Oi ihanat Morris-tapetit!

Tiedätte varmaan ilmiön: kun asuntoa alkaa rempata jostakin päästä, pian tekee mieli panna uusiksi koko hoito. Taloyhtiön putkiremontin yhteydessä on hyvä tilaisuus teettää muutakin, kun raksaukot joka tapauksessa pitävät kämppää panttivankinaan kolmen kuukauden ajan. Niinpä olen miettinyt uusia tapetteja eteiseen ja makuuhuoneeseen.

Eteisen vanha, repeillyt tapetti menee joka tapauksessa uusiksi, kun kylpyhuoneen oviaukkoa levennetään. Makuuhuoneen tapetti taas on nuhjaantunut seinään nojaillessa, koska meillä ei toistaiseksi ole sängynpäätyä.

Käynnit kaupungin laidoilla tapettikaupoissa eivät tule nyt kysymykseen. En nimittäin pysty kävelemään juuri ollenkaan, eikä myöskään autoa saa ulos pihasta, koska ajoportti on kaivantona. Mutta onhan netti. Sieltä löytyy rajattomasti tapettimalleja.

En kuitenkaan lähde nyt luotaamaan koko tapettiavaruutta. Olen tosi tyytyväinen Morris & Co -kuosisella kankaalla verhoiltuun sohvaani, ja haluaisin tuoda muualle huoneistoon varovasti samaa tyyliä.

Ensin piti kylläkin päästä yli ajatuksesta, että tapetin täytyy olla 1950- tai 1960-luvulta, koska talomme on valmistunut vuonna 1961. Mutta saan kai minä kotonani sisustaa ihan niin kuin tykkään? Kuvassa Larkspur-tapettia.

En tosin olisi nuorena uskonut, että koskaan edes harkitsen mitään niin vanhanaikaista, kiemuraista ja kukallista kuin Morris-tapetit. Mutta aika tekee tehtävänsä, ja tietyssä iässä kaikki on toisin. Nyt minua viehättävät nimenomaan kukkatapetit, ja mitä enemmän väriä, sitä parempi. Kuvassa yksityiskohta Strawberry thief -kuosista.

Sohvassani on käytetty saniaisen lehtiä kuvaavaa Acanthus-verhoilukangasta, mutta kun näin Morrisin muita malleja, Acanthus (kuvassa) alkoi nopeasti näyttää hieman tylsältä tapettivalinnaksi. Tummimman version (kuvakarusellissa) värit eivät myöskään ole aivan oikeat eteiseemme. Sen sijaan Leicester, jossa on saniaisen lehtien lisäksi värikkäitä kukkia, tuntui osuvammalta. 

Makuuhuoneeseen ajattelin ensin William Morrisin ensimmäisiin tapettikuoseihin kuuluvaa Fruitia, joka on ihanan sitruunainen ja raikas, mutta kuosi sai täystyrmäyksen nuorisolta. Se on kuulemma tosi vulgääri. Mahtaako tyttö edes tietää, mitä sana tarkoittaa? Sen verran kuitenkin luotan taidekoulun käyneen nuoren naisen makuun, että pudotin Fruitin listalta. Ehkä kirjailen itselleni vaikka Fruit-sohvatyynyn? Ja makuuhuoneen tapetiksi saattaa hyvinkin tulla Leicester vaaleana (yllä).

Pitkän verkkosession päätteeksi selvitin, mistä saisin käsiini Morris & Co:n tapettikirjan, ja lähetin puolisoni kaupungille. Ensimmäisessä sisustusliikkeessä ei ollutkaan Archive II -kirjaa, mutta toisessa tärppäsi.

Tapetit olivat vielä kauniimpia kuin olin ajatellut! Selailimme kirjaa innoissamme. Värit loistivat vuoroin pehmeinä, kirkkaina tai tummina, mutta yhdistelmät olivat aina kauniita. Aivan uskomaton värisilmä sillä, joka nuo on sommitellut.

Mallasimme tapettikirjan näytteitä oikeilla tapahtumapaikoilla. Eteiseen tarvitaan voimakasvärinen tapetti, juuri niin kuin olimme sen miettineetkin. Makuuhuoneen puolella kävi ilmi, että suunniteltua hieman vaaleampi vaihtoehto on paras.

Tästä on vielä matkaa tapettien tilaamiseen, mutta ei välttämättä enää pitkä matka.

--

Päivän kuvat: Yksityiskohtia Morris-tapeteista: Acanthus, Acanthus, Bird & Pomgranate, Leicester, Leicester.