Kävin pitkästä aikaa elokuvissa. Poistuin silmät kyynelissä, ja koko kotimatkan varmistelin, näkikö puolisoni saman kuin minä. 45 vuotta on elokuva, joka jättää paljon rivien väliin, mutta täysin perustellusti. Leffahan kuvaa pitkää avioliittoa, jossa tärkeät asiat on jätetty rivien väleihin, puhumatta. Elokuvan aikana naiselle selviää, mitä mies on jättänyt sanomatta ja miten se on vaikuttanut heidän tekemiinsä isoihin ja pieniin ratkaisuihin. Se on sanomattoman surullista.
Suosittelen silti elokuvaa vilpittömästi. Ei ole tarvinnut olla 45 vuotta naimisissa nauttiakseen ikääntyvän pariskunnan hienovaraisen viestinnän seuraamisesta, mutta kieltämättä vihjeiden tulkitsemista auttaa, jos on syntynyt viimeistään 1950-luvulla. Jo alkutekstien aikana kuuluu ääni, jota kaikki nuoret eivät välttämättä tunnista: se ääni, kun diakuva vaihtuu toiseen projektorissa.
Ennen elokuvateatteriin menoa kannattaa kuunnella tarkasti Smoke gets in your eyes -kappaleen sanat.
Tämä elokuva jää vaivaamaan. Mitähän viimeisen kuvan jälkeen tapahtuu?
--
Päivän kuvat: 45 vuotta -elokuvan Tumblr-tililtä napattua.
