Kirjoitukset avainsanalla siirtolapuutarha

Villa Palasen pian päättyvä neljäs kausi on ollut täynnä tohinaa. On raivattu uusia kukkapenkkejä ja kasvimaata, pystytetty köynnöstukia, rakennettu laatoituksia, hoivattu tomaatteja ja hankittu hedelmäpuita. Moni palanen on loksahtanut paikoilleen niin, että kauden päättyessä piha alkaa näyttää melkein valmiilta. 

Puut, pensaat, kukkapenkit ja nurmikot ovat nyt suunnilleen siellä missä ajattelinkin niiden olevan. Tekemisille on löytynyt paikat ja katseelle on kiintopisteitä. Kukkapenkeissä on yhä aukkoja ja ruokkoamattomiakin nurkkia riittää. Se aika kuitenkin häämöttää jo, kun voin siirtyä puutarhan rakentamisesta sen ylläpitoon. Mahtavaa! 

Sain ratkaistua kauden aikana viisi pihan ongelmaa, joista yksi oli akuutti ja muita olin pohtinut jo vuosia. Ne olivat nämä:

1. Murtuneen porttikaaren tilalle oli hankittava uusi

Näistä paloista se koottiin.
Näistä paloista se koottiin.

Uusi porttikaari oli mahdollista kiinnittää entisiin tukisauvoihin. Nippuside, miten kätevä keksintö!
Uusi porttikaari oli mahdollista kiinnittää entisiin tukisauvoihin. Nippuside, miten kätevä keksintö!

Vanha porttikaari murtui korjauskelvottamaksi viime syksyn myrskyssä, joten se piti poistaa. Kaari oli kiinnitetty alaosastaan neljään metallitankoon. Tangot oli puolestaan juntattu tukevasti maahan ja kiinnitetty kukkapenkkien puisiin laitoihin molemmin puolin. Otin tarkat mitat ja toivoin parasta.

Useimmat markkinoilla olevat metalliset ruusu- ja köynnöskaaret olivat liian kapeita, mutta Bauhausissa tärppäsi. Saksalaisvalmistajan ruusuaiheinen metallikaari oli melkein millilleen sopivan kokoinen. En osaa kuvitella, miten kaaren pystyttäminen olisi ratkaistu, jos ei olisi ollut.

Kaari saapui hämmentävän pienessä paketissa eli osia oli yllättävän paljon. Kokoaminen ei ollut erityisen vaikeaa, mutta se ei olisi onnistunut yksin. Toinen piti paloja paikoillaan, toinen pyöritteli muttereita. Lopuksi kiristimme kiinnitykset. Sitä ei kannattanut tehdä ihan viimeiseen asti – yksi osa murtui, kun yritimme saada palojen reunat aivan tasan. Nippuside pelasti jälleen.

Kaari näytti ja tuntui perin huteralta, kun kannoimme sen koottuna portin luo ja nostimme varovasti pystyyn. Ihme kyllä tuplakiinnitys nippusiteillä tankoihin onnistui moitteettomasti ja ryhdisti kaaren. Siitä tuli selvästi tukevampi kuin vanha oli ollut. Se on myös koristeellisempi, mikä ei ollut valintaperuste vaan tuli kaupan päälle.

Pihan pikkulinnut hyväksyivät kaaren heti ja alkoivat istuskella sen korkeimmassa kohdassa, juuri siinä, missä on kaksi linnun kuvaa koristeena. 

2. Vanhan puuterassin paikalle tarvittiin jotakin jakamaan tilaa

Tästä lähdettiin liikkeelle.
Tästä lähdettiin liikkeelle.

Divaani joutui odottamaan hetken nurmikolla oman paikkansa valmistumista.
Divaani joutui odottamaan hetken nurmikolla oman paikkansa valmistumista.

Istutin divaanin alle rönsyleimua, murattia ja sitruuna-ajuruohoa.
Istutin divaanin alle rönsyleimua, murattia ja sitruuna-ajuruohoa.

Rehevä kasvillisuus peitti divaanin pian kokonaan näkyvistä hiekkatien puolelta.
Rehevä kasvillisuus peitti divaanin pian kokonaan näkyvistä hiekkatien puolelta.

Divaanin taakse istutin tuoksuherneitä ja sivulle krassia.
Divaanin taakse istutin tuoksuherneitä ja sivulle krassia.

Kun sain Palasen haltuuni, pihassa oli kaksi terassia: mökin yhteydessä katettu oleskelualue ja lisäksi kattamaton terassi keskellä pihaa. Jälkimmäinen oli tehty puulaatoista ja suojattu puisilla näköesteillä, jotka poistin heti ensi töikseni. Puulaatat ruohottuivat kolmen kesän aikana perusteellisesti, koska en käyttänyt terassia ollenkaan. Se oli ruma ja tarpeeton, joten päätin poistaa sen tietämättä, mitä tilalle tulisi.

Mitä pidempään asiaa mietin, sitä selvempää oli, että terassin paikka oli ollut täydellinen. Juuri tuohon kohtaan tarvittiin jotakin katkaisemaan pitkämäinen piha-alue. Ensimmäinen ajatukseni oli korkea ja leveä köynnöstukien yhdistelmä, jossa kasvaisi kenties kuusamaa ja kärhöjä tai realistisemmin vaikkapa tuoksuherneitä. Mutta mitä köynnösten takana (tai näkökulmasta riippuen edessä) olisi? Jotakin siihenkin tarvittiin.

Katselin inspiraatioksi yökaudet puutarhakuvia. Kenties puutarhakeinu tai sittenkin pieni istuinryhmä? Eihän sitä olisi pakko käyttää. Tukholman puutarhamessujen kuvissa näkyi karkkivärisiä metallisia puutarhakalusteita. Aika kivoja. Kun sitten Facbook toi näytölleni mainoksen koristeellisista metallikalusteista, aika oli kypsä. Antiikinvihreä rautadivaani! Näin heti mielessäni, miten krassit ja muratit kiipeilisivät sen käsi- ja selkänojalla. Myös penkin alla kasvaisi kukkia, jotka kurottaisivat sen läpi.

Kolme vuotta meni pohtimiseen, mutta toteutuksessa ei kauan nokka tuhissut. Eihän tarvinnut kuin tilata kaluste, koota se osista ilman ohjeita ja nostaa se paikalleen uusien köynnöstukien eteen. Divaanin alle löytyi rönsyleimun taimia Turun torilta ja päätyyn muratteja Flöristä. Istuimen eteen on vielä tulossa vaahterakiekkoja, jotka junttaan paikoilleen ensi keväänä.

Melkein naurattaa: päädyin lopulta toistamaan sen saman, jonka olin juuri repinyt pois. Vaihdoin vain materiaalit, ja nekin vain osittain. Ovathan vaahterakiekotkin puuta ja ihan varmasti ne ruohottuvat siinä missä laatatkin.

Tutustu: Täältä ostin rautadivaanini: Kotikauppa.com

3. Istutusalueelta puuttui kiintopiste

Divaani näytti hyvältä korkeiden köynnöstukien ympäröimänä, mutta näkymä tuntui kaipaavan toistakin kiintopistettä. Esimerkiksi lintujen juoma-allasta, aurinkokelloa tai pientä suihkulähdettä. En löytänyt verkkokaupoista mitään mieleistäni, joka olisi ollut myös sopivan hintaista. Ratkaisu löytyi lähempää kuin arvasinkaan.

Palaseen oli kulkeutunut isäni jäämistöön kuuluva, kiinalaiselta näyttävä kitch-vaasi, joka minun piti myydä tai antaa myytäväksi huutokauppaan. Kokeilin sitä jasmikepensaan juurelle lintualtaan jalustaksi. Sehän sopi! Altaaksi nappasin mökkivessastani käsienpesualtaan, emalivadin, jonka väri, koko ja muoto sattuivat sopimaan maljakon jatkeeksi.

Lisäsin vatiin painoksi pari kiveä, ja lintukylpy oli valmis. Harakat huomasivat sen melkein heti ja pärskyttelivät vettä innoissaan. Myös pikkulinnut pysähtyivät juomaan vadin reunalle. 

4. Grillaamiselle ei ollut turvallista paikkaa

Vanha polku alkoi hassusti tiskauspaikan seinän luota enkä ollut kovin innoissani sen materiaalista.
Vanha polku alkoi hassusti tiskauspaikan seinän luota enkä ollut kovin innoissani sen materiaalista.

Palasessa oli aikaisemmin grillattu vain kaasu- ja sähkögrillillä, joten hiiligrillille ei ollut omaa, paloturvallista paikkaa. Halusin sellaisen siitä huolimatta, että grillaamme vain pari kertaa kesässä. En myöskään pitänyt terassin ja pikkumökin välisestä laattapolusta, joka oli tehty keraamisen laatan kappaleista ja kulki vähän kummallisessa paikassa.

Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Uusi käytävä ladottiin betonilaatoista ja siihen tehtiin levennys, johon mahtuu grillaamaan. Alueen halki kuljetaan usein ruohonleikkurin ja oksasilppurin kanssa, joten grilliä ei voi säilyttää siinä jatkuvasti, mutta ei tarvitsekaan. Halusin pitää laatoituksen pienenä senkin takia, että sadevesien hallinta perustuu siirtolapuutarhassa kattamattomiin alueisiin. Veden on tarkoitus imeytyä suoraan maahan eikä maan pinnan peittämistä suosita.

Olin suunnitellut ladontakuvion etukäteen ja laskenut laattojen määrän huolellisesti. Päädyimme kuitenkin hanslankarin kanssa siirtämään käytävää hieman ja tekemään terassin eteen portaan sijasta luiskan, ja niin siinä sitten kävi, että laatat loppuivat kesken. Muutamalla lisälaatalla alueesta olisi tullut tasapainoisempi. Ehkä silmä tottuu.

Grillauspaikka on nurmikon tasossa ja hieman ylempänä kuin puinen terassi. Terassin ja laattojen väliin jätettiin sadevettä varten muutaman sentin väli, joka täytettiin soralla. Tämä toimikin odotetusti eikä vesi valunut terassille kovallakaan sateella.

Ylijäämämullasta laadin uuden kukkapenkin terassin pieleen. Näin oli taas yksi pihan kolkka saatettu säälliseen kuntoon.

5. Villiviini oli vailla paikkaa, johon kiivetä

Mietin pitkään, missä tontilla olisi villiviinin paikka. Edelliset siirtolapuutarhurit olivat istuttaneet taimen bambuista punotun näköesteen eteen länsirajalle, mutta kun purin tuon tarpeettoman aidanpätkän, kasvi jäi vaille kotia. Ilmeisimpiä vaihtoehtoja olivat mökin päätyseinä, puutarhavajan sivuseinä ja terassin länsilaita.

Päätin jättää mökin päätyyn varauksen ruusulle tai kärhölle ja antaa vajan sivustan köynnöspinaatille. Jäljelle jäi terassin vierusta. Terassilta on kuitenkin hieno näkymä kukkapenkkeihin enkä ollut varma, haluanko peittää sitä. Simuloin asiaa toissa kesänä ruusupavuilla ja kahdella keijunmekkoamppelilla ja totesin, että olkoon menneeksi. Voihan sitä villiviiniä pitää kurissa leikkaamalla, jos alkaa ahdistaa. Siirsin juurakon viime syksynä.

Villa Palasen terassi on rakennettu sekalaisesta kierrätyspuusta ilman piirustuksia ja vatupassia, joten siinä on tuskin yhtään täysin suoraa kulmaa. Jos olisin halunnut siistin tukiristikon, se olisi pitänyt rakentaa rimasta paikan päällä mittojen mukaan.

Menin kuitenkin siitä, missä aita on matalin ja hankin kolme valmiiksi maalattua ristikkomoduulia. Hanslankari sovitti ja naulasi ne tukipuiden väliseen aukkoon niin, että vaakarimat näyttävät olevan suorassa, vaikka koko ristikko on vinossa. Kolmas moduuli oli hivenen liian leveä, mikä korjattiin yksinkertaisesti sahaamalla rimat poikki. Rimojen päät jätettiin viimeistelemättä eikä jokaista edes kiinnitetty tukipuuhun. Täydellisesti viimeistelty ristikko olisikin ollut tällä terassilla väärässä ympäristössä. Eihän se ristikko pian edes näy villiviinin alta, joten näin on ihan hyvä.

Saan Palasessa jatkuvasti siedätyshoitoa perfektionismiin, joten täydellisyyden tavoittelustani ei ole enää paljonkaan jäljellä.

--

Lue lisää: Tämä siirtolapuutarhamökki on Villa Palanen ja se on nyt minun

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Villa Palasen tunnistaa syyskesällä ja syksyllä tuulessa huojuvista korkeista kosmoskukista ja värikkäistä tsinnioista, jotka näkyvät kauas hiekkatielle.  Juuri niin olen sen halunnut. Siirtolapuutarha on kaupungin virkistysaluetta ja ohikulkijoilla tulee olla vapaa näkyvyys etupihan istutuksiin. Tuumasin, että tarjotaanpa sitten silmänruokaa ihan koko rahalla, ja raivasin lähes koko (hiekkatieltä katsoen) oikeanpuoleisen etupihan isoksi kukkapenkiksi. Kutsun sitä kukkapelloksi, vaikka se tietysti on pelloksi mitätön. 

Alun perin ajattelin alueen keskelle ruusupenkkiä isokukkaisille ja tertturuusuille, sellaisille kuin Peace ja Koko Loko. Ne olisivat kuitenkin tarvinneet savimaassa alleen 10-20 sentin paksuisen salaojituksen sepelistä, ja kun juurakon jalonnuskohdan lisäksi pitäisi jäädä 20-30 cm mullan pinnan alle niin isututuskuopan syvyys olisi lähennellyt metriä. Sellaisen kaivaminen käsivoimin olisi ollut yhtä tuskaa ja lisäksi hengenvaarallista, koska juuri siinä kohtaa kulkee sähkökaapeli.

Pelasin nimittäin varman päälle ja tilasin sähkölaitokselta kaapelinäytön, kun kukaan ei tuntunut tietävän, mistä kohden sähkö on mökkiin johdettu. Kaapeli kulkee diagonaalisesti juuri tämän oikeanpuoleisen etupihan halki, eikä alueelle sen takia saisi istuttaa mitään syväjuurista.

Tässä olen jo perannut edellisen siirtolapuutarhurin mansikkamaan, joten ihan tästä ei lähdetty liikkeelle, mutta melken.
Tässä olen jo perannut edellisen siirtolapuutarhurin mansikkamaan, joten ihan tästä ei lähdetty liikkeelle, mutta melken.

Lavakaulusten ympärystä ja välit oli katettu sepelillä, joka ei estänyt rikkaruohoja ja ruohoa kasvamasta koko alueella laatikot mukaanlukien. Aloin inhota lavakauluksia syvästi, kun katselin tätä kesän ajan.
Lavakaulusten ympärystä ja välit oli katettu sepelillä, joka ei estänyt rikkaruohoja ja ruohoa kasvamasta koko alueella laatikot mukaanlukien. Aloin inhota lavakauluksia syvästi, kun katselin tätä kesän ajan.

Tsinniat, kesäpäivänhatut ja punakosmokset kasvoivat ensimmäisenä Palas-kesänä lavakauluksissa mansikoiden seassa.
Tsinniat, kesäpäivänhatut ja punakosmokset kasvoivat ensimmäisenä Palas-kesänä lavakauluksissa mansikoiden seassa.

Ensimmäinen kausi: Lavakauluksia ja villiintyneitä perennoja

Lähinnä hiekkatietä ja pensasaitaa oli alun perin pitkä, laudoilla rajattu kukkapenkki. Siinä kasvoi siperiankurjenmiekkoja, tarha-alpeja ja syysastereita, jotka olivat jyränneet lähes kaikki muut mahdolliset perennat alleen. Lisäksi alueella oli kolmen lavakauluksen kokoinen mansikkamaa.

Alkajaisiksi kitkin kukkapenkin ja lavakaulukset. Poistin kukkapenkistä pienen kellokukkaesiintymän sekä ukontulikukan, jota en osannut arvostaa. Nyt jo tiedän, että tuo kaksivuotinen, itsekylväytyvä rohtokasvi kuuluu siirtolapuutarhan peruslajeihin, enkä enää suhtaudu siihen yhtä jyrkästi.

Lisäsin lavakauluksiin reilusti multaa. Poistin muutaman kituvan mansikan ja istutin tilalle esikasvattamiani Candy Stripe- ja Xanthos -punakosmoksia, Sunbow Mixed -tsinnioita sekä Cherry Brandy - ja Maya -kesäpäivänhattuja. En ollut tuolloin vielä kovin valikoiva lajikkeiden suhteen, koska mökin remontti vei päähuomioni. Havaitsin kuitenkin kesän mittaan, että korkeat Candy Stripet huojuivat hauskasti tuulessa. Tätä ajatusta sitten myöhemmin kehittelin pidemmälle.

Suunnittelin silti, että kokoan alueelle vähitellen ihan perinteisen kukkapenkin. Sen kulmakiviksi istutin syksyllä syyshortensia Wim’s Redin ja pallohortensia Annabellen. Annabelle kuitenkin paleltui kuoliaaksi Palasen ensimmäisenä talvena, joka alkoi kovilla pakkasilla maan ollessa lumeton. Wim’s Redin siirsin tänä keväänä paremmalle paikalle, koska se jäi kukkapellossa muiden taakse.

Lavakaulusten mansikat tuottivat yllättävän hyvän sadon. Päätin siitä huolimatta kohdella niitä jatkossa koristekasveina ja ostaa mansikkani edelleen torilta. Halusin keskittyä kukkiin.

Tässä olen jo poistanut kukkapenkin laidat ja lavakaulukset. Keltainen katkoviiva osoittaa sähkökaapelin paikan.
Tässä olen jo poistanut kukkapenkin laidat ja lavakaulukset. Keltainen katkoviiva osoittaa sähkökaapelin paikan.

Kukkapellon ensimmäinen versio istutettuna: kesäpäivänhatut vasemmassa alakulmassa, punakosmokset keskellä ja tsinniat oikealla. Vasemmalla mangoldia ja lehtikaalia. Taakse tulivat vielä daaliat. Multakasat näyttävät, minne istutin kaksi hunajamarjapensasta.
Kukkapellon ensimmäinen versio istutettuna: kesäpäivänhatut vasemmassa alakulmassa, punakosmokset keskellä ja tsinniat oikealla. Vasemmalla mangoldia ja lehtikaalia. Taakse tulivat vielä daaliat. Multakasat näyttävät, minne istutin kaksi hunajamarjapensasta.

Daaliat ovat jo nupulla ja kosmokset aloittelevat kukintaansa. Istutin penkkiin myös yhden Milkmaid-krassin, kun tilaa näytti olevan.
Daaliat ovat jo nupulla ja kosmokset aloittelevat kukintaansa. Istutin penkkiin myös yhden Milkmaid-krassin, kun tilaa näytti olevan.

Siperiankurjenmiekat, kerrottu akileija, tarha-alpit ja palavarakkaus ovat kukkapellon alkuperäiskasveja.
Siperiankurjenmiekat, kerrottu akileija, tarha-alpit ja palavarakkaus ovat kukkapellon alkuperäiskasveja.

Kukkapelto ensimmäisenä kesänä. Mukana myös muutama kiinanasteri Chrisantella Lotos Flower.
Kukkapelto ensimmäisenä kesänä. Mukana myös muutama kiinanasteri Chrisantella Lotos Flower.

Daaliat menestyivät loistavasti kesäkukkapellon takaosassa, mutta ongelmana oli, ettei niitä nähnyt kukaan.
Daaliat menestyivät loistavasti kesäkukkapellon takaosassa, mutta ongelmana oli, ettei niitä nähnyt kukaan.

Toinen kausi: Ihana Apricotta ja rehevät daaliat

Toisen puutarhakauden alkajaisiksi iskin rautakankeni lavakauluksiin, jotka annoin eteenpäin uusille omistajille. Romutin myös kukkapenkin lautakehikon. Lapioin rikkaruohot ja ruohokasvit juurineen kompostiin ja yhdistin alueen isoksi kukkapenkiksi. Kärräsin uusien kukkien kasvualustaksi valtaosan levänneen lehtikompostorin sisällöstä. Teettämäni viljavuustutkimuksen takia tiesin, että Palasen oma multa on erittäin ravinteikasta, joten ostomultaa en juurikaan käyttänyt.

Perennapenkin kasvit saivat olla muuten niillä sijoillaan, mutta syysasteria kitkin pois. Mansikoiden parhaimmistoa käytin laajennetun kukkapenkin reunuskasveina. Lisäksi aloin toteuttaa visiotani korkeasta, runsaasta kesäkukkapenkistä. Esikasvatin kaikki kesäkukkien taimet itse, kuten aina.

Kauden tsinniat olivat samaa pienikukkaista, mutta värikästä Sunbow Mixed -sekoitusta kuin edellisenä vuonna. Punakosmoksista valitsin ihanan Apricottan. Kesäpäivänhatuista kylvin Saharaa ja muutaman Cherry Brandyn.  Jätin taimien karaisemisen väliin työkiireiden takia, joten kosmokset ja tsinniat lakosivat ensimmäisestä tuulenviristä ja kesäpäivänhatut melkein paloivat karrelle. Kaikki kuitenkin tokenivat, ja pellosta tuli varsin komea. Taimia käytin kaikkiaan 36.

Otin myös daaliat osaksi kukkapeltoa. Lähekkäin istutetut kosmokset ja daaliat tukivat toisiaan, joten niitä ei tarvinnut tukea erikseen juuri lainkaan. Daalioiden upea kukinta jäi kuitenkin suurelta osin muiden kukkien taakse katseilta piiloon. Niiden oikea paikka olisi ollut kosmosten edessä.

Lisäksi kukkapenkissä oli pieni hyötykasviosio, jossa kasvoi lehtikaalia, mangoldia ja minttua. Eikä siinä vielä kaikki: kokeilin ensi kertaa myös paljasjuurisina myytävien perennojen kasvatusta. Osa niistä menestyi, joten kitkettyjen syysastereiden paikalla komeili nyt muutamia saksalaisperäisiä väriminttuja ja syyshohdekukkia. 

Seuraavana vuonna istutin taimet symmetrisesti keskikäytävän ympärille.
Seuraavana vuonna istutin taimet symmetrisesti keskikäytävän ympärille.

Matalat leijonankidat reunustivat kesäkukkapeltoa kahdelta sivulta.
Matalat leijonankidat reunustivat kesäkukkapeltoa kahdelta sivulta.

Syysasterit alkavat kukkia vasta, kun melkein kaikki muut penkin kukat ovat kuihtuneet.
Syysasterit alkavat kukkia vasta, kun melkein kaikki muut penkin kukat ovat kuihtuneet.

Kolmas kausi: Leijonankidat veivät sydämeni

Kolmantena kautena eli viime kesänä oli entistä selvempää, että tämä on korkeiden, värikkäiden kukkien penkki. Siirsin matalat ja hennot akileijat toisaalle ja toin niiden paikalle keltaisia päivänliljoja sisääntulopenkistä. Värimintut olivat alkaneet levitä mukavasti, ja niiden viereen istutin muutamia kaunopunahatun taimia. Ne eivät vielä sanottavasti kukkineet.

Kukkapelto ei ole kukkapelto ilman korkeita punakosmoksia. Kylvin vaihtelun vuoksi kerrottua vaaleanpunaista lajiketta nimeltä Double Click Rose Bonbon. Kun kuitenkin Apricottan siemeniä oli vielä muutamia jäljellä, laitoin nekin multaan. Kerrotun ja yksinkertaisen lajikkeen yhdistelmä ei ehkä ollut paras mahdollinen ja väreistäkin toinen oli viileä ja toinen lämmin, mutta pelto oli silti ihan ok. Rose Bonbonin kukista osa oli kuin taitavaa origamia, osa muuten vain kerrottuja. 

Halusin nähdä, miltä koreatörmäkukat näyttävät tässä seurassa, joten kylvin esikasvatukseen lajiketta Salmon Queen. Kukat olivat kauniita, mutta ne jäivät rotevien kosmosten seurassa korkeintaan perintöprinsessoiksi. Ne eivät myöskään olleet korkeampia kuin kosmokset, vaikka olin luullut niin.

Tsinniaksi valitsin lajikkeen Queeny Lime Red.  Se ei menestynyt järin hyvin. Isot punakosmokset etuilivat ja lisäksi lajike oli lehtokotiloiden mielestä erityisen maukas.  

Kokeilin ensi kertaa leijonankitojen kasvatusta, koska olin nähnyt kuvia suloisista, matalista Twinny-lajikkeista. Kylvin vaaleanpunaista Apple Blossomia ja aprikoosin väristä Peachia. Ne aloittivat kukinnan ennen juhannusta ja kukkivat pakkasiin asti. Todellakin jatkoon! 

Yksivuotisten kukkien taimia kertyi kukkapeltoon kaikkiaan 63. Koska daaliat olivat nyt muualla, tilaa oli myös sekalaiselle liljaseurakunnalle sekä muutamalle kiinananasterille lajiketta Chamois Turm. Se on mielestäni hienoin pionimainen kiinanasteri. Liljat olivat peräisin Lidlin laarista, eikä niiden nimiä kerrottu pussin kyljessä. Mitä lie kuningasliljan tapaisia.

Syyshohdekukat ja punakosmokset muodostavat hauskan yhdistelmän.
Syyshohdekukat ja punakosmokset muodostavat hauskan yhdistelmän.

Puna- ja valkohatut jäivät jumiin kukkapellon keskelle, kun niiden molemmin puolin sattui roteva punakosmos.
Puna- ja valkohatut jäivät jumiin kukkapellon keskelle, kun niiden molemmin puolin sattui roteva punakosmos.

Alkukesän tilanne, kun valkoinen punakosmos Purity ei vielä kuki täysillä.
Alkukesän tilanne, kun valkoinen punakosmos Purity ei vielä kuki täysillä.

Narsissitupakka on ihan ok, mutta jää todennäköisesti yhden kesän kokeiluksi.
Narsissitupakka on ihan ok, mutta jää todennäköisesti yhden kesän kokeiluksi.

Punakosmos Purity keikkuu jo kukkapellossa ylinnä.
Punakosmos Purity keikkuu jo kukkapellossa ylinnä.

Purppurapipo. Tähän mennessä jokainen kukinto on ollut eri punaisen sävyä, mutta muutamia kukintoja on vielä avautumatta.
Purppurapipo. Tähän mennessä jokainen kukinto on ollut eri punaisen sävyä, mutta muutamia kukintoja on vielä avautumatta.

Neljäs kausi: Pienin askelin kohti perennapenkkiä

Tänä vuonna tavoittelin kukkapellossa lohenpunaisen ja valkoisen väriyhdistelmää. Lohenpunainen onnistuikin, sillä Benary’s Giant Salmon Rose on isoin ja hienoin tsinnia, minkä tiedän, ja se näkyy kauas.  Valkoisen kanssa kävi kuitenkin vähän köpelösti, minkä seurauksena penkki oli aluksi ehkä hieman epätasapainoinen.

Päälajikkeeksi aikomani punakosmos Hummingbird White ei nimittäin itänyt ollenkaan, kun taas ihan muuten vaan kylvämäni Cupcake Blush teki suuren määrän tukevia taimia. Kylvin hätäpäissäni lisäksi valkoista Purityä. Purityt olivat istutushetkellä hentoja ja niitä oli vähemmän, joten Cupcakella oli pitkään penkissä vahva ylivoima. Takamatkalta lähtenyt Purity on kuitekin voimakas lajike ja pärjää nyt jo ihan hyvin.

Penkin takalaitaan istutin kolme narsissitupakkaa Only the Lonely. Odotin todella korkeaa ja kookasta kasvia, mutta  lajike onkin narsissitupakaksi tosi matala ja lisäksi tupakan kukinta-aika on kosmoksiin verrattuna lyhyt. Tämä jäi varmaankin kertakokeiluksi.

Kaikkiaan istutin tälle alueelle keväällä noin 60 siementainta ja lisäksi viisi punatähkän ja viisi tuoksugladioluksen mukulaa. Gladiolukset eivät jostakin syystä kukkineet ollenkaan ja punatähkät jäivät pahasti  kosmosten varjoon.

Perennoista puheen ollen punahatut voivat hyvin ja kukkivat runsaasti.  Jos olisin tiennyt, että valkohatut ovat matalampia kuin punahatut, olisin istuttanut ne eri päin. Ensi keväänä pääsen siirtämään tähän penkkiin neljä hyvää punahattu Magnuksen siementainta, jotka ovat nyt kasvamassa toisaalla. Myllään muutkin hatut sitten silloin sopivampaan asetelmaan.

Pellon etuosassa on parhaillaan kukassa muutama siemenestä kasvatettu purppurapipo Sensation, joista olen ylpeä. Pipoja näkee usein englantilaisten puutarhojen perennapenkeissä, mutta Suomessa ne eivät välttämättä talvehdi. Aion kuitenkin kokeilla.

Kylvin keväällä myös kirahvikukkaa, joka on koreatörmäkukan tapainen, erittäin korkea perenna. Taimia tuli neljä ja ne ovat nyt kukkapellon takaosassa, mutta eivät vielä kuki. Punalatvaakin harkitsen, mutta en ole vielä saanut sen siemeniä itämään.

Penkin etuosan vanhat perinneperennat aion nostaa ylös ja istuttaa uudelleen mahdollisesti jo ensi keväänä. Ehkä nekin siitä vielä virkistyvät, sillä olen nähnyt muualla Peltolassa, miten korkeiksi ja komeiksi ne voivat hyvissä olosuhteissa kohota.  

Penkin takaosa säilynee silti kesäkukkapeltona vielä pitkään, koska kesäkukat kukkivat keskimäärin pidempään kuin perennat. Tsinniat voi ehkä korvata päivänhatuilla, mutta mikä perenna antaisi saman vaikutelman kuin punakosmos? Ei tule heti mieleen.

Yhteenvetona voisi kai sanoa, että Palasen kukkapelto on neljässä kesässä vakiintunut korkeiden kesäkukka- ja perennalajien ja -lajikkeiden runsaaksi ja reheväksi näyteikkunaksi, jossa on vaihtelua ja yllätyksiä. Sen perimmäinen tarkoitus on tuottaa iloa istuttajalleen ja ohikulkijoille.

--

Lue lisää Wakehurstista, jossa ihastuin pipoihin: Wakehurst keskikesällä - keidas punaisten kukkien ystäville

Lue lisää: Näin rakensin Villa Palasen kukkapenkit osa 1: Pieni varjopuutarha päärynäpuun alla

Minulta pyydettiin  selostusta siirtolapuutarhapalstani Villa Palasen kukkapenkeistä ja siitä, millaisten vaiheiden kautta ne ovat syntyneet. Aihe kuulosti niin pitkäveteiseltä (lue: minun näköiseltäni), että täytyyhän se toteuttaa! Minulla on luonnollisesti lähes täydelliset muistiinpanot, Excel-taulukot ja kuvakokoelmat kaikesta, mitä olen Palasessa tehnyt ja jättänyt tekemättä. Hävettää oikein. Mutta nyt on, mistä ammentaa.

Tavoitteenani Palasessa on alusta asti ollut täyttää piha kukilla. Kun sain palstan haltuuni vuoden 2021 alussa, laudoilla rajattuja kukkapenkkejä oli kolme. Lisäksi oli yksittäisiä kasveja ja jäänteitä vanhoista istutuksista siellä täällä nurmikon laidoilla. Tällä hetkellä lähes valmiita istutusalueita on kahdeksan ja tulossa kaksi lisää. Nurmikkoakin on vielä palanen.

Piha on minun näköiseni, vaikka en ole suunnitellut sitä täysin yksin. Sen pohjana ovat talvella 2021 puutarha Auringontähden verkkopalvelusta tilaamani OmaKassu-kasvisuunnitelmat. En toteuttanut niitä sellaisenaan, mutta niistä oli paljon hyötyä. Sieltä tuli esimerkiksi ajatus yhtenäisestä, todella isosta kukkapenkistä etupihalla ja rungollisista pikkupuista länsirajan kukkapenkin ryhdistäjinä.

Toisaalta luovuin esimerkiksi ruusupenkistä ja tein sen sijasta pionipenkin, koska ymmärsin suunnitelman nähtyäni, että tykkään sittenkin enemmän pioneista eikä niitä ollut tarpeeksi. Suunnitelma ei myöskään kattanut ihan koko pihaa.

En olisi ehkä itse istuttanut Pepi-päärynää varjoisaan paikkaan hyvin lähelle Pikkumökkiä. Olisin myös tukenut sen kunnolla. Kuin ihmeen kaupalla se kuitenkin on tuottanut hedelmiä jo kahtena kesänä.
En olisi ehkä itse istuttanut Pepi-päärynää varjoisaan paikkaan hyvin lähelle Pikkumökkiä. Olisin myös tukenut sen kunnolla. Kuin ihmeen kaupalla se kuitenkin on tuottanut hedelmiä jo kahtena kesänä.

Varjopuutarhaani en ole esitellyt missään muualla.

Esittelen ensimmäisenä Palasen pienimmän kukkapenkin, koska se on valmiimpi kuin muut. Sekin todennäköisesti vielä laajenee ja osa lajeista voi vaihtua – siirtolapuutarhathan ovat kuulemani mukaan saaneet nimensä siitä, että kasveja siirrellään niissä koko ajan. Joka tapauksessa se näyttää jo melko valmiilta ja valtaosa kasveista on kotiutunut.

Varjopuutarhani on siitä poikkeuksellinen, etten istuttanut siihen yhtään pensasta tai puuta. Ei tarvinnut, koska siinä oli jo päärynäpuu Pepi. Muiden penkkien rakentamisen aloitin aina valitsemalla ja istuttamalla pensaat ja puut.

Tämä istutusalue on myös siitä erikoinen, etten ole juurikaan julkaissut siitä kuvia. Muihin verrattuna tämä penkki ei ehkä ole kovin kuvauksellinen eikä se kuki näyttävästi. Palasen piha ei ole mikään salainen puutarha, mutta jos jokin osa siitä olisi salainen niin se olisi tämä. Se ei näy lainkaan tielle.

Tästä lähdettiin liikkeelle: nurmikkoa, päärynäpuun taimi ja epämääräinen kasa multaa.
Tästä lähdettiin liikkeelle: nurmikkoa, päärynäpuun taimi ja epämääräinen kasa multaa.

Ensimmäinen syksy: istutin muutamia kukkasipuleita ja -mukuloita ja kasasin perennan varsia eristeeksi niiden päälle. Taaempana perennojen talvikylvöt, jotka epäonnistuivat täysin.
Ensimmäinen syksy: istutin muutamia kukkasipuleita ja -mukuloita ja kasasin perennan varsia eristeeksi niiden päälle. Taaempana perennojen talvikylvöt, jotka epäonnistuivat täysin.

Varjopenkin alkuperäinen kasvisuunnitelma.
Varjopenkin alkuperäinen kasvisuunnitelma.

Ensimmäinen vuosi: mistään ei tullut mitään

Pikkumökin ja orapihlaja-aidan rajaama alue on tontin varjoisin, sillä sinne paistaa aurinko vain varhain aamulla. Alun perin siinä oli nuoren päärynäpuun lisäksi kaksi lavakaulusta, joissa oli kasvatettu ehkä perunaa ja juureksia. Poistin lavakaulukset heti keväällä 2021.

Samana syksynä istutin päärynäpuun alle kolme valkoisen tähtikoiranhampaan juurakkoa, pussillisen murattisyklaamin mukuloita ja muutamia valkoisen Albus Plenus Odoratus -narsissin sipuleita. Hankinnat eivät olleet erityisen harkittuja. Syklaamiajatus taisi saada pontta aiemmasta käynnistä englantilaisessa Winterbournen talvipuutarhassa, jossa syklaamit olivat kukassa tammikuussa. Valkoisia koiranhampaita olin nähnyt ja kuvannut Chelsea Flower Showssa vuonna 2018.

Istuttamani syklaamit nähtävästi mätänivät heti ensimmäisenä talvena, koska niistä ei ole sen koommin näkynyt mitään merkkiä. Myös narsissit vaikuttivat kadonneilta, mutta toisen talven jälkeen ne tekivät muutamia vihreitä lehtiä. Tähän mennessä ne eivät ole kukkineet.

Koiranhampaat olivat näistä kestävin hankinta. Kaikki kolme tuottivat lehtiä keväällä 2022, mutta eivät kukkineet. Seuraavana keväänä niistä näkyi ehkä lehti tai pari. Olikin melkoinen yllätys, kun yksi kasveista heräsi eloon ja kukki tänä keväänä.

Lue lisää: Kerran elämässä: Chelsea Flower Show

Lue lisää: Winterbourne, todellinen talvipuutarha

Tähtikoiranhammas White Beauty.
Tähtikoiranhammas White Beauty.

Yksi ensimmäisistä hankinnoista tähän penkkiin oli kotkansiipisaniainen.
Yksi ensimmäisistä hankinnoista tähän penkkiin oli kotkansiipisaniainen.

Käsi sydämellä: esittelisitkö tätä kukkapenkkiä vieraille?
Käsi sydämellä: esittelisitkö tätä kukkapenkkiä vieraille?

Laajentaessani kukkapenkkiä syksyllä kohti tontin takalaitaa löysin mullan alta isoja kiviä ja betonilaattoja. Olen nähnyt samantapaisia laattoja muilla palstoilla kompostin luona. Voi olla, että törmäsin palstani alkuperäiseen kompostin paikkaan.
Laajentaessani kukkapenkkiä syksyllä kohti tontin takalaitaa löysin mullan alta isoja kiviä ja betonilaattoja. Olen nähnyt samantapaisia laattoja muilla palstoilla kompostin luona. Voi olla, että törmäsin palstani alkuperäiseen kompostin paikkaan.

Toinen vuosi: rikkaruohojen luvattu maa

Toukokuussa 2022 kippasin alueelle kottikärryllisen kompostimultaa ja istutin sen takalaitaan kaksi kotkansiipisaniaista, jotka sain siirtolapuutarhayhdistyksen taimitorilta. Lisäksi siirsin sinne useita kalliokielon juurakoita etupihan pitkästä sisääntulopenkistä. Arvelin, että ne viihtyisivät kosteammalla ja varjoisammalla paikalla paremmin. Kassu-suunnitelman mukaisesti hankin penkin reunaan vielä kolme keijunkukka Fire Chiefiä.

Kun muutaman viikon kuluttua esittelin aluetta kaukaa tulleille vieraille varjopuutarhana, heidän ilmeensä olivat näkemisen arvoiset. Minä katselin sieluni silmillä upeaa kukkapenkkiä, mutta he näkivät rehevän ja monipuolisen kokoelman rikkaruohoja. Olin edellisenä iltana palannut ulkomaanmatkalta, joten en ollut ehtinyt kitkeä penkkiä hetkeen.

Palasen maa on sangen ravinteikasta ja kohtalaisen multavaakin, joten mikä tahansa ”tyhjäksi” jätetty maa-alue täydentyy nopeasti voikukilla, juolavehnällä, keltamolla, peltokortteella, rönsyleinikillä, jauhosavikalla ja valkopeipillä vain muutamia mainitakseni. Ja kompostointihan ei todellakaan hävitä rikkakasvien siemeniä vaan levittää niitä mullan mukana kukkapenkistä toiseen. Kitkin penkin tuona vuonna kai kolme kertaa perusteellisesti, ja aina aloitin samasta tilanteesta.

Syksymmällä istutin penkin reunaan lisää keijunkukkia, koska tilaa riitti ja kasvit näyttivät söpöiltä puutarhamyymälässä. Lajikkeet olivat Dale's Strain (amerikankeijunkukka), Little Cutie Peppermint ja Berry Smoothie. Lisäksi istutin alueelle marraskuussa kolme kerrotun valkovuokon juurakkoa, lajiketta Vestal (kyllä, oli pitkä ja lämmin syksy). Olin nähnyt niitä Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa ja ihastunut.

Vastaistutetut taimet kesäkuussa 2023.
Vastaistutetut taimet kesäkuussa 2023.

Tellimalla on kaunis lehtiruusuke mutta melko vaatimattomat kukat. Kuva kukinnasta on otettu ennen siirtoa varjopuutarhaan.
Tellimalla on kaunis lehtiruusuke mutta melko vaatimattomat kukat. Kuva kukinnasta on otettu ennen siirtoa varjopuutarhaan.

Tarkasti rajaamalla kukkapenkistä sai vuonna 2023 jo Instagram-kelpoisen valokuvan. 
Tarkasti rajaamalla kukkapenkistä sai vuonna 2023 jo Instagram-kelpoisen valokuvan. 

Kolmas vuosi: hylkiökokoelma karttuu

Kun kevät 2023 koitti, kalliokielot ja kotkansiivet olivat hengissä ja kalliokielot olivat jopa alkaneet levitä. Valkovuokoille paikka oli mahdollisesti liian pimeä – ne kukkivat kyllä, mutta hyvin pieninä ja hentoina. Keijunkukista yksi kuoli talven aikana ja toinenkin oli aika heikossa hapessa. En tullut vielä tuolloin ajatelleeksi, että jänikset ja peurat pitävät keijunkukkia herkullisena salaattina. Luulen, että kasvit tulivat syödyiksi. Istutin menehtyneen tilalle Indian Summer Black Beautyn.

Siirsin varjopuutarhaan kolme Summer Music -kuunliljaa, jotka olin alun perin istuttanut sisääntulon pitkään penkkiin. Ne eivät viihtyneet siinä vaan jäivät kitukasvuisiksi tai tulivat lehtokotiloiden syömiksi. Tänne ne kotiutuivat heti paremmin.

Mitä sanoinkaan siirtolapuutarhan ideasta? Tellima kasvoi alun perin sisääntulopenkissä. En tiennyt, mikä se on, mutta rikkaruoholta se ei vaikuttanut ja olemukseltaan se oli keijunkukkien ja geumien tapainen, joten siirsin sen länsirajan isoon kukkapenkkiin kellukoiden viereen. Tunnistin lajin kesällä 2023 sattumalta erään kauppapuutarhan Instagram-kuvasta. Luin, että se on sukunsa ainoa kasvi ja viihtyy parhaiten varjossa. Niinpä siirsin myös sen varjopuutarhaan.

Kotkansiipien eteen istutin Lidlistä juurakkona hankkimani jaloangervon, jonka piti olla valkoinen Brautschleier. Myöhemmin selvisi kuitenkin, että kukinto oli punainen ja lajike mahdollisesti Bremen. Sen seuraksi sijoitin kolme sulkajaloangervoa Hennie Graafland. Vaaleanpunaisina ja hieman matalampina ne sopivat aivan hyvin yhteen myös tummemman angervon kanssa.

Tätini siivosi myöhemmin kesällä kukkapenkkiään ja jakeli sukujuhlissa autonsa takakontista hyvinvoivia arovuokon taimia. "Täällä on tilaa myös hiukan levitä", minä ajattelin, kun tuikkasin taimen angervojen viereen. Tämä oli täydellinen sattumakasvi - minulla ei ollut pienintäkään aikomusta hankkia arovuokkoja, mutta miksi en olisi ottanut vastaan, kun sain.

Nyt penkissä oli enää pari aukkopaikkaa. Yhteen istutin toisesta kukkapenkistä yli jääneen tiarellan Pink Skyrocket. Kun vielä löysin syksyn taimialennusmyynnistä kolme varjohiippaa, penkki alkoi näyttää valmiilta ja suhteellisen tasapainoiseltakin siitä huolimatta, että suuri osa taimista oli hylkiöitä, muualta siirrettyjä. Olin nähnyt varjohiippoja Ruissalossa ja lisäksi luin, että ne viihtyvät varjossa ja sietävät monenlaista maaperää. Ne(kin) kukkivat keväällä, mutta niillä on kauniit lehdet ja hyvä syysväri.

Lopuksi kaivoin penkin Pikkumökin puoleiselle laidalle kuopat viidelle Gravetye Giant -suvikellolle ja kymmenelle pienikokoisemman suvikellon sipulille.

Kalliokielo lähikuvassa. Vasemmassa reunassa koiranhampaan lehti.
Kalliokielo lähikuvassa. Vasemmassa reunassa koiranhampaan lehti.

Kerrottu valkovuokko Vestal on nipin napin hengissä edelleen.
Kerrottu valkovuokko Vestal on nipin napin hengissä edelleen.

Arovuokko kukkii.
Arovuokko kukkii.

Suvikello Gravetye Giant kukkii Palasessa - kauan odotettu ilmiö!
Suvikello Gravetye Giant kukkii Palasessa - kauan odotettu ilmiö!

Varjohiippa kukkii.
Varjohiippa kukkii.

Aamuhetki varjopuutarhassa. Tulppaanipenkistä nostetut korit lepäävät vasemmalla.
Aamuhetki varjopuutarhassa. Tulppaanipenkistä nostetut korit lepäävät vasemmalla.

Neljäs vuosi: Alkaa näyttää rehevältä!

Kevät 2024 paljasti, että jälleen kaksi keijunkukkaa oli joutunut nälkäisten eläinten hampaisiin. En haluaisi ympäröidä tätä kukkapenkkiä kokonaan verkolla, joten harkitsen vakavasti keijunkukkien vaihtamista johonkin vähemmän houkuttelevaan. Olen miettinyt hiirenportaita tai muita saniaisia, mutta en ole vielä osannut päättää.

Kuunliljat näyttävät jo tosi komeilta, ja kalliokielot ovat jatkaneet leviämistään. Sain naapurilta lisää kotkansiipiä, mutta niitä istuttaessani huomasin, että entisetkin kotkansiivet ovat alkaneet levitä. Hienoa! Penkki alkaa näyttää jo varsin rehevältä eikä sitä tarvitse kitkeä yhtä usein kuin aiemmin.

Arovuokot ja varjohiipat kukkivat jo tänä keväänä, ja ilokseni myös Gravetye Giantit kukkivat. Tavalliset suvikellot sen sijaan eivät menestyneet.

Juuri nyt varjopuutarhassani kukkivat keijunkukat, ja pian on kuunliljojen ja jaloangervojen vuoro. Kukinta ei tässä kukkapenkissä kuitenkaan ole pääasia. Varjopuutarhan viehätys piilee vaihtelevissa lehtimuodoissa ja siinä, miten kasvit limittyvät toistensa lomaan. Se, että alue tuottaa myös hedelmiä, on miellyttävä bonus.

Leikkasin päärynäpuun kevättalvella 2023 melkein pilarimaiseksi, koska sen alimmat oksat olivat liian alhaalla ja sen takia joka tapauksessa leikkauslistalla. Seuraavat oksat olivat jo valmiiksi lyhyitä tynkiä. En tainnut valita leikkauskohtia järin viisaasti, koska puu näyttää nyt muotopuolelta ja vaatii tietenkin uutta leikkausta. Pyysin arboristin käymään elokuussa. Päärynöitä näyttäisi olevan tulossa ainakin kymmenkunta, kuten viime syksynäkin.

Penkin takalaita on tällä hetkellä ratkaisematta. Annanko kotkansiipien levitä orapihlaja-aitaan asti? Se näyttäisi varmaan mukavalta, mutta aidan vuosittainen leikkaaminen vaikeutuisi. Tällä hetkellä aidan edusta on rikkaruohojen vallassa. Ja kuten kuvasta voi päätellä, penkin sivu pitäisi pikimmiten myös rajata uudestaan. Onneksi tätä aluetta ei tosiaan kukaan näe eikä se kiinnostane ketään muuta kuin minua.

Kun kerroin, että kasvatin kevään mittaan reilut 300 kukan ja vihanneksen tainta kotona, kuulija oli ihan varma, että taimia oli joka huoneessa, ruokapöydällä ja hyvä ettei tuoleillakin. Ei kyllä ollut. Kasvatin kaikki taimet pääosin yhdessä huoneessa ja yhden ikkunan edessä. Selostan nyt juurta jaksain, miten tein sen. 

Helmikuussa vasta hypistelin siemeniä. Ja, myönnettäköön, excelöin.
Helmikuussa vasta hypistelin siemeniä. Ja, myönnettäköön, excelöin.

Tein kylvöt keittiössä tiskipöydällä. Käytin valmiita kannellisia pienoiskasvihuoneita, koska minulla sattui olemaan kolme sellaista ennestään. En hankkinut muodikkaita soil blockereita, vaan ajattelin, että käytän olemassaolevat tarvikkeet loppuun. Lisäksi kylvin muutaman lajin hajakylvönä kannellisiin hedelmärasioihin.

Kylvin ja koulin ison Ikea-kassin sisällä välttääkseni mullan leviämistä. Kyllä sitä siltikin sai siivota lattialta ja pöydiltä jonkin verran. Käytin valmiita kylvö- ja taimimultaseoksia enkä ollut merkkiuskollinen. Kostutin mullan pesuvadissa mieleisekseni ennen lokerikkojen täyttämistä. Multa saattaa olla pussissa aivan rutikuivaa tai valmiiksi kosteaa, ja kostutus vakioi siementen olosuhteet. Noudatin muuten siemenpussien ohjeita ja ripottelin kylvösten päälle vermikuliittia.

24. maaliskuuta olin jo koulinut ensimmäiset pienet kylvöt ja tehnyt ensimmäisen ison kylvön.
24. maaliskuuta olin jo koulinut ensimmäiset pienet kylvöt ja tehnyt ensimmäisen ison kylvön.

Vein useimmat kylvökset kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle itämään. Taimikasvatusastiat olivat siististi penkin alla eikä niitä tarvinnut väistellä. Idätys kesti yleensä vain muutaman päivän kerralla ja uusi satsi tuli kylpyhuoneeseen muutaman viikon välein.

Työhuoneessani minulla oli ikkunan edessä 160 cm pitkä pöytä, jonka yläpuolella oli kaksi kasvilamppua. Lisäksi osan ajasta viereisen ikkunan edessä oli vanha 120 cm leveä Lundia-kirjahylly, josta oli taimien käytössä kaksi hyllyä valoineen.

Uusi siementaimi on aina pieni ihme. En tiedä montaakaan ilahduttavampaa asiaa, kun lumi on vielä maassa.
Uusi siementaimi on aina pieni ihme. En tiedä montaakaan ilahduttavampaa asiaa, kun lumi on vielä maassa.

Itäneet taimet olivat ensin muutaman päivän lokerikoissaan ikkunalla lampun alla. Kun niissä oli yksi pari oikeita lehtiä, koulin ne muovisiin taimikasvatusruukkuihin. Taisi jonkin verran taimia mennä ruukkuihin sirkkalehtisinäkin.

Koulin samaa lajia, lajiketta ja väriä olevat taimet muodoltaan, kooltaan ja väriltään samanlaisiin muoviruukkuihin ja merkitsin yleensä lajikkeen vain yhteen nimisäleeseen. Istutin esimerkiksi pinkit leijonankidat pinkkeihin ja aprikoosin väriset vihreisiin ruukkuihin. Tunnistan useimmat lajit ulkonäöstä jo taimina, mutta lajikkeet ja värit voivat mennä sekaisin ilman systemaattista ruukkujen tai säleiden käyttöä.

Asettelin taimiruukut reunallisille tarjottimille, joiden avulla niitä oli helppo kastella ja siirtää. Tarjotin veti mallista ja ruukun koosta rippuen 8-20 ruukkua. Ikkunapöydälle mahtui 7 tarjotinta, joten siinä pystyi kasvattamaan kerralla noin sata tainta. Kun hyllyt vetivät 4 tarjotinta lisää, taimia mahtui huoneeseen kerralla 150-200, jos mukana oli myös ihan pieniä taimia. Enimmäkseen taimia oli kuitenkin vain pöydällä.

Viritin nyt ensi kertaa taimikasvatustilat myös siirtolapuutarhamökilleni Villa Palaseen.
Viritin nyt ensi kertaa taimikasvatustilat myös siirtolapuutarhamökilleni Villa Palaseen.

Tehokkaan taimikasvatuksen avain on vaiheistus. Se on joka tapauksessa välttämätöntä, koska kasvien tarvitsemat esikasvatusajat vaihtelevat reilusta viikosta reiluun kolmeen kuukauteen. Kun kylvin ruusupapujen ja krassien siemenet, kylmää kestävät orvokit ja leijonankidat olivat jo karaistumassa siirtolapuutarhamökkini Villa Palasen ulkoterassilla,

"Yhdellä ikkunalla" ei olekaan koko totuus. Kaikki taimet olivat ensin jonkin aikaa sen saman ikkunan edessä, mutta jatkoivat matkaa varttuessaan ja kevään edetessä. Siirsin taimet ensin lasitetulle parvekkeelle ja sieltä Villa Palaseen. Palasen tuvassa oli ylläpitolämpö +10 astetta ja ikkunan edessä kaksi kasvilamppua. Taimista tuli viileässä tosi reippaita ja tukevia verrattuna saman erän taimiin, jotka jäivät kaupunkiin. Jatkan varmasti samoin ensi keväänä.

Palasen lasikuistille päästessään taimet olivat jo varsin isoja.
Palasen lasikuistille päästessään taimet olivat jo varsin isoja.
Nämä aloituskuvan orvokit olivat ensimmäiset taimet, jotka istutin lopullisille paikoilleen.
Nämä aloituskuvan orvokit olivat ensimmäiset taimet, jotka istutin lopullisille paikoilleen.

Kun pakkaset hellittivät, siirsin ensimmäisen taimierän Palasen tuvasta seuraavaan etappiin eli lasiterassille ja toin tuvan ikkunan eteen uuden satsin kaupungista. Aloin myös ulkoiluttaa taimitarjottimia Palasen ulkoterassilla.

Pystyin tänä keväänä ensimmäisen kerran karaisemaan taimet oikeaoppisesti, koska olin eläkkeellä ja pystyin käymään Palasessa joka päivä siirtelemässä niitä. Samaan aikaan piti tietysti huolehtia kaupungissa olevista, pienemmistä taimista. Vaivannäkö kannatti - taimet sopeutuivat hyvin uusiin olosuhteisin eivätkä kärsineet sanottavasti helteisestä toukokuusta. Aikaisemmin minulta on jopa kuollut taimia heti istutuksen jälkeen.

Valtaosa taimista oli jo istutettu maahan, kun otin tämän kuvan Palasen terassilta.
Valtaosa taimista oli jo istutettu maahan, kun otin tämän kuvan Palasen terassilta.

Yritin kylvää kaiken niin myöhään kuin mahdollista, jotta voisin siirtää taimet ulos heti, kun ne olisivat tarpeeksi isoja. Kasvihuonetta minulla ei ole. Kylvin esimerkiksi tomaatit vasta 18.4. ja istutin ne altakasteluruukkuihin mökillä kuukauden kuluttua, 18.5. Kesäkuun alun perinteisiä yöpakkasia ei tällä kertaa tullut, ja tätä kirjoittaessani tomaateissa on jo raakileita. Hyvin meni, mutta menköön.

Pidin tomaatin ja kurkun taimia isoihin ruukkuihin istutuksen jälkeen vielä muutamia päiviä terassilla ennen kuin vein ne lopulliselle paikalleen mökin lämpimälle seinustalle.
Pidin tomaatin ja kurkun taimia isoihin ruukkuihin istutuksen jälkeen vielä muutamia päiviä terassilla ennen kuin vein ne lopulliselle paikalleen mökin lämpimälle seinustalle.

Onnistuin esikasvatuksissa valtaosin hienosti, mutta pieniä takaiskujakin sattui. Mustasilmäsusannat itivät huonosti, vaikka kylvin niitä kahteen otteeseen, eikä taimista tullut järin terhakoita. Punakosmos Hummingbird White ei itänyt ollenkaan, joten kylvin kahden viikon päästä Purityä sitä korvaamaan. Harsosääsket vaivasivat kasvustoja, mutta taimet kestivät niiden hyökkäykset enkä menettänyt tällä kertaa taimia tuholaisille. Toisinkin on käynyt.

Lue lisää: Sen piti olla helppoa - Kootut epäonnistumiseni taimikasvatuksessa

Istutin ensimmäiset leijonankidat toukokuun puolivälissä uudelle istutusalueelle, jota olin vasta alkanut raivata. Juhannuksen aikaan näytti jo rehevämmältä.
Istutin ensimmäiset leijonankidat toukokuun puolivälissä uudelle istutusalueelle, jota olin vasta alkanut raivata. Juhannuksen aikaan näytti jo rehevämmältä.

Ai minne laitoin ne kaikki taimet? No, Palasen etupihan kesäkukkapelto nieli suuren osan ja vielä enemmän meni pionipenkin laajennukseen sekä sisääntulon pitkään penkkiin. Itse kasvatetut kesäkukkien taimet ovat halvin tapa täyttää uusi alue kukilla. Myöhemmin ne voi sitten vähitellen korvata perennoilla. Kasvisten taimet menivät tietenkin kasvimaalle, mutta dumppasin sinne myös hieman kukkia.

Taimia jäi silti yli niin, että kärräsin neljä pahvilaatikollista siirtolapuutarhayhdistyksen taimitorille. Ei siinä määrällisesti silti ollut kovin paljon, ehkä noin 20 tainta. Ylijäämä johtui pääasiassa siitä, että kylväessään ei voi koskaan tietää, miten hyvin siemenet itävät. Mutta olisin kyllä voinut jättää yhden tai kaksi lajia kokonaan kylvämättäkin. Sen verran lähti lapasesta. 

Leijonankidat, samettiruusut, orvokit ja sinivaulat ovat jo kukassa.
Leijonankidat, samettiruusut, orvokit ja sinivaulat ovat jo kukassa.

Kesäkukkien, perennoiden ja vihannesten siemenkasvatuksen lisäksi esikasvatin miekkaliljojen, valkotähkien ja daalioiden mukuloita tai juurakoita ja idätin viisi kiloa siemenperunoita. Taimikasvatukselle kotoa varaamani tilat eli työhuoneen ikkunaseinä ja parveke olivat tämän takia muutaman viikon ajan aivan täynnä. Olohuoneeseen toin kuitenkin vain yhden tarjottimellisen taimia neljäksi päiväksi. Muissa huoneissa ei ollut taimen taimea. Mikä oli todistettava.

Oli se kieltämättä aikamoista tetristä. Olin suunnitellut kylvöt Excel-taulukkoon jo helmikuussa heti, kun olin jäänyt pois töistä, mutta loppuvaihe pääsi silti yllättämään. Vaikka en tehnyt maan sulamisen jälkeen mitään muuta kuin kunnostin kasvi- ja kukkamaita, hoidin taimia ja istutin niitä, tekemistä oli niin paljon, ettei aina tiennyt, mistä olisi aloittanut. Työelämässä opitut projektinhallintataidot olivat täysimittaisessa käytössä. Yöuniani en sentään taimien takia menettänyt - jos valvoin,valvoin muuten vaan.

Kesäkuun alussa kaikki oli valmista. Tai no, valmis on suhteellinen käsite. On minulla tälläkin hetkellä tarjottimellinen perennoja istutusta odottamassa.

 

Kevääni eteni suunnilleen näin:

Viikko 6: Kylvin yhteen kennostoon (6 kennoa) mustasilmäsusannoja (aivan liian aikaisin, itivät huonosti)

Viikko 7: Kylvin kahteen kennostoon tarhaorvokkeja (itivät hyvin)

Viikko 9: Kylvin perennoja yhden kennoston kutakin: kirahvikukkaa, punahattuja, taponlehtiä ja punalatvaa. Näistä taponlehdet ja punalatvat eivät itäneet lainkaan.

Viikko 11: Ensimmäinen massakylvö. Kylvin neljä isoa kennostoa leijonankitoja, muutaman sinivaulan, kennostollisen kiinanastereita sekä hajakylvönä narsissitupakkaa, purppurapipoja ja tarhaiisoa.

Viikko 12: Ensimmäiset koulinnat. Koulin perennat, mustasilmäsusannat ja orvokit sekä sinivaulat ja asterit. Ruukkuja kertyi 46.

Viikko 13: Toiset koulinnat, jolloin koulin loput ensimmäisen massakylvön taimet. Uusia ruukkuja 95.

Viikko 15: Kylvin tomaatit ja kurkut (jälkimmäiset liian aikaisin). Näitä vain 4-6 siementä kutakin. Vein ensimmäiset taimet Villa Palaseen +10 asteeseen.

Viikko 16: Toinen massakylvö. Kylvin kuutta lajiketta tuoksuherneitä, samettikukkia, kahta lajiketta punakosmosta sekä tsinnioita ja kultahehkua. Lisäksi kylvin varsiparsakaalia ja palmukaalia. Tästä erästä kertyi 145 tainta. Istutin esikasvatukseen myös Keukenhofista ostetut valkotähkän, daalian ja tuoksumiekkaliljan mukulat.

Viikko 17: Kolmannet koulinnat. Koulin tomaatit ja kurkut sekä toisen massakylvön taimet paitsi kultahehkut. Tässä kohtaa käytössä olivat kaikki mahdolliset taimikasvatustilat.

Viikko 18: Siirsin taimia vähitellen mökille ja aloin karaista niitä ulkona. Kylvin kolmatta lajiketta punakosmoksia, koska Humminbird White ei itänyt.

Viikko 19: Toukokuun kylvöt. Kylvin ruusupavut, pensaspavut, sileälehtistä persiljaa, lanttua ja krassia. Taimia kertyi noin 40. Kun aiempien kylvöjen taimet lähtivät mökille, tilaa vapautui daalian juurakoille ja miekkaliljan mukuloille. Koulin osan tuoksuherneistä Palasessa, osan jätin koulimatta. Istutin orvokit ulos. Istutin perunat. Koulin kultahehkut.

Viikko 20: Istutin leijonankidat, kiinanasterit ja valtaosan tuoksuherneistä kukkapenkkeihin. Istutin sinivaulat amppeleihin. Istutin tomaatit ja kurkut ruukkuihinsa ensin terassille ja sitten mökin seinustalle. Multatyöt olivat tässä vaiheessa siirtyneet jo täysin mökille.

Viikko 21: Istutin kirahvikukat, pipot, narsissitupakat, tsinniat, punakosmokset ja tarhaiisot sekä hieman ostoperennoja etupihan isoon penkkiin. Uuteen penkkiin istutin valkotähkät, miekkaliljat, loput tuoksuherneet sekä lisää perennoja.

Viikko 22:  (toukokuun viimeinen viikko): Istutin pensaspavut, lantut, varsiparsakaalit, krassit ja daaliat. Valmis!

--

Päivän kuva: siemenestä kasvatetut tarhaorvokit Inspire Peach Shades kukkivat ihanasti. Oli vaikea uskoa, että niin surkeista taimen aluista tulisi näin isoja ja kauniita kukkia.

Pahoittelen kuvien epätasaista laatua. Kärsivällisyys ei tälläkään kertaa riittänyt kuvien rajaamiseen ja muuhun käsittelyyn.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016