Äitini purskahti nauruun nähdessään minut parin kuukauden tauon jälkeen. ”Kylläpä olet lihonut”, hän totesi. Ei hän mitenkään väärässä ollut eikä varmaan pahantahtoinenkaan, yllättynyt ainoastaan. Ehkä ihan hivenen vahingoniloinen. Minusta oli tullut tasapaksu tantta lähes yhdessä yössä.

Olin alle 20-vuotiaana laiha ja alle 30-vuotiaana hoikka, mutta iän kertyessä aineenvaihduntani hidastui, kuten niin monille käy. Useimmat järkevät laihdutusmenetelmät tulivat tutuiksi, kun pyrin pitämään painoindeksini alle 25:n. Normaalipainoisuus oli minulle tärkeää sekä turhamaisuuden takia että terveydellisistä syistä, sillä diabeteksen riski tunnetusti kasvaa painon myötä.

Kuten jo aiemmin kerroin, painonhallinta oli myös yksi juoksemiseni syy. Huomasin, että erityisesti pitkät lenkit muotoilivat vartaloa. Reiteni hoikistuivat juoksemisen aloittamisen jälkeen niin, että pystyin palaamaan pienempään housukokoon. Kun yhdistin kuntoiluun kurinalaisen ruokailun, tulos oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Viisikymppisenä painoindeksini oli 22,8 ja näytin hyvältä. Päätin pysyä sellaisena.

Tavoitepainossa pysyminen oli kuitenkin vaikeaa, eikä se olisi onnistunut mitenkään ilman hikiliikuntaa. Kun sain ensimmäisen juoksukieltoni, en itkenyt niinkään terveyden menetystä, koska en vielä ymmärtänyt menettäneeni sen. Surin ulkonäkösyistä. Tiesin, että peli olisi menetetty painon suhteen, jos en pääsisi enää juoksemaan.

Kasvoni pyöristyivät lähes tunnistamattomiksi ja vartaloni paisui aivan uusiin mittoihin.

Tunti liikuntaa päivässä kuluttaa lajista riippuen 200-800 kcal. Yhtäkkiä en enää saanut kuin venytellä. Käytin kyllä joogaan, mindfulness-harjoitteisiin ja pilatekseen edelleen tunnin joka päivä, mutta kulutukseni väheni silti niin paljon, että painoni alkoi välittömästi nousta noin puolen kilon kuukausivauhdilla. Ruokahaluni ei nimittäin heikentynyt yhtään. Päinvastoin teki mieli syödä herkkuja, kun endorfiineja ei enää kertynyt liikunnasta.

Kortisonipiikit viimeistelivät muodonmuutoksen. Kasvoni pyöristyivät lähes tunnistamattomiksi ja vartaloni paisui yhtäkkiä aivan uusiin mittoihin. Olin lihonut yhteensä 15 kiloa.

Edes kellot, rannekorut ja sormukset eivät enää mahtuneet. Kun vyötärönympärykseni oli kasvanut lähes 20 senttiä, oli selvää, ettei vanhoista vaatteista ollut mitään iloa.

Olin uskonut ja toivonut, että pysyisin liikunnan ja painonhallinnan avulla poissa tanttavyöhykkeltä. Ajattelin, että sitten eläkeiässä lyön lossiksi ja päästän itseni lihomaan lievään ylipainoon, joka on ikääntyvän naisen terveellisin paino. Nyt olin kuitenkin saavuttanut eläkeläispainoni 10 vuotta etukäteen. Eihän sen näin pitänyt mennä. Tietyssä iässä ei kuitenkaan mikään entinen enää pitänyt kutiaan.

Sain alle nelikymppisenä lahjaksi käynnin ennustajalla. Kirjoitin muistikirjaan, mitä hän sanoi, koska en uskonut sanaakaan. Hän väitti, että elämäni tulisi muuttumaan täysin. Asuisin eri kaupungissa joko meren rannalla tai lähellä vettä, minulla olisi aviomies, elämääni kuuluisi yksi tai kaksi tytärtä ja minusta tulisi eri näköinen.

Viimeisenä toteutui ulkonäön muutos.

--

Päivän kuvat: Kuvien välissä on kaksi vuotta ja 15 kiloa.

Kommentit (2)

Leila
Liittynyt7.10.2015

No, nätti olet joka tapauksessa😀Tämä on niin meidän keski-ikäisten ongelma...huoh. .

Leila

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos Leila :) Sepä se, ongelmani on varmasti monille tuttu (jos se nyt varsinaisesti ongelma on). Aikaisemmin ihmettelin, miten ja millaisista syistä yhtäkkinen lihominen oikein tapahtuu, etenkin ihmisillä, jotka ovat pysyneet pitkään hoikkina. Nyt tiedän. Ei tarvita paljon.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram