Jos valtio olisi pitänyt mitä lupasi, olisin nyt eläkkeellä. Koska ikäisteni kohdalla maalia siirrettiin kesken matkan, jään työeläkkeelle vasta kolmen vuoden kuluttua. Puolisoni on juuri sen verran minua vanhempi, että sai eläkeläiskortin viime kuussa. Hänen elämässään ei ole muuttunut mikään. Ei mikään muu kuin se, että yrittäjän tilapäinen työttömyyskorvaus vaihtui eläkkeeseen. Korona supisti työt hyvin vähiin jo vuosi sitten, ja vähäsen hän työskentelee edelleen.

Tuli mieleen, että ei minullakaan kovin moni asia muutu tämänhetkisestä sitten kolmen vuoden kuluttua. Korona, tuo suuri tasoittaja, antaa esimakua eläkeläisen elämästä. Näin se käy:

1. Kuuluminen työyhteisöön on melkein muisto vain

Kävin helmikuussa kaksi kertaa työpaikalla viikon välein. Tapasin silloin neljä työkaveria muutaman metrin päästä. Edellisen kerran vietin muutaman tunnin toimistolla ehkä marraskuussa ja sitä ennen syyskuussa. Näen työtovereiden kasvot postimerkin kokoisina tietokoneen ruudulla kaksi kertaa viikossa noin vartin ajan. Olen jo tottunut tilanteeseen. Napanuoran katkaiseminen tuskin aiheuttaa kummallakaan puolella suurta tuskaa sitten, kun se tapahtuu (toki voi olla, että vain kuvittelen näin). 

2. Vietän kaiket päivät puolison kanssa kahdestaan

Tämä on ollut koronan mukanaan tuomista muutoksista isoin. En ole koskaan aikaisemmin viettänyt näin paljon aikaa kahdestaan puolison kanssa. Onneksi tulemme hyvin toimeen. Osaamme antaa toiselle työ- ja puuhailurauhan emmekä välttämättä juttele arkisin päivän mittaan paljonkaan. Voin kuvitella, että tämä jatkuu jokseenkin näin sitten eläkkeellä. Ei haittaa yhtään.

3. Ruokahuolto on omissa käsissä

Minulla oli tapana poiketa aamuisin toimistolle mennessä ostamaan vaihteleva lounassalaatti lähimmän marketin palvelutiskiltä. Kun tämä on koronan takia jäänyt pois, syön vähemmän monipuolisesti ja entistä epäterveellisemmin. Tämä tulee todennäköisesti jatkumaan, kun olen eläkkeellä. Toki voi toivoa, että kun aikaa on käytettävissä entistä enemmän, innostuisin kokkaamaan kasviskeittoja ja paahtamaan juureksia uunissa. Pelkään kuitenkin pahinta.

4. Fyysinen elämänpiiri on kutistunut

Monet tuttuni ovat jo eläkkeellä ja viettivät ennen koronaa erittäinkin aktiivista elämää. Uskon silti, että ikääntyminen merkitsee useimmille elämänpiirin pienenemistä, jos ei heti eläkkeelle jäätyä niin hieman myöhemmin. Kun ammatilliset riennot jäävät pois, liikkuminen vähenee väistämättä. Pikku hiljaa tulee jo jotakin kremppaakin, joka vaikuttaa asiaan samansuuntaisesti kuin korona.

Viime kuukausien liikkumisrajoitukset ole vaikuttaneet omiin vapaa-ajan tekemisiini juuri ollenkaan, koska jännevaivat pitivät minut tiiviisti kotona jo aikaisemmin. En pysty esimerkiksi käymään teatterissa tai konserteissa, koska en pysty istumaan riittävän pitkään paikallani.

5. Tilaan apua kotiin

Korona-aika totuttaa kotiin tuotavien palvelujen käyttöön. Ei meillä sentään vanhusten kotihoito vielä käy, mutta ruokakaupan lähetti piipahtaa lähes joka perjantai tuomassa viikon ruokatarpeet. Onko siinä nyt kovin paljon eroa? Tein ruokatilauksia jo ennen koronaa, mutta nyt vielä useammin, koska on parempi pysyä kotona kuin haahuilla hyllyjen väleissä hönkäilemässä aerosoleja. Meillä käy myös siivooja. Voi olla, ettei minulla eläkeläisenä enää ole siihen varaa, mutta niin kauan kuin on, tilaan apua kotiin. Jänteeni ärtyvät siivoamiseen liittyvästä etukenosta helposti, joten en oikeastaan en edes saisi siivota.

6. Pukeudun mukavasti joka päivä

Tämän talven univormuni on ollut villahousut ja villamekko, olipa arki tai pyhä. Minulla ei nykyään ole erikseen koti- ja työvaatteita, kuten ennen koronaa. Pukeudun kotona hieman siistimmin kuin aikaisemmin ja työaikana hieman rennommin kuin ennen. Uskon, että tulen eläkeläisenä pukeutumaan samoin kuin nyt. Eihän silloin kai ylipäätään tarvitse muita vaatteita kuin kotivaatteita ja silloin tällöin juhlamekon? Silti haluan varmasti edelleen pukeutua enimmäkseen kauniisti. Mitä alusvaatteisiin tulee, olen siirtynyt lähes pelkästään kaarituettomiin rintaliiveihin. Löysin viime vuonna suosikkini ja tilasin niitä viidet. Ovat edulliset ruotsalaiset, eikä niissä ole pehmustettuja leveitä olkaimia, joita inhoan.

7. Ulkonäkötyössä tyydyn minimiin

Ulkonäkötyötä on kaikki se, mitä me naiset normaalisti teemme näyttääksemme varteenotettavilta oman ammattikuntamme edustajilta. Meikkasin aikaisemmin rutiinisti joka aamu, nyt vain niinä aamuina, kun odotettavissa on videopalaveri. Pesen myös tukan entistä harvemmin. Kampaajalla käynnit ovat niin ikään jälleen harventuneet, kun huomasin, että lyhyt polkkani kasvaa ihan siististi tavanomaiseen polkkamittaan.

Käytän ulkonäkööni entistä vähemmän rahaa. Huulipunatkin kaivelen huolellisesti hylsyjen pohjilta, kun en viitsi mennä ostamaan uusia. Aikaisemmin piti olla ainakin pari huulipunaa, jotka löytyivät laukusta käyttöön milloin tahansa. Säärikarvojani en tietenkään aja, ja deodorantin kulutukseni on vähentynyt noin 90 %. Kaikenlainen itsensä puleeraaminen tuntuu turhalta, kun kukaan ei minua näe, ja jos näkee, ei välitä. Koronan tekosia kaikki, mutta jatkunee sitten eläkkeellä.

8. Matkustelu on jäänyt historiaan

On täysin mahdollista, ettei minulla ole eläkeläisenä varaa ulkomaanmatkailuun. Siihenkin saan nyt mahdollisuuden totutella, kun rajat ovat käytännössä kiinni. Tämä hieman harmittaa, kun matkoja on ollut suunnitteilla ja jo maksettukin, mutta siirtolapuutarhamökin olemassaolo lievittää vaivoja. Siellä lienee aina jotakin tekemistä, eikä kukkien kastelu maksa paljon. Kotona on oikein hyvä, mökillä vielä parempi. Eikös tämä ole kuin eläkeläisen suusta?

--

Päivän kuvat: Iirikset ovat jo kukassa parvekkeellani.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 61-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla