Parvekkeellani vallitsee ennennäkemätön kukkarunsaus vielä nyt lokakuussakin. En ole päässyt istuttamaan syklaameja tai muita syyskukkia vielä ollenkaan, koska kesäkukilta ei ole vapautunut tilaa.

Useimpina kesinä parvekkeeni on ollut vehreimmillään ennen juhannusta. Tänä vuonna osa kasveista alkoi kukkia kunnolla vasta heinäkuussa. Parhaimmillaan istutukset olivat elo-syyskuussa, eivätkä ne tosiaan vieläkään ole huonossa kunnossa.

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin, kesäkuuhun.

Kerroin keväällä suunnitelmistani täällä ja aprikoin, mahtaako jaloleinikeistäni tulla mitään. Kätkin ruukkuun muistaakseni kymmenen juurimukulaa, joista useimmat tuottivat lehtiä. Kukkia tuli tasan tämä yksi ja ainoa. Olin vieläpä poissa kotoa sen kukkiessa kesäkuun toisella viikolla ja ehdin juuri ja juuri takaisin todistamaan kaunokaisen nopeaa kuihtumista.

Heinäkuussa jouduin kantamaan biojätelaatikkoon tämän kookkaan daalian. Siinä oli vielä paljon nuppuja, mutta se alkoi kärsiä jostakin, mahdollisesti raudanpuutteesta, ja peittyi lopulta kirvojen harsoon. Ehti se kuitenkin tuottaa kymmenkunta valtavaa kukkaa, joten ei sitä pettymyksenä tai epäonnistumisena voi pitää. En kuitenkaan ole varma, haluanko jatkossa parvekkeelleni mitään yhtä massiivista.

Aikaisemmin suosimieni miljoonakellojen sijasta minulla on tänä vuonna valkoisia ja punaisia aurinkoliisoja. Ne kasvoivat erittäin kookkaiksi ja kukkivat edelleen runsaasti. Paahteesta ne eivät pidä, mutta pärjäsivät keskikesälläkin länsiparvekkeella, kun kastelin runsaasti. Niiden vedenkulutus oli helteellä pari litraa päivässä, ja kuivuessaan ne nuupahtivat välittömästi.

Aurinkoliisojen kukat ovat aika isoja ja kuihtuessaan ne putoavat itsestään, joten nyppimistä ei välttämättä tarvita. On kuitenkin mukavampaa poimia kuihtuneet kukinnot amppelista kuin lattialta.

Pikkuverenpisarat ovat olleet tähän asti sopivin kasvi seinustan Ikea-ruukkuihin. Kaikki aikaisemmat (kuten orvokit, krassit ja härkäpavut) ovat kuihtuneet viimeistään elokuun alussa, mutta Bella Fuchsia -verenpisarat kukkivat edelleen iloisesti. Neljästä eri lajikkeesta parhaiten pärjäävät ne kaksi, joiden taimet ostin torilta. Postimyynnistä tilatuista pikkutaimista kasvattaminen ei tuottanut yhtä rehevää tulosta. Upein tuli siitä kukkasesta , joka sai varttua vapaasti omassa ruukussaan. Seinustalla seinä aina rajoittaa kasvua, eivätkä ruukutkaan ole suurensuuria.

Viljelylaatikkoon istutin itse pistokkaista kasvattamiani Apple Blossom -pelargoneja ja valkoisia aurinkoliisoja. Ne sopivat yhteen juuri niin hyvin kuin toivoinkin. Pelargonit alkoivat kukkia kunnolla vasta heinäkuun lopulla, mutta kukkivatkin sitten todella runsaasti. Kukkien väri näyttää vaihtelevan valon määrän mukaan. Heinäkuussa pikkuisten ruusunnuppujen reunoissa oli voimakkaan pinkki vivahde, kun tällä hetkellä avautuvat kukinnot ovat valkoisia.

Voin suositella aurinkoliisoja, pienoisverenpisaroita ja vanhan ajan pelargoneja, jos tavoitteena on syksypainotteinen, rehevä, pitkään kukkiva ja helppohoitoinen parveke.

Se ongelma tässä on, ettei pääse istuttamaan kevätkukkien sipuleita, kun isot ruukut ja viljelylaatikko ovat varattuja. Ajatus valtavien pelargonikasvustojen leikkaamisesta ja viemisestä jäteastiaan hirvittää, mutta ennen pitkää se on tehtävä, ellen halua pakkasen panevan kukkaparkoja. Olen ottanut jo pistokkaita ensi kesää varten, ja emokasvin aion talvettaa ikkunalla viime talven tapaan.

--

Päivän kuvat: Aurinkoliisoja.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016