpänen ei ole puraissut, vielä... Nyt kun luin tämän postauksesi, en voi kun koko sydämestäni kannustaa sinua Villa Palaseen panostamisessa. Ihmisen pitää aina tehdä sitä mikä hänelle itselleen on tärkeintä tai mielekkäintä ja viis veisata muiden, edes blogin seuraajien, mielipiteestä! Ja kuten sanoit, ehkä palaat vielä blogiin tai siiten sen aika ja tarkoitus oli ja meni... Mutta jatkan Villa Palasen kuulumisten seuraamista Instassa ja toivotan siulle aivan ihanaa kevättä ja kesän odottamista ja nauti täysin siemauksin Villa Palasesta <3

Vierailija
7/9 | 

Tätä blogia tulee kyllä ikävä! Kaikkea hyvää Villa Palasen kesään. Jatta

Käyttäjä10289
Liittynyt4.4.2021
8/9 | 

Voi harmi, juuri kun sinut vasta löysin! Muistan kun ahmin kaikki kirjoituksesi ja samalla nautin suunnattomasti! Kirjoitat niin mukaansa tempaavasti asioista. Kiitos tästä blogistasi!
Toisaalta ymmärrän hyvin ja toivotankin sinulle antoisaa, ihanaa aikaa omassa Villa Palasessa. Kaunista kevättä ja kesää!
Terveisin Arja

JaanaN
9/9 | 

Kiitos kirjotuksista ja respect vaatteiden ostamattomuudesta. Teitkö ajatustyötä vaatteiden järkevään ostamiseen vai tapahtuiko se itsestään? Itse kipuilen tämän asian kanssa. Laitoin rajaksi, että ostan 2 vaatetta / kk. Nyt olen neljänä kuukautena ostanut kunakin 3 vaatetta. Ja juu, olen jo ostanut huhtikuun kiintiön.

Siirryn seuraamaan sinun keromuksisi IG:hen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kävin Villa Palasen puutarhassa ensimmäisen kerran salaa joulukuussa. Ketään ei näkynyt missään, joten työnsin matalan portin auki ja tein pienen kierroksen pihapiirissä.

Näky oli ankea. Aivan kuin omistaja olisi joutunut heinäkuussa lähtemään mökiltä kiireesti ja jättänyt kaiken silleen. Yleensä kai kalusteiden pehmusteet kerätään suojaan. Täällä olivat niiden lisäksi vielä läpimärät viltitkin tuolien päällä. Valkoiset terassin verhot lepattivat tuulessa. Kesäkeittiön pöydällä oli astioita, ja lattialla pyörivät lasten lelut. Ruosteinen grilli kasvoi hometta.

Olin järkyttynyt. Ajattelin, että omistaja oli varmaan mummeli, joka oli kotimatkalla mökiltä jäänyt bussin alle ja menehtynyt, ja nyt perikunta möisi mökkiä. Ainakaan tätä en ostaisi. Huono karma, ajattelin.

Olin väärässä. Myyjä oli minua nuorempi, tosi mukava ja hänellä oli kaikki hyvin. Hän oli vain muuttanut perheineen toiselle paikkakunnalle, eikä ollut kiireiltään ehtinyt siivota mökillä. Ja niin minä sitten ostin sen. Tuumasin, että mikäli karma oli huono, sen oli aika muuttua. Tämä paikka tarvitsee vain annoksen TLC:tä eli rakkautta ja hellää huolenpitoa, ja siitä tulee tosi hieno.

Kyllä minua hirvittää hieman edelleen joka kerta, kun käyn siellä. Ensin oli portti jäätynyt kiinni, sitten vanha lukko kieltäytyi päästämästä ketään sisälle. Lukko on kuitenkin nyt vaihdettu, ylikasvaneet hedelmäpuut leikattu ja pienen pintaremontin suunnittelu alkanut. Olen nimennyt mökin Villa Palaseksi, ja näistä syistä ostin sen:

Omenapuut kasvavat sammalta, mutta ovat silti ihan kunnossa. Vaalea mökki on naapurin.
Omenapuut kasvavat sammalta, mutta ovat silti ihan kunnossa. Vaalea mökki on naapurin.

1. Kolme omenapuuta, kaksi kirsikkapuuta ja luumupuu

Maltan tuskin odottaa, miltä tontti näyttää, kun hedelmäpuut kukkivat. Ihan omia kirsikkapuita! Luumuja omasta pihasta! Vanhoja, satoisia omenapuita: kaksi Valkeaa kuulasta ja yksi jotakin myöhäisempää vanhaa lajiketta. Lisäksi yksi vastaistutettu hedelmäpuu – olisiko sekin kirsikka? Toivottavasti jänikset eivät ehdi syödä sitä ennen kevättä.

Olisin voinut hankkia mökin myös uudelta siirtolapuutarha-alueelta, jossa mökkiin saa rakentaa täydet mukavuudet (monikohan alle 30-vuotias muuten tietää, mitä se tarkoittaa?), mutta vanhoja hedelmäpuita ei voi ostaa puutarhamyymälästä.

Kirsikkapuut ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Sääntöjen mukaan puiden korkeus ei saa ylittää mökin harjakorkeutta.
Kirsikkapuut ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Sääntöjen mukaan puiden korkeus ei saa ylittää mökin harjakorkeutta.

2. Mustaherukoita, karviaispuska ja vadelmapensaita

Siirtolapuutarhan säännöissä lukee, että jokaisen tontin laidalla pitää olla vadelma-aita. Tätä ei nähtävästi valvota aivan viimeiseen pilkkuun saakka, koska Palasen puutarhan vadelma-aita ulottuu tuskin tontin puoliväliin. Mustaherukkapensaita on kuitenkin useita ja karviaispuska on komea. Punaherukkaa on myös, mutta valkoherukka puuttuu. Ja raparperi.

Mansikkaa on kolme lavakauluksellista. Luulen, että ostan mansikkani edelleen enimmäkseen torilta. Kukat saavat puutarhassani pääroolin, joten nykyisen mansikkamaan paikalle tulee ehkä jo ensi kesänä iso kesäkukkapenkki. Vähitellen korvaan ne sitten perennoilla.

On siellä myös alppiruusu. Pihan ainoa kasvi, josta en ole kovin kiinnostunut.
On siellä myös alppiruusu. Pihan ainoa kasvi, josta en ole kovin kiinnostunut.

3. Valkoinen ja liila syreeni

Syreenit ovat aivan must. Niitä oli jo lapsuuteni kotipihalla, ja tykkäsin pienenä piileskellä hyväntuoksuisten puskien sisällä. En antanut arboristin leikata Villa Palasen syreenejä, jotta ne varmasti kukkivat ensi kesänä. Mukavaa, ettei niitäkään tarvinnut mennä ostamaan.

Puutarha kaipaa kuitenkin suojakseen lisää kukkivia pensaita. Jasmikkeet ja lumipalloheidet ovat vahvoilla, syyshortensiakin olisi kiva. Täytyy vähän katsella, mitä muut ovat saaneet menestymään.

Jotakin tässä varmaan kasvaa. Ja ellei kasva, istutan.
Jotakin tässä varmaan kasvaa. Ja ellei kasva, istutan.

4. Pioneja ja kukkapenkkejä

Pionit ovat lempikukkiani, ja niitä on Palasen pihalla jo kaksi valmiina. Todennäköisesti ainakin toinen on kuolanpioni ja toinenkin jotakin vanhaa lajiketta. Kasvavat kuulemma melko korkeiksi. Aion tietenkin istuttaa lisää pioneja, mutta tarkkailen ensin, minne ne kannattaa sijoittaa.

Portilta mökille vievän polun vierustoilla on kukkapenkit, kuten asiaan kuuluu. Kevään ja kesän mittaan selviää, mitä niissä kasvaa. Jännittävää! 

Ruokapöydän pitsiliina on hienoa käsityötä, mutta miksi, oi miksi se joutui talven kouriin?
Ruokapöydän pitsiliina on hienoa käsityötä, mutta miksi, oi miksi se joutui talven kouriin?

5. Iso katettu terassi ja kesäkeittiö

Villa Palasen terassi alkaa talon ovelta pitkänä, katettuna avokuistina ja jatkuu suoraan ruokailutilana ja kesäkeittiönä. Kattona on läpinäkyvää muovista valokatetta. Kuisti on lämmin ja kiva istuskelupaikka jo nyt – siihen osuu kevätaurinko hyvin. Voin kuvitella, miten mukava se on kesällä. Sitä paitsi kuistin ja terassin rakenteisiin pystyy ripustamaan lähes rajattoman määrän kukka-amppeleita. Ellen sitten istuta köynnöksiä terassien näkösuojaksi. Kesäkeittiö on nähnyt parhaat päivänsä, mutta välttää vielä jonkin aikaa. Siinä on tiskauspaikka, hieman työpöytää ja se ruostunut grilli.

Mökin paraatipuoli.
Mökin paraatipuoli.

6. Valoisa lasikuisti

Alueen mökit ovat lähes identtisiä. Niiden piirustukset ovat sellaiset, että kahdella ulkoseinällä ei ole lainkaan ikkunoita. Kolmannella seinällä on pienet alkovin ja keittiön ikkunat silmän korkeudella. Tässä on varmaankin ajateltu yksityisyyttä: naapurit eivät näe toisiaan ihan koko ajan. Neljäs seinä on mökin paraatipuoli, jossa ovat lasikuisti ja katetulle ulkokuistille antava olohuoneen iso ikkuna.  

Lasikuisti on erityisen ihana, joten sitä olisi sääli jättää pelkäksi läpikulkupaikaksi. Suunnittelen siitä sadepäivien ruokailutilaa, ja ehkä siirrän keittiönkin osittain siihen, jos vain saan jotenkin mahtumaan. Lasikuistista saattaa tulla myös pelargonien talvetuspaikka.

Ensin pitää kuitenkin saada kokemusta olosuhteista. Miten kuumaksi kuisti mahtaa lämmetä kesällä ja miten alas lämpötila laskee talvella? En päässyt pakkasilla mittaamaan, kun portti oli jäätynyt kiinni.

Pistorasiat ulkona, hienoa! Pikku jääkaappi odottamassa kuljetusta kierrätykseen.
Pistorasiat ulkona, hienoa! Pikku jääkaappi odottamassa kuljetusta kierrätykseen.

7. Ikkunat, sähköt ja katto hyvässä kunnossa

Villa Palanen on valmistunut todennäköisesti vuonna 1948, ja se on vaihtanut omistajaa suhteellisen usein. Kukaan ei ole tehnyt täysremonttia, mutta jokainen on korjannut jotakin. Mökin katto on hyvässä kunnossa, eikä se perimätiedon mukaan ole koskaan vuotanut. Vesivahinkoja mökissä ei ole sattunut senkään takia, että vesijohto ja viemäri puuttuvat. Ikkunat on vaihdettu hiljattain uusiin. Mökissä on lähes uudet sähköjohdot ja pistorasiat myös verannalla. Kamiinan hormi on huollettu ja talon ulkoseinät maalattu.

Kun perusasiat ovat näinkin hyvin, minun tehtäväkseni jää pintaremontti ja mahdollisesti keittiöremppa. Ennen kuin pääsen niihin käsiksi, lähtee useita tavarakuormia kierrätykseen ja kaatopaikalle. Mökit myydään perinteisesti irtaimistoineen, mikä kannustaa myyjiä jättämään vähemmän kuranttiakin tavaraa nurkkiin pyörimään. 

Ihmettelin ensin, miksi jokaisen sängyn alla on pino jonkinlaista rakennuslevyä. Mitä varten sitä on mahdettu jemmata? Sitten selvisi, että tuollaista levyä käytetään lattian suojaamiseen remonteissa. En heitäkään niitä vielä pois.

Kaksi isoa kompostoria ja kahdet kottarit.Hienoa!
Kaksi isoa kompostoria ja kahdet kottarit.Hienoa!

8. Varasto täynnä työkaluja

Minulla on oksasakset, mutta vain vähän muita puutarhatyökaluja. Pelkäsin, että niihin kuluu vielä pitkä penni. Kurkistin vasta kauppakirjojen allekirjoituksen jälkeen varastovajaan, jossa piti olla ”aikaisempien omistajien roinaa”, ja yllätyin iloisesti. Olihan siellä 1940-luvun viikate ja kuokka, mutta myös ruohonleikkuri, hedelmäpoimuri, harjoja ja monta muuta työkalua. En edes tiedä, mihin kaikkia käytetään. Kaikki on suloisessa sekamelskassa.

Kompostorien luota löytyi kahdet kottikärryt, ja leikkimökin takana näyttää myös olevan yhtä ja toista. Mitään ei kannata ostaa ennen kuin olen katsonut, mitä omalta tontilta löytyy. Huvittaa, että varastotilat muistuttavat kovasti lapsuudenkotini vastaavia. Paljon tavaroita oudoissa paikoissa eli enimmäkseen kronkkeellaan, kuten edesmennyt isäni olisi sanonut.

Etualalla on pysäköintialuetta ja viljelypalstoja, joita voi vuokrata oman tontin jatkeeksi.
Etualalla on pysäköintialuetta ja viljelypalstoja, joita voi vuokrata oman tontin jatkeeksi.

9. Bussipysäkki portin pielessä

Siirtolapuutarha on osa kaupunkilaista elämäntapaa, joka ei perustu autoiluun. Kaksi bussipysäkkiä on aivan siirtolapuutarhan sisäänkäynnin lähellä ja kolmas hivenen kauempana. En aja autoa enkä huimauksen takia pyöräile, joten tämä oli tärkeä hankintaperuste. Yksi bussireiteistä kulkee melkein kotioveni edestä, ja busseja kulkee usein.

Siirtolapuutarha perustettiin Pisun talon pelloille. Maatilan pihapiiri on nyt siirtolapuutarhayhdistyksen käytössä asukkaiden yhteisinä tiloina..
Siirtolapuutarha perustettiin Pisun talon pelloille. Maatilan pihapiiri on nyt siirtolapuutarhayhdistyksen käytössä asukkaiden yhteisinä tiloina..

10. Siirtolapuutarha on järjestäytynyt yhteisö                                     

Netin keskustelupalstoista päätellen siirtolapuutarhan säännöt määräävät ihan kaiken eikä mitään kivaa ole lupa tehdä, joten kukaan järkevä ei hanki alueelta mökkiä. Hyvä, pysykää te vaan poissa! En haluaisikaan viettää vapaa-aikaani sellaisten ihmisten naapurina, joilla on mielestään oikeus tehdä mitä tahansa missä tahansa ja milloin tahansa. Tutustuin sääntöihin ja pidän niitä hyvinä.

Yhteisö vaikuttaa toimivalta. Yhteisissä tiloissa on muun muassa kangaspuut ja oma kirjasto. Uutta saunaa suunnitellaan. Ruokatilaukset tulevat kerran viikossa kaupasta yhteiskuljetuksena. Omasta multamarketista voi ostaa multaa ja kuiviketta ämpäri- tai kottarikaupalla talkoiden jälkeen.

Puutarhakausi alkaa virallisesti vasta toukokuun alussa, jolloin vesi kytketään palstoille. Kyllä tulee odotellessa pitkät kaksi kuukautta! Olen valmis kantamaan korteni yhteiseen kekoon, mikäli korona suinkin sallii.

Näistä lähtökohdista lähden Villa Palasen kevääseen.

Ja miksi juuri Villa Palanen? Pitääkö tosiaan selittää? No, sukunimenihän on englanniksi peace. Peace lausutaan samoin kuin piece, joka on suomeksi palanen. Mökki tontteineen on minulle palanen taivasta, mutta tietenkin myös palanen maata. Tuntuu myös mukavalta sanoa, että nyt lähdetään Palaseen, vaikkei mökki mikään palatsi olekaan. Ja koko hanke on ainakin tähän asti ollut ihan piece of cake.

Villa Palasen elämää on jatkossa helpointa seurata Instagramissa. Tilin nimi on villa_palanen. Tervetuloa mukaan siirtolapuutarhaelämään!

 

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Edessä varmasti loistavat ajat entisen Pisun talon mailla. Lämpimät onnittelut! Ilo kuplii tekstistäsi 😊

Eppu
2/3 | 

Kiitos jälleen Maija! Juuri tänään, vaakasuoran jääsateen päivänä, on hurmaavaa lukea kevään ja kesän odotuksestasi. Onnea uuteen mökkiin!

Demokratiassa päätöksenteko tuppaa olemaan hidasta, ja hyvä niin. Välillä kissanhännän veto kestää poliittisissa elimissä niin pitkään, että yleiset arvostukset ehtivät sillä välin muuttua. Asiasta, jota aikaisemmin kannattivat vain edelläkävijät, onkin tullut valtavirtaa.

Toivottavasti niin käy myös Kupittaan siirtolapuutarhan säilyttämiselle. Siinä on kyse niinkin muodikkaista asioista kuin kestävä kehitys, biodiversiteetti ja kaupunkiviljely. Turun vanhin siirtolapuutarha säilyttää jo 1700-luvulla alkanutta kaupunkipuutarhojen historiaa: se on vanhojen kasvilajikkeiden elävä geenipankki. Sellaista ei voi enää perustaa, sen voi vain säilyttää.

Vierailin Kupittaan siirtolapuutarhassa heinäkuussa Avoimen puutarhat -päivänä ja todistin omin silmin, miten paljon säilytettävää siellä on. Se on ihastuttava, vehreä keidas aivan Kupittaan Citymarketin vieressä.

Ensi sunnuntaina 16.8. vietetään siirtolapuutahan 85-vuotispäivää avoimien ovien ja opastusten merkeissä kello 12-17. Kannattaa poiketa, jos liikutte lähistöllä. Myös 4h-yhdistyksen kesäkahvila on avoinna.

Läheisellä päiväkodilla on siirtolapuutarhassa oma mökki ja puutarha, jossa lapset saavat kasvattaa kesäkurpitsaa, kehäkukkia ja mitä mielivätkin. Erään puutarhan rouva on kävelevä pionitietopankki. Toisessa pihassa on tehokkaan näköinen hyötypuutarha, ja kolmannessa voi tutustua mehiläisten elämään. Osa pihoista on ihanasti hieman rempallaan. Useimmat ovat kuitenkin hyvin tai erittäin hyvin hoidettuja.

Miten pieneen tilaan voikin istuttaa sellaisen määrän kasveja? Ja miten ne saa viihtymään niin hyvin? Puutarhurit jakavat mieluusti vinkkejä uteliaille. Jos puutarhan portti on auki, se tarkoittaa, että sisään saa tulla.

Turun kaupunki on aikeissa rakentaa siirtolapuutarhan paikalle kerrostaloja maankäytön tehostamisen nimissä. Siirtolapuutarhan maanvuokrasopimusta on pidennetty vuoteen 2025, koska uuden yleiskaavan valmistelu vie odotettua pidempään. Kupittaan ryhmäpuutarha ry on vedonnut useita kertoja kaupunkiin puutarhan puolesta. Parhaillaankin on meneillään nimien keruu säilyttämistä puoltavaan adressiin.

Ei ole selvää, että siirtolapuutarha saa jäädä, mutta mielestäni se on vuosi vuodelta todennäköisempää. Turku aikoo olla hiilineutraali kaupunki vuoteen 2030 mennessä, joten miksi se tuhoaisi tämän vehreän hiilinielun? Tuntuu hölmöltä, jos kaupunki toisella kädellä jakelee kaupunkiviljelijöille viljelylaatikoita ja toisella kädellä lakkauttaa viljelijöiden pikku paratiisin. Aluehan ei edes ole iso. Luulisi taloille löytyvän lääniä muualtakin. 

Siirtolapuutarha on ajateltu siirtää asutuksen tieltä Koroisiin. 80-vuotiaiden omenapuiden ja ikiaikaisten perennojen siirtäminen on kuitenkin vaikeaa, ellei mahdotonta. Ja miten nämä pikkuruiset, suloiset mutta hauraat mökit muka saataisiin siirretyiksi? Tuskin mitenkään. 

Siirtolapuutarha teki minuun suuren vaikutuksen. Aloin miettiä, miten mukava oma siirtolapuutarhamökki ja -puutarha olisi. Sinne pääsisi  kätevästi bussilla, ja perillä odottaisi toinen, vihreämpi ja kauniimpi maailma. Jos jostakin tupsahtaisi tilille setelitukku niin tietäisin, minne sen sijoittaisin. Unelmointi on onneksi ilmaista.

Adressi Kupittaan siirtolapuutarhan säilyttämisen puolesta löytyy täältä.

--

Päivän kuvat: Mökkejä ja kukkia Kupittaan siirtolapuutarhassa heinäkuussa 2020.

Kommentit (0)

Wakehurst on osa Kew Gardensia, vaikka sijaitseekin Sussexissa eikä Lontoon kupeessa. Se muistuttaa paljon enemmän muita Sussexin 1800-luvun lopulla perustettuja kartanopuistoja kuin perinteistä kasvitietetellistä puutarhaa. On vanha ja komea kartanorakennus plus pittoreskejä sivurakennuksia, on iso nurmikenttä, paljon alppiruusuja ja muita kukkivia pensaita, komeita puuyksilöitä ja kiviaidalla ympäröity, suojaisa kukkapuutarha. 

Keskikesällä Wakehurst on punaisten kukkien juhlaa. Talon seinustalla kuuluisassa punaisessa kukkapenkissä rehottavat muhkeat daaliat ja leikkisät pipot. Aidatun puutarhan värit ovat lempeät ja puuteriset: roosaa, lilaa, valkoista ja vaaleansinistä.

Wakehurst mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1205, jolloin metsänhoitaja William de Wakehurst hankki talon omistukseensa. Tila oli silloin pinta-alaltaan huomattavasti nykyistä pienempi. Kun viimeinen miespuolinen Wakehurst menehtyi vuonna 1454, häneltä jäi kaksi tytärtä. Heistä toinen meni naimisiin Nicholas Culpeperin kanssa ja sai 18 lasta. 

Nykyisen päärakennuksen rakennutti Edward Culpeper, joka peri tilan 9-vuotiaana vuonna 1571. Hiekkakivestä tehty talo oli silloin tosin selvästi nykyistä isompi ja muodosti umpipihan. Edward ansioitui kuningas Jaakko I:n hovissa, ja hänet aateloitiin.

1600-luvun lopulla vanhapoika Sir William Culpeper joutui myymään kartanon pelivelkojensa katteeksi. Paikan osti Sir Christopher Wrenin ystävä Dennis Lyddel. Arkkitehti Wren on mahdollisesti suunnitellut kartanon tallirakennukset, joissa nyt on ravintola.

Vuonna 1861 kartanon hankki Downshiren leskimarkiisitar Caroline. Hän rakennutti kappelin ja asennutti taloon höyrytoimisen keskuslämmityksen.

Puutarhan kehittäminen pääsi vauhtiin, kun Gerald Loder hankki kartanon omistukseensa vuonna 1903. Loder oli parlamentin jäsen ja innokas kasvien keräilijä, kuten niin moni muukin sussexilainen tilanomistaja tuohon aikaan. Loder rahoitti englantilaisten kasvitieteilijöiden kaukomaihin suuntautuneita keräilymatkoja, ja hänestä tuli kuninkaallisen kasvitieteellisen seuran RHS:n puheenjohtaja.

Loder teetti kartanon kappeliin upeat lasimaalaukset, jotka suunnitteli Charles Eamer Kempe. Tavallisten miespyhimysten ja marttyyrien sijasta näemme naisia lukemassa ja soittamassa alkeellista harmonicaa. Noh, todennäköisesti hekin olivat marttyyreitä tai ainakin raamatun henkilöitä. En kuitenkaan tunne symboliikkaa niin hyvin, että osaisin sanoa, keitä naishahmoja kuvat esittävät.

Kempe halusi papiksi, mutta arveli, ettei saarnastuolista sovi änkyttää, ja valitsikin urakseen kirkkojen rakentamisen. Sitä hän oppi arkkitehti  Frederick Brodleyn avustajana. Keskiajan vaikutteiden hyödyntämisessä ja lasimaalausten suunnittelussa hänen oppi-isänsä oli, kuinka ollakaan, monitaituri William Morris. Kempe perusti lopulta oman, menestyvän yrityksen, joka keskittyi yksinomaan lasimaalauksiin. Pelkästään Sussexissa on kaikkiaan 116 Kempen lasimaalausta. Kempe on kuuluisa erityisesti lasimaalaustensa keltaisista, eikä ihme.

Punainen kesäkukkapenkki on yksi puutarhan kohokohdista. Ylin daalia on Bishop of Landaff, keskimmäinen on kartanon nimikkodaalia Wakehurst ja alin, pinkki daalia on lajiketta Fascination. Peruspunaiset penstemonit eli pipot ovat kukkapenkin valtalajike daalioiden ohella.
Punainen kesäkukkapenkki on yksi puutarhan kohokohdista. Ylin daalia on Bishop of Landaff, keskimmäinen on kartanon nimikkodaalia Wakehurst ja alin, pinkki daalia on lajiketta Fascination. Peruspunaiset penstemonit eli pipot ovat kukkapenkin valtalajike daalioiden ohella.

Seuraavat Wakehurstin omistajat laajensivat puutarhaa entisestään. Sir Henry Price ja hänen puolisonsa, Lady Eve, harrastivat kasvien jalostamista ja esittelivät työnsä tuloksia RHS:n kuuluisissa kukkanäyttelyissä. Molemmilla on useita nimikkolajikkeita. Laakeriheisi viburnum tinus ”Eve Price” kukkii kauniisti keskitalvella englantilaisissa puutarhoissa.

Sir Henryn kuoleman jälkeen Wakehurst siirtyi hänen jälkisäädöksensä mukaisesti National Trustin omistukseen. Säätiö hallitsee kuitenkin ainoastaan Wakehurstin parkkipaikkaa, sillä kaikki muu on vuokrattu pitkäaikaisesti Royal Botanic Gardens Kewlle. 

Wakehurstissa sijaitsee myös maapallon biodiversiteetin säilyttämisen kannalta tärkeä siemenpankki, Millennium Seed Bank. Taksi veikin meidät ensin siemenpankin portille, koska Wakehurstiin tulevat ulkomaalaiset ovat kuljettajan mukaan yleensä menossa sinne. Siemenpankissa on yleisölle avoinna oleva näyttely, mutta enimmäkseen paikka taitaa palvella tiedettä.

Kuvia Wakehurstin muureilla ympäröidystä puutarhasta. Ylimmän kuvan daalia on lajiketta Arabian Night, vaaleanpunaisen pipon lajike on Burford Seedling ja alempi pinkki ruusu on Rosa Raubritter. Pipoja tässä puutarhassa kasvaa kuin pipoa, eri väreissä.
Kuvia Wakehurstin muureilla ympäröidystä puutarhasta. Ylimmän kuvan daalia on lajiketta Arabian Night, vaaleanpunaisen pipon lajike on Burford Seedling ja alempi pinkki ruusu on Rosa Raubritter. Pipoja tässä puutarhassa kasvaa kuin pipoa, eri väreissä.

Wakehurstissa on tavallaan monta pientä puutarhaa. Muurilla ympäröity Walled Garden on perinteisin ja siellä kasvaa tuttuja brittipuutarhojen kukkia. On myös Himalajan aukio, nummikasvien puutarha, vesipuutarha ja iirislaakso, jossa kukkii yli 60 lajiketta japanilaisia vesikurjenmiekkoja (Iris ensata). Ikävä kyllä niiden kukinta oli juuri päättymässä.

Luonnonniittyjä on Wakehurstissa kolme: kaksi kesäkukkaniittyä ja The Slips, jossa kasvaa muun muassa villejä orkidealajikkeita. Mehiläisten iloksi on oma mesipuutarha, joka kukkii läpi kesän.

Ajoittain koko Wakehurst muistuttaa mehiläispesää, koska se on suosittu leirikoulujen pitopaikka ja koulujen retkikohde. Koululaiset pitävät onneksi sen verran ääntä tullessaan, että satunnainen kävijä ehtii hypähtää syrjään ennen kuin he kirmaavat puskan takaa suoraan syliin. Alue on kuitenkin niin laaja, että hiljaisuuden ystävä löytää halutessaan sopivan syrjäisen siimeksen.

Tämä oli viimeinen puutarhaesittely kesän Sussex-sarjasta. Seuraavaksi matka johtaa Italiaan, kauppapuutarhoistaan tunnettuun Pistoiaan, mutta vasta keväällä.

--

Päivän kuva: Daalia Fascination Wakehurstissa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 61-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016