Nyt on hyviä uutisia. Muutoksesta on jo monta viikkoa, mutta en ole uskaltanut kertoa, kun olen pelännyt takapakkia. Totta se kuitenkin on: hamstring-syndroomani paraneminen on ottanut pitkän harppauksen. Olen nykyään tosi usein kivuton.

Vielä helmi-maaliskuussa olin ihan varma, että kohti toista leikkausta tässä mennään, koska leikkaamaton pakara oli jatkuvasti kipeä. Mutta sitten muutin väistöasuntoon huhtikuun alussa. Ja heti jokin oli toisin. En tiedä mikä, mutta ehkä jokin näistä:

 

1. Leikkauksesta on tarpeeksi pitkä aika.

Paraneminen on ollut paljon hitaampaa kuin luulin, ja ehkä olen vain ollut kärsimätön. Kuvittelin jo syksyllä olevani tässä vaiheessa, jossa olen nyt, mutta kun en ollut, rehkin liikaa, kipeydyin ja turhauduin. Oli hölmöläisen hommaa mennä yhtään mihinkään ryhmäliikuntaan, edes Feldenkraisiin, vielä silloin. Vasta nyt voin alkaa varovasti kuntouttaa itseäni liikunnalla.

2. En jumppaa täällä yhtään.

Väistöasunnossa ei ole kunnolla tilaa jumpata, joten muutaman yrityksen jälkeen olen jättänyt sen kokonaan väliin. Mitä vähemmän olen jumpannut, sitä kivuttomampi olen ollut. Ilmeisesti hermoni ja jänteeni eivät vielä kestä varovaistakaan venyttelyä ollenkaan.

3. En tee täällä ollenkaan kotitöitä.

En oikein osaa laittaa ruokaa vieraassa keittiössä ja vierailla välineillä. En siis seisoskele keittiössä. Siivouksen olen jättänyt täysin puolisolle. Asunto on myös niin pieni, ettei täällä tule kuljeskeltua ympäriinsä, eikä täällä voi puuhastella mitään. Kankkuni ovat saaneet paljon lepoa.

4. Olen kävellyt kipukynnykseni yli joka päivä.

Minulla on ollut täältä tuplasti pidempi työmatka kuin kotoa. Viimeiset 300 metriä ovat olleet  aina kivuliaita, mutta en silti ole enää saanut rangaistukseksi järkyttävää leposärkyä seuraavana yönä. Päinvastoin kankuissa on tuntunut oikein hyvältä kävelyn jälkeen! Jos olen kävellyt mennen tullen, yösärkyä on tullut, mutta se on talttunut Panadolilla ja reisien rullauksella. Vain pari kertaa olen tarvinnut jotakin vahvempaa. 4 tuntia junassa, 2 tuntia kokouksessa plus 40 minuuttia yhtäjaksoista kävelyä samana päivänä ovat edelleen liikaa. Silti muutos aikaisempaan on hurjan suuri.

Tervemenoa terveysriskit!

Kirjoitin äskeisen menneessä aikamuodossa siksi, että työpaikkani muutti juuri, joten myös työmatkani pituus vaihtui jälleen. En vielä tiedä, miten se vaikuttaa. Ei ehkä mitenkään, jos alan kävellä vielä vähän ylimääräistä. Tällä viikolla en ole jaksanut, kun olen ollut allergian ja flunssan takia huonovointinen.

Olen kehityksestä valtavan helpottunut ja iloinen. Paraneminen on siis sittenkin mahdollista! Voi olla, että vielä joskus pystyn kävelemään melkein normaalisti. Tunti kivutonta kävelyä tuntuu jo mahdolliselta jollakin aikavälillä, ei toki vielä tänä vuonna.

Kaikkein parasta ovat kivuttomat yöt. Olen muutenkin herkkäuninen enkä voi sanoa, että olisin kokonaan lopettanut valvomista, mutta särky ei enää valvota. Tämä avaa isoja mahdollisuuksia.

Aikaa myöten pystyn ehkä sekä nukkumaan, syömään että liikkumaan nykyistä paremmin. Tervemenoa terveysriskit!

--

Päivän kuvat: Etelänkevätesikoita Ruissalossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016