Tästä ei puutarha enää englantilaisemmaksi tule. Ai miten niin? No, kun Gravetye Manorin puutarhan on perustanut englantilaisen puutarhatyylin isä, William Robinson. Siellä hän toteutti ideansa luonnollisesta kukkapuutarhasta, jossa jokaiselle kasville etsitään paikka, jossa se viihtyy parhaiten ja jossa sen kauneus pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

Hankkiessaan Gravetye Manorin omistukseensa vuonna 1884 William Robinson oli jo maineikas puutarhuri ja puutarhakirjoittaja. Hänen kirjansa The English Flower Garden ja The Wild Garden kuuluvat kaikkien aikojen myydyimpiin puutarhakirjoihin, ja niillä on ollut valtaisa vaikutus puutarhanhoidon kehittymiseen.

Ennen Robinsonin kirjoja puutarhat olivat paikkoja, joissa kaikki kasvava on kontrