Kirjoitukset avainsanalla keittiö

Kun viime keväänä mietin Villa Palasen remonttia, eniten päänvaivaa tuotti ruokahuolto. Miten se järjestyisi hyvin pienessä mökissä, jonka ainoa mukavuus oli sähkö? Jos uudistaisin keittiön, missä se olisi ja mitä muuta sinne tarvittaisiin kuin jääkaappi? Laitettaisiinko tässä puutarhamajassa ylipäätään ruokaa vai ei? Voisihan siellä pelkästään evästelläkin.

Lähtötilanne oli päällisin puolin ok, mutta tarkemmin katsoen ei ihan niin hyvä. Mökissä oli joskus ollut puuliesi, mutta joku omistajista oli vaihtanut sen kamiinaan, joka hallitsi ”keittiön” yhtä sivua. Samaa kamiinaa valmistetaan yhä, joten pystyin urkkimaan netistä sen käyttö- ja suojaohjeet. Sen pienin sallittu suojaetäisyys huonekaluista oli edessä yksi metri ja sivuilla 60 senttiä. Sääntöä oli kierretty sijoittamalla kamiinan ja matalan keittiöhyllykön väliin epämääräinen levy – liekö ollut asbestia. Päättelin, että tähän tilaan mahtuisi paloturvallisesti vain kamiina eikä mitään muuta.

Ikkunaseinän avohyllykköön oli upotettu pieni liesi-uuni-yhdistelmä, jonka teho oli ollut liikaa sähköasennuksille päätellen kärähtäneestä seinästä, joka paljastui sähkömiehen irrottaessa pistorasian. Oikealla sivustalla oli lisää avohyllyjä, joten säilytystilaa oli sentään ihan mukavasti. Keittiön lattian alla oli ja on betonirakenteinen maakellari. Koko keittiö on kulkureitillä – kuistilta mennään tupaan keittiön kautta ja samalla astellaan kellarin luukun päältä.

Ajattelin ensin säilyttää kamiinan, koska ajatus elävästä tulesta ilahdutti. Kamiinan käyttöohjeissa tosin sanottiin, ettei sen luukkua saa pitää auki lämmitettäessä, joten tulta ei pääsisi katselemaan. Tulisijan sijainti oli lisäksi fiilistelyn kannalta huono sikäli, että tulistelija tosiaan istuisi keskellä kulkuväylää. Ja olihan se kamiina myös pahasti ruosteessa.

Tärkein kodinkoneeni on jääkaappi.

Luulin, että kamiinan siirtäminen tai poistaminen olisi ylivoimaisen vaikeaa. Siksikin hahmottelin mielessäni keittiötä kuistille ja mittailin, että kuistin komeroon saattaisi mahtua jääkaappi - sehän on tärkein kodinkoneeni. Ankaralla googlauksella löysin vaatimukseni täyttävän jääkaappi-pakastinyhdistelmän, joka oli vain 55 cm leveä ja 160 cm korkea. En halunnut jenkkikaappia, koska niissä pakastinosa on ylhäällä. Jänteeni eivät salli jatkuvaa kumartelua lattianrajaan, joten on parempi, että harvemmin käytettävä pakastin on alhaalla ja jääkaappi sen päällä. Pakastimen halusin pääasiassa jäätelön takia, mutta vähän myös säilöntää varten.

Päädyin saksalaiseen laatumerkkiin, koska minulla on kaupunkikodissa noin 15 vuotta vanha, moitteettomasti toimiva Miele. Tuon kokoisissa kylmälaitteissa ei kyllä ollut juurikaan valinnan varaa – piti ottaa joko halpa tai hyvä. Tätä nimenomaista Mieleä ei myöskään myyty missään lähistön kivijalkakaupassa, joten tilasin sen suoraan Mielen omasta nettikaupasta näkemättä. Kuljetus saapui juhannuksen aatonaattona, kun mökissä olivat maalaustyöt vielä kesken.

Kuistille jääkaappi ei kuitenkaan jäänyt. Remontin tuoksinassa raksaukot olivat siirtäneet kamiinan ulos minulta mitään kysymättä, ja kun sen näin, päätin, ettei sitä kanneta takaisin. Päätöstä tuki se, että kamiinan yhdysputki hormiin oli täynnä kovaa massaa. Hormin massauksen yhteydessä oli sattunut vahinko, jota ei ollut aikaisemmin huomattu. Ajattelin, että ei sitten. Jätetään sitten kamiina pois ja tehdäänkin tästä keittiö eikä tulistelunurkkaa. Ei se köökki olisi kuistille kunnolla mahtunutkaan.

Päätin, etten tarvitse mökillä tavallista liettä enkä uunia.

Vaikka kamiina nyt oli poissa, keittiössä oli edelleen vähän tilaa. Ikkunaseinä oli kahden metrin levyinen. Vasemmassa reunassa tuli tiilimuuri vastaan eikä tilan syvyys riittänyt siihen, että kaapin oven tai laatikoston laatikon olisi saanut auki, joten sinne oli sijoitettava avohylly. Jääkaappi oli pikku pakko laittaa oikeaan reunaan. Tässä vaiheessa purettiin vielä yksi seinän pätkä, jotta jääkaapin oven saisi auki.

Päätin, etten tarvitse mökillä tavallista liettä enkä uunia, koska en aio harrastaa siellä ruuanlaittoa. Perunoiden keittämiseen riittää irrallinen induktiolevy, jonka paikka on keittiön pöytätasolla. Uuniksi olen hankkinut airfryerin, joskaan en vielä viime kesänä vienyt sitä mökille. Keittiön sulake ei riitä siihen, että arfryer ja induktiolevy olisivat päällä yhtä aikaa, joten pöhistimen paikka on todennäköisesti kuistilla. Siellä on jo nyt myös vedenkeitin samasta syystä. Laitteet on helppo tuoda talveksi pois mökiltä, kun kiinteitä asennuksia ei ole.

Vanhan keittiön paikalla on nyt työtaso, ruokatarvikkeiden ja astioiden säilytys, induktiolevy ja jääkaappi. Ruokailutila on kuistilla ja tiskaus ulkona terassilla. Kuistille mahtuu istumaan vain kaksi (tai baaritiskityyppisesti enemmän), mutta tarkoitus ei olekaan kestitä siellä ketään. Vieraiden kanssa oleskellaan katetulla terassilla. Ruoka on tarkoitus valmistaa pääasiassa hiiligrillillä, mutta induktiotaso ja airfryer säestävät tarvittaessa. Yksinäni en grillaa.

Tiskivettä lämpiää 14 litraa kerralla

Villa Palasessa tiskataan ulkona katetun tiskipöydän ääressä. Minusta se on mukava ja täysin riittävä järjestely. Tilasin tiskivettä varten nettikaupasta 14 litran vetoisen Sunwind-vedenlämmittimen, johon vedän sähkön jatkojohdolla mökin ulkoseinästä. Se oli ehkä hieman liioittelua, koska pannullisella kiehuvaa teevettä tiskaa aivan hyvin tavallisen mökkitiskin. Toisaalta Sunwindilla veden voi lämmittää suoraan haluttuun lämpötilaan ja lantraus jää pois. Suhautan veden Sunwindiin puutarhaletkusta.

En mielelläni jätä puhtaita tiskejä kuivumaan ulos, koska pihapiirissä on paljon uteliaita siivekkäitä. Kokoan tiskit Ikean kuivaustelineille ja kannan ne saman sarjan alustalla kuistille. Sieltä sitten siirrän kuivat astiat mökin puolelle säilytykseen.

Ikea Enhet -kalusteiden kokoaminen oli todella helppoa.

Ajattelin alun perin, että aamiaiskaappi riittäisi Villa Palasen keittiöksi mainiosti. Katselin keittiökauppojen esitteitä netissä, mutta niiden aamiaiskaapit näyttivät jotenkin liian hienoilta eikä tuntunut luontevalta käynnistää raskasta suunnitteluprosessia yhden pienen komeron takia. Tilasin kalusteet Ikeasta, koska se oli helpointa. Ei tarvinnut käydä missään eikä järjestää mittauskäyntejä. Hoidin suuren osan suunnittelutyöstä iltaisin ja öisin, jolloin auki oli vain Ikean nettikauppa.

Olin napannut jo keväällä esitteen, jonka perusteella tein alustavan suunnitelman. Kalusteet ovat Enhet-sarjaa, jonka hyllyt ja laatikot ovat metallia. Se onkin suunniteltu kylpyhuoneita ja kylmillään pidettävien mökkien keittiöitä varten. Varasin netistä puhelinajan Ikean keittiösuunnittelijalle, jonka kanssa kävimme suunnitelmani läpi. Hän teki suunnitteluohjelmalla piirrokset asentajan avuksi ja kokosi ostoslistan, jonka hyväksyin. Kalusteet tulivat sovittuun aikaan suoraan Palaseen.

Kalusteiden kokoaminen oli todella helppoa. Nuoriso-osasto kasasi rungot naps naps vain, ja minä kokosin laatikostot paljain käsin ja vasaralla. Ammattimiestä tarvittiin vain runkojen seinäkiinnitykseen sekä pöytälevyn lyhentämiseen ja asentamiseen. Laittoi hän toki myös vetimet paikoilleen. Värivaihtoehtoja ei Enhetissä ole kovin monta, mutta tumma harmaa sopii mielestäni Palaseen aivan hyvin.

Sellaisen vihjeen antaisin Ikean keittiön kokoajille, että keittiösarjan esite on asennuksen aikana välttämätön. Kunkin kaapin tai laatikoston mukana tulee vain sen kalusteen kokoamisohje. Kalusteiden yhdistäminen toisiinsa neuvotaan vain tuossa sarjan esitteessä. Enhetin esitettä ei ollut kesällä lainkaan ladattavissa netistä, eikä oma esitteeni ollut mukana mökillä. Puoliso otti siitä kaupungissa valokuvia ja lähetti ne pikaviestinä. Näin saatiin keittiö kuntoon.

Noudan käyttöveden keittiöön emaliämpärillä tontin rajalla olevasta kesävesihanasta, joka on nimensä mukaisesti käytössä vain sulan maan aikana, kesäisin. Tätä vettä ei juoda sellaisenaan vaan käytetään pääasiassa tee- ja kahvivedeksi ja ruuanlaittoon. Vesilaitos ei takaa kesäveden laatua – kyllä kai sitä juodakin voisi, mutta juomme kotonakin hanavettä niin harvoin, että tuntuisi hassulta muuttaa tapoja mökillä.

Näppärimmäksi veden annostelijaksi on osoittautunut pieni emalikannu. En keittiötä suunnitellessani ajatellut, että vesiämpärille ja kannulle tarvittaisiin keittiössä paikka, mutta se on vakiintunut luontevasti oven suuhun. Ajattelin alun perin, että keittiöön kipaistaisiin vesi aina erikseen hanasta suoraan kannuun tai kattilaan.

Satunnaisille likavesille on toinen, pienempi ämpäri, jota säilytän pukeutumishuoneessa/vessassa käsienpesupaikan lähistöllä. Siellä syntyy likavettä useammin kuin keittiössä. Tilasin emaliastiat Hyvän Tuulen Puodista Tampereelta.

Lämmintä vettä Palasessa on yleensä tarjolla vain tiskauksen yhteydessä. Väliaikoina käytän keittiön pöydän pyyhkimiseen ja pieneen tahranpoistoon valmiita, kosteita siivousliinoja. Ne ovat näppäriä myös talvella, kun tontille ei tule lainkaan vettä.

Jäteastioiden muotoilu ja pinottavuus vakuuttivat.

Jätteiden lajittelua varten hankin kaksi Sinin jäteastiaa, koska niiden koko, muotoilu ja pinottavuus vakuuttivat. Niissä on kuitenkin yksi iso ongelma: niihin ei saa jätekassia mitenkään kunnolla kiinni. Mukana tulevat kiinnikkeet ovat heppoisia ja putoilevat koko ajan paikoiltaan. Hermoni eivät kestä sellaista ollenkaan, joten heitin härpäkkeet nopeasti pois. Sinit saavat toistaiseksi kelvata, kun parempaakaan ratkaisua en ole toistaiseksi keksinyt. Normaalille jätekaapille ei ollut tilaa kaapistossa.

Sini-astioihin menevät sekajätteet ja muovit. Kompostoitaville on oma emaliastia, ja tyhjät pullot ja pahvit kerään Ikea-kasseihin kuistin komeroon. Tärkeä osa mökin jätehuoltoa on myös lämpökompostori, joka ensimmäisenä kesänä toimi mainiosti. Tänä toisena kesänä en ole oikein saanut sitä vielä käyntiin, kun biojätettä on syntynyt vain vähän. Puutarhajäte menee pääasiassa lehtikompostoreihin.

Lue myös: Villa Palanen pesi kasvonsa, ja tällainen siitä tuli

Päivän kuvat: Tältä keittiö näytti viime elokuussa, heti valmistumisensa jälkeen.

 

Kommentit (1)

Eldorado
1/1 | 

Kiitos mielenkiintoisesta remonttiselostuksesta. Olen päätynyt puutarhamökin keittiötiloissa samantapaisiin ratkaisuihin ja hyvin on pärjätty. Kesävesihana pihalla ja tiskive/det lämmitän vedenkeittimellä. Innostuin keittiötasokaapeistasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tulekaan maraton- eikä joogamummoa, vaan tulee kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 62-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016