Haittaako teitä, hyvät lukijat, jos silloin tällöin laitan kirjoituksen, jonka aiheena on pelkästään parvekepuutarhani ilman minkäänlaisia terveys- tai ikääntymispoliittisia vivahteita, rönsyjä tai aasinsiltoja? Mutta sen sijaan runsain kukkaskuvin? Kun eihän elämä ole pelkkää vaivojen valittamista, vaan se on myös ruusuilla tanssimista.
Olin vähällä ladata nämä kuvat Parveke länteen -blogiini, mutta sitten mietin, että mitä sitä turhia. Olisi yksinkertaisempaa pitää vain yhtä blogia. Jos ja kun en kesällä saa käytetyksi kaikkia kukkakuviani Tietyssä iässä, sitä paremmin niitä sitten riittää talven tylsien terveys- ja hyvinvointitekstien koristukseksi. Mutta kiinnostavatko kukat ylipäätään ketään? Meneekö blogini pilalle?
Istutin viime syksynä suuren määrän kukkasipuleita ruukkuihin, joista valtaosan vein kellariin talvehtimaan. Olen nyt tuonut kaikki takaisin parvekkeelle. Lumikellojen kukinta on jo melkein ohi. Tulppaaneista ensimmäisenä ehti kukkaan valkoinen kasvitieteellinen tulppaani, jonka keskusta on kauniin keltainen. Nostin ruukun viikko sitten sisään, kun tarvitsin jonkin koristeen roinakasan alta paljastuneelle tasolle vieraiden jo kolkutellessa ovea (terveisiä vaan Tampereelle!). Yllättäen tulppaani koki kevään koittaneen ja avasi kukkansa jo seuraavana päivänä.
Nämä tumman pinkit tulppaanit avautuivat tällä viikolla. Luvassa pitäisi olla vielä ainakin samantyyppisiä pinkkejä kukkia, joilla on sininen keskusta, sekä hehkuvan keltaoransseja kukkia. Nämä ovat kaikki matalakasvuisia "alkutulppaaneja".
Vain yhdestä ruukusta ei pilkistä vielä yhtään mitään. Laskujeni mukaan siinä pitäisi olla kevättähtiä, joiden olisi pitänyt kukkia aikaisemmin kuin tulppaanien. Nähtävästi sipulit ovat homehtuneet tai ne ovat olleet viallisia alun perinkin.
Lakkaatteko nyt lukemasta? Olisiko parempi säästää kukkahöpötykset toiseen blogiin ja pysytellä täällä tiukasti asiassa?
(Niin no, lakkaattehan te lukemasta, kun teksti ei jatku. Heko heko.)
Ihania kukkakuvia. Minä katselisin vastaavia mielelläni jatkossakin.
Kukat ovat mitä mainioin kevennys noitten aika rankkojenkin tutkimusjuttujesi lomaan. Sitäpaitsi kuvasi yleensä ovat ilo silmälle, joten lisää samaa laatua kiitos.
Minulla kävi mielessä katsellessani aikaisempia kukkakuviasi, että etkö voisi yhdistää blogejasi. Ja nyt se siis tuli sinullekin. Yhdistä ihmeessä! Eikö se olisi helpompaakin?
Upeita pieniä tulppaaneja. Tuollainen kasvatustapa ei ole tullut mieleenikään kai siksi, että on tuo puutarha. Pitääpä kokeilla vaikkapa vain ihan muutamalla sipulilla. Jatkoa odotellessa........
Kiitos tähänastisille kommentoijille! Oli kai arvattavissa, että ne vastaavat, jotka haluavat kukille jatkoa. Mutta onhan se niinkin, että kukkapostaukset voi hypätä yli, jos vaivojen valitus kiinnostaa enemmän, ja päin vastoin. Joka tapauksessa omakohtaisia terveysasioita tulee jatkossa vähemmän, koska kerkisin jo kertoa dramaattisen "takapuoli tulessa mutta diagnoosi hukassa" -osuuden. Jos tulossa on leikkaus niin sitten tietysti raportoin siitä, ja näköpiirissä on kyllä muutakin jutun juurta.