Täydellisen laukun metsästys on yhtä pysyvä ilmiö kuin täydellisen valkoisen t-paidan tai huulipunankin jahti. Olen etsinyt jo pidempään pienehköä nahkalaukkua, joka voisi korvata superkäytännöllisen Kipling-crossbodyni. Sen koko oli täydellinen retkille ja kakkoslaukuksi lentokoneeseen (joo, yhteen aikaan se oli tärkeääkin), mutta beige nailon nuhraantui käytössä eikä ronski design antanut periksi juhla- tai iltamenokäyttöön. Aina piti olla iltalaukku erikseen.

Viime aikoina olen käyttänyt eniten pientä, kermanvaaleaa Picard-merkkistä olkalaukkua, joka on eleettömän sievä ja sisältä erittäin hyvin suunniteltu, mutta siinä on kaksi vikaa. Ensinnäkin se on niin litteä, ettei sinne mahdu kamera, joka minulla on nykyään mukana hyvin usein. Ja toiseksi se on niin vaalea, ettei sovi yhteen syys- ja talvitakkieni kanssa. Näin ollen tilanne oli akuutti. Päätin, että heti, kun löydän sopivan tumman laukun, ostan.

Mikä sitten on sopiva?

No, ainakin laukkuun pitää mahtua, mitä laukkuun pitää mahtua. Ja se on:

- lompakko

- puhelin

- avainkotelo

- lukulasit

- bussikortti

- joko kamera + vaihto-objektiivi + vara-akku tai

- kalenteri + sateenvarjo, riippuen siitä, millä asioilla liikun

- kynä

- huulipuna

- nenäliina

- silmätippoja

- pillerirasia

- kasvomaskeja ja suljettava muovipussi

- nappikuulokkeet

- poletti

- hiuspinni

- hakaneula.

Nämä mahtuvat uuteen laukkuuni kevyesti, joten se on sopiva. Mitä sinulla on aina mukana?

Uusi laukkuni ei ole työpäivien peruslaukku, koska silloin mukanani on lisäksi kannettava tietokone virtalähteineen, meikkipussi/kynäkotelo sekä eväät, joskus myös sisäkengät. Uusi veska on kuitenkin pienestä koostaan (26 x 22 x 11) huolimatta niin tilava, että voin harkita ison bisneslaukkuni jättämistä kotiin. Ottaisin olkalaukun lisäksi mukaan ainoastaan läppärilaukun. Mutta minne sitten eväät? Aika näyttää, millaiseksi käytäntö muodostuu.

Laukkuni on Pohjoismaissa märehtineen naudan nahkaa ja merkiltään Utua. Se on suunniteltu Suomessa, mikä on iso plussa. Luulin ensin, että laukut myös valmistettaisiin Suomessa, onhan meillä paljon alan pienteollisuutta, mutta ikävä kyllä niin ei ole. Nämä laukut ommellaan Kreikassa nahasta, joka on käsitelty Italiassa. Nahkatehtaalla on ympäristösertifikaatti ja suljettu vesikierto – plussa myös siitä.

Laukkuni on nimeltään Tasku ja se kuuluu Utuan Saaristo-sarjaan, joka on saanut vaikutteita Raahen saaristosta. Uloimmaisen saaren nimi on kuin onkin Tasku, ja siellä on puurakenteinen pooki, jonka laudoituksessa lienee jotakin samaa kuin laukussa. Mitä, sitä pitäisi varmaan mennä Taskuun katsomaan.

Taskuni on joka tapauksessa mielestäni hyvännäköinen, ja hintakin oli kohtuullinen laatuun nähden. Siinä(kin) on vain kaksi vikaa. Utua-laukkuja tehdään myös punaisina, keltaisina, vihreinä ja vaikka minä, mutta juuri nyt nettikaupan ainoa tumma Tasku-väri oli musta. Olisin mieluummin ottanut esimerkiksi sinisen, grafiitinharmaan tai tummanruskean. Musta saa nyt kuitenkin kelvata.

Toinen vika on puhelintaskun puute. Todellisissa laatulaukuissa on erillinen tasku tai muu paikka puhelimelle, jota on ikävä siivilöidä esiin laukun tummista sisuksista tai kaivella kynnet verillä vetoketjun takaa. Tässä laukussa on vetoketjutasku takapuolella ja toinen vetoketjutasku sisällä. Sisäpuolella on myös yksi, turhan iso, matala ja turhan alhaalla oleva avonainen tasku. Puhelin sopii sinne pitkittäin, mutta mieluummin säilyttäisin sitä pystyssä. Taskusta olisi tullut käytännöllisempi jakamalla se kahtia ompeleella. Toiseen osioon olisin laittanut bussikortin, jonka pitää löytyä vähintään yhtä nopeasti kuin puhelimen. Täydellisessä laukussa näiden taskujen reunassa olisi joustava kuminauha.

Plussapuolelle menee sopivan koon ja kivan ulkonäön lisäksi laukun ihana nahan tuoksu. Ja se, että laukku täyttää puolison tarkat turvallisuusvaatimukset. Se suljetaan vetoketjulla, jonka päällä on läppä. Läppä kiinnittyy magneettilukolla, ja lisäksi koristehihnan voi vielä sujauttaa lenkistä paikoilleen. Eipä pääse pitkäkyntinen ihan helposti käsiksi lompakkooni. Olkahihna on niin pitkä, että laukkua voi käyttää olalla tai crossbodyna.

Annan laukulle arvosanaksi 10-. Ja tämä ei ole maksettu mainos, vaan ostin laukun omalla rahalla Sievi Shopin nettikapasta. En ollut nähnyt sitä luonnossa ennen ostopäätöstä, vaikka kotikaupungissani on Sievin liike, jossa sitä olisi kenties voinut käydä hipelöimässä. Vertailin kuitenkin mittoja tarkasti Kipling-laukkuuni ja vakuutuin koon sopivuudesta. Sehän laukussa sittenkin on tärkeintä: että sinne mahtuu se, minkä pitää mahtua. Vai mitä?

--

Päivän kuvat: Utua Tasku ja sen sisältö.

 

Kommentit (3)

yökyöpeli
5/3 | 

Aika kiva laukku. Pitäisiköhän mennä katsastamaan Sievin myymälästä tällaisen eläkemuorinkin, joka aamuyöhön valvoskelee, kun ei uni tule.

Erikoiset Asiantuntijat
6/3 | 

Minulla on musta Marimekon reppu ja siellä sisällä pikkulaukku, jossa on ja johon mahtuu kaikki "nesessäärit" vaikkapa lounasruokalaan mennessä. Puhelin, avaimet ja maksukortit. Sen voi sitten siitä napata mukaan ulos lähtiessään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 61-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla