”Madame, onko tämä laukku teidän? Joudun tekemään täydellisen tarkastuksen”, totesi turvatarkastuksen virkailija Birminghamin lentokentällä. Ei huolestuttanut yhtään, koska tiesin, että kerrankin olin pakannut täysin mallikelpoisesti. Siis miten?

 

1. Valitse pehmeä laukku.

Lentokoneiden matkustamojen matkatavaratilat ovat nykyään tupaten täynnä kovia, perässävedettäviä laukkuja, koska useimmat matkustavat pelkällä käsimatkatavaralla. Pehmeä laukku vetää samoilla sallituilla ympärysmitoilla enemmän tarpeellista tavaraa kuin kova, koska pyörille ja kahvan mekanismille ei pehmeässä laukussa tarvita tilaa. Usein laukku jää kuitenkin jonkin verran vajaaksi, jolloin se on helppo tunkea pieneenkin koloon. Pehmeää laukkua ei myöskään tarvitse koskaan jättää portilla ruumaan laitettavaksi. Minulla on noin 20 vuotta vanha, perinteisen matkalaukun muotoinen Samsonite, jota voi kantaa kädessä, olalla tai selässä. Toivottavasti se ei ikinä mene rikki! Minulla on kyllä pyörällinenkin laukku, mutta se on jäänyt käyttämättä.

2. Kokoa pikkutavarat pusseihin.

Nesteet pitää joka tapauksessa koota läpinäkyvään muovipussiin, ja suosittelen samaa muillekin tarvikkeille. Minulla on kolme  läpinäkyvää meikkipussia. Matka-apteekki on aina lähtövalmiina yhdessä. Toiseen sullon "kuivat" meikit ja hiustenhoitotarvikkeet (tosin tällä kertaa sujautin ne samaan pussiin lääkkeiden kanssa). Kolmanteen kokoan sähkötarvikkeet, kuten laturit, adapterit ja tarpeen mukaan taskulampun ja kiikarin. Kamera ja vaihtolinssi menevät omaan, pehmustettuun pussiinsa. Kameran vara-akut kulkevat korupussukassa, jossa on useita lokeroita. Akuthan pitää kuljettaa siten, etteivät ne pääse tekemisiin metallin kanssa. Varakenkiin tungen sukat ja työnnän kankaiseen kenkäpussiin. Näin pakattu laukku on siisti ja turvatarkastuksessa helposti ja nopeasti käsiteltävä.

3. Taittele tai rullaa vaatteet paketeiksi.

Kangasvaatteille, kuten farkuille ja paidoille, käytän menetelmää, jossa vaate taitellaan napakaksi paketiksi. Kun vaate on ensin taiteltu pitkäksi suorakaiteeksi kuten pystyviikkauksessa, alankin taitella sitä molemmista päistä niin, että paidan kaulus, helma ja hihat jäävät laattamaisen paketin sisään, eikä mikään repsota mistään. Trikoot kokoan pöydälle päällekkäin ja pyöritän rullaksi. Rullan tai paketin sisällä kulkevat näppärästi näkymättömissä ne vaatteet, joita et halua esitellä kaikelle kansalle turvatarkastuksessa. Nytkin virkailija nosteli pinot ja rullan laukusta sellaisenaan ja vain tunnusteli ne, ei avannut.

4. Näytä kynsisakset turvatarkastuksessa.

Toisin kuin moni luulee, käsimatkatavaraan saa pakata sakset. Terän pituuden vain pitää olla alle 6 cm saranakohdasta mitattuna. Useimmat kynsi- ja ompelusakset siis kelpaavat. Olen aina aikaisemmin pakannut sakseni tekniikkapussiin, jossa ne ovat kulkeneet läpivalaisun läpi ongelmitta. Birminghamissa jäin kuitenkin niistä kiinni. Virkailija selitti, että heidän röntgenlaitteensa suurentaa kuvan automaattisesti, joten kynsisakset näyttävät isommilta kuin ovatkaan ja johtavat joka kerta tarkastukseen. Jatkossa laitan sakset erikseen turvatarkastuskaukaloon. Jos joskus joudun jättämään ne lentokentälle, en jää niiden perään itkemään, mutta mieluummin otan ne mukaan. Aina on joku pakkaus, jonka avaamisessa sakset ovat kätevät. 

--

Siisti viikkaaminen tuskin on elämän tärkeimpiä asioita. On jopa sanottu, että vaatimus täydellisen siististä, pystyviikatusta vaatekaapista (ja matkalaukusta) on vain yksi uusi tapa pitää naiset puuhassa ja poissa vallan kahvasta. Noh, enpä tiedä. On ne vaatteet jotenkin taiteltava kuitenkin, ja miksei sitten saman tien siististi. Ryppyiset vaatteet ja hukassa oleva laturi eivät minun mielestäni ole asioita, joita kannattaisi tavoitella, sukupuolesta riippumatta. Varsinkaan, jos toinen käsi on vallan kahvassa.

--

Päivän kuva: Voittamaton Samsoniteni pakattuna. Sen lisäksi minulla oli mukana pieni olkalaukku, jossa olivat lompakko, puhelin, passi ja kulloinkin seuraavaksi tarvittavat dokumentit. Loput paperit ja läppäri olivat Samsoniten isossa etutaskussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin nelisen vuotta sitten terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain hermokivut ja 15 kiloa massaa sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta pitkille kävelyretkille en enää tässä elämässä pääse. Identiteettini sain takaisin erilaisena.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 59-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016