En lähtisi oma-aloitteisesti paikkaan, jossa vihreää on vain sammal. Tulin kuitenkin työporukan mukana poikenneeksi turrena (muotisana joka tarkoittaa suomalaista turistia eli vähemmän omatoimista matkailijaa) Islannissa, ja opettihan se reissu kieltämättä jotakin. Kuten:

1. Kävely mannerlaatalta toiselle vie noin tunnin.

Islanti sijaitsee kahden toisistaan erkaantuvan mannerlaatan päällä. Pohjois-Amerikan laatta ja Euraasian laatta loittonevat  noin 2,5 senttiä vuodessa, mikä näkyy parhaiten Thingvellirin (en jaksanut etsiä oikeaa kirjainta th:n tilalle) luonnonpuistossa. Tässä Unescon maailmanperintökohteessa voi kävellä polkua ja siltoja pitkin mannerlaattojen repeämän poikki toiselle puolelle. Tai ainakin sinne päin.

Islantilaiset tunnistivat paikan erityislaadun jo muinoin, vaikkeivät välttämättä tienneet, mikä siinä on niin erityistä. Thingvellirissä kokoontui nimittäin allting eli kenties maailman ensimmäiset valtiopäivät vuosittain 900-luvulta sakka. Uskon islantilaisten ymmärtäneen, että selviytyminen karuissa oloissa edellyttää luonnon kunnioittamista, yhteistyötä ja sopua - sekä niitä turvaavia lakeja. Lainrikkojien rankaisemista varten Thingvellirissä oli tarjolla käytännöllinen veteen päättyvä rotko.

Myös Islannin kääntyminen katoliseen kristinuskoon vahvistettiin alltingissä. Thingvellirin nykyinen luterilainen kirkko ja maatila ovat laakson ainoat rakennukset. Ne muodostavat maisemaan luonnollisen kiinnekohdan katseelle ja kameran etsimelle. Laakson pienet, kirkasvetiset joet laskevat Thingvallavatn-järveen. Kesällä laakso on varmasti ihana kukkakeidas.

Laakson molemmin puolin on dramaattisia kalliojyrkänteitä, rotkoja ja solia sekä pieniä vesiputouksia. Eipä ihme, että Game of Thrones -tv-sarjan kuvauksiakin on tehty Thingvellirin alueella.

2. Kun Strokkur purkautuu, kaikilta pääsee VOUUH!

Maan kuori on Islannissa ohutta ja vulkaaninen toiminta eli maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, kuumat lähteet ja kallioperän kaasupurkaukset yleisiä. En ole varma, haluaisinko asua aivan näin jännittävässä paikassa, mutta turrena geotermisiä ilmiöitä on hauskaa seurata.

Maailman tunnetuin maasta ryöppyävä kuuma höyrypatsas, Geysir, on vetäytynyt eläkkeelle, mutta samalla Geysirin alueella on koko joukko muitakin geysireitä. Strokkur syöksee kuumaa höyryä jopa 20 metrin korkeuteen muutaman minuutin välein. Vaikka sen tietää olevan tulossa, purkaus tapahtuu yllättäen ja on parissa sekunnissa ohi. Katsojien suusta pääsee spontaani VOUUH!

Samaa geotermistä ilmiötä voi seurata minimuodossa aivan polun vieressä olevassa kuumassa lähteessä. Ensin se on aivan tyyni, sitten alkaa kiehua ja kuplia, kunnes tsuh! Ja vesipatsas hälvenee nopeasti höyrynä ympäröivään ilmaan.

Opas varoitti vakavasti kokeilemasta alueella virtaavien pienten purojen veden lämpötilaa sormella. Vesi voi olla jopa 80-100-asteista. Viisas väistää myös Strokkurin kuumaa vesihöyryä, jonka tuuli puskee haluamaansa suuntaan.

3. Gullfoss murisee kuin tuhat moottoria  

Kun on jäätiköitä, vuoria ja rotkoja, on myös vesiputouksia. Langjökullin sulamisvedet ryöppyävät Gullfossin vesiputouksessa kahden portaan kautta 32 metriä alaspäin jyrkkäreunaiseen, 70 metriä syvään kanjoniin. Koko vesiputous ei ole kerralla näkyvissä. Sen ääntä on vaikea kuvailla, mutta kumu iskee jonnekin syvälle liskonaivoihin, ellei suorastaan munaskuihin asti. Se on pelottavaa ja samalla kiehtovaa.

Luonnonvoimien kanssa ei ole leikkimistä. Keskimäärin kolme turrea vuodessa kuolee retkeillessään Islannin luonnossa, kun liikenneonnettomuuksia ei lasketa. Omatoimimatkailijoiden määrän kasvu huolettaa Islannin viranomaisia, koska turvallisuutta koskeva tieto ei välttämättä tavoita oman tiensä kulkijoita. Gullfossillakin turret temppuilevat talvisin jäisillä rinteillä ohjeita ja kieltoja uhmaten ja henkensä kaupalla, kertovat luotettavat islantilaislähteet.

Turvallisuusohjeita retkeilijöille löytyy täältä: https://safetravel.is/

4. Nuoruuden lähde sijaitsee Laugarvatnissa

En ole vuosiin näyttänyt yhtä hehkeältä kuin kylpylä Fontanan pukuhuoneessa leijuttuani kahden tunnin ajan lähes painottomana geotermisen lähteen vedessä. Jotakin taikaa siinä oli.

Kylpylän kaikki altaat ovat ulkoilmassa. Kylmäverisenä suomalaisena viihdyin parhaiten viileimmissä, 32-asteisissa vesissä.  Piipahdin myös altaassa, jonka vesi lämpeni toista päätä kohti 40 asteeseen asti, mutta en uskaltautunut sinne saakka. Kuumotti liikaa.

Näitä kylpylöitä ei ole suunniteltu uimista, vaan rentoutumista ja seurustelua varten. Kylpylässä on myös kolme erilaista saunaa, mutta niitä en kokeillut. Yhden nurkassa pulputti aito kuuma lähde, ja haju oli tiemmä sen mukainen. Lähteistä lähtevä mädän kananmunan vieno tuoksu on yksi Islannin omaperäisimmistä erityispiirteistä.

Vain 200 metrin päässä Fontanasta on yksi Islannin kuuluisimmista kuumista lähteistä, Vigdalaug eli kastelähde. Tarina kertoo, että kun Islanti kääntyi kristinuskoon noin vuonna 1 000, osa päälliköistä kieltäytyi kasteesta Thingvallavatnin jääkylmässä vedessä. He vaativat, että kaste tulee toimittaa 20 kilometrin päässä Laugarvatnissa, mikä toteutuikin.

Lisää kylpylästä täältä: https://www.fontana.is/

5. Sääennusteisiin ei ole luottamista

Sään vaihtelut ovat Islannissa erittäin nopeita. Retkipäivänämme sateen mahdollisuus oli sääennusteen mukaan 90 prosenttia, ja lämpötilan piti olla muutaman asteen verran alempi kuin Suomessa. Olin varautunut kastumiseen, kylmään ja viimaan goretexillä ja kerrospukeutumisella - täysin turhaan. Sää oli paljon lempeämpi kuin odotin.

Kyllä päivän aikana myös satoi, useammin kuin kerran. Olimme silloin kuitenkin aina autossa matkalla kohteesta toiseen. Thingvellirissä aurinko paistoi aluksi niin lämpimästi, että jätin takin autoon ja patikoin pelkässä puuvillaneuleessa ja leggingseissä. Taivas meni kuitenkin nopeasti pilveen ja tunnin kuluttua jo ripsi sadetta, kun kömmimme takaisin bussiin.

6. Luontokohteissa tarvitaan liikuntakykyä

Olen jäänyt monilta työporukan reissuilta pois hamstring-syndrooman takia, koska niiden ohjelmat on yleensä suunniteltu tervejänteisille. Nyt päätin uskaltautua mukaan, koska sentään pystyn liikkumaan jo jonkin verran.

En kuitenkaan tiennyt, että Golden Circle -kokopäiväretken jokaiseen kohteeseen liittyisi kävelyä ja useimpiin myös portaita ja korkeuseroja. Päivittäinen kivuttoman kävelyn kiintiöni tuli täyteen jo ensimmäisellä pysähdyksellä Thingvellirissä. Harmitti aika tavalla, etten voinut mennä lähemmäs putousta Gullfossilla, koska matkaa ja korkeuseroa oli liikaa.

Rentoutus lämpimissä altaissa ei riittänyt sulattamaan rasitusta kokonaan pois. Vietin seuraavan päivän Reykjavikissa näkemättä kaupungista mitään, koska hermosärky iski leikkaamattomaan koipireiteen jo ensimmäisessä kadunkulmassa. Palasin hotellille makoilemaan ja lukemaan islantilaista dekkaria (Yrsa Sigurdadottirin Perimä - hyytävän hyvä!). Olihan edessä vielä kotimatka ja noin 6 tuntia istumista lentokoneessa ja bussissa.

Toiset kertoivat kävelleensä kaupunkipäivän aikana kuka 16 kilometriä, kuka 9 kilometriä. Itse en pystynyt kävelemään kivutta vielä seuraavanakaan päivänä. Sitä saa mitä tilaa. Olisin voinut jäädä kotiinkin, mutta enpä jäänyt. Enkä kadu.

--

Päivän kuvat: Maisemia Golden Circle -kierroksen varrelta Islannista. Yksityiskohtakuvia ei tällä reissulla tullut otetuksi ollenkaan. Islanti on suurten linjojen maa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016