Minulla ei ole lääke- eikä hoitotieteen koulutusta enkä ole opiskellut farmasiaa. Tässä maassa on suuri määrä ammattilaisia, jotka tietävät lääkkeistä enemmän kuin minä. Miksi sitten Lyricaa koskeva blogikirjoitukseni on kenties luetuin tekstini kautta aikojen? Kertooko se, että minun pitäisi kirjoittaa lisää lääkkeistä vai päinvastoin sulkea suuni? Sitä olen pohtinut.

Koska olen kertonut muistakin seikkailuistani toimivan hoidon löytämiseksi, on tuntunut luontevalta kertoa myös lääkkeistä. En ajatellut kirjoittaessani asiaa sen enempää. Vasta myöhemmin tuli mieleeni, miten tarkasti säänneltyä yritysten lääkeviestintä on. Entä, jos joku saisi päähänsä, että blogikirjoitukseni sisältävät kiellettyä lääkemarkkinointia!

Periaatteessa se voisi olla mahdollista. Reseptilääkkeitä markkinoiva yritys voisi palkata minut laatimaan blogikirjoituksia, joissa kertoisin heidän lääkkeistään ihastellen ja harmittelisin, että kilpailijan valmisteet eivät toimi. Käytännössä en usko, että mikään lääkefirma edes yrittäisi sellaista. Lääkeviestintä on tarkasti ohjeistettua ja valvottua, ja ohjeita rikkonut yritys voi saada tuntuvat sakot.

Kirjoitan valistuneen maallikon mielipiteitä ja kokemuksia, en enempää enkä vähempää.

Lääkemarkkinoinnin eettisissä ohjeissa on pohjimmiltaan kyse lääkitysturvallisuudesta, jonka myös lääkeyritykset ottavat vakavasti. Lääkkeethän eivät ole leikin asia. Oikein käyttämällä ne pelastavat henkiä, mutta käyttämällä niitä väärin tai liikaa tai laiminlyömällä niiden käyttämisen voi aiheuttaa vakavan vaaratilanteen. Uutuusjäätelön voi huoletta ahmia mainoksen tai blogitekstin houkuttelemana, mutta uuden reseptilääkkeen kohdalla sama ei toimi.

Kirjoitukseni ovat rikkoneet eettisiä ohjeita monin tavoin. Olen kertonut vain yhdestä lääkehoidosta kerralla, en ole pyrkinyt objektiivisuuteen eikä minulla todellakaan ole ollut tutkimustietoa väitteideni tueksi. Olen myös esittänyt vertailevia arvioita lääkkeistä. Lääkeviestinnän eettiset ohjeet eivät kuitenkaan koske minua, koska blogi on harrastus, jonka parissa teen mitä tykkään. Tietenkään en silti halua aiheuttaa haittaa tai huolta kenellekään, vaan toimin hyvässä tarkoituksessa.

Pitäisikö silti lopettaa lääkkeistä kirjoittaminen, koska en voi taata, että blogini pysyy tasapuolisessa totuudessa?

No ehkei ihan niinkään. Uskon, että lukijat ymmärtävät, mistä blogissa on kysymys. Kirjoitan valistuneen maallikon mielipiteitä ja kokemuksia, en enempää enkä vähempää. Itse asiassa ajattelen, että tällaistakin tietoa tarvitaan.

On lääkkeitä, joista ei puhuta edes kavereiden kesken eikä ainakaan työpaikalla, saati julkisuudessa.

Lääkkeet kiinnostavat ihmisiä. Yhdet pelkäävät niitä, toiset kokevat niiden pelastaneen henkensä, kolmannet käyttävät niitä saadakseen päänsä sekaisin. Kiihkottomia käyttäjäkokemuksia voi olla vaikea löytää, etenkin mieleen vaikuttavista lääkkeistä. Niiden käyttöä voidaan hävetä ja peitellä. Niistä ei puhuta edes kavereiden kesken eikä ainakaan työpaikalla, saati julkisuudessa.

Lääketiedon yleisimmin käytettyjä lähteitä taitaa reseptilääkkeistä puhuttaessa olla neljä: hoitava lääkäri, apteekin farmaseuttinen henkilökunta, pakkausseloste ja netin vertaistuki- ja keskustelupalstat. Pakkausselosteen tiedot löytyvät netistä useammastakin paikasta, sillä ne sisältävät ”virallisen” tiedon, jonka lääkkeestä voi ja saa kertoa. Jonkin verran tietoa löytyy myös Duodecimin terveyskirjastosta sekä sanoma- ja aikakauslehtien jutuista.

Lääkäriltä ei koskaan muista kysyä kaikkea, eikä hän välttämättä ole käyttänyt lääkettä itse. Vastaanottoajat ovat kovin lyhyitä lääkkeiden vaikutusten vatvomiseen. Apteekissakin on usein jonoa selän takana, eikä muiden kuullen ehkä tee mieli kysyä hankalista asioista. Pakkausseloste luettelee kaikki harvinaisetkin haittavaikutukset, mikä saattaa herättää enemmän pelkoa kuin luottamusta. Ja ne keskustelupalstat sitten. Osa teksteistä on asiallisia, mutta osa kirjoittajista vaikuttaa niin ahdistuneelta ja epäluuloiselta, että heidän kokemuksiinsa voi olla vaikeaa luottaa. Tilaa tiedolle on.

Myös käyttäjän tuntemukset ovat faktoja, jotka vaikuttavat hoidon onnistumiseen.

On monta asiaa, jotka vain käyttäjä voi tietää lääkkeestä. Useimmat niistä liittyvät tuntemuksiin: miltä lääke tuntuu suussa, miltä tuntuu nielemisen jälkeen, millaisia tuntemuksia lääke aiheuttaa kehossa ja mielessä käytön jatkuessa. Joskus sopiva lääke jopa etsitään käyttäjän tuntemusten perusteella eli kokeilemalla, kunnes sopiva löytyy.

Myös tuntemukset ovat faktoja, jotka vaikuttavat hoidon onnistumiseen. Toiselta käyttäjältä saatu tieto voi esimerkiksi auttaa sinnittelemään alkuoireiden kanssa vielä hetken, jotta hyvät vaikutukset pääsevät voitolle. Hädän hetkellä  voi olla lohduttavaa tietää, että joku toinen on saanut lääkkeestä avun.

Toisaalta jos joku muukin on kokenut saman epämiellyttävän tuntemuksen, käyttäjä voi helpommin uskoa omaa kokemustaan ja mainita asiasta lääkärille. Ei lääkehoidon ole tarkoitus olla kidutusta. Jos se alkaa siltä tuntua, lääkettä vaihdetaan tai mietitään jokin muu uusi ratkaisu. Haittavaikutuksista pidetään myös rekisteriä, johon kertyvä tieto vaikuttaa siihen, mitä pakkausselosteessa sanotaan. Tarvittaessa lääke voidaan vetää pois markkinoilta.

Näistä syistä koen, että myös blogeilla ja muulla kokemustiedolla lääkkeistä on paikkansa. Siitäkin huolimatta, ettei se ole objektiivista eikä tasapuolista. Aika harva tieto loppujen lopuksi on.

--

Päivän kuvat: Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan lummehuoneesta.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram