Viime keväänä olin sitä mieltä, että Villa Palasessa kasvaa kaikkea, mitä toivoa saattaa. Ja onhan se melkein totta: hedelmäpuiden valikoima on koko lailla täydellinen, löytyy alppiruusupöheikkö, juhannusruusu sekä norjanangervo. Vapaata tilaa on silti runsaasti ja näkösuojaus on puutteellinen. Siispä tarvitaan lisää pikkupuita ja pensaita ryhdittämään tulevaa kukkapuutarhaa.

Useimpien perennojen paikkoja on helppo vaihtaa, yksivuotisista kukista puhumattakaan. Mutta puiden ja pensaiden istuttamiseen liittyy vastuuta, koska tarkoitus on, että ne ovat paikoillaan vielä silloinkin, kun seuraava puutarhuri avaa portin. Aivan kuten hedelmäpuut nyt. Mitä siis istuttaisin ja minne?

Tilasin tuekseni Kassu-kasvisuunnitelman puutarha Auringontähden puutarhurilta. Se on oikein hyvä ja aion toteuttaa valtaosan sen ideoista. Vasta valmis suunnitelma sai minut kuitenkin miettimään toden teolla, mitkä ovat ne pensaat ja puut, joita ilman en halua olla. Onko jotakin jäänyt pois? Mikä ihan kiva pitäisi sittenkin vaihtaa johonkin superihanaan?

Olen nähnyt koko joukon upeita puutarhoja matkoilla ja retkillä kotimaassa ja ulkomailla, mutta en silloin ajatellut, että minulla olisi joskus oma puutarha. En osannut katsoa kasveja sillä silmällä. Nyt kävin läpi parhaita valokuviani ja muistelin, mitkä kukkivat puut ja pensaat olivat tehneet minuun vaikutuksen. Ja niin syntyi tämä lista.

1. Pensasruusu

Osana Palasen etuaitaa kasvaa juhannusruusu, mutta kyllä romanttisessa kukkapuutarhassa pitää vähintään yksi kerrottu vaaleanpunainen ruusu olla. Tutkin ruusuja pitkään ja voisin kirjoittaa niistä omankin postauksen, mutta sanon nyt vain, että olen päätymässä Suomessa jalostettuun pensasruusupariin Sävel ja Sointu. Ylemmässä kuvassa tuskin on kumpikaan niistä, mutta suunnilleen samaan vaikutelmaan pyrin. Kuva on Turun Tähkäpuistosta.

Ihanimmat ruusupensaat olen nähnyt englantilaisissa puutarhoissa. Ruusu ylitse muiden on minulle Austin-ruusu Strawberry Hill, joka on alemmassa kuvassa. Nymans Gardensin ruusutarhassa Sussexissa niitä on useita. Niin kauniit, päivästä toiseen vaihtuvat värit ja muodot. Ja mikä parasta, samainen ruusu on mukana lähipuutarhani tämän kesän taimivalikoimassa. En ole vielä varma, hankinko sellaisen, koska en ole täysin vakuuttunut kyvystäni pitää eksoottinen kaunotar hengissä. Katsotaan nyt. 

Lue lisää: Sussexin ihanimmat ruusut

Lue lisää: Nymans - rauniotalon eksoottinen puutarha

2. Ruusuorapihlaja/Helmiorapihlaja

Kävin Luken ylläpitämässä Yltöisten arboretumissa alppiruusujen takia, mutta paikkaan kuuluu myös hyvin hoidettu kukkapuutarha. Näin siellä täysikasvuisen ruusuorapihlajan, joka hallitsi isoa perennapenkkiä. Se oli täydessä kukassa ja aivan hurmaava. En muistanut tätä pikkupuuta ollenkaan, kun luettelin suosikkikasvejani puutarhurille, enkä todennäköisesti hanki tätä Palaseen. Sen sijaan istutan melko varmasti väreiltään hillitymmän valkokukkaisen helmiorapihlajan. Joudun sitä ehkä leikkaamaan, koska on vaara, että se kasvaa yli mökin harjakorkeuden. Sama ongelma on pihlajissa, jollaisen muuten hankkisin mieluusti. 

Lue lisää: Yltöisten arboretum - Täällä suomalaisen verenpaine laskee takuuvarmasti

Lue lisää: Yltöisten kauneimmat alppiruusut

3. Puuvartinen pikkusyreeni

Taitaa olla muotikasvi, mutta menköön silti. Puutarhuri ehdotti pihan parhaalle paikalle kahta walkerinhernepuuta, joka on riippaoksainen pikkupuu. En välitä hernepensaista, mutta puuvartinen pensaspari on mielestäni mainio idea tuohon paikkaan. Niinpä hernepuut vaihtuivat lennossa pikkysyreeneihin. Vahvoilla on Pohjois-Dakotassa jalostettu uusi lajike Tinkerbelle, jonka nuput ovat viininpunaiset ja kukat vaaleanpunaiset. Se on korealaisen Palibin-lajikkeen ja kiinalaisen Superban risteytys ja kukkien pitäisi olla isommat ja tuoksuvammat kuin Palibinilla. Kuvan syreeni edustaa samaa värimaailmaa kuin Tinkerbelle ja kasvaa Tukholmassa Bergianska Trädgårdenissa.

Lue lisää: Tukholmassa on kaikki lite bättre - kuten Bergianska Trädgården

4. Lumipalloheisi

Myös lumipalloheittä ihailin Yltöisissä. Se kasvoi siellä valkokukkaisen kuusamalajikkeen kanssa, mutta Palasessa se joutunee pensaruusun viereen. Moni varoittaa istuttamasta lumipalloheittä näkyvälle paikalle, koska se on varsinainen kirvamagneetti. En ole varma, onko sille varaamani paikka paras mahdollinen, koska siihen paistaa aurinko melkein koko päivän. Maa on kuitenkin savensekaista, joten ei sen pitäisi kuivumaan päästä. Tämä nyt vaan on pakko saada, kirvoilla tai ilman. Ikävä kyllä olen tuhonnut Yltöisissä ottamieni kuvien originaalit - kuvan heisi kukoistaa Turun Tähkäpuistossa.

Lue lisää: Tähkäpuisto - Turun kätketty kukka-aarre

5. Jasmike

Jasmikkeiden tuoksu on ihana ja tykkään myös niiden valkoisista kukista. Villa Palasen jasmikepöheikkö on jo istutettu ja toivon, että se kasvaa nopeasti näkösuojaksi meidän ja naapurin väliin. Pöheikössä on tavallinen pihajasmike, puolikerrottu kameliajasmike ja täysin kerrottu Little White Love. Kaksi ensimmäistä kasvavat aika korkeiksi. Puutarhuri ehdotti jasmiketta vielä toiseenkin paikkaan, mutta aion korvata sen toisella pensaalla, jota en tuolloin muistanut. Kuvassa pihajasmike Kupittaan siirtolapuutarhasta.

6. Laikkukirjokanukka

Aion nimittäin istuttaa kesäkeittiön ja omenapuun väliin varjoiseen paikkaan laikkukirjokanukka Elegantissiman. Pensas on aika yleinen ja sellainen kasvaa jopa oman kotikerrostaloni etupihalla, mutta ihastuin siihen Kupittaan siirtolapuutarhassa, jossa se muistutti pientä puuta. Sen pitäisikin kasvaa melko leveäksi, ja juuri sellaiselle on tuossa kohtaa selvä tilaus. Tykkään kasveista, joiden lehdet ovat kaksivärisiä – myös kaikki kuunliljani ovat tavalla tai toisella raidallisia. Silloin ei haittaa, vaikka kukat ovat vaatimattomat.

Lue lisää: Yhä vain uhattuna - Kupittaan siirtolapuutarha

7. Purppuraheisiangervo

Haluan Palasen puutarhasta romanttisen, mutta en lällyä. Aion tuoda näkymään kontrastia muutamilla syvän tummanpunaisilla lehti- ja kukkakasveilla. Niitä tutkiessani löysin purppuraheisiangervo Diabolon. En ole koskaan nähnyt sitä kukassa, mutta kuvien perusteella kukinnot ovat viehättävät. Pääasia kasvissa ovat kuitenkin lehdet, jotka ovat tummat kautta kesän. Kasvutavaltaan se on vähän luutamainen, ei mitenkään siro. Puutarhuri ehdotti kokonaista purppuraheisiangervoaitaa tai -aidannetta lehtikompostoreille vievän porun varteen, mutta tila on siihen liian kapea. Luulen, että tyydyn vain yhteen.

8. Syyshortensia

Makuasia, voiko syyshortensiaa pitää pensaana, mutta voihan se kasvaa aika isoksi. Istutin syksyllä etupihan tulevan ison kukkapenkin reunaan syyshortensia Wim’s Redin, jonka pitäisi olla pystykasvuinen ja tiivis pensas. Kukinta kestää markkinointitekstin mukaan pitkään ja vaihtaa väriä valkoisesta tummanpunaiseksi. Savimaa ei ole hortensioiden mieleen, mutta kaivoin sille ison kuopan ja käytin reilusti havu- ja rodomultaa. Ans kattoo miten käy – monilla naapureilla on kyllä hortensioita. Kuvan Grandiflora kasvaa Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

9. Itoh-pioni

Myös pioni vastaa tilankäytöltään täysin pensasta, joten otin tähän mukaan suosikkini, itoh-pioni Hillaryn. Ihastuin siihen retkellä Pionien Kodissa Taivassalossa. Kukkien terälehdet ovat kuin vesiväreillä maalatut ja kukinnan pitäisi kestää ehkä hieman pidempään kuin useimpien pionien. Sijoitan Hillaryn todennäköisesti aivan terassin viereen, jotta voin ihailla sitä mukavasti läheltä. Minä vuonna tämä tapahtuu, en osaa vielä sanoa.

Lue lisää: Pysäyttävimmät pionikuvani

10. Omenapuu

Joojoo, lisäsin tämän vain, jotta saisin listaani kymmenen kohtaa. Mutta kyllähän omenapuut ovat Palasen puutarhan ilmiselviä kuningattaria. Etenkin etupihan vanha valkeakuulas on uskomattoman kaunis kautta vuoden. Seisoskelin viimeksi tänään sen juurella pitkään ihaillen. Samalla pohdin, mitkä oksat kannattaisi poistaa, jotta latvuksesta tulisi ilmavampi.

--

Lue lisää: Puutarha Auringontähden Kassu-istutussuunnitelmat

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tulekaan maraton- eikä joogamummoa, vaan tulee kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 62-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla