Sidekalvot eli faskiat ovat uusin villitys lihashuollon alalla. Niiden olemassaolo on toki tiedetty aina, mutta niitä on pidetty vain kalvoina, joka siirretään sivuun leikkauspöydällä, jotta päästään käsiksi lihaksiin, luihin ja elimiin. Tosiasiassa faskiat pitävät koko kehon koossa, sillä ne ympäröivät kaikkia lihaksia, luita ja elimiä liittäen ne toisiinsa. Kun lihakset tuntuvat kipeiltä, useimmiten kipeitä ovat oikeasti faskiat. Niissä on moninkertaisesti enemmän hermopäätteitä kuin lihaksissa.

Faskiat välittävät lihasten voiman nivelten yli muihin lihaksiin. Geelimäiset, paljon vettä sisältävät faskiat voivat mennä epäkuntoon esimerkiksi pitkäaikaisen stressin seurauksena, koska stressi pitää kehoa jännittyneenä ja haittaa aineenvaihduntaa kudoksissa. Jos faskiat eivät saa riittävästi nestettä, ne kuivuvat ja niiden normaali toiminta estyy. Tästä seuraa epämääräistä kipua ja lihasten voimattomuutta. Ihan niin kuin minulla.

Pakaraongelmieni alkaessa minulla oli takana monivuotinen stressi, jonka aiheutti muistisairaan omaiseni asioiden hoitaminen työn ohella sekä lopulta hänen saattohoitonsa ja kuolemansa. Työnikään ei täysin stressitöntä ole, kun rimani on usein korkealla ja tunnollisuus toinen luontoni.

Siispä nyt oli tarkoitus katsoa, johtuisivatko ongelmani faskioista ja paranisinko niiden käsittelyllä.

Olin tosi toiveikas: jos tämä näin jatkuisi, olisin parin hoitokerran jälkeen terve.

Ensimmäisellä käynnillä osteopaatti (koulutukseltaan OMD-fysioterapeutti) lähinnä kyseli, tutki ja kokeili. Hän halusi nähdä myös magneettikuvani, joita hän tutki huolellisesti. Hän arvioi, että ongelmani saattaisi olla hoidettavissa, mikä tietysti tuntui tosi hienolta. Optimismini heräsi jälleen.

Toisella käynnillä hän käsitteli pakaroitani, kun yhtäkkiä tunsin, kuinka jotakin liukui hänen kätensä alla. Se oli varmaankin jämähtänyt faskia, jonka hän sai vertymään ja liikkeelle. Se tuntui ihmeen ihanalta. Pakarani terävin kipu katosi samalla kokonaan ainakin kuukaudeksi.

Tunsin ensi kertaa, että minua oli oikeasti hoidettu. Olin tosi toiveikas: jos tämä näin jatkuisi, olisin parin hoitokerran jälkeen terve.

Selän äärimmäinen kosketusarkuus oli osteopaatin mielestä huolestuttavaa.

Osteopaatti kävi myös koko selkäni läpi nikama nikamalta ja neliösentti neliösentiltä, mitä kukaan ei ollut tähän mennessä tehnyt, vaikka olin käynyt useilla fysioterapeuteilla. Hän löysi lapaluideni ja vyötäröni välistä kaksi pientä, erittäin kipeää kohtaa. Tiesin kyllä ennestään niiden olemassaolosta. Ne ovat aina olleet arat, ja ne ovat yksi syy siihen, etten ole koskaan käynyt mielelläni hierojalla. Pienikin kosketus noihin kohtiin aiheuttaa minulle välittömän sätkyn.

Tämä äärimmäinen kosketusarkuus oli osteopaatin mielestä huolestuttavaa. Hän havaitsi myös, että minulla oli juuri tuo selkärangan kohta liian suora. Hän kieltäytyi koskemasta minuun uudelleen ennen, kuin rintarankani olisi kuvattu. Hän pelkäsi, että siellä olisi meneillään jotakin sellaista, mitä hän voisi pahentaa otteillaan.

--

Viikon kuvat: Ruusuja Hever Castlesta.

 

Kommentit (2)

MarjattaP

Oikein hyvä, että olet löytänyt noin ammattitaitoisen osteopaatin.   Tuotakin työtä, niinkuin ihan kaikkia töitä, voi tehdä niin monella tavalla.   Toivottavasti apua kipuihisi alkaisi vihdoin löytyä. 

Maija
Liittynyt15.10.2015

Fysiatrini suositteli juuri tätä ammattilaista. He tuntuivat olevan suorastaan työpari vaikkeivät työskentele saman katon alla. Seuraavassa postauksessa kerron, mikä oli hoidon lopputulos. Siispä huomiseen, Marjatta!

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram