Viime viikolla uutisoitiin, että liikunta pienentää työkyvyttömyyden riskiä, parantaa toimintakykyä ja vähentää sairauspoissaoloja. Myönteisiä vaikutuksia oli havaittu sekä kohtalaisen rasittavalla että rasittavalla liikunnalla.

Selvähän se, sanoi saivartelija. Totta kai paljon liikkuvat ovat muita terveempiä. Täytyy nimittäin olla terve pystyäkseen harrastamaan kohtalaisen rasittavaa tai rasittavaa liikuntaa. Eivät kipeät pysty useinkaan lisäämään liikuntaa.

Kiitokseksi yrityksestä palata liikunnan pariin sain plantaarifaskiitin.

Jälleen esimerkki löytyy läheltä. Aloitin uuden, rasittavan liikuntaharrastuksen, juoksun, keski-iässä. Täsmälleen niin kuin tutkija suosittelee. Mutta enpä pystynyt nauttimaan parantuneesta terveydestäni kuin muutaman vuoden ajan, kun perinnöllinen alttius, istumatyö, ikääntyminen ja rasittava liikuntaharrastus yhdessä tekivät minusta ramman.

Vietettyäni kaksi vuotta kipujen kourissa pääsin viime kesänä viimein leikkaukseen, jossa toinen iskiashermoistani vapautettiin takareisijänteiden pinteestä. Toinen, pienemmässä pinteessä ollut hermo on vielä vapauttamatta. Pystyn jo kävelemään jonkin verran, mutten vielä kohtalaisen rasittavaksi liikunnaksi asti.

Kesän tultua otin kuitenkin tavaksi kävellä töihin ja melko usein takaisinkin. Kiitokseksi yrityksestä palata liikunnan pariin sain plantaarifaskiitin. Kantapääni on tällä hetkellä niin kipeä, että joudun turvautumaan työmatkoissa hybridibussin nykivään kyytiin.

Muutamat ovat saaneet syntymälahjana juuri sen verran epämuotoiset jäsenet, etteivät ne mahdollista oikeita liikeratoja ilman ohjausta.

Enkä edes ole koskaan harrastanut mitään extremeä. Ikinä en juossut edes puolimaratonia, jollaisia monet vetelevät välipaloiksi. Toistuvat vammautumiset täysin normaalien liikuntaharrastusten parissa houkuttelevat tulkitsemaan, että liikunta ei olekaan ihan jokaiselle se graalin malja, jollaiseksi sitä kuvataan.

Vain geneettisissä arpajaisissa pääpotteja saaneet yksilöt pystyvät harrastamaan myös rasittavaa liikuntaa mielin määrin ikääntyneenäkin. Onnettaren lahjat eivät kuitenkaan käy tasan. Ihan sama, miten monella tutkimuksella todistetaan, että kaikkien kannattaisi liikkua. Gaussin käyrän vasemmassa päässä on siitä riippumatta ihmisiä, jotka eivät pysty liikkumaan yhtä paljon ja yhtä tehokkaasti kuin muut.

Muutamat ovat saaneet syntymälahjana juuri sen verran epämuotoiset jäsenet, etteivät ne mahdollista oikeita liikeratoja ilman asiantuntevaa ohjausta. He eivät saa apua ajoissa, koska he näyttävät vanhempien ja opettajien silmissä normaaleilta. Ainahan porukassa on joku, joka jää juoksukisassa viimeiseksi.

Kuinka monelle tulee mieleen, että lapsen huono liikuntasuoritus voi johtua muustakin kuin harjoituksen puutteesta? Ehkä hänellä on jokin fyysinen ongelma, kuten eripariset jalat tai jokin tavallista tiukempi tai tavallisesta millimetrin verran poikkeavaan paikkaan kiinnittyvä jänne, joka johtaa huonoihin liikeratoihin.

Myöskin aikuisena oletus on, että jokainen, joka kävelee ja juoksee, voi huoletta tehdä sitä samaa myös astetta rasittavammin. Lisää liikuntaa vain, kyllä se siitä!

Liikeradat tutkitaan vasta, kun jäsenet menevät rikki. Sitten fysioterapeutti kertoo, miten olisi pitänyt seistä, istua, kävellä ja juosta lapsesta saakka, jotta lihasten voima olisi tullut maksimaalisesti käyttöön. Se voi kuitenkin olla myöhäistä. Jo mahdollisesti vaurioituneidenkin lihasten, nivelten, lihaskalvojen ja jänteiden opettaminen harjoitteiden avulla toimimaan toisin on työlästä, ellei mahdotonta.

Eivätkä kaikkien nivelet ja jänteet vain yksinkertaisesti kestä rasitusta yhtä pitkään kuin toisten.

Ei tullut mieleeni venytellä sääriä ja akillesjänteitä 20 minuutin työmatkakävelyn jälkeen.

Lääkärini vahvisti plantaarifaskiitin syyksi äkillisen liikunnan lisäämisen ilman asiaankuuluvaa venyttelyä. Akillesjänteeni olivat kuulemma tosi kireinä. Ei tosiaan tullut mieleeni venytellä jänteitä 20 minuutin työmatkakävelyn jälkeen. Liikuin aikaisemmin niin paljon enemmän, etteivät tällaiset määrät tuntuneet liikunnalta.

Vikaa olisi voinut olla kengissänikin, paitsi ettei ollut. Jopa kevyimmissä ballerinoissani ja sandaaleissani on ilmatyynyvaimennus. Kengässä saisi kuulemma nyt mielellään olla pari kolme senttiä korkoa. Myös lisäpehmuste kantapään alla voisi helpottaa oloa.

Hoidoksi tuli akillesjänteen seudun venyttelyä monta kertaa päivässä sekä jalkapohjan faskian hierontaa peukaloilla. Lääkäri suositteli myös plantaarifaskiitin hoitoon tarkoitettua, venyttävää sukkaa yöksi. En ole vielä onnistunut hankkimaan sellaista. Sen sijaan ostin kaksi paria kompressiosukkia, joiden on tarkoitus vähentää kantapään painetta.

Seisomapöydän käyttö on tietenkin katkolla. Työpaikan lattia kun sattuu olemaan kovaa betonia. Sen päällä ei tässä tilassa paljon seisoskella.

Joten taas sitä makoillaan sohvalla antamassa tutkijoille aihetta johtopäätökseen, että vähän liikkuvilla on muita huonompi terveys.

--

Päivän kuvat: Koetan helpottaa oloani kompressiosukilla. Ainakaan vielä parin päivän käytön jälkeen en ole huomannut myönteistä vaikutusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kipukroonikko
1/2 | 

Totta tuo, että jotkut ovat saaneet hyvät geenit, tunnen parikin ikäihmistä, joilla ei ole mitään kipuja. Ehkä en olisi saanutkaan rasittaa liikaa itseäni nuorempana, juoksin silloin pururatoja ja kävin punttisalilla useita kertoja viikossa. Sitten vielä raskaudet ja vuosikymmenten istumatyö. Itselläni on myös tullut jalkaongelmia selkävaivojen lisäksi. Jalkapohjat ovat ihan sietämättömän kipeät, kun hieron niitä, etenkin sisäsivut, joissa on kohoumaa. Peukaloilla minäkin painelen, tuskaisaa on. Miten ihmisellä voikaan olla niin paljon hermokipupisteitä? Edelleenkään luudutusleikkaukseen en mene. Kävin sairaalassa katsomassa mieheni veljeä ja vieressä makasi luudutusleikkauksesta toipuva mies,  jolla alkaa kohta kuntoutus. En kerta kaikkiaan halua sairaalaan, se on sitten viimeinen vaihtoehto, jos en pysty kivuilta yhtään liikkumaan enää. Teen joka päivä kotona joogaa, tosin helpoilla tasoilla 1-2 tai sitten ihan vaan venytystä, siitä saan hieman apua ja venytystä ja se piristää myös mieltä. Poltan usein suitsuketta samalla tai sitten laitan pienen tuikun palamaan. Ostin Intersportista hierojan neuvosta jalkoihini teetetyt pohjalliset, no, kyllähän ne tukevat hyvin, mutta eivät ne vartalon virheasentoon varmaan vaikuta, kun minulla se on niin paha, ranka on kiertynyt ja alimmat nikamat ovat painuneet kasaan ja kuivuneet. Lisäksi vielä ls-rangan pahat kulumat ja tuo krooninen hermovaurio. Hermokipu on kyllä ihan sietämätöntä  silloin etenkin, kun se on oikein pahana päällä, mikään ei oikein auta. Selkäydinkanavan ahtauman leikkaus olisi pitänyt tehdä jo pari vuotta aikaisemmin, mutta kun työterveyslääkäri pitää tietysti työnantajan puolta, töissä pitää käydä vaikka pää kainalossa. Minullahan sitten kohtalo puuttui lopulta peliin ja jouduin päivystyksenä sairaalaan, kun jalat petti. Ajattelin vielä käydä Kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Yritän etsiä joka päivästä aina jotain hyvää, mutta jo se, että pystyn liikkumaan, on  ihanaa, osaan arvostaa sitä, vaikka liikkuisin sitten vain sen puoli tuntia ulkona. Pihallakin istuisin, mutta kun tämä kesä oli mitä oli, eipä juuri lämpöä ollut. Myös vanha koirani on aivan ihana, vähän niin kuin tuki, juttelen sille ja hieron sitä, silläkin on jo kulumia, niihin haen Carthopen-pistoksia aika ajoin.

Etkös sinä jo voisi päästä noiden kipujen vuoksi pois työstä, vai haluatko itse edelleen olla mukana työelämässä? Kurjalta tuntuu tuo sinun tilanteesi, kun koko ajan tulee lisää vaan kipuja. Käytkö missä hoidoissa?

Vielä noista kompressiosukista, ostin hoitolaitoksesta Solidean kompressiotukisukat, jotka ovat pohjepituiset, alussa yritin käyttää niitä, no ehkä viikon ajan jaksoin päivittäin, mutta on tosi rankkaa saada ne jalkaan, pukemisessa kestää 5-10 min. Sain nyppyläkäsineet helpottamaan pukemista. Sitten kun ne on viimein päällä, niin kyllä ne hieman tukevat.  Kärsivällisyyteni kuitenkin loppui ja nyt makaavat kalliit sukat kaapissa, 70€ maksoivat. Ehkä yritän joskus taas.

Toivon jaksamista sinulle. Luen aina blogisi.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Hei Kipukroonikko, kiitos viestistäsi. Kurjilta kuulostavat vaivasi, toivotan jaksamista myös sinulle. Itse pärjään tällä hetkellä jo hyvin verrattuna parin vuoden takaiseen. En enää tarvitse kipulääkkeitä jatkuvasti, kiitos viime kesän leikkauksen. Yhden vaivan parantuessa minulle näyttää nopeasti tulevan toinen, mutta ei niitä yleensä ole useita päällä yhtä aikaa, eikä kipu ole jatkuvaa. Koen, että kiinnostava työ kannattelee minua. Se vie ajatukset pois krempoista ja antaa tunteen, että sentään pystyn johonkin, vaikka liikkuminen onkin rajoitettua. Juuri nyt uskon, että pysyn työelämässä vielä monta vuotta. Iso asuntolainakin kannustaa. Olen vasta 57-vuotias, joten lakisääteiseen eläkeikään on vielä matkaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016