Moni unelmieni matkoista jää haaveeksi, koska en aio matkustella tässä elämässä enää paljon. Nuorena eivät riittäneet rahat ja vapaa-aika, eikä aina ollut intoakaan. Nykyään myös terveys tekee tenän. Köyhän paras huvitus on vilkas mielikuvitus, sanoi jo mummini aikoinaan, joten miksipä en silti osallistuisi seuraleikkiin.

Sain nimittäin haasteen Parasta lähteä nyt -blogin Päivi Seppä-Lassilalta. Pitäisi esitellä kymmenen unelmien matkakohdetta, kukin omassa sarjassaan: unelmien kaupunki, unelmien majoitusmuoto ja niin edelleen. Eiköhän kymmenen reissuhaavetta sentään löytyisi.

Toteutumattomat matkaunelmat voivat yllättää läheisimmätkin, koska perheen kesken matkat ovat usein kompromisseja. En ole läheskään aina matkustanut sinne, minne olisin itse halunnut. 50-vuotismatka New Yorkiin oli oma ideani, ja juuri viime viikonloppuna kekkasin, minkä pitkäaikaisen reissuhaaveen haluan toteuttaa 60-vuotispäiväni kunniaksi. Pyysin perhettä veikkaamaan kohdetta ja yllätyin, kun he eivät osuneet oikeaan useallakaan yrittämällä. Lue eteenpäin, niin kohde selviää.

1.  Paikka: RHS Garden Wisley

Olin hetken aikaa englantilaisen Royal Horticurtular Societyn jäsen, koska halusin käydä Chelsea Flower Showssa vain jäsenille varattuna päivänä. Minulle tuli tuolloin kotiin myös seuran hieno lehti, the Garden, jossa kerrotaan säännöllisesti muun muassa seuran omien ja yhteistyöpuutarhojen kuulumisista. Opin, että kuninkaallisen seuran ehdoton kruununjalokivi on Surreyssä sijaitseva Wisley. Laajassa puutarhassa riittää koluamista pariksikin päiväksi. Minun piti päästä sinne jo tänä kesänä, mutta vaihdoimme matkasuunnitelmaa käytännön syistä. Uskon, että Wisley-vierailu vielä toteutuu.

2. Tapahtuma: Amsterdam Tulip Festival

Innostun harvoin tapahtumista. Ei tullut mieleen yhtään, johon haluaisin osallistua. Unelmakohteideni listalla on kuitenkin Hollannin kuuluisa Keukenhof tulppaanien kukkimisen aikaan. Amsterdamissa on jo viiden vuoden ajan vietetty huhtikuussa tulppaanifestivaaleja, jolloin koko kaupunki kukkii. Nämä voisi näppärästi yhdistää.

3. Kotimaan kohde: Kökar

Kotikaupunkini Turun paras puoli on Turunmaan saaristo, jonne on helppo tehdä päiväretkiä autolla. Yhteysaluksella pääsee myös kauniiden kanervikkojen Jurmoon, vehmaaseen Aspöhön sekä Utöhön, jonka yöttömässä kesäyössä voi kuulla hukkuneiden merimiesten sielujen ulvovan. En ole sitä itse todistanut, mutta lähteeni on luotettava.  Oli miten oli, Kökar on juuri sen verran vaikeammin saavutettava, etten ole siellä käynyt. Sehän kuuluukin Ahvenanmaahan. Minulle on kerrottu, että siellä on kaunista.

4. Kaupunki: Firenze

Vanhemmat retuuttivat puolisoani liikaa Euroopan museoissa, kun hän oli pikkupoika. Siksi en ole saanut häntä suostutelluksi matkaseuraksi Firenzeen, joka on kuulu taideaarteistaan. Koen, että yleissivistyksestäni puuttuu tämän kaupungin muotoinen palanen.

5. Maa: Kuuba

En ole koskaan ollut rantalomalla. Kuumuus ei ole minun juttuni, vaan matkustan enemmänkin valon perässä. Pääsin kuitenkin 1990-luvun alkuvuosina tutustumaan Kuubaan maan matkailuviranomaisten ja suomalaisen matkanjärjestäjän vieraana. Reissu oli lyhyt, mutta unohtumaton. Upeiden hiekkarantojen, mehukkaiden hummerien ja taidokkaasti tanssivan kansan ohella Kuubassa kiinnostavat yhteiskunnalliset ilmiöt – niitä tarkemmin tässä erittelemättä. Menisin mielelläni uudelleen, jos pystyisin.

