Tulin tiettyyn ikään ihan yllättäen. Luulin, että voisin säilyä ikuisena 35-vuotiaana vielä vähintään 25 vuotta, mutta ei se sitten mennytkään niin. Geenit pettivät.

Puoliso onnistuu joskus pettämään pitkäänkin ennen kuin petetty huomaa mitään. Eikä hän välttämättä huomaisi ollenkaan, ellei pettäjä ilmoittaisi olevansa lähdössä. Siinä se toinen sitten jää särjetyin sydämin savuaville raunioille, vaikka luuli vielä eilen kaiken olevan hyvin. Kun oli se lomamatkakin tilattuna. Kuinka se saattoi tehdä minulle tämän!

Minulla on aika tavalla samat tunnelmat, pettäjä vain on oma terveys. Miten se nyt niin? Minähän hoidin sitä todella huolellisesti. Liikuin tunnin päivässä, söin terveellisesti ja pysyttelin normaalipainoisena, mikä ei ollut ihan läpihuutojuttu. Lepäsin heti, kun huomasin flunssan ensi merkit. Nautin tunnollisesti D-vitamiinit ja aloitin allergialääkkeet jo maaliskuussa. En laiminlyönyt millään tavoin.

Sen myönnän, etten täysin ymmärtänyt terveyden merkitystä. Pidin sitä itsestäänselvyytenä, kuten pitkäaikaista kumppania usein pidetään. Kummastelin, kun luin lehdestä, että valtaosalle suomalaisista fyysinen terveys on tärkein arvo. Itse arvostin eniten mielenterveyttä, koska ajattelin, että siitä riippuu ihan kaikki. Jos mieli harhailee oudoissa ulottuvuuksissa, ei ruumiskaan pysy terveenä, koska siitä ei jaksa pitää huolta. Ajattelin, että viis terveydestä, kunhan ajatukset säilyvät kirkkaina.

Luulin, ettei minulla olisi mitään hätää. Jotkut vetoavat parisuhdekriisissä siihen, ettei meidän suvussa ole ennenkään erottu, minä taas uskoin perineeni äitini suvun geenit. Siinä suvussa porskutetaan terveinä reippaasti yli 90-vuotiaaksi ja kuollaan yli 100-vuotiaana, kun sydän alkaa viimein väsyä. Korkeintaan kaihia on leikattu sitä ennen. Jos jotakin vaivaa onkin ollut, kukaan ei ole tietääkseni esimerkiksi joutunut jättämään työtään terveydellisistä syistä.

Niinpä se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tuntemattomaksi jääneestä syystä muuan pieni kudossuikale vasemman olkapääni etuosan tienoilla tulehtui. Olkapääni kipeytyi ja sain ensimmäisen liikuntakieltoni. Kun lääkäri totesi, että paraneminen kestää keskimäärin kaksi vuotta, purskahdin itkuun. Ei voi olla totta! En voisi elää näin!

Silloin luulin vielä voivani kääntää ajan ratasta taaksepäin. Luulin, että saisin entisen elämäni takaisin, kunhan odottaisin kaksi vuotta. Nyt naurattaisi, ellen kirjoittaessani ulisisi. Siitä on nyt kolme vuotta.

En ole tuon jälkeen kokenut yhtään kivutonta päivää. Voi geenit, miksi petitte?

Jätetyksi tulleen mielestä vika on aina siinä toisessa. Minä en voi muuta kuin katsoa peiliin ja todeta, että voi sitä itsepetoksen määrää. Luulinko ihan tosissani, ettei ikääntyminen koskisi minua?

--

Päivän kuvat: Syysasetelma parvekkeeltani. Kurpitsat Livonsaaren osuuspuutarhasta.

 

Kommentit (2)

MarjattaP

Onpa upean värisiä kurpitsoita!  Ja jotakin kesäisen vihreää taustalla.  Taitavat olla yrttiruukkuja.  Ja niin se taitaa olla, että ihan mitä tahansa voi tulla ihan kenen tahansa kohdalle ja iästä riippumatta.  Ikäviähän nuo asiat ovat, varsinkin noin pitkäkestoisena kuin tuo sinun vaivasi.  Toivottavasti siinä kuitenkin on ennuste parempaan suuntaan. 

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos MarjattaP kommentista! Yrttiruukuissa on oreganoa ja kynteliä, taustalla myös persiljaa. Oli tosiaan järkytys huomata, ettei terveys ole itsestäänselvyys, vaikka sen tietysti tiedon tasolla tiesikin. Moni luulo ja uskomus on saanut kyytiä, myös se, että vaivojen syyt saadaan aina selville ja että kaikkea osataan hoitaa. Ei osata. Minulla ei ole edes varmaa diagnoosia, joten ei ole ennustettakaan. Kunhan tarinan keriminen etenee, kerron tarkemmin.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram