Tämä asu todistaa, ettei vaatekaapin siivouksessa kannata olla turhan ripeä. Vaate, joka ei tänään tuota iloa, saattaa huomenna tai vuoden päästä löytää sopivan parin ja siirtyä supersuosikkien luokkaan. Asu on myös kerännyt kanssakulkijoilta spontaaneja kiitoksia, mikä on poikkeuksellista. Puseron kaunis kuosi on ihastuttanut, ja pellavahousujakin on kehuttu.

Väljät pellavahousut ovat kesäklassikko, joka ei mennyt täysin pois muodista pitkällä pillipunttikaudellakaan. Silmä on kuitenkin jo ehtinyt niin tottua kapeisiin lahkeisiin, että leveät vaikuttavat vaikeasti yhdistettäviltä ja epäpukevilta. Juuri niin kuin kapeat lahkeetkin ensin.

Hankin leveälahkeiset pellavahousut Bodenin verkkokaupasta sinä kesänä, kun olin menossa pakara-takareisileikkaukseen. Bloggasin silloin housuostoksestani täällä. Sairaalan ohjeissa neuvottiin ottamaan mukaan niin väljät vaatteet, että side mahtuisi niiden alle. En pystynyt moneen kuukauteen leikkauksen jälkeen käyttämään mitään vähänkään tiukkaa.

Siitä suvesta lähtien pöksyt ovat viruneet käyttämättöminä kaapissa. Olen aina välillä kokeillut niitä ja todennut koon yhä riittävän. En silti ole kertaakaan kävellyt niiden kanssa ovesta ulos. Syy: katse kokovartalopeiliin. Kaikki yhdistelmät ovat näyttäneet karmeilta.

Väljän alaosan kanssa suositellaan yleensä istuvampaa yläosaa, mutta piukka paita ja pallomaha eivät sovi järin hyvin yhteen. Väljän paidan kanssa taas näytän todellistakin paksummalta.

Väritkin ovat vaikeita. Vaaleansinisen paidan kanssa asu näyttää pyjamalta, mikä toki on muodikasta, mutta silti vaivaannuttavaa. Tumma yläosa ja vaalea alaosa taas ei ole päärynävartaloisen paras optio. Suo siellä, vetelä päällä. En kerta kaikkiaan keksinyt, millainen yläosa voisi olla pukeva.

Totesin, että vaaleansininen ei ole helpoin housuväri, ja jätin pöksyt kaappiin.

Iskin silmäni Emilia Layn sini-ruskeakuvioiseen kuosiin Peter Hahnin kevät-kesä-kuvastossa. Mietin, että värikäs viskoosipaita sopisi hienosti yhteen sinisten jakkujeni ja harmaiden neuletakkieni kanssa. Saisin siitä hyvän työvaatteen. Tilasin rohkeasti saman topin myös yksivärisenä vedensinisenä.

Ostokset yllättivät myönteisesti. En ollut tajunnut, miten pukeva keskellä edessä oleva laskos on. Annos aaltoilevaa kangasta strategisessa kohdassa peittää pallomahan täydellisesti!

Minulla oli paidan vedensininen versio ylläni, kun kävin eräässä vaatetusalan erikoisliikkeessä. Myyjä katsoi minua päästä varpaisiin ja ehdotti, että aloittaisin sovittamisen koosta 42! Olen alaosastani kokoa 46-48, mikä hänellekin nopeasti selvisi. Hoikalta näyttäminen ei ole yksi elämäni päätavoitteista, mutta tuntuihan tuo erhe mukavalta. Tämä paitamalli on nähtävästi hoikentavin ikinä!

Ikävä yllätys oli kaula-aukko, joka näyttää heti liikaa, jos olkasaumat eivät ole täsmälleen kohdallaan.Tämän takia olen katsonut parhaaksi pitää paidan kanssa toppia. Paita ei myöskään näy jakkujen alta juuri ollenkaan, toisin kuin olin toivonut. 

Yhtenä hellepäivän aamuna sininen hameeni oli pesussa. Mitä ihmettä keksisin kirjavan toppini alaosaksi? Availin kaappien ovia. Kas, nuo vaaleansiniset pellavahousut! Miltähän ne näyttäisivät? Juu, hyvältä! Helteisen toukokuun suosikkiasu oli syntynyt.

Uudet Gaborin sandaalit sopivat tähän yhdistelmään kuin nenä päähän. Se ei tosin ollut yllätys, olinhan tilannut ne topin kanssa yhtä aikaa nimenomaan yhteensointuvien ruskean sävyjen takia.

Oli se vaan hyvä, etten ollut vielä siirtänyt pellavahousuja Uffin laatikkoon. Vaatekaapin järjestäjien vakituinen ohjehan määrää, että ellet ole käyttänyt vaatetta vuoteen tai pariin, sen on aika mennä.

Jotkut vaatteet joutuvat vain odottamaan vuoroaan hieman kauemmin.

--

Päivän kuvat: Bodenin pellavahousut vuodelta 2016, Emilia Layn uusi viskoositoppi, Bodenin viimevuotinen kasmirvillatakki ja Gaborin sandaalit. Kuvauspaikka on Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha Helsingissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

JattaM
1/2 | 

Onpa todella tyylikäs pusero,  ja kauniit värit jotka on helppo yhdistää. Onnittelut hyvästä hankinnasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016