Vaikeinta mitä tiedän siirtolapuutarhalla on kompostointi

Olen nyt kolme kesää yrittänyt ratkaista kompostoinnin arvoitusta, mutta pähkinä ei ole paljastanut sisintään. Mitä enemmän olen kompostoinnista lukenut, sitä enemmän ymmälleni olen mennyt. Olen osallistunut jopa paikallisen jätehuoltoyhtiön neuvontailtaan, jossa on toisteltu samoja asioita kuin kompostorifirman, Marttojen ja puutarhalehtien kompostointiohjeissa. Viisasten kivi jäi löytymättä sieltäkin.

Minun kokemukseni mukaan on täysin epärealistista, että siirtolapuutarhuri saisi kompostinsa pöhisemään yli +55-asteisena useita viikkoja peräkkäin. Näin kuuma käsittely tarvittaisiin, että rikkakasvien siemenet kuolisivat. +40 riittää, jos halutaan vain, että kasvitaudit lakkaavat olemasta. Minun kompostoreistani yksikään ei ole tietääkseni ylittänyt +32 astetta paitsi yhden ainoan kerran.

Lämpökompostorini toimi täydellisesti ohjeiden mukaan, kun täytin sen ensimmäisen kerran vuonna 2021. Lämpötila nousi hetkellisesti jopa +70 asteeseen laskeakseen sitten hiljalleen alle +30 asteen. Tämä oikeaoppisuus ei ole toistunut myöhemmin.

Siirtolapuutarhan säännöt kuitenkin sanelevat, että kaikki puutarhajäte kompostoidaan omalla tontilla. Myös rikkaruohot, niiden juuret ja siemenet sekä kasvitautiset kasvit kompostoidaan, ja tietenkin myös muumiotautiset omenat. Tuhoutuvatko ne puutarhajätekompostoreissani tosiaan, en osaa sanoa. Kokemukseni ei ole siihen vielä tarpeeksi pitkä. Pidän kuitenkin mahdollisena, että niin ei käy. Pelkäänpä, että levittäessäni kompostimultaa kukkapenkkiin siirtelen tosiasiassa rikkakasvien siemenpankkia.

Näinä aikoina komposteja halutaan tuoda joka omakotitalon pihalle pakollisen biojäteastian vaihtoehtona, mutta ihmettelen suuresti, jos nämä laitteet saadaan toimimaan yli 55 asteessa joka niemessä, notkossa ja saarelmassa. Väitteet kompostoinnin helppoudesta ovat minun mielestäni enemmänkin markkinointipuhetta kuin elävää todellisuutta.

Ehkä halutaankin joka pihalle koko rivi hitaasti maatuvia komposteja, kun nopeaan ja tehokkaaseen kompostointiin eivät juuri kenenkään taidot ja muut edellytykset riitä?

Puutarhan todellisuus ei noudata kompostointiohjeita

Kompostointiohjeissa on se vika, että puutarhan todellisuus ei noudata niitä. Ohjeiden mukaan lehtikomposti pitäisi koota kerroksittain niin, että kehikkoon tai kompostoriin ladotaan vuorotellen kosteaa ja typpipitoista, vihreää jätettä kuten kitkettyjä kasveja tai ruohosilppua sekä kuivaa, hiilipitoista, ruskeaa jätettä kuten haketettuja oksia tai syksyn lehtiä. Vihreää saa olla enemmän kuin ruskeaa. Lisäksi pitää huolehtia kompostin ilmankierrosta ja kosteudesta. Jos ei näillä eväillä toimi, lisätään laimennettua virtsaa, kanankakkarakeita tai kompostivirkistettä.

Näin olen yrittänyt tehdä, mutta olen havainnut, että se on mahdotonta. Kompostia ei voi koota noin, koska puutarhan jäte ei synny kompostoinnin kannalta oikeassa järjestyksessä. Ruskeaa jätettä syntyy keväällä, kun poistan talventörröttäjät kukkapenkeistä ja palastelen ne kompostiin, sekä hedelmäpuita leikattaessa syksyllä ja/tai kevättalvella. Ei koskaan muulloin. Kesäkaudella syntyy melkein pelkästään vihreää kitkentäjätettä, kasvien osia ja muumio-omenoita. Minun kompostorini vihreä kerros mitataan metreissä, ei senteissä.

Esimerkiksi syksyn lehdet eivät ole vielä tähän mennessä kertaakaan mahtuneet kompostoriin, koska se on lehtien pudotessa täpösen täynnä vihreää kitkentäjätettä ja muumio-omenoita. Olen säilönyt lehdet talveksi isoihin puutarhasäkkeihin ja kipannut keväällä uuden kompostin pohjalle.

Vaikuttaa siltä, että jos haluaisi kuumana käyvän kompostin, pitäisi ainekset ensin kerätä ja varastoida erikseen jonnekin ja sitten kasata kompostiin kerralla. Tällainen täytekakku ilmeisesti kuumenisi ensin kunnolla ja sitten jäähtyisi. Kompostorien lisäksi pitäisi vielä olla säilytyspaikat kerättäville aineksille. Ja mitä muuta kerättävän aineksen kasa olisi kuin komposti?

En minä tiedä, ihmettelen vaan.

Eri komposteja käytetään eri tavoin

Ohjeissa on usein myös se vika, että niissä ei erotella biojäte-, käymäläjäte- ja puutarhajätekomposteja, vaikka niitä käytetään eri tavoin. Puhutaan vain ylipäätään kompostoinnista. Kesti kauan ymmärtää, mitä kompostia hoidetaan mitenkin, mutta siitä olen nyt jo jonkin verran hajulla.

Villa Palasessa on kaksi lehtikompostoria, jotka vuorottelevat aktiivisessa täyttövaiheessa ja muhimisvaiheessa eli jälkikompostoitumassa. Tämän kesän aktiivikompostori on ollut aivan täynnä heinäkuun lopulta saakka, mutta se laskee varsin nopeasti, mikä kertonee siitä, että kompostoitumista kyllä tapahtuu.

Ruskean aineksen puutteen saattaa tällä erää korvata multa, jota kompostiin joutuu nurmikasvien mukana, kun raivaan nurmikoista kukkapenkkejä ja vien paakut kompostoriin. Käänneltäessä kompostin keskiosa höyryää ja tuntuu käteen lämpimältä, muttei todellakaan yhtä polttavalta kuin 60-asteiseksi lämmitetty tiskivesi.

Nyt lepovuorossa on kompostori, johon keräsin viime kesänä kitkentäjätteet. Se oli syksyllä täpötäynnä, mutta tällä hetkellä noin puolillaan ja multaantuminen näyttää olevan siellä hyvällä tolalla. Uskon, että saan sieltä keväällä multaa perennapenkkeihin. 

Pöhinän aikaansaaminen lehtikompostiin ei ole helppoa vaan vaikeaa.

Puutarhajätteen kompostointi siis toimii, muttei sillä tasolla kuin haluaisin. Kunnollisen pöhinän aikaansaaminen lehtikompostiin ei minusta ole helppoa vaan vaikeaa.

Ensimmäisenä kesänä lehtikompostorini oli luullakseni liian kuiva, koska en ymmärtänyt kastella sitä. Nykyään heitän sinne valtaosan mökkitalouden harmaista vesistä ja jätän välillä kannen auki sateella. Olenpa kerran kastellut sitä vesiletkustakin. Miten oikeaoppista tämä on, en tiedä. Koska siirtolapuutarhan perinneympäristössä ei sallita viemäreitä, pesuvedet nyt vaan on laitettava jonnekin, miksei sitten osin kompostoriin. En lämmitä vettä erikseen kompostiin kannettavaksi.

Ruskeaa ainesta saa ostaa kaupasta kompostikuivikkeen nimellä. Tuntuisi kuitenkin järjettömältä ostaa rahalla tehotuotettua haketta vain saadakseen naatit ja rikkaruohot kompostoitua. Ei se kuulosta minusta luonnonmukaiselta, ja siksi olen pidättäytynyt siitä. Sain täksi kesäksi käyttööni oksasilppurin, mikä parantaa omavaraisuuttani ruskean aineksen suhteen jatkossa. Haketta ei kuitenkaan synny riittävän paljon eikä tarpeeksi usein, että sen voisi kerrostaa kitkentäjätteen kanssa.

Tänä kesänä olen varmistanut kompostoitumisen käynnistymisen kalliilla kompostivirkisteellä. Virtsaa minulla ei ole käytettävissä, koska se menee jäätyneenä lämpökompostoriin. 

Lämpökompostori toimii ostokuivikkeen varassa

Villa Palasessa on pakastava vessa, jossa syntyvän jätteen kompostointia varten tarvitaan umpinainen lämpökompostori. Tämä kompostori nielee myös kaikki mökin ruokahuollossa syntyvät biojätteet. Lisään kompostikuiviketta periaatteessa joka kerta, kun täytän kompostoria. Silloin tällöin laitan myös kompostivirkistettä, jonka avulla sisällön lämpötila alkoi keväällä kohota. Se on ollut koko kesän noin 30 asteessa. Siis toimii, muttei tämäkään niin hyvin kuin ohjeiden mukaan pitäisi.

Luulen, että lämpökomposti ei kuumene enempää, koska täytän sitä säännöllisesti jääkylmällä aineksella. Mutta jos en tekisi niin, minne laittaisin käymäläjätteen? Sitä vartenhan minulla lämpökompostori on, että kompostoin nimenomaan vessatavaran.

Se on myönnettävä, että lämpökompostori on lempeässä lämpötilassakin varsin nopea. Kun se alkaa täyttyä – kaksi kertaa kesässä – tyhjennän sen alaosan ja humautan puoliksi kompostoitunutta jätettä yläosasta alas.

Olen kuullut, että jotkut tyhjentävät lämpökompostorin kerralla kokonaan, mutta minusta se on outoa, koska kompostorissa on päällimmäisenä vielä täysin tunnistettavaa jätettä. Ellei sitten ideana ole, että päällä oleva aines laitetaan takaisin kompostoriin. Mutta eihän kompostorin sisältö silloin eroa yhtään siitä, mitä siellä minun menetelmälläni on. Miksi nähdä turhaa vaivaa, kun tulos ei ole entistä parempi?

Tyhjennettäessä massa muistuttaa jo kovasti multaa eivätkä kompostiin laitetut ainekset ole erotettavissa. Nenäänsä ei tarvitse pidellä, sillä haju on multainen, ellei jopa raikas.

Tähän asti olen siirtänyt massan puutarhajätekompostoriin, mutta jatkossa varaan sille todennäköisesti kannellisen saavin. Näin saan pidettyä käymäläjätettä sisältävän kompostin erillään puutarhajätteestä. Käymäläkompostia ei pitäisi levittää maahan, jossa viljellään syötäviä kasveja, ainakaan ilman vähintään kahden vuoden jälkikompostointia. Ja nykyään minulla on myös kasvimaa.

Pikkuisen puutarhan takaosa alkaa olla aika lailla varattu mullantuotannolle, jos ja kun siellä on kolme kompostoria, 1-2 jälkikypsytyssaavia ja paikat kuivikkeelle, virkisteelle ja työvälineille mukaan lukien kahdet kottikärryt. Kompostien tyhjentämistä varten pitää lisäksi olla vähintään yhden lehtikompostorin verran tyhjää tilaa, johon kehikon voi nostaa.

Minä ajattelin vain kasvattaa kukkia. Miten minä tällaiseen jouduin? 

--

Päivän kuvat: Kukkia Villa Palasesta 9. elokuuta 2023.