6. Saari: Manhattan

Pesunkestäväksi maalaistytöksi olen ihmeen innoissani suurkaupungeista. Jos mikä tahansa olisi mahdollista, asuisin Manhattanilla penthousessa, johon kuuluisi iso kattopuutarha. En ole täysin luopunut ajatuksesta, että saattaisin käydä New Yorkissa vielä kerran, mutta koville se ottaisi. Olisin pitkän lentomatkan jäljiltä todennäköisesti niin kipeä, etten pystyisi juurikaan kävelemään. Ja New Yorkissa kuuluu kävellä, kun keltaisista takseistakin on tullut pelkkiä hötkypakuja.

7. Extreme: Madeira

Jos olisin yhä hyväkuntoinen viisikymppinen, lyöttäytyisin jonkin vaellusporukan mukaan ja lähtisin tutkimaan Madeiran vuoristoreittejä. Maisemat ovat siellä aivan mykistävät. Osa reiteistä on käsittääkseni niin extremejä, että en ole varma, selviytyisinkö niistä. Luulen, etten pelkää korkeita paikkoja, mutta en ole koskaan edes yrittänyt ylittää rotkoa heiluvaa riippusiltaa pitkin. On siellä kyllä helpompiakin reittejä, mutta yhtä kaikki minulle liian vaikeita.

8. Majoitusmuoto: Ryokan

Japanissa käydessäni asuin silloisen puolisoni luona torakoita vilistävässä opiskelijaboksissa, mutta jos nyt pääsisin takaisin, yöpyisin osan ajasta perinteisissä majataloissa, ryokaneissa. Nauttisin niiden rauhallisesta tunnelmasta ja kylpemisestä kuumissa lähteissä. Tatamille levitetyllä futonilla saa hyvät unet viileässä huoneessa. Ruokakin on kuulemma hyvää, mutta siihen suhtaudun hieman epäillen. Elämäni oudoimmat annokset olen saanut eteeni Japanissa.

9. Luonnonkohde: Norjan vuonot

Tästä reissusta olen haaveillut vuosikymmeniä, ja vuoden 2020 kesällä aion toteuttaa sen. Aion hypätä Hurtigruten-laivaan Bergenissä ja koluta sen kanssa Norjan rannikon Tromssaan saakka. Jännevaivaiselle loistava matkailumuoto, sillä kävellä ei tarvitse, ja silti maisemat vaihtuvat. Perhe protestoi, että enhän minä pidä vuorista vaan kukista. En kuitenkaan koe, että menisin katsomaan vuoria, vaan tilaa niiden välissä. Siis vuonoja. Tiedostan kyllä, että sama maisema näyttäisi ehkä paremmalta vuoren rinteeltä katsoen, ja sinne rinteellehän en pysty kapuamaan. Otan riskin. Vielä pitää tutkia, millä laivalla menisin ja millainen hytti olisi hyvä.

10. Ruoka ja juoma: Ruokakurssi Provencessa tai Toscanassa

En ole tutkinut tätäkään tarkemmin, mutta uskon, että sopiva kurssi löytyisi helposti. Ideana olisi kokkailla herkkuja ammattilaisen opastuksella ja sitten syödä tulokset ulos puutarhaan katetussa pitkässä pöydässä. Paikalliset viinit täydentäisivät makunautinnon. Ei ole niin tarkkaa, olisiko ruoka ranskalaista vai italialaista, hyvää se olisi kuitenkin.

Blogihaaste lähti liikkeelle Rami Rajakallion Kohteena maailma -blogista. Ideana on luetella 10 unelmien matkakohdetta, haastaa viisi muuta bloggaria ja käydä liittämässä julkaistun blogin linkki Ramin postauksen kommenttikenttään. Venytän sääntöjä sen verran, etten varsinaisesti haasta. Jos aihe kuitenkin kutsuu Arki on kaunis -blogin Tuulaa tai kanssabloggareitani täällä et-lehden blogiyhteisössä, sana on vapaa! Olette kutsutut.

Päivän kuvat: Birmingham tuskin on monenkaan unelmakohde, mutta kun satuin siellä käymään niin poikkesin myös  kasvitieteellisessä puutarhassa. Se toimii osittain lahjoitusten varassa, minkä kyllä huomaa. Vanhanaikaisissa kasvihuoneissa on toki oma viehätyksensä. Ulkona kameliat hehkuivat täysillä jo tammikuussa. Myös taikapähkinät ja jouluruusut olivat kukassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016