Kirjoitukset avainsanalla leikkaus

En ole tavannut sairaalan heräämön ulkopuolella ketään, jolla olisi sama vaiva kuin minulla. Olen pitänyt hamstring-syndroomaa ylipäätään äärimmäisen harvinaisena muilla kuin nuorilla ammattiurheilijoilla. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että minulla on kohtalotovereita kautta Suomen. Epäilen, että meitä voi olla vieläkin enemmän, mutta osalla on väärä diagnoosi.

Takareiden niin sanotut hamstring-lihakset kiinnittyvät luuhun jänteillä istuinkyhmyn luona eli siinä kohdassa, joka päällä istutaan. Hamstring-syndroomassa nämä jänteet tai jokin niistä ovat tulehtuneet ja paksuuntuneet, mistä aiheutuu kipua istuessa, juostessa ja makuulla etenkin pidemmän kävelyn tai muun liikunnan jälkeen.

Kipua tuntuu yleensä erityisesti istuinkyhmyn alueella. Minulla kipu tuntui aluksi vain autossa istuessa, mutta tilanne paheni vähitellen niin, että lopulta olin kipeä ihan koko ajan. Se tuntui siltä kuin keskelle pakaraa, siis monta senttiä istuinkyhmyn yläpuolelle, olisi isketty rautanaulat molemmin puolin.

Urheilijoista erityisesti aitajuoksijat ja jalkapalloilijat ovat hamstring-vaivojen tyypillistä kohderyhmää. Heillä niihin liittyy usein takareisijänteen repeämä tai jopa katkeaminen jonkin äkillisen suorituksen tai kaatumisen seurauksena. Tällaiset vaivat näkyvät selvästi magneettikuvassa, ja ne osataan korjata leikkauksella. Parhaassa tapauksessa nopeasti toipunut urheilija pääsee kevyelle lenkille jo parin viikon päästä.

Kroonistunut hamstring-syndrooma on yhden sortin iskias.

Minulla on kuitenkin hamstring-oireyhtymän kroonistunut muoto, joka on oikeastaan iskias. Sellainen voi syntyä, kun keski-ikäinen innostuu juoksemisesta ja lisäksi harrastaa joogaa eli venyttelee paljon, eikä syntyneitä jänteiden rasitusvammoja osata hoitaa oikein. Lisäksi jänteet ovat minulla jännekirurgin arvion mukaan kiinnittyneet hieman tavallisesta poikkeavaan kohtaan.

Iskiashermo kulkee jänteiden vieressä yksilöllisellä tavalla. Paksuuntuneiden jänteiden ympärille voi syntyä kiinnikkeitä, jotka nappaavat iskiashermon syleilyynsä. Hermo hankautuu ja ärtyy. Tästä seuraa uudentyyppistä, huomattavasti kovempaa kipua. Se on itse asiassa aivan sietämätöntä kipua. Kivun syy näkyy kuitenkin huonosti magneettikuvissa.

Iskiasta pidetään yleensä selkäsairautena. Useimmiten se aiheutuukin siitä, että selkärangan välilevyn pullistuma eli välilevytyrä painaa hermoa. Selkäperäinen iskias paranee usein itsestään parissa kuukaudessa, kun pullistuma vetäytyy takaisin.

Pakaraperäisestä iskiaksesta puhutaan, kun keskellä pakaraa sijaitseva, päärynänmuotoinen lonkan ulkokiertäjälihas eli piriformis ärsyttää iskiashermoa. Tilannetta kutsutaan myös piriformis-syndroomaksi. Esimerkiksi Selkäliiton verkkosivujen iskiasartikkelissa piriformis-syndroomaa pidetään harvinaisena, mutta hamstring-syndroomaa ei edes mainita eli se lienee vieläkin harvinaisempi. No, eihän se kyllä selässä olekaan, vaan takalistossa. Voisi puhua jänneperäisestä iskiaksesta.

Hamstring-oireitani hoidettiin pitkään piriformiksen aiheuttamina.

Heikko piriformis oli käsittääkseni muutama vuosi sitten vakiodiagnoosi aina, kun liikuntaa harrastavalla potilaalla tai asiakkaalla oli epämääräisiä lantion alueen kipuja. Minäkin sain ensimmäiset piriformis-jumppaohjeeni jo kymmenisen vuotta sitten. Sillä kertaa ne auttoivatkin, ja jatkoin juoksuharrastusta.

Myös hamstring-oireitani hoidettiin pitkään piriformiksen aiheuttamina. Hoito oli kuitenkin aivan yhtä tyhjän kanssa. Kivut eivät helpottuneet pakaroita vahvistavalla ja piriformista venyttävällä jumpalla, vaan mieluummin pahenivat. Tulin niin kipeäksi, etten pystynyt enää tekemään fysioterapeutin opettamia liikesarjoja.

Myöskään särkylääkkeet eivät auttaneet. Vetelin maksimimääriä Panacodia, kun kokeilin, tulenko sillä kivuttomaksi. En tullut. OMD-fysioterapeutti joutui lyömään hanskat tiskiin, kun faskioiden manipulaatio ei tehonnut. Edes kortisonia ja puudutetta sisältävät pistokset piriformiksen tienoille eivät auttaneet. Sillä hoidolla olisi kyllä jo pitänyt parantua, jos kyseessä olisi ollut se, mikä luultiin.

Koko ajan hoidettiin väärää kohtaa. Oikea kohta ei löytynyt, koska jänteessä ei ollut sellaista vikaa, joka olisi näkynyt magneettikuvassa. Fysiatrini keksi lopulta, että hamstring-syndrooma voi olla, vaikkei kuvassa näy mitään leikattavaa. Tämän jälkeen hakeuduin jännekirurgi Sakari Oravan vastaanotolle. Hän piikitti kortisonin useita senttejä entistä alemmas, suoraan semimembranosus-lihaksen jänteen kiinnityskohtaan.

Monikohan hamstring-potilas saa tälläkin hetkellä hoitoa piriformisongelmiin?

Sain parissa päivässä useita yhteydenottoja naisilta, joilla on hamstring-syndrooma.

Fysiatrini kertoi, että sen jälkeen, kun hän oli tunnistanut minulla hamstring-syndrooman, hän alkoi törmätä yhä useammin keski-ikäisiin naisiin, joilla oli sama vaiva. Koska hän nyt tunnisti sen paremmin, nämä potilaat saivat todennäköisesti oikean hoidon aikaisemmin kuin minä ja toivottavasti ovat nyt terveitä. Minähän en ole.

Olen kertonut koko tarinani täällä blogissani. Blogini löytyy helposti, jos googlaa hamstring-syndrooma – se on hakutuloksissa tällä hetkellä sijalla kolme. Olen silti saanut blogin perusteella vain yhden yhteydenoton kohtalotoverilta. Hän oli menossa leikkaukseen ja kyseli, mitä on odotettavissa ja miten toipuminen lähtee alkuun.

Valmentaja Jukka Harju mainostaa parhaillaan Facebookissa Toiminnallinen selkätreeni -verkkovalmennustaan usean erilaisen videon ja selostuksen voimin. Mainoksissa luvataan treenin muun muassa lieventävän hermopinteitä. 99 prosenttia iskiaksesta johtuu mainoksen mukaan joko välilevyn pullistumasta tai piriformiksen kireydestä. Hamstringejä ei mainita.

Osallistuin mainoksen alla käytyyn keskusteluun. Kerroin tilanteestani ja kysyin, mahtaisiko treeni toimia myös hamstring-jänteiden pinteille, jotka ilmeisesti ovat se kolmas iskiaksen syy, jonka esiintyvyys ehkä olisi tuo jäljelle jäävä yksi prosentti. Harju vastasi, että kannattaa kokeilla. Sananvaihdon jälkeen sain parissa päivässä useita yhteydenottoja naisilta, joilla on hamstring-syndrooma ja jotka olivat lukeneet keskustelun.

Yhdellä naisista on todettu jänteen repeämä, ja hän jo vuoden verran treenannut tuloksetta fysioterapeutin ohjeilla. Kannustin häntä hakeutumaan jännekirurgin konsultaatioon. Toinen oli leikattu seitsemän viikkoa sitten ja toipunut hienosti. Hän oli jo käynyt jopa konsertissa! Itse en pysty istumaan ongelmitta vieläkään esimerkiksi elokuvan tai näytelmän kestoa, vaikka töissä istunkin ongelmitta melkein koko päivän. Katsomossa pitää istua liikkumatta, toisin kuin töissä. Tätä naista kävi kateeksi. Toivottavasti toipuminen jatkuu hänellä yhtä hyvin kuin on alkanutkin.

Kolmas kohtalotoveri oli todella kipeä vielä kolmen vuoden kuluttua leikkauksesta, vaikka fysioterapiassa oli tehty kaikki mahdollinen. Hän kertoi kuitenkin saaneensa apua kalevalaisesta jäsenkorjauksesta ja suositteli sitä minullekin.

En keskustellut kovin pitkään kaikkien kanssa, mutta oli todella hienoa kuulla näistä kokemuksista ja kertoa omistaan ihmiselle, joka todella ymmärtää, mistä puhun. Emme olekaan yksin!

Pitäisiköhän perustaa hamstring-naisten vertaistukiklubi teemalla Piukat pakarat? Ikävä vain, että kaikki yhteyttä ottaneet naiset ovat eri paikkakunnilta ja eri osista maata. Jätän tämän ajatuksen nyt vain tähän.

--

Päivän kuvat: Ruusuja Wakehurstista.

Kommentit (10)

Kati
1/10 | 

Hamstring on vaivannut jo toista vuotta, mutta nyt vasta olen suuntaamassa lääkäriin. Veikkaan, että poden hamstring syndroomaa. Tod näk soudun ja juoksun seurauksia. Tällä hetkellä särky on siirtynyt istuinkyhmystä ja takareiden puolivälistä polveen. Tai on se kipu kyllä entisilläkin paikoilla, mutta nyt myös polvessa. Koskaan ennen polvi ei ole vaivannut, mutta nyt särkee levossa jatkuvasti. Veikkaan, että hamstring on saanut tämän aikaan. Onko sinulla tai muilla kokemusta hamstring-ongelman oireilusta polvessa saakka? Ei auta tällä hetkellä särkylääkkeet. Kiinnityskohtahan on polvessa, joten voisi hyvinkin olla kytköksissä hamstring syndroomaan.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Hei Kati, minun jänteeni lähettivät kivun ylöspäin, eivät alaspäin kohti polvea. Minulla ei siis ole kokemusta polvikivuista eikä juuri reisikivuistakaan, mutta olen poikkeus. Senhän takia diagnoosikin viivästyi niin paljon. Mutta jos  et pysty istumaan kivutta etkä kävelemään kivutta ja särkylääkkeet eivät auta niin mars mars lääkäriin! Kannattaa pyytää lähete Sairaala Neoon Turkuun, täällä on maan tai jopa maailman paras hamstring-syndrooman asiantuntemus.  Sakari Orava on juuri jäänyt eläkkeelle, mutta Lasse Lempainen jatkaa hänen työtään.

Tanssija
2/10 | 

Minä olen jo 65-vuotias nainen ja kärsinyt kyseisistä oireista maaliskuusta 2019 asti. Kivut menivät sietämättömiksi pitkän matkustuksen istumisen seurauksena. Heinäkuussa magneettikuvissa sitten todentui hamstring-syndrooma, kun mitkään hoidot eivät auttaneet istumakipuoireisiini. Istumista joudun välttämään ja liikuntaskin rajoittamaan. Olen liikuntaa aktiivisesti harrastava ja takana on mm pitkä kilpatanssin harrastus. Fysioterapeutilla nyt käyn, mutta näyttää, ettei tällä keinoin juuri helpotusta vaivoihini tule, mutta toivossa vielä olen ja onhan se leikkaus vielä yksi vaihtoehto.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Hei Tanssija, aktiivinen liikunta on tosiaan useimmilla vaivasta kärsivillä taustalla - kaikkien keho ei sitä kestä. Fysioterapiasta ei yleensä ole mitään apua, mutta se vaihe on melkeinpä pakollinen, koska saadakseen muuta hoitoa pitää todistaa, ettei fysioterapia auta.  Seuraava vaihe ovat kortisonipistokset. Jos hoito aloitetaan ajoissa niin pistokset voivat auttaa, mutta minulle niistäkään ei ollut mitään hyötyä. Ja sitten vasta on leikkauksen vuoro. Siihen väliin mahtuu kyllä kohtuuttoman paljon kärsimystä.  Voimia matkalle!

Leikattu syyskuussa - 19
3/10 | 

Minulta leikattiin Hamstring syndrooma syyskuussa 2019 ja kivut jäi leikkuusaliin. Uskon, että tämä on paljon yleisempi vaiva kun tiedetään, koska lääkärit ei diagnosoi, kun eivät osaa hoitaa. Olen onnellinen, kun tajusin mennä Oravan vastaanotolle. Nyt tappelen Kelan kanssa taksi matkasta leikkuusta. He pitävät sitä lapsellisena kauneusleikkauksena, kun eivät tajua mitään

Maija
Liittynyt15.10.2015

Lämpimät onnittelut syyskuussa leikatulle! Itselläni kivut eivät jääneet leikkauspöydälle, varsinkin, kun toinen pakara jäi leikkamatta. Kivut ovat kuitenkin nyt siedettävät ja helposti hallittavat, toisin kuin ennen leikkausta. Pitää vain muistaa, ettei harrasta liikuntaa, kävele liikaa, siivoa eikä muutenkaan rehki :D  Oravan sijasta tosiaan suosittelen nyt Lempaista. Vastaanotolle pääsee itse maksamalla yhdellä puhelinsoitolla, mutta vakuutusyhtiöiden ja Kelan kanssa voi tosiaan joutua hieman kamppailemaan, jos haluaa, että ne maksavat.

Leikattu syyskuussa - 19
4/10 | 

Katille tiedoksi. Minulla ollut vuosikausiksia yökipua pitkän aikaa samassa asennossa nukkumisen jälkeen, kun yritti liikauttaa jalkaa. Kipu polven sisäsivuilla vähän lumöiosta alaspäin. Sinne kiinnittyy yksi Hamstring lihaksista. Kipu ipyi leikkuun jälkeen heti

Vierailija
5/10 | 

Hei minulla oik. Puoli pakara värisee ja on kuin issiaskipu, jalkaan asti polven alapuolelle krampissa myös vas. Jalkapireilee. Oik. Jalka säteilee nivusten kohdalla, mri kuvat on otettu. Fysiotetarepeutti epäili piriformis lihasta, tein jummaa tulin kipeämmksi. Epäilen hamstrgin syndroomaa, menen kiropraktikolle. Kauhea vava koko selkälihas on krampissa.

Vierailija
6/10 | 

Hei, kolme kertaa leikattu hamstring ja taas irti. Lihas irtoi istuinluusta 2/2017 ja leikkauksella korjattiin 3/2017. Alku meni hyvin, mutta 3-4kk päästä alkoi jänne "muljahtelemaan" josta seurasi jomottavaa kipua  ja istuminen oli hankalaa. Uusi leikkaus 9/2018 jossa lankoja löystettiin  ja fibroosikudosta poistettiin. Tästä ei ollut apua kuin  muutaman viikon ja taas "muljuminen" alkoi. Pitkä odotus ja konservatiivinen hoito kortisonipiikkeineen ei tuonut apua  ja kolmas leikkaus 10/2019 jossa lihas irroitettiin uudelleen istuinkyhmysta ja yhden ankkurin sijaan kiinnitettiin pidemmillä langoilla kahdella ankkurilla uudelleen. Alku oli pitkästä aikaa hyvä ja toiveet korkealla, kunnes fyssarilla käynnin jälkeen alkoi jatkuvasti paheneva kipu. Nyt kuvissa näkyy, että lihas irronnut uudelleen istuinluusta ja istuminen mahdotonta. Tässä taas odotetaan seuraavaa siirtoa. Ehdottomasti kannatan ideaa vertaisklubista.

Kirsi
7/10 | 

Onpa kiva kuulla että on kohtalotovereita, en siis ole yksin. Vaikkakin tämä on riesa jota ei toivo kenelläkään. Vertaistukiryhmä kyllä pitäisi saada aikaiseksi...
Kerronpa oman tarinani lyhyesti. Olen 46 vuotias, ja tuossa pari vuotta sitten innostuin harrastamaan agilityä koirani kanssa. Sillä seurauksella että takareisi revähteli joka treeneissä. Tai niin kuvittelin kuukausien ajan, kunnes aloin tajuta, että ei ole pelkkä lihas revähtymä. Kävin fysiatrilla, osteopaatilla, fysioterapeutilla, sain kortisonipiikkiä, jumppaohjeita jne. Mutta ei apua. Kunnes kävin Turussa Lempaisella vuosi sitten, ja todettiin että edessä leikkaus, parin takareiden lihaksen jänteet kokonaan irti. Leikkaus sujui hyvin, tosin perään todettiin heti kivulias välilevytyrä joka leikattiin viime kesänä.
Viime syksyyn asti pärjäilin mukavasti, vesijuossut, käynyt pilateksessa, kävellyt ja jumpannut, ja siten yrittänyt kuntouttaa itseäni. Ja oikeastaan tähänkin asti ihan ok. Mutta pikku hiljaa takareisi vaivat ovat palanneet... sekä leikattuun että leikkaamattomaan reiteen. Hamstring syndrooma on siis palannut, ilmeisesti iskiaskipuineen. Tai niin oletan että kyse on takareidestä eikä selästä lähtevästä kivusta kun selkä muuten suht ok.  Fysiatrilla olen taas käynyt, MRI kuvattu ja miettinyt kortisonia. Tai pitäisikö käydä taas Lempaisen vastaanotolla. En toisaalta haluaisi käydä taas uutta leikkaustakaan läpi. Sitä paitsi jos on jo kerran leikattu, ja leikataan sama kohta uudestaa, mikä on todennäköisyys että tulee silläkään kuntoon ?Todella voimia vievä riesa, koko ajan läsnä ja mielenpäällä. Kun ei tiedä mikä on oikea ratkaisu pidemmän päälle.
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille! Nimim. vertaistukiryhmää odottava ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuten moni varmasti muistaa, minulta leikattiin lähes kaksi vuotta sitten takareiden jänteiden paksuuntumaa (tendinoosia) ja samalla vapautettiin kudokseen takertunut iskiashermo. Leikkauspäätöstä tehdessään professori O. puntaroi muun muassa sitä, miten todennäköisesti leikkaus tuottaa uutta arpikudosta ja siihen liittyviä kiinnikkeitä, jotka voivat pahimmillaan olla yhtä hankalia kuin leikattava vaiva.

Olen leikkauksen jälkeen pyrkinyt liikkumaan päivittäin edes vähän, enkä ole varonut kipuakaan. Fysioterapeutilla tai hierojalla en ole käynyt, koska professori ei pitänyt sitä tarpeellisena. Hän totesi, että tunnen varmasti riittävästi tuota aluetta vahvistavia liikkeitä ennestään, ja totta se onkin. Osaan pakarajumpat vaikka unissani.

En ole kuitenkaan parantunut ennalleni, ja halusin varmistaa, ettei se johdu laiminlyönneistä arven hoidossa. Verkosta poimimieni tietojen mukaan osteopaatti voi ehkäistä kiinnikkeiden muodostumista mobilisoimalla arpialueen sidekudosta, ja ihanteellinen aika tälle olisi kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen leikkauksen jälkeen. Näin varmistetaan faskioiden mahdollisimman hyvä liikkuvuus jatkossa. Liian voimakas liikuttelu liian varhain voi kuitenkin haitata paranemista.

Sidekudosten täysi paraneminen vie ainakin vuoden, ja arpea voi hoidattaa sen jälkeenkin. En siis ollut välttämättä vielä liian myöhässä.

Ajatuksena oli tarkistaa faskioiden liikkuvuus ja kokeilla, miltä leikkausalue tuntuisi.

Minähän kävin ennen oikeaa diagnoosia osteopaatilla, joka yritti hoitaa minut kuntoon käsittelemällä faskioitani. Faskiat ovat lihaksia, luita ja elimiä ympäröiviä sidekudoskalvoja, joissa on kerroksellinen rakenne ja paljon tuntohermopäätteitä. Faskiat/sidekudokset kiinnittävät lihakset toisiinsa jatkumoiksi ja isommiksi kokonaisuuksiksi, ja liikkuessa ne siirtävät voimaa. Lihasten tulehdukset ja vammat sijaitsevat usein oikeasti juuri faskioissa.Terveet faskiat ovat  joustavat ja niiden kerrokset liukuvat helposti toisiaan vasten.

Minulta oli voima täysin kadonnut pakara- ja takareisilihaksista, ja kipuni tulivat rasituksen jälkeen viivästyneesti, mikä on tyypillistä faskiaongelmissa. Oli siten ihan pätevää päättelyä fysiatrilta lähettää minut osteopaatille. Valitettavasti en saanut faskioiden käsittelytä pysyvää apua, koska ongelman ydin oli jännettä ympäröiviin kudoksiin takertunut iskiashermo, joka ärsyyntyi käsittelystä.

Nyt palasin hoitopöydälle. Ajatuksena oli tarkistaa faskioiden liikkuvuus ja kokeilla, miltä leikkausalue tuntuisi. Olisiko siellä kiinnikkeitä? Päätimme, että käsittely aloitetaan jalkapohjista ja päätetään leikkausalueelle.

Tunti meni kuin siivillä. Kipeitäkin kohtia löytyi, mutta minusta tuntui, ettei mitään kovin hälyttävää ollut meneillään. Osteopaatti kertoikin käsittelyn jälkeen, että kireimmät faskiat löytyivät heti jalkapohjista. Se ei yllättänyt, onhan viimeisin jänneongelmani ollut plantaarifaskiitti, jossa  kantapäähän kiinnittyvä vahva jalkapöydän faskia on ärtynyt. Jalkapöydän ja akillesjänteen venytyksiä ja hierontaa kannattaa siis jatkaa.

Leikkaus poisti kivusta 90 %, mutta kävelykyvystäni on jäljellä vain noin 20 %.

Leikatulla alueella oli osteopaatin arvion mukaan kaikki hyvin. Iho ja kudokset olivat liikkuvia eikä kiinnikkeitä tullut esiin. Hyvä, hyvä! Toisaalta huono, koska nyt en tiedä, miksen ole parantunut ennalleni. Ehkä olen vain liian vanha ja kulunut sen lisäksi, että jänteeni ovat kautta linjan syntyjään kireät.

Leikkaamattoman reiden ja pakaran tilanne oli huonompi. Siinä, missä leikattu pakara oli rento ja pehmeä, leikkaamaton oli pinkeä ja tiukka. Kaupungin piukimmista pakaroistahan jo fysiatri aikoinaan vitsaili. Pinkein tilanne oli kuulemma sisäreidessä paikassa, jota suojaamassa minulla on muhkea rasvapatja. Osteopaatti kehotti kokeilemaan kotona varovasti, pääsisinkö pilatesrullalla käsiksi tuohon alueeseen. Sinne pitäisi saada hieronnalla parempi verenkierto.

Leikkaamaton pakara ei siis ole parantunut itsestään entiselleen. Oma arvioni on silti, ettei se ole tarpeeksi kipeä, että kirurgi leikkaisi sitä. Enhän tarvitse edes särkylääkettä säännöllisesti. Ja jos leikattukaan puoli ei ole tämän parempi, mitä järkeä olisi leikata toinen puoli. Lopputuloshan olisi korkeintaan näin hyvä kuin nyt eli vielä kaukana terveen suorituskyvystä.

En missään nimessä kadu leikkausta, koska se poisti 90 % lepokivuista. Kävelykyvystäni olen saanut kuitenkin takaisin vain noin 20 %. En ole varma, paranenko tästä enää. Kyllä tämäkin minulle riittää - paitsi niinä hetkinä, kun joku ehdottaa viattomasti patikkaretkeä, koko päivän vaeltelua kaupungilla, kunnon rohmureissua marjametsään, kitkemistä osuuspuutarhalla tai lomaa laskettelukeskuksessa.

Ja silloinkin ottaa päähän, ei takapuoleen.

--

Päivän kuvat: Lumikuningatar Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta.

Kommentit (0)

Meillä on ollut tapana käydä joulukuussa kuntolomalla Espanjan Aurinkorannikolla, Benalmádena Costassa. Alun perin tarkoitus oli hoitaa liikunnan ja auringon avulla puolison psoria ja minun kaamosmasennustani, mutta viime vuosina matka on osoittanut, miten jänteeni jaksavat.

Vuonna 2012 olin 52-vuotias ja kaikki oli vielä hyvin. Meillä oli tapana juosta joka toinen aamu monen suomalaisen tuntemalta Sunset Beach Club -hotellilta huvivenesataman aallonmurtajalle Punta del Saltilloon ja takaisin. Matka on yhteensä seitsemän kilometriä, ei siis mitenkään vaativa, jos on vähänkin juossut. Joka toinen päivä teimme retkiä, joilla saatoimme kävellä tuntikaupalla. Tämän matkan aikana ja  jälkeen havaitsin ensi kertaa olkapäässäni kipua, joka ei mennyt pois joogaamalla ja rentoutumalla. Kuva on lenkkimatkan varrelta rantakadulta.

Vuonna 2013 olin saanut juuri ennen lähtöä jäätyneen olkapään diagnoosin. En pystynyt nostamaan  vasenta kättäni edessä edes hartian tasoon, ja taakse en saanut sitä ollenkaan. Minua ei kuitenkaan ollut kielletty juoksemasta. Nautin juoksemisesta niin paljon ja pelkäsin niin paljon masennusta, lihomista ja diabetestä, että hölkkäsin lähes entiseen malliin. Olihan se vähän vaivalloista, kun ylävartalo ei ollut täysillä mukana, mutta en antanut sen häiritä. Iso virhe! Kuva on rannalta kylpylähotelli Vinccin kohdalta.

Vuonna 2014 minulla oli mukana juoksutossut, kahdet juoksucaprit ja teknisiä paitoja. Ensimmäisenä aamuna pukeuduin lenkkiasuun toiveikkaana, mutta jo ensimmäiset 500 metriä osoittivat, ettei minusta ollut juoksijaksi. Takapuoleen sattui liikaa. Palasimme Castillo Bil Bilin luota takaisin. En kuitenkaan vielä uskonut olevani raajarikko. Teimme retken Málagaan. Hyppäsimme pois bussista auto- ja muotimuseon kohdalla, vietimme siellä reilun tunnin ja kävelimme sitten rantakatua pitkin ydinkeskustaan katsomaan Calle Lariosin jouluvaloja. Välimatka oli hieman yli neljä kilometriä. Seurasi kolme-neljä päivää kovia kipuja ja katkonaisia yöunia. Tämän kokemuksen jälkeen olen pyrkinyt ottamaan rajoitukseni huomioon kaikessa, mitä teen. Kuva on Málagan auto- ja muotimuseosta.

Vuonna 2015 tiesin jo, että minulla on hamstring-syndrooma. Vietin valtaosan lomasta vatsallani hotellisängyllä siten, että lattialla oli kirja, jota luin tai tabletti, jota katselin.  Kipujen määrä ei ollut suorassa suhteessa otettujen askelten määrään. Saatoin olla tosi kipeä, vaikken olisi kolmeen päivään liikahtanut vuoteesta. Jos kuitenkin liikahdin, olin täysin varmasti tosi kipeä. Siksi en lopulta juurikaan liikahtanut. Pisin kävelymatka oli hotellilta Supermercadoon. Olimme reissussa nuorison kanssa, joten puolisollani oli onneksi retkiseuraa, ja onneksi olen aina tykännyt lukemisesta. Kuva on Benalmádena Pueblon kirkon luota.

Vuonna 2016 minut oli leikattu puoli vuotta aikaisemmin, mutta takapuoli kipeytyi yhä helposti. Päätin kuntouttaa itseäni järjestelmällisesti siten, että tekisin 5-10 minuutin kävelyretkiä useita kertoja päivässä. Kävisin myös uimassa. Aikeeni kariutuivat, kun sain toisena matkapäivänä flunssan, josta kehittyi keuhkokuume. Toivuin 10 päivän aikana juuri sen verran, että sain lääkäriltä matkustusluvan kotiin. Kotona sain vielä viikon sairauslomaa. Matkan jälkeen myin uudet, supervaimennetut lenkkitossuni. Kuvan otin ensimmäisenä aamuna hotellin lähirannalta.

Vuoden 2017 matkalle lähdin toiveikkaana. Olin kuntoutunut vuoden mittaan mielestäni hyvin, ja selviydyin jo tavallisesta arjesta kivuttomasti. Tarvitsin kipulääkkeitä enää erityisen rasittavan päivän jälkeen. 

Koska takana oli työn ja muutosten täyteinen vuosi, käytin perillä paljon aikaa lepoon ja kiireettömään yhdessäoloon puolison kanssa. Otin kuitenkin tavaksi tehdä vajaan tunnin verran joogaa/pilatesta päivittäin, mikä tuntui tosi hyvältä.

Kuva on 10 minuutin kävelymatkan päästä hotellilta, ravintola Calan luota.

Ensimmäinen retkemme suuntautui rannan chiringitoon syömään herkullista, hiilillä grillattua kalaa. Menimme varovasti taksilla, mutta palasimme kävellen. Matkaa oli noin kilometri. Seuraavaksi oli vuorossa päiväretki paikallisbussilla Benalmádena Puebloon. Ei ongelmia, paitsi että illalla pakarat tuntuivat hivenen kipeiltä. Kuva on rantaravintola Seafrontista.

Tästä rohkaistuneena ehdotin, että kävelisimme ensin rantakatua pitkin Vincci-hotellille katsomaan, millainen heidän jouluaaton ruokalistansa olisi, ja siitä vielä paluumatkalla Supermercadoon ostoksille. Näin teimmekin. Jänteet rasittuivat kuitenkin jo matkalla Vincciin (1,6 km) sen verran, että oli ihan pakko istahtaa terassille lasilliselle. Toinen lepotauko oli tarpeen ostosten jälkeen, ennen kotimatkaa. Saimme retkeen kulumaan kaksi tuntia, ja sen jälkeen oli pakko pitää kaksi lepopäivää. Kuva on Vinccin terassilta. Sinne pääsee rantakadulta hissillä. Ovi aukeaa, kun painaa sen vieressä olevaa nappia.

Myös istumisen rajat tulivat reissulla vastaan. Hotellimme edestä pääsi kätevästi ja edullisesti Málagaan bussilla. Bussin penkit olivat kuitenkin pehmustamattomat, autojen jousitukset olemattomat ja kuljettajien ajotapa repivä. Olisin halunnut kaupunkiin vielä uudestaan, koska en pystynyt kerralla käymään kuin parissa paikassa (valaistulla joulukadulla, tuomiokirkon luona ja maailmanpyörässä), mutta se piti unohtaa. Tunsin bussikyydin pakaroissani vielä parin päivän päästäkin. Kuva on otettu maailmanpyörästä Málagan tuomiokirkon suuntaan.

Haaveilin joskus siitä, että pystyisin kävelemään puoli tuntia tulematta kipeäksi. Se tavoite on saavutettu, mutta eihän sillä matkustellessa kovin pitkälle pötkitä. Matkalla kun tulee käveltyä muutenkin kuin kohteesta toiseen, ja lisäksi pitäisi jaksaa seistä ja jonkin verran istua. Oli pettymys, etten pystynyt parempaan. Yli kahdeksankymppinen äitinikin liikkuu reippaammin kuin minä.

Mutta kun tarkkaan suunnittelen ja jaksotan tekemiset niin, että välille jää lepoa, pärjään kyllä ja pystyn sentään jonkin verran katselemaan nähtävyyksiäkin. Onhan se tyhjää parempi.

Kuva on Benalmádena Pueblon Plaza Españalta.

Matkalta palattuani heräsin eräänä aamuna herätyskellon soittoon aivan kesken unien. Unessa etsin urheilusukkiani ja harmittelin, kun olin pakannut ne pois. Lähdin juoksemaan, mutta askellus oli vaivalloista eikä henkikään oikein kulkenut. Ymmärsin, että viime kerrasta oli liian pitkä aika. En pystynyt enää juoksemaan edes unessa.

Taitaa olla aika viedä juoksuvaatteet yläkaapista Uffin laatikkoon. 

Kuva on hotellin takaa rantakadulta.

Kommentit (0)

Viime viikolla uutisoitiin, että liikunta pienentää työkyvyttömyyden riskiä, parantaa toimintakykyä ja vähentää sairauspoissaoloja. Myönteisiä vaikutuksia oli havaittu sekä kohtalaisen rasittavalla että rasittavalla liikunnalla.

