Kirjoitukset avainsanalla terveys

Tämä on toivepostaus, jonka aiheen sain jo kauan sitten. Ja tänään jaksaminen on jälleen kortilla, joten mistäpä sitä saisi lisää? Katsotaan.

1. Työ

Kaksipiippuinen juttu. Minulla on työ, joka vie helposti mennessään. Siitä on ollut valtavasti apua kivunhallinnassa: en ehdi ajatella, olenko kipeä vai en, kun otan selvää kiinnostavista aiheista ja kirjoitan niistä. Työni sattuu olemaan myös jonkin verran sesonkiluonteista, mikä tarkoittaa, että välillä työtä on enemmän kuin lääkäri määrää. Nautin siitä, että saan paljon aikaan, mutta liika on liikaa. Silloin ajaudun ylikierroksille, mikä aiheuttaa unettomuutta, mikä puolestaan voimistaa kipuja ja johtaa tehottomuuteen. Saan työltäni niin paljon, että se menee listakärkeen asioissa, jotka auttavat jaksamaan. Samalla se on koukuttavuudessaan jaksamisen parantamisen pahin este. 

2. Mindfulness

Otsikkona voisi olla myös lepo, sillä siltä se varmasti ulkopuolisen silmään näyttää. Kun pötkähdän pitkälleni työpaikan sohvalle tai vedän viltin korviin kotona keskellä päivää, en nuku, vaan keskityn tietoisesti olemaan läsnä. Käyn ajatuksissani läpi koko kehoni tuntemukset, annan niille luvan olla ja päästän niistä irti. Hyväksyn myös mahdollisen kivun ja päästän siitä irti, jolloin se tyyntyy. Käytän myös muita mindfulness-harjoitteita, mutta tätä teen joka päivä. Toinen suosikkini on kävelymeditaatio, jossa keskityn jalkapohjien tuntemuksiin ja hyvään asentoon. Sitä teen öisin, kun jalkani ovat levottomat. Jooganikin on nykyään lempeää ja tunnustelevaa mindfulness-joogaa. Olennaista mindfulnessissa eli tietoisessa, hyväksyvässä läsnäolossa on hyväksyminen. Uskon, että kivun kanssa voi elää sovussa vain hyväksymällä sen.

3. Lääkkeet

Ihan turha kuvitella, että jännekipujen kanssa pärjäisi jatkuvasti pelkillä lääkkeettömillä hoidoilla. Ei ole järkevää edes yrittää. Usein on parempi ottaa suosiolla lääkettä kuin jäädä odottamaan, tyyntyisikö kipu kylmäpakkauksella tai mindfulnessilla. Vapaapäivänä tai lomalla voi kikkailla ilmankin. Geenitestin mukaan useimmat lääkeet toimivat minulla niin kuin on tarkoitettu, ja näin olen itsekin kokenut. En tunne syyllisyyttä edes mielialalääkkeiden, melatoniinin tai satunnaisen nukahtamislääkkeen käytöstä. Ne eivät tee minusta huonompaa ihmistä, vaan paremman. En tiedä, missä olisin ilman lääkkeitä. En ainakaan yhtä hyvässä kunnossa.

4. Optimistinen ydinminä

Minussa on paljon pessimistiä, jään helposti jumittamaan kielteiseen ja saatan masentua, mutten ole koskaan menettänyt luottamustani parempaan huomiseen tai vähintään ylihuomiseen. Toivon kipinä löytyy tuskankin keskeltä aina. Minuuteni ydin on optimistinen. Luulen, että se liittyy juuri ajatukseen ydinminän olemassaolosta: uskon, että olen pohjimmiltani jotakin enemmän kuin kehoni ja sen tuntemukset, pysyvämpää kuin tunteeni ja syvempää kuin ajatukseni, asenteeni ja uskomukseni. Ydinminäni on vahva, viisas ja arvokas, eikä sitä voi kukaan minulta viedä. Se katoaa vasta kuolemassa. Siihen asti minulla ei ole mitään hätää. Saan yhteyden ydinminääni hengittämällä. Keskityn hengitykseen ja ajattelen, että juuri nyt kaikki on hyvin. 

5. Lämmin läheisyys

Ydinminäni elää ihmiskehossa. En ole kovin seurallinen ja viihdyn mainiosti yksin, mutta olen myös laumaeläin siinä missä muutkin ihmiset. Nautin henkisestä ja fyysisestä yhteydestä muihin. Saunailta ystävän kanssa keskusteluineen kantaa pitkään. Kun käyn öisin ylikierroksilla tai olen kipeä, mikään ei rauhoita yhtä hyvin kuin toisen ihmisen kehon lämpö ja tasainen hengitysrytmi. Ei ole itsestään selvää, että ne ovat siinä. Olen niistä kiitollinen.

6. Luonnon kauneus

Kauneuden katseleminen rauhoittaa ja lohduttaa. Mieluiten katselisin luultavasti vettä järven tai meren rannalla, mutta Aurajoki saa yleensä riittää. Työmatkani kulkee nykyään joen rantaa. En pysty kävelemään sitä samana päivänä molempiin suuntiin, mutta vähänkin on parempi kuin ei ollenkaan. Teen myös mielelläni retkiä julkisiin puutarhoihin ja valitsen nykyään usein matkakohteenikin siten, että lähellä on jokin kiinnostava kukkakohde. En ole kiinnostunut varsinaisesti puutarhoista, vaan kukista. Siksi parveke riittää minulle hyvin omaksi puutarhaksi.

7. Maitosuklaajäätelö ja voipullat

Muistelen vieläkin kaiholla sitä vaniljapullaa, jonka sain heräämössä leikkauksen jälkeen, ja maitosuklaajäätelön osuus toipumisprosessissani on ollut merkittävä. Arkenakin sallin itselleni voipullan silloin tällöin. Myös Livonsaaren osuuspuutarhan luomukasvikset ovat tosi herkullisia, mutta kun vaikea hetki iskee, ei tule ensimmäisenä mieleen ruveta pesemään ja kuorimaan raitajuurta. Aika usein tosin pelkkä tietoisuus maitosuklaajäätelön olemassaolosta riittää lohduksi, eikä sitä tarvitse syödä.

8. Tekemistä käsille

Sormeni tarttuvat mieluusti puikkoihin, neulaan tai virkkuukoukkuun. Jokin neule on nykyään meneillään koko ajan. Uskon todeksi ne tutkimustulokset, joiden mukaan puikkojen kilistely elvyttää aivoja. Kankaat ja langat vetoavat kauneudenkaipuuseen samoin kuin vaatteet, joiden kanssa puuhastelen mielelläni. Tykkään jopa silittää. Kunnollisilla välineillä sekin on rentouttavaa.

--

Jaa että miten niin olen edelleen kipupotilas? Olenpa vaan. Kivut ovat palanneet leikattuun pakaraan ja leikkaamattomalta puolelta ne eivät ole koskaan täysin poistuneetkaan. Niitä ei ole koko ajan eivätkä ne ole yhtä pahoja kuin ennen leikkaushoitoa, mutta niitä on. En usko, että asialle olisi enää muuta tehtävissä kuin hyväksyminen. Näillä mennään.

--

Päivän kuvat: Syksyn viimeiset ruusut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Evogenomin geenitestipaletti sisältää paljon hyvinvointiin liittyvää pikkutietoa, jota on kiinnostavaa lukea, vaikkei sitä voi ihan tosissaan ottaakaan. Tietyt asiat, jotka olen aina tiennyt itsestäni, saivat tuloksista geneettisen vahvistuksen. Muutamat hellimäni ”faktat” taas paljastuivat luuloiksi – tai paremminkin ympäristön vaikutuksiksi tai omien valintojen seurauksiksi.

1. Olen geneettisesti illanvirkku ja huonouninen.

TARUA. Geenitestin tuloksista päätellen olen hankkinut unihäiriöni ihan itse eikä niihin ole erityistä perinnöllistä alttiutta. Tieto antaa toivoa, että voisin vielä joskus saada unirytmini kuntoon.

Minulla on nykyään myöhästynyt tai herkästi myöhästyvä unirytmi, mutta se on luullakseni tullut vasta hamstring-kipujen myötä. Totuin valvomaan kipeänä pikkutunneille, eikä nukahtaminen enää tahdo onnistua mitenkään ennen puolta yötä. Geneettisesti sopeudun tarvittaessa nousemaan varhain tai valvomaan myöhään.

Olen aina ollut herkkäuninen. Geenitestin mukaan minulla ei kuitekaan ole geenimuunnosta, joka tekisi unirytmistäni tavallista lyhytsyklisempää. Se, että heräilen yöllä enkä saa helposti uudelleen unta, ei johdu ainakaan tuosta geenistä.

2. Vuorotyö sopisi minulle.

TOTTA. Minulla on vuorotyöläisen geeni. Ei tiedetä, miksi tämän geenimuodon omaavat päätyvät muita useammin tekemään ilta- tai kolmivuorotyötä, mutta niin vain on. Tunnistan tästä kyllä itseni. Olen ollut vuorotyössä ja tykkäsin siitä. Päivätyöhön siirtyminen tuntui silloin tosi rajoittavalta. Voi tosin olla, että tuo joustavuus kuului vain nuoruuteen, sillä nyt tuntuu, että mikä tahansa epäsäännöllisyys suistaa unirytmini raiteiltaan.

3. Elimistöni on erityisen energiapihi.

TARUA. Olin kuvitellut, että kehoni on erityisen energiapihiä mallia, mutta geneettisesti aineenvaihduntani on ihan normaalia tasoa. Energiapihejäkin kyllä on. Heillä on tavallista pienempi lämmöntuotanto ja heille tulee muita herkemmin kylmä. He myös varastoivat lämmöntuotannosta yli jäänyttä energiaa valkoisiin rasvasoluihin enemmän kuin muut. Minä en kuulu heihin, vaan elimistöni varastoi energiaa ihan normaalisti. Vaikka minulla onkin usein kylmä.

4. Proteiinit ovat laihdutuksen avain ja lukko.

TARUA. Siinä on perinnöllisiä eroja, mitkä ruoka-aineet ketäkin parhaiten lihottavat ja laihduttavat. Jotkut pysyvät helposti hoikkana runsaasti valkuaisaineita sisältävällä ruokavaliolla, toisten painonhallintaa runsas proteiini vaikeuttaa. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Perimän perusteella minulle sopisi ruokavalio, jossa ravinnon kokonaisenergiasta vain noin 15 prosenttia tulisi proteiineista. Olen kyllä itse kokenut, että proteiinien syöminen joka aterialla pitää tehokkaasti nälkää poissa, joten luulenpa, ettei tämä ole koko totuus.

5. Muut laihtuvat helpommin kuin minä.

TOTTA. On ihmisiä, jotka hitaiden hiilihydraattien eli kasvisten ja kokojyväviljan syöminen pitää hoikkana ilman isompaa vaivannäköä. He siis hyötyvät hitaista hiilareista muita enemmän. Valitettavasti en kuulu heihin. On myös ihmisiä, jotka saavat syödä tavallista enemmän rasvaa lihomatta, kunhan rasva on hyvälaatuista eli monityydyttämätöntä. Valitettavasti en kuulu heihinkään. En myöskään kuulu niihin, joiden laihtumista kuidun lisääminen ruokavalioon vauhdittaa. Minulta puuttuu siis ainakin kolme lihomiselta suojaavaa geenimuunnosta.

6. En ole erityisen makeanhimoinen.

TOTTA. Otan mielelläni  jälkiruokaa, pidän leivonnaisista ja saatan napata kourallisen karkkia, kun sitä on tarjolla, mutta en tunne varsinaista makeanhimoa. Geenitesti vahvistaa tämän, sillä minulla ei ole geenimuunnosta, joka kasvattaisi makean tarvetta tavallista isommaksi. Lenkkimakkaranhimoni ei ilmennyt tuloksista.

7. Minulla on erittäin hyvä ruokahalu.

TARUA. Omasta mielestäni ruokahaluni on lähes kyltymätön, mutta geenitestin mukaan se on keskitasoa. Saan kuitenkin syömisestä keskimääräistä vähemmän mielihyvää, minkä takia joudun syömään muita enemmän saavuttaakseni saman mielihyvän. Tuon kyllä tunnistan. En ole täysin tyytyväinen ennen kuin vatsani on aivan pinkeänä. Kaikeksi onneksi täytän mahalaukkuni ihan mieluusti kasviksilla, sillä minulla on geenimuunnos, joka saa kasvikset maistumaan hyviltä. Kuulun myös geneettisesti kitkerän maistajiin ja minussa saattaa olla rippunen supermaistajan vikaa. Totta. Esimerkiksi kahvi ja humaloidut oluet maistuvat suussani epämiellyttäviltä, mille löytyi nyt geneettinen perusta.

8. Olen tyypiltäni pitkänmatkanjuoksija.

TOTTA. Olin koulussa aivan surkea kaikessa muussa urheilussa paitsi maastojuoksussa, joka oli ainoa kestävyyslaji, jota siellä kokeiltiin. Ei ole ihme, että jäin varhaiskeski-iässä koukkuun nimenomaan juoksemiseen, sillä minulla on  tavallista vahvempi perinnöllinen taipumus kestävyysurheiluun. Valitettavasti minulla on kuitenkin myös geenit, jotka sijoittavat hamstring-jänteiden kiinnityskohdan hieman tavallisuudesta poikkeavaan paikkaan, jossa ne ovat tavallista alttiimmat ärtymään ja tulehtumaan. Tämä ei näkynyt geenitestissä, vaan sen kertoi maan paras jännekirurgi muutama vuosi sitten. Kestävyyslajit jäivät historiaan samoin kuin useimmat muutkin liikuntamuodot.

9. Haavani parantuvat tavallista nopeammin.

TOTTA. Äitini tiesi tämän jo, kun olin alakoulussa. Muistan hänen kertoneen, että isälläni haavat paranevat tosi nopeasti, ja minä olen samanlainen. Tällä tosiaan on geneettinen perusta: veressäni kiertää tavallista enemmän kasvutekijöitä, jotka nopeuttavat haavojen paranemista ja kasvattavat voimaharjoittelijan lihaksia tavallista nopeammin. Myös luutuminen tapahtuu minulla ripeästi.

10. Minulla on korkea kipukynnys.

TARUA. Olen kuvitellut kipukynnykseni olevan korkea, koska kestin tulehtuneen hampaan juurihoidon ilman puudutusta. Myös muuan fysioterapeutti on kommentoinut kipukynnystäni, koska kestin kuulemma rentona käsittelyä, jonka kourissa useimmat voihkivat kivusta. Tämä ei kuitenkaan taida pitää paikkaansa. Jotkut geenimuunnokset vähentävät kivuntunnetta ja jotkut lisäävät sitä, mutta minulla ei ole kumpaakaan.

11. Elimistöni kestää hyvin paastoamista.

TOTTA. Kun kokeilin pätkäpaastoa, minun oli helppoa sopeutua päiviin, jolloin söin vain noin 500 kcal. Geenitesti kertookin, että verensokerini on perinnöllisesti hieman tavallista korkeampi. Se voi vaikuttaa niin, että paastotessa ei tule helposti nälkä. Myös triglyseridejä on minulla paaston aikana veressä tavallista enemmän, mikä pitää toimintakyvyn tavallista parempana. Minulta ei veto lopu, vaikka ruoka loppuisi, mutta erittäin äreä minusta kyllä tulee. Kannattaa ruokkia pikaisesti, kun niin käy.

12. En voi vastustaa miehen tuoksua.

TOTTA. Miehen ihon luontainen tuoksu on minulle tärkeä vetovoimatekijä. Geenitesti vahvistaa tämän. Androsteroni on feromoni, jota jotkut eivät kykene haistamaan ollenkaan, joidenkin mielestä se haisee pahalta ja toiset kokevat sen makeana tai vaniljaisena. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Puolisoni ei käytä mitään hajusteita, ja hän on minusta parhaan tuoksuinen ihminen ikinä. Oma tuoksuni on geenitestin mukaan tavallista vaimeampi, joten en kuulemma tarvitsisi välttämättä deodoranttia joka päivä. Noh, riippuu siitä, mitä puuhailen ja miten usein käyn suihkussa, mutta saattaa tuossakin jotakin perää olla. Vai mitä, työkaverit?

--

Päivän kuvat: Daalioita.

Kommentit (0)

Sain viimein aikaiseksi teettää geenitestin, josta jo vuosi sitten täällä uhosin. Valitsin suomalaisen, terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvän testin, koska en ole kiinnostunut sukujuuristani – minulla on paljon tunnettuja sukulaisia, joihin en pidä mitään yhteyttä, enkä tarvitse enempää laiminlyötäviä. Turkulaisen Negenin sijasta tilasin kuitenkin jyväskyläläisen Evogenomin testin. Negenin testi olisi ollut diabeteksen suhteen kattavampi, mutta halusin myös muuta.

Evogenom suhtautuu tietoturvaan huolellisesti. Se ei esimerkiksi analysoi geneettistä dataa tietokoneella, joka on kytkettynä internetiin. Dataa ei säilytetä netissä eikä sitä saa käyttöönsä verkon kautta, ellei erityisesti pyydä. Tulokset postitettiin minulle muistitikulla, jonka salasana koostui tekstiviestillä lähetetystä osasta ja osasta, joka oli merkitty muistitikkuun.

Datani on todennäköisesti nyt jo hävitetty, sillä yhtiö lupaa tuhota sen, kun tulokset on lähetetty tilaajalle. Uskon, että yhtiö myös tekee niin kuin lupaa eikä esimerkiksi myy tietojani salaa jonnekin. Hävittäminen tarkoittaa, etten myöskään voi myöhemmin teettää datasta mitään muuta kuin minkä nyt tilasin.

Geenien vaikutus siihen, mikä vaihtoehto toteutuu, on arviolta 20-50 prosenttia.

Evogenom kävi läpi perimäni noin kolmesta miljardista emäsparista vähän yli 700 000 muunnosta, ja  tulkitsi tulokset tämänhetkisen tutkimusnäytön valossa. Tulkinta kertoo tietenkin enemmän mahdollisuuksista kuin todellisesta tilanteesta. Geenien vaikutus siihen, mikä vaihtoehto toteutuu, on arviolta vain 20-50 prosenttia. Loppu on ympäristön vaikutusta ja omien valintojen tulosta.

Monen mielestä geenitestin teettäminen on turhaa, koska ilman testiäkin tiedetään, miten pitäisi elää, jos haluaa välttyä sairauksilta. Sama resepti suojaa niin diabetekseltä, sydän- ja verisuonitaudeilta kuin muistisairauksiltakin. Kun pitää itsensä normaalipainoisena, syö terveellisesti, liikkuu suositusten mukaan, välttää stressiä ja nukkuu hyvin, on tehnyt sen, mikä tehtävissä on.

Mutta kun minä nyt vain olen utelias. Haluan tietää, mihin suuntaan geenit kallistavat vaakaa.

Osa raportin tuloksista on tyyppiä kyllä/ei. Eli minulla joko on tietyn ominaisuuden aiheuttava geneettinen muunnos tai sitä ei ole. Osa vastauksista sisältää tiedon siitä, miten vahvasti geenit viittaavat tiettyyn suuntaan.  Asteita on silloin yleensä kolme.

Geenitieto voi olla myös ristiriitaista. Minulla on esimerkiksi geneettinen tekijä, joka tekee minusta alttiin painonnousulle. Ne, joilla on tämä geenimuoto, ovat keskimäärin lihavampia kuin muut. Toisaalta eräs toinen geneettinen tekijä on minulla siinä muodossa, että en ole poikkeuksellisen altis painonnousulle. Kumpaa nyt sitten olen? Vaaka näyttää tämän selvemmin kuin geenitesti.  Painoani selittää myös se, että minulta puuttuu muuan painonnousulta suojaava geneettinen tekijä.

Geenitesti kertoi terveydestäni muun muassa seuraavaa:

  • Vastustuskyky: Keskiverto.
  • Allergiat: Kohonnut perinnöllinen alttius siitepölyallergialle. Tämä ei ollut uutinen, koska olen voimakkaasti leppä- ja koivuallerginen. Maapähkinäallergiaan minulla ei ole alttiutta.
  • Addiktiot: En ole erityisen herkkä kehittämään riippuvuuksia. Minulla ei ole geneettistä alttiutta edes alkoholismiin, vaikka saan viinaksista tavallista enemmän iloa. Kyllä vain, minulla tosiaan on miellyttävät nousuhumalat. Se johtuu siis geeneistä.
  • Metabolinen oireyhtymä: Ei kohonnutta perinnöllistä riskiä.
  • Verenpaine: Suola ja unenpuute nostavat verenpainettani tavanomaista enemmän. Jos siis haluan verenpaineeni kuriin, suolan vähentäminen ja pidemmät yöunet ovat osa ratkaisua.
  • Lääkkeiden metabolia: Kaikki muut tutkitut lääkevasteet olivat normaalit paitsi yksi. Entsyymi CYP1A2 pilkkoo maksassa muun muassa kahvin vaikuttavaa ainetta kofeiinia, verenohennuslääke varfariinia, rintasyövän hoidossa käytettävää tamoksifeeniä ja monia psyykenlääkkeitä. Minulla on siitä nopeasti toimiva muoto, joten nuo aineet poistuvat kehostani tavallista ripeämmin.

Olinkin ihmetellyt, mitä muut ihmiset oikein saavat kahvista. En juo sitä ollenkaan, koska en ole koskaan kokenut sen hyviä vaikutuksia. Kofeiini nähtävästi poistuu elimistöstäni niin nopeasti, etten ehdi piristyä. Luin muualta, että myös melatoniini pilkkoutuu pääasiassa CYP1A2:n kautta, mikä voi selittää sen, etten aina ehdi nukahtaa ennen kuin melatoniinin vaikutus jo päättyy.

Diabetesriskiin sisältyi yllätys

Lisäsin testipalettiin erityisen diabetesosion, koska olen hieman huolissani sairastumisriskistäni. Tästä testin osasta löytyikin tulosten ainoa varsinainen yllätys: minulla on tavallista korkeampi riski saada tyypin 1 diabetes. Minä ja sukulaiseni kuulumme nähtävästi niihin yhdeksään suomalaiseen kymmenestä, joilla on nämä geenit, mutta ne eivät ole aktivoituneet. En tiedä suvustani ketään, jolla olisi tämä sairaus. (Täsmennys: 1. tyypin diabetekselle altistavaa perimää ei tietenkään ole 90 prosentilla suomalaista. Mutta niistä, joilla se perimä on, 90 prosenttia ei silti sairastu.)

Mitä tyypin 2 diabetekseen tulee, myös sen suhteen riskini on selvästi tavallista suurempi. Minulta tutkittiin kaikkiaan neljä eri geenitekijää, ja niistä kolmesta sain tulokseksi kohonneen riskin. Tuloksissa ei otettu mitään kantaa siihen, miten tämä olisi tulkittava, mutta itse ajattelen niin, että kyllä kolme neljästä on jo aika vahva näyttö kuulumisesta riskiryhmään.

Diabetekselle altistavia geenejä on paljon enemmänkin, mutta tutkimustiedon mukaan juuri nuo yleisimmät, jotka minultakin tutkittiin, selittävät valtaosan diabetestapauksista yhdessä elämäntapojen ja ympäristövaikutusten kanssa.

Nyt sitten tiedän. Miten tästä eteenpäin?

Tärkeimmiksi toimintaani ohjaaviksi tuloksiksi saattavat osoittautua verenpaineeseen liittyvät. Syön mielestäni jo nyt muuten aika terveellisesti, mutta suolan käyttöä olisi mahdollista vähentää. Riittävän unensaannin turvaamiseksi voi myös olla vielä jotakin pientä tehtävissä. 

Geenitesti kertoi paljon kiinnostavaa esimerkiksi liikuntaan ja ravintoon liittyvistä, osittain geneettisesti määräytyvistä asioista. Palaan niihin ensi viikolla.

--

Päivän kuvat: Päivänsini, koreatörmäkukka ja syyssädekukka.

Kommentit (0)

Luulin, ettei minun tarvitsisi osallistua tähän keskusteluun, koska onhan selvää, että päätös pysyvästä siirtymisestä talvi- tai kesäaikaan tehdään järkiperusteilla eikä sen mukaan, mikä on kivaa. Mutta ei se nyt siltä näytä. Tosi moni esittää ihan tosissaan, että Suomen pitää siirtyä pysyvästi kesäaikaan, koska työssäkäyville jää silloin enemmän valoisaa aikaa jalkapallolle, frisbeegolfille ja pyöräilylle.

Ymmärrän, että jos olet terve ja hyvinvoiva, liikuntaharrastukset parantavat terveyttä ja hyvinvointia vielä entisestään. On sillä arvoa. On myös tärkeää totuttaa lapset liikkumaan, ja valoisassa on mukavampaa käydä yleisurheilukoulua tai pelata pihapelejä kuin pimeässä. Se puoltaa kieltämättä kesäaikaa.

Kesäaikaa kannattavien argumenteissa on kuitenkin pääasiassa kysymys nuorten tai ainakin terveiden ihmisten vapaa-ajan harrastuksista, ellei suorastaan huvituksista. Talviaikaa kannattavien argumenteissa taas korostuvat terveyteen liittyvät hyödyt.

Illanvirkkujen on helpompaa sopeutua aamupainotteiseen elämään, jos aamulla on valoisaa.

Unihäiriöisillä, kaamosmasentuneilla ja illanvirkuilla vuorokausirytmi ja sen siirtely on, jos nyt ei ihan elämän ja kuoleman kysymys, niin vakava asia kuitenkin, koska aamuvalo tahdistaa ihmisen sisäisen kellon. Mitä enemmän pimeitä aamuja, sitä väsyneempää ja masentuneempaa väkeä. Ja kipeämpää.

Illanvirkut joutuvat elämään jatkuvasti vastoin sisäistä kelloaan, koska yhteiskunta edellyttää useimmilta aktiivisuutta aamulla. Markku Partonen kertoo Terveyskirjaston artikkelissa, että sisäistä kelloaan vastaan elävillä insuliinin eritys häiriintyy ja elimistö siirtyy tulehdusta muistuttavaan hälytystilaan. Tulehdusarvot ovat sitä korkeammalla, mitä suurempi kellon rytmihäiriö on. Immuunipuolustus heikentyy, jolloin henkilö on helppoa riistaa taudinaiheuttajille. Myös sydän ja verisuonet kärsivät sisäisen kellon häiriöstä. Ja tuon rytmihäiriön korjaaminen on vaikeaa, jos aamulla on pimeää ja illalla valoisaa.

Illanvirkkuja on kuitenkin vain kymmenisen prosenttia suomalaisista, joten heidän mielipiteensä turvin ei talviaika yksinään voita.

Iän myötä sisäinen kello menettää joustavuuttaan ja kaamosmasennus pahenee.

Valinta kesä- ja talviajan kesken on myös ikäkysymys. Sisäisen kellon joustavuus heikkenee iän myötä, ja illanvirkkujen on yhä vaikeampaa sopeutua heräämään yhteiskunnan edellyttämään aikaan. Lisäksi kaamosmasennus yleistyy ja useimmiten pahenee, kun lähestytään tiettyä ikää – joillakin tosin oireet helpottavat.

Itse en ole enää vuosiin pärjännyt vuoden pimeintä aikaa valohoidon, lohimedaljonkien ja liikunnan avulla, vaan olen tarvinnut myös mielialalääkkeitä pitämään valon mukana elämässä. Reseptissä on tosin usein lukenut ”kipukynnyksen nostamiseen” eli olen hoitanut kaksi vaivaa yhdellä pillerillä.

Uskon, että vaikka minusta jonkin ihmeen kaupalla tulisi kivuton, joutuisin luultavasti silti hoitamaan kaamosmasennusta lääkkeillä. Juokseminen oli yhtä tehokasta kuin lääkkeet, mutta siihen en enää tässä elämässä pysty.

Talvimasennukseni helpottaa keväisin sitä mukaa, kun aamut valkenevat. Tuntuisi kovalta, että sarastus koittaisi tuntia myöhemmin kuin nykyään. Menettäisin monta hyvää aamua.

Varsinaista kaamosmasennusta on vain yhdellä sadasta, mutta lievempää kaamosrasitusta kokee 10-30 prosenttia kansasta. Kaamosrasituksesta on kysymys, kun pimeys ei masenna masennukseen saakka, mutta väsyttää, tekee mieli makeaa, lihottaa ja unettaa. Silti vieläkään ei ole tarpeeksi ääniä koossa talviajalle.

Nuorille ja terveille pitäisi antaa yksi ääni, mutta ikääntyneille, unihäiriöisille, kaamoksesta kärsiville ja illanvirkuille kaksi ääntä.

Unihäiriöt ovat erittäin yleisiä, ja yleisin niistä on unettomuus. Melkein joka kolmas suomalainen valvoo vähintään kolmena yönä viikossa enemmän kuin olisi suotavaa. Unihäiriöitä on eniten kesäisin, kun iltaisin on valoisaa liian pitkään. Unihäiriöisten kannalta talviaika onkin parempi kuin kesäaika. Mutta unihäiriöisiäkään ei ole niin paljon, että talviaika kiitäisi kyselyssä selvään voittoon.

Mies ja ääni -periaate pitäisikin tässä asiassa hylätä. Nuorille ja terveille pitäisi antaa yksi ääni, mutta ikääntyneille, unihäiriöisille, kaamoksesta kärsiville ja illanvirkuille kaksi ääntä. Heitähän tämä asia eniten koskee.

Tai sitten vain pitää luottaa myötätuntoon. Suomalaiset ovat mielellään heikomman puolella. Nyt olisi taas aika näyttää, että se on totta.

Kysely kellojen siirtämisestä on avoinna Ota kantaa -palvelussa vielä reilun viikon ajan. Klikkaa linkkiä ja käy kertomassa, mitä mieltä olet.

--

Päivän kuvat: Auringonkukkia Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa elokuussa.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

"Nuorille ja terveille pitäisi antaa yksi ääni, mutta ikääntyneille, unihäiriöisille, kaamoksesta kärsiville ja illanvirkuille kaksi ääntä. Heitähän tämä asia eniten koskee."

Vai pitäisikö tämä päätös kuitenkin tehdä kuunnellen enemmän juuri niitä, jotka ovat kaikkein työkykyisimpiä nyt ja tulevaisuudessa?

Maija
Liittynyt15.10.2015

Arvoisa vierailija, kiitos kommentistasi. Miten perustelet kantasi?
 Itse ajattelen, että kaikkein työkykyisimmät eivät tarvitse lisää työkykyä. Unihäiriöiset, kaamoksesta kärsivät ja illanvirkut sen sijaan hyötyvät siitä paremmasta työkyvystä, jonka aikaisemmin sarastava aamu heille tuo. Jos työkyky ei ole kaikkein täydellisin, pieni rippunenkin  helpotusta voi kantaa pitkälle. 

Vierailija
2/3 | 

Vai pitäisikö kuitenkin miettiä tulevia sukupolvia eli niitä, jotka täällä tulevat elämään vielä monia vuosikymmeniä?
He ovat tottuneet suurimmaksi osaksi (7kk) kesäaikaan ja sen valossa elämään, ulkoilemaan ja liikkumaan.
Myös yhteiskunnan vapaa-ajan tekemiset painottuvat iltaan.

Miksi ennen kesäajan tuloa ei ole ollut kymppi-uutisia? Miksi kaupat ovat menneet kiinni niin aikaisin?
Koska yhteiskunnan rakenne oli silloin erilainen ja se oli myös aamupainotteisempi.

Nykyään venytetään päivää pidemmäksi ja pidemmäksi. Tv-ohjelmia katsotaan yömyöhään. Sitten vielä liikutaan liian vähän. Se jos mikä on merkittävä kansanterveydellinen seikka.

Talviaika tulisi vähentämään liikkumista. Jos jokin, niin se on varma asia. Ja se tulee leikkaamaan suoraan sieltä terveysvaikutuksista.

Yhtään vähättelemättä vanhempia ihmisiä, mielestäni lapset ja nuoret, jos ketkä olisivat oikeutettuja useampaankin ääneen. Valitettavasti heitä ei tässä asiassa kuunnella.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2018
2017
2016