Villamekko 40 eurolla

Aloin viime keväänä miettiä, että jos kerran osaan tehdä villapaitoja, kai osaisin mekonkin kutoa. Halusin vähän paksumman, pidemmän ja istuvamman villamekon kuin ne tunikamaiset ostovaatteet, joita minulla oli. Päädyin Lea Petäjän Novitalle suunnittelemaan mekkomalliin, joka kudotaan perinteisestä sukkalangasta, seiskaveikasta (7 veljestä).

En ole puikotellut sukan sukkaa, joten lanka oli minulle outo. Jos olisin ajatellut asiaa perusteellisemmin, olisin saattanut valita jonkun pehmeämmän materiaalin. Seiskaveikka on aika karheaa ja vaatii aina mekon alle paidan ja pitkät alushousut tai leggingsit. Pystyn kuitenkin aivan hyvin käyttämään mekkoa ja pakkasille se on tarkoitettukin. Eikä kai siitäkään ole haittaa, jos vaate kestää kulutusta. Pehmeimmät mekot alkavat nopeasti näyttää kuluneilta ja epäsiisteiltä.

Mekko kudotaan ylhäältä alas, mutta se ei ole kaarrokeneule, vaan yläosa tehdään tasona, etu- ja takaosa erikseen. Kainaloiden kohdalla kappaleet yhdistetään ja loppu kudotaan pyöröpuikolla. Hihoja varten poimitaan silmukat vartalo-osasta, joten mekko valmistuu yhtenä kappaleena eikä mitään muuta tarvitse ommella kuin olka- ja kainalosaumat. Hihoihin tarvitaan sukkapuikot.

Ohje on Novitan verkkosivuilla luokiteltu tasolle haastava. Pitsineule ei ole sinänsä kovin vaikea. Sen oppii nopeasti ulkoa, mutta on siinä kuitenkin sen verran kärryillä pysymistä, ettei ainakaan lehden lukeminen onnistu samalla. Muistaakseni en joutunut purkamaan ollenkaan, mutta muutaman virheen korjasin virkkuukoukun avulla ja jonkin mokan saatoin jättääkin käsityön tunnusmerkiksi.

Simppeli helma valmistui joutuisasti ranskalaista Le Bureau -vakoilusarjaa katsellessa. Lanka on suhteellisen paksua, joten sain mekon valmiiksi parissa kuukaudessa. Siinä kohtaa oli kuitenkin jo kesä, joten mekon käyttöönotto jäi syksyyn.

Ylhäältä alas kudotun mekon etu on sovitusmahdollisuus, ja teinkin mekosta sovituksen perusteella pari senttiä pidemmän kuin ohjeessa neuvottiin. En osannut ottaa huomioon, että neuleen paino venyttää sen pituutta. Vastavalmistuneena mekko ei ollut polveen asti, mutta kuvaukseen mennessä se oli jo venynyt käytössä jo pari kolme senttiä. Ei se haittaa, mutta venymisen huomattuani lakkasin säilyttämästä mekkoa vaatepuulla ja taittelin sen vaatekaapin koriin.

Pitsineule on hyvin joustavaa. Pelkäsin aluksi, että mekosta tulee liian pieni tai ainakin erittäin tiukasti kurveja nuoleva, mutta pitsi tasoittuikin höyryttämällä paljon leveämmäksi ja vähän eri näköiseksi. Ohjeen koko pitää hyvin paikkansa. 

Mekon langat maksoivat vain reilut parikymppiä, mutta ostin lisäksi lisäksi oikean vahvuiset sukkapuikot sekä pidemmän ja lyhyemmän pyöröpuikon.  Ei mekon hinnaksi siltikään paljon yli neljääkymppiä saa millään ilveellä. Langan väri on nimeltään Jää. Hauska sattuma, että äitini kutoi minulle tästä mitään tietämättä samanväriset villasukat.

Mekon ohje löytyy täältä: https://www.novitaknits.com/fi/naisen-neulemekko-novita-7-veljesta-2

--

Päivän kuvat: Kokeilin kuviin Voguen harmaita kasmirsukkiksia ja harmaita kenkiä, mutta yhdistelmä ei ole paras mahdollinen. Oikeasti vedän mekon kanssa jalkaani Hurmåksen paksut villaleggarit. Ainakin siihen asti, että saan kudotuksi itselleni myös villapöksyt.