Kun tarvitsin kutimen jänneleikkauksen jälkeistä sairauslomaa varten, valitsin tahallani vaikean mallin. Ajattelin, että olisipa käsille ja aivoille jotakin askarreltavaa, kun takapuoli pakottaisi olemaan paikoillaan. Sikäli mallin valinta osuikin oikeaan, että tarvitsin pitsineulemallia varten ruutupiirrosta käytännössä ihan loppuun asti. Television katsominen kutoessa ei oikein luonnistunut. Tähän piti keskittyä, tai tuli virheitä.

Ja tulihan niitä virheitä, vaikka keskityinkin. Ei niitä tosin enää valmiista vaatteesta huomaa. Paitsi sen, että neuleen liepeistä tuli liian pitkät ja koko neuleesta hieman tasapainottoman näköinen.

Tämä Drops-lankavalmistajan pitsimalli on ensimmäinen yhtenä kappaleena etuhelmasta hartioiden yli toiseen etuhelmaan kudottava neuleeni. Tajusin, että vasemmasta ja oikeasta puolesta pitää saada kerralla symmetriset, joten oikean hihan aukko oli aloitettava siten, että vasemman hihan aukko olisi mahdollista lopettaa samasta kuvion kohdasta. En voinut luottaa ohjeen senttimääriin, koska käsialani oli löysempää kuin ohjeessa, vaikka vaihdoin puikotkin numeroa pienempiin (viitosten sijasta kudoin nelosilla). Minun piti siis tältä osin suunnitella neule itse.

Tyhmää kyllä, en katsonut mallia valokuvasta, joten menin yhden kuviomallikerran verran harhaan. Olisi pitänyt tehdä vain neljä sydänkuviota kumpaankin kylkeen (4 kuviota oikeaan kylkeen, sitten selkäosaa varten 4 mallikertaa ja sitten 4 kuviota vasenta kylkeä varten) Koska tein liikaa (5-4-5), neule roikkuu hassusti. Roikkuu se kyllä mallikuvassakin. Kuten huomaatte, kokosin väljyyttä taakse hakaneulan avulla.

Sikäli osui kutakuinkin oikeaan, että sain kaikki neljä pitsineuletta päättymään lähes kerrokselleen samasta kohdasta kuin ne alkoivat. Näin vasen ja oikea alareuna ovat edestä katsottuna (lähes) symmetriset. Se ei ollut ollenkaan itsestään selvää, kun pitsimalleissa oli eri määrät kerroksia.

Sain neuleen sairauslomalla hyvään vauhtiin, ja urakoin sitä myöhemmin lomamatkalla Aurinkorannikolla, kun olin keuhkokuumeessa. En tehnyt 10 päivään muuta kuin nukuin, luin Stalinin tyttären muistelmia ja kudoin. Ja tietysti yskin.

Sen jälkeen kudin jäikin melkein puoleksi vuodeksi syrjään, ja tartuin siihen toden teolla uudelleen vasta putkiremontin jälkeen viime elokuussa. En yhtään tykkää keskeneräisinä roikkuvista töistä, ja iltojen viiletessä oli syntynyt myös tarvetta kotinutulle. Lämmitystäkin säädettiin remontin jälkeen niin, että meillä on jatkuvasti monta astetta kylmempää kuin ennen.

Vaikka pitsimalli on mielestäni oikein kaunis ja olisin mielelläni vähän rehennellyt sillä, en voi kuvitella käyttäväni sitä töissä, eikä se mahdu kunnolla takin alle. Käytän sitä kuitenkin kotona melkein joka päivä. Se on jo nyppyyntynytkin hihoista ja kainaloista. Neuleen alla on kuvassa toinen arkisuosikki,  Talvikki-mekko Kainon viime talven mallistosta.

Alpakka- ja silkkimohairlankojen yhdistelmä on nerokas. Alpakkalangasta tulee sellaisenaan kevyttä, mutta kovahkoa, kuivaa ja kestävää neulepintaa, mutta mohair antaa neuleelle pehmeyttä ja silkki ylellistä tuntua. Mohair tosin myös aiheuttaa nyppyyntymisen. Neule on paksuhko ja erittäin lämmin.

Valitsin vihreähkön alpakkalangan ja sinisen mohairlangan, joiden yhdistelmä tuottaa meleerattua pintaa. Olisin kyllä varmaan ottanut lähempänä toisiaan olevat värit, jos sopivat langat olisi ollut tarjolla. Yhdistelmästä sain kuitenkin juuri sen murretun sinisen/turkoosin sävyn, jota ajoin takaa.

Pidän alpakan ja mohairin yhdistelmästä niin paljon, että päätin heti tämän neuleen valmistuttua tehdä myös takin alle mahtuvan, hieman perinteisemmän ja helpomman neuletakin samoista lankalaaduista. Tilaamani alpakkalanka oli kuitenkin lopussa tehtaalta, enkä ehtinyt saada lankoja ennen tämän talven valohoitomatkaa. Hätäpäissäni ostin matkaneuleeksi toiset langat.

Nyt minulla on siis kaksi uutta neuletta tulossa ja toinen niistä jo hyvässä vauhdissa.

--

Päivän kuvat: Pitsineule tekeillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Vierailija
2/3 | 

Puuvillalangasta pitsineulemekko kesäksi ja talveksi Nallelangasta myös pitsineulemekko.

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/3 | 

Yllä olevat kommentit vastaavat et-lehden Facebook-sivuilla esitettyyn kysymykseen: "Minkä suuritoisen neuleen sinä olet neulonut?".  Minä en sitä kysynyt, mutta olisin voinut kysyä, joten kiitos vastauksista!  :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016