Olin vaihtamassa lakanoita, kun havaitsin, että puolisoni sängyssä oli painauma ja sen keskellä kuoppa. Päättelin, että joustinpatjan jousi oli katkennut. Puolisoni selitti, että kääntyminen oli ollut vaikeaa jo jonkin aikaa, mutta kyllä hän sen kanssa pärjäsi. Ei hän ole mikään prinsessa. Minusta patja oli kuitenkin käyttökelvoton.

Kun olimme edellisen kerran patjakaupoilla yli 10 vuotta sitten, tieto Ikean patjojen hinta-laatusuhteesta ei ollut vielä kantautunut korviimme. Valitsimme sen hetken parasta kohtuuhintaista tekniikkaa eli joustinsängyt, joiden pehmusteena oli viskoelastista muistivaahtoa, joka mukautuu nukkujan vartalon muotoihin. Minusta patja oli aivan täydellinen, mutta puolison mielestä se oli hivenen liian pehmeä. Nyt tuo vuode oli tullut tiensä päähän.

Yleensä tutkimme kumpikin asiat aika tarkkaan ennen ostospäätöstä, mutta nyt päätin, että patja ostetaan heti ja sillä siisti. Oli lauantai ennen pandemiapaniikkia ja myymälä täynnä. Jossakin aivan sänkyosaston vieressä karjui taapero täyttä kurkkua koko niiden noin 13 minuutin ajan, joka meillä meni päätöksen tekemiseen. Halusimme kaikki nopeasti pois.

Onneksi myyjä huomasi, että olemme ostamassa emmekä vain katsomassa, ja tarjoutui auttamaan valinnassa. Puolisoni koekäytti ensin valikoiman kiinteimmän mallin, Stuvland-runkopatjan, jossa on kaksi pussijousikerrosta. Patjan alin kerros on kookoskuitua, ja johonkin väliin on saatu mahtumaan myös luonnonlateksikerros. Myyjän mukaan patja ja siihen kuuluva sijauspatja sisältävät enemmän luonnonmateriaaleja kuin Ikean muut patjat. Katsoimme ja kokeilimme muitakin patjoja, mutta tiesin, että tämä olisi puolison valinta.

Sängyn sivut sivut on päällystetty valkaisemattomalla, ruututikatulla pellavakankaalla, mikä miellytti silmää. Tätä patjaa ei tarvitsisi peittää helmalakanalla (joka ei koskaan pysy paikoillaan). Yksi ongelma siinä kuitenkin oli: se oli kymmenisen senttiä korkeampi kuin vanhat runkopatjamme.

Olin kuvitellut, että sängyillä on vakiokorkeus tai korkeintaan pari eri korkeutta, joten voisin pitää vanhan, täydellisen vuoteeni. Jos tämä olisi valintamme, joutuisin vaihtamaan sen uuteen, jossa ei olisi minulle mieluisaa viskoelastista kerrosta. Samalla sänkyhankinnan hinta tietenkin tuplaantuisi.

Harkitsin asiaa muutaman sekunnin ajan. Sitten teimme kaupat: puolisolle jämäkkä Stuvland ja uusi sijauspatja, minulle sama vuode vähemmän kiinteänä ja ilman sijauspatjaa. Käyttäisin uudessa vuoteessa vanhaa älyvaahtosijauspatjaani. Sovimme kotiinkuljetuksen ja vanhojen patjojen poisviennin muutaman päivän päähän.

Hiukan hirvitti, mutta tehty mikä tehty.

Olen totutellut uuteen patjaan jo noin kolmen kuukauden ajan, enkä enää muistele vanhaa. Ehkäpä tämäkin patja on ajan myötä hieman asettunut ja muovautunut, koska se ei enää tunnu liian kovalta. Puoliso on koko ajan ollut patjaansa täysin tyytyväinen. On kuulemma kuin hotellissa asuisi.

Uuden vuoteen korkeus tuli hienoisena yllätyksenä. Kun istun sängyn reunalla, jalkapohjani eivät ulotu lattiaan. En myöskään pysty enää poimimaan mitään lattialta vain ojentamalla kättä. Ja mikä pahinta, myös hienot, tiikkiset vintage-yöpöytämme olivat nyt aivan liian matalat.

Käytin uusien yöpöytien etsimiseen viikkoja ja luovuin jo toivosta. Kaikki yöpöydät olivat joko liian matalia, liian leveitä tai liian umpinaisia. Swedese Libriä katselin kaihoten, mutta siinä oli liian vähän tasoja. Upea (ja kallis) design menisi hukkaan, kun sen juurella lojuisi kasa lehtiä, likaisia astioita ja elektroniikkaa.

Odottaminen kannatti. Ikeaan tuli uutuutena täysbambusta valmistettu, edullinen sivupöytä Nordkisa, joka on mitoiltaan täydellinen, 40 x 40 x 67. Siinä on myös riittävästi tasoja ja lisäksi laatikko. Ei se mikään muotoilun helmi ole, mutta säilytyskalusteessa toimivuus on tärkeintä. On minulla Lundia-hyllyjäkin edelleen käytössä.

Nostin jatkojohtokaaoksen lattialta yöpöydän alimmalle tasolle, jossa se ei häiritse robotti-imuri Roombaa. Läppärin ja puhelimen paikka on keskimmäisellä tasolla silloin, kun ne ovat makuuhuoneessa. Laatikkoon mahtuu pikkutavaran lisäksi esimerkiksi kudin. Pidän välillä laatikkoa osittain auki, jolloin käsivoide ja nenäliinat ovat näppärästi käden ulottuvilla.

Oheiset kuvat ovat lavastettuja. Potkaisin johdot sängyn alle ja sukat sekä sanomalehdet syrjemmälle, hain kaapista mummin virkkaaman pitsipeiton ja napsaisin parvekkeelta tulppaanin maljakkoon. Tiffanylasinen rasia on puolisoni suunnittelema ja hänen ensimmäinen joululahjansa minulle. Toin sen makuuhuoneeseen kuvia varten, mutta huomasin, että siihen on näppärä laittaa korvakorut yöksi. Eivät sitten eksy niin helposti patjojen väliin, kuten tähän asti. Kuulokkeetkin sinne menevät mukavasti, joten rasia sai jäädä.

Seuraavana aamuna näky oli tämä:

Aiempia makuuhuonekuvia löytyy täältä ja täältä. Kuten huomaatte, sängynpäätymme näytti aikaisemmin suhteettoman korkealta, mutta nyt se on juuri sopiva.

Kommentit (1)

Susaanna
1/1 | 

Onpas kaunis makuuhuone! Tykkään tapetin runsaudesta, kunnollisista pimennysverhoista ja huoneen eri väreistä - ja huone näyttää silti  hyvin rauhalliselta kokonaisuudelta. Kyllä laadukas ja mukava sänky on tarpeellinen ostos, jos auttaa vielä saamaan hyvät yöunet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016