Selvähän se, sanoi saivartelija. Totta kai paljon liikkuvat ovat muita terveempiä. Täytyy nimittäin olla terve pystyäkseen harrastamaan kohtalaisen rasittavaa tai rasittavaa liikuntaa. Eivät kipeät pysty useinkaan lisäämään liikuntaa.

Kiitokseksi yrityksestä palata liikunnan pariin sain plantaarifaskiitin.

Jälleen esimerkki löytyy läheltä. Aloitin uuden, rasittavan liikuntaharrastuksen, juoksun, keski-iässä. Täsmälleen niin kuin tutkija suosittelee. Mutta enpä pystynyt nauttimaan parantuneesta terveydestäni kuin muutaman vuoden ajan, kun perinnöllinen alttius, istumatyö, ikääntyminen ja rasittava liikuntaharrastus yhdessä tekivät minusta ramman.

Vietettyäni kaksi vuotta kipujen kourissa pääsin viime kesänä viimein leikkaukseen, jossa toinen iskiashermoistani vapautettiin takareisijänteiden pinteestä. Toinen, pienemmässä pinteessä ollut hermo on vielä vapauttamatta. Pystyn jo kävelemään jonkin verran, mutten vielä kohtalaisen rasittavaksi liikunnaksi asti.

Kesän tultua otin kuitenkin tavaksi kävellä töihin ja melko usein takaisinkin. Kiitokseksi yrityksestä palata liikunnan pariin sain plantaarifaskiitin. Kantapääni on tällä hetkellä niin kipeä, että joudun turvautumaan työmatkoissa hybridibussin nykivään kyytiin.

Muutamat ovat saaneet syntymälahjana juuri sen verran epämuotoiset jäsenet, etteivät ne mahdollista oikeita liikeratoja ilman ohjausta.

Enkä edes ole koskaan harrastanut mitään extremeä. Ikinä en juossut edes puolimaratonia, jollaisia monet vetelevät välipaloiksi. Toistuvat vammautumiset täysin normaalien liikuntaharrastusten parissa houkuttelevat tulkitsemaan, että liikunta ei olekaan ihan jokaiselle se graalin malja, jollaiseksi sitä kuvataan.

Vain geneettisissä arpajaisissa pääpotteja saaneet yksilöt pystyvät harrastamaan myös rasittavaa liikuntaa mielin määrin ikääntyneenäkin. Onnettaren lahjat eivät kuitenkaan käy tasan. Ihan sama, miten monella tutkimuksella todistetaan, että kaikkien kannattaisi liikkua. Gaussin käyrän vasemmassa päässä on siitä riippumatta ihmisiä, jotka eivät pysty liikkumaan yhtä paljon ja yhtä tehokkaasti kuin muut.

Muutamat ovat saaneet syntymälahjana juuri sen verran epämuotoiset jäsenet, etteivät ne mahdollista oikeita liikeratoja ilman asiantuntevaa ohjausta. He eivät saa apua ajoissa, koska he näyttävät vanhempien ja opettajien silmissä normaaleilta. Ainahan porukassa on joku, joka jää juoksukisassa viimeiseksi.

Kuinka monelle tulee mieleen, että lapsen huono liikuntasuoritus voi johtua muustakin kuin harjoituksen puutteesta? Ehkä hänellä on jokin fyysinen ongelma, kuten eripariset jalat tai jokin tavallista tiukempi tai tavallisesta millimetrin verran poikkeavaan paikkaan kiinnittyvä jänne, joka johtaa huonoihin liikeratoihin.

Myöskin aikuisena oletus on, että jokainen, joka kävelee ja juoksee, voi huoletta tehdä sitä samaa myös astetta rasittavammin. Lisää liikuntaa vain, kyllä se siitä!

Liikeradat tutkitaan vasta, kun jäsenet menevät rikki. Sitten fysioterapeutti kertoo, miten olisi pitänyt seistä, istua, kävellä ja juosta lapsesta saakka, jotta lihasten voima olisi tullut maksimaalisesti käyttöön. Se voi kuitenkin olla myöhäistä. Jo mahdollisesti vaurioituneidenkin lihasten, nivelten, lihaskalvojen ja jänteiden opettaminen harjoitteiden avulla toimimaan toisin on työlästä, ellei mahdotonta.

Eivätkä kaikkien nivelet ja jänteet vain yksinkertaisesti kestä rasitusta yhtä pitkään kuin toisten.

Ei tullut mieleeni venytellä sääriä ja akillesjänteitä 20 minuutin työmatkakävelyn jälkeen.

Lääkärini vahvisti plantaarifaskiitin syyksi äkillisen liikunnan lisäämisen ilman asiaankuuluvaa venyttelyä. Akillesjänteeni olivat kuulemma tosi kireinä. Ei tosiaan tullut mieleeni venytellä jänteitä 20 minuutin työmatkakävelyn jälkeen. Liikuin aikaisemmin niin paljon enemmän, etteivät tällaiset määrät tuntuneet liikunnalta.

Vikaa olisi voinut olla kengissänikin, paitsi ettei ollut. Jopa kevyimmissä ballerinoissani ja sandaaleissani on ilmatyynyvaimennus. Kengässä saisi kuulemma nyt mielellään olla pari kolme senttiä korkoa. Myös lisäpehmuste kantapään alla voisi helpottaa oloa.

Hoidoksi tuli akillesjänteen seudun venyttelyä monta kertaa päivässä sekä jalkapohjan faskian hierontaa peukaloilla. Lääkäri suositteli myös plantaarifaskiitin hoitoon tarkoitettua, venyttävää sukkaa yöksi. En ole vielä onnistunut hankkimaan sellaista. Sen sijaan ostin kaksi paria kompressiosukkia, joiden on tarkoitus vähentää kantapään painetta.

Seisomapöydän käyttö on tietenkin katkolla. Työpaikan lattia kun sattuu olemaan kovaa betonia. Sen päällä ei tässä tilassa paljon seisoskella.

Joten taas sitä makoillaan sohvalla antamassa tutkijoille aihetta johtopäätökseen, että vähän liikkuvilla on muita huonompi terveys.

--

Päivän kuvat: Koetan helpottaa oloani kompressiosukilla. Ainakaan vielä parin päivän käytön jälkeen en ole huomannut myönteistä vaikutusta.

Kommentit (2)

Kipukroonikko
1/2 | 

Totta tuo, että jotkut ovat saaneet hyvät geenit, tunnen parikin ikäihmistä, joilla ei ole mitään kipuja. Ehkä en olisi saanutkaan rasittaa liikaa itseäni nuorempana, juoksin silloin pururatoja ja kävin punttisalilla useita kertoja viikossa. Sitten vielä raskaudet ja vuosikymmenten istumatyö. Itselläni on myös tullut jalkaongelmia selkävaivojen lisäksi. Jalkapohjat ovat ihan sietämättömän kipeät, kun hieron niitä, etenkin sisäsivut, joissa on kohoumaa. Peukaloilla minäkin painelen, tuskaisaa on. Miten ihmisellä voikaan olla niin paljon hermokipupisteitä? Edelleenkään luudutusleikkaukseen en mene. Kävin sairaalassa katsomassa mieheni veljeä ja vieressä makasi luudutusleikkauksesta toipuva mies,  jolla alkaa kohta kuntoutus. En kerta kaikkiaan halua sairaalaan, se on sitten viimeinen vaihtoehto, jos en pysty kivuilta yhtään liikkumaan enää. Teen joka päivä kotona joogaa, tosin helpoilla tasoilla 1-2 tai sitten ihan vaan venytystä, siitä saan hieman apua ja venytystä ja se piristää myös mieltä. Poltan usein suitsuketta samalla tai sitten laitan pienen tuikun palamaan. Ostin Intersportista hierojan neuvosta jalkoihini teetetyt pohjalliset, no, kyllähän ne tukevat hyvin, mutta eivät ne vartalon virheasentoon varmaan vaikuta, kun minulla se on niin paha, ranka on kiertynyt ja alimmat nikamat ovat painuneet kasaan ja kuivuneet. Lisäksi vielä ls-rangan pahat kulumat ja tuo krooninen hermovaurio. Hermokipu on kyllä ihan sietämätöntä  silloin etenkin, kun se on oikein pahana päällä, mikään ei oikein auta. Selkäydinkanavan ahtauman leikkaus olisi pitänyt tehdä jo pari vuotta aikaisemmin, mutta kun työterveyslääkäri pitää tietysti työnantajan puolta, töissä pitää käydä vaikka pää kainalossa. Minullahan sitten kohtalo puuttui lopulta peliin ja jouduin päivystyksenä sairaalaan, kun jalat petti. Ajattelin vielä käydä Kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Yritän etsiä joka päivästä aina jotain hyvää, mutta jo se, että pystyn liikkumaan, on  ihanaa, osaan arvostaa sitä, vaikka liikkuisin sitten vain sen puoli tuntia ulkona. Pihallakin istuisin, mutta kun tämä kesä oli mitä oli, eipä juuri lämpöä ollut. Myös vanha koirani on aivan ihana, vähän niin kuin tuki, juttelen sille ja hieron sitä, silläkin on jo kulumia, niihin haen Carthopen-pistoksia aika ajoin.

Etkös sinä jo voisi päästä noiden kipujen vuoksi pois työstä, vai haluatko itse edelleen olla mukana työelämässä? Kurjalta tuntuu tuo sinun tilanteesi, kun koko ajan tulee lisää vaan kipuja. Käytkö missä hoidoissa?

Vielä noista kompressiosukista, ostin hoitolaitoksesta Solidean kompressiotukisukat, jotka ovat pohjepituiset, alussa yritin käyttää niitä, no ehkä viikon ajan jaksoin päivittäin, mutta on tosi rankkaa saada ne jalkaan, pukemisessa kestää 5-10 min. Sain nyppyläkäsineet helpottamaan pukemista. Sitten kun ne on viimein päällä, niin kyllä ne hieman tukevat.  Kärsivällisyyteni kuitenkin loppui ja nyt makaavat kalliit sukat kaapissa, 70€ maksoivat. Ehkä yritän joskus taas.

Toivon jaksamista sinulle. Luen aina blogisi.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Hei Kipukroonikko, kiitos viestistäsi. Kurjilta kuulostavat vaivasi, toivotan jaksamista myös sinulle. Itse pärjään tällä hetkellä jo hyvin verrattuna parin vuoden takaiseen. En enää tarvitse kipulääkkeitä jatkuvasti, kiitos viime kesän leikkauksen. Yhden vaivan parantuessa minulle näyttää nopeasti tulevan toinen, mutta ei niitä yleensä ole useita päällä yhtä aikaa, eikä kipu ole jatkuvaa. Koen, että kiinnostava työ kannattelee minua. Se vie ajatukset pois krempoista ja antaa tunteen, että sentään pystyn johonkin, vaikka liikkuminen onkin rajoitettua. Juuri nyt uskon, että pysyn työelämässä vielä monta vuotta. Iso asuntolainakin kannustaa. Olen vasta 57-vuotias, joten lakisääteiseen eläkeikään on vielä matkaa.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 60. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016