Matkan jälkeen tammikuussa 2015 palasin työterveyslääkärin luo ruikuttamaan. Hän oli yllättynyt, kun hoito ei ollutkaan tehonnut. Sain jälleen lähetteen fysiatrille. Lisäksi sain lähetteen erikoistuneelle jalkafysioterapeutille, koska työterveyslääkäri oli sitä mieltä, että minulla oli peukalovarpaan nivelen ongelma, joka tunnetaan parhaiten vaivaisenluun nimellä. Näytin myös käsiäni ja kuulin sormieni yhteydessä ensi kertaa sanan nivelrikko. Vaurio koski silloin vain yhtä sormea ja sen ylintä niveltä, joka oli kipeä ja taipunut hiukan sivulle.

Fysiatri rusikoi takapuoltani tuttuun tapaan, totesi, että olen ihmeen kipeä ja lähetti minut välittömästi lantion alueen magneettikuvaan. Hän kertoi epäilevänsä piriformis-oireyhtymää, jota hän ajatteli hoitaa pistämällä pakaraani botoxia. Myrkky lamauttaisi kipeän lihaksen ja antaisi sille aikaa parantua. Botox-piikki huvitti minua kovasti - harva sitä saa rypyttömän pyllyn vakuutusyhtiön varoilla.

Kuvaus sujui miellyttävästi. Minun ei tarvinnut edes mennä kokonaan laitteen sisään, vaan pääni jäi sen ulkopuolelle. Kun menin kuvauksen jälkeen uudelleen vastaanotolle, kuvat eivät olleet vielä saapuneet. Lääkäri selitti odotellessa piriformisasioita.

Mutta sitten kuvat tulivat. Piriformiksessa ei yllättäen ollutkaan mitään vikaa. Onneksi ei myöskään esimerkiksi kasvaimia löytynyt. Sen sijaan minulla oli obturatorjänteen tulehdus lähellä kiinnityskohtaa trochanter major -lihakseen. Fysiatri totesi, että koska hän ei käsin kokeilemalla tunnistanut kipuilevaa kohtaa oikein, ei hän varmaankaan osuisi siihen myöskään injektioruiskulla - se oli erittäin hankalassa paikassa. Siksi hän jätti antamatta piikin, jonka hän muuten olisi survaissut takapuoleeni.

Terveyskeskuksessa kuulemma käytettiin usein liian lyhyitä, seitsemän sentin neuloja, kun minä tarvitsin vähintään kymmensenttisen piikin.

Röntgenlääkärin lausunnossa luki, että pakaralihakseni olivat symmetriset ja säännölliset - jotakin sekin. Fysiatri loihe lausumaan, että minulla oli paikkakunnan piukimmat pakarat. Voisin tulostaa magneettikuvista hienon peppukuvan seinälleni.

Kuvissa näkyi myös trokanterbursiitti eli ison sarvennoisen limapussin tulehdus. Tätä legendaarisen kivuliasta ja helposti uusiutuvaa vaivaa hoidetaan kortisonipiikeillä, joten fysiatri pääsi sittenkin heilumaan ruiskun kanssa. Hän kommentoi, että jos menen ottamaan vastaavaa piikkiä joskus terveyskeskukseen, minun pitää erikseen pyytää pitkää neulaa. Terveyskeskuksessa on kuulemma usein tapana käyttää liian lyhyttä, seitsemän sentin neulaa, kun tämä tarvitsee vähintään kymmensenttisen piikin. Olipa hyvä, että olin kyljelläni siten, etten nähnyt neulaa lainkaan. (Sentit saattoivat mennä väärin, mutta tajuatte idean.)

Pitkä piikki viedään ensin reisiluuhun asti ja sitten vedetään millin-parin verran takaisinpäin, jotta kortisoni ja puudute saadaan oikeaan kohtaan tulehtuneen lihaskalvon luo. Piikitys ei sattunut lainkaan, varsinkaan, jos miettii, miten pitkä neula oli.

Hoito toimi, ja reiteni kipu hellitti päivässä parissa. Toisen reiden hieman heikompi kipu jäi kuitenkin jäljelle samoin kuin pakarakivutkin. Lisäksi istuminen alkoi olla vaikeaa. Jo parin tunnin jälkeen takapuolta alkoi pakottaa. Työpäiväni pituus on 7,5 tuntia plus ruokatunti.

Seuraavaksi menin jalkafysioterapeutille.

--

Päivän kuvat: Benalmádena tammikuussa 2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Tuulikki
1/4 | 

Hei, en halua pelästyttää sinua kun sinulla on muita vaivoja yllin kyllin mutta nivelrikko on salakavala, hitaasti etenevä sairaus. Riippuu henkilöstä ja geeneistä sen etenevyys. Minulla todettiin nivelrikko yhdessä sormessa kahdeksan vuotta sitten, nyt sen on kaikissa sormissa sekä yhdessä varpaassa. Oikeassa polvessa diagnisoitiin nivelrikko 10 vuotta sitten. Jalka oli todella kipeä, saatiin rauhoitettua kortisonipiikeillä. Sen jälkeen ei ole vaivannut vaikka eihän se rikkoutunut nivel ole mihinkään parantunut, odottelee vaan milloin taas alkaa ilmoittelemaan itsestään.

Eihän näiden sairauksien keskellä voi muuta tehdä kuin puskea vaan eteenpäin!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/4 | 

Hei Tuulikki, kiitos kun jaat kokemuksesi, en toki pelästy. Kerron blogin edetessä myös, miten nivelrikon tilanne on kehittynyt.

MarjattaP
3/4 | 

No on sulla kaikenlaista!  Ihan uutta terminologiaakin, ainakin minulle.  Toivottavasti olet saanut apua ja lievitystä vaivoihisi, vaikka ainakaan nivelrikkoon ei taida auttaa kuin kipulääkkeet tiettyyn pisteeseen saakka ja tekonivelet mahdollisuuksien mukaan.  Sen kuitenkin tiedän, että kissaterapia auttaa ihan varmasti.  Siitä taitaa olla ihan tutkimustuloksiakin.  Voi miten kaunis ja kissamaisen itsetietoisen näköinen tuo katti onkaan!

Maija
Liittynyt15.10.2015
4/4 | 

Joo Marjatta, lainakissani Lilli on kyllä supersuloinen! Osa vaivoistani on aika harvinaisia "tavallisilla ihmisillä" eikä niistä ole kaikki lääkäritkään kuulleet. Tyypillisiä urheiluvammoja - liikunta nääs ei sovi kaikille, vaikka toisin joka tuutista toitotetaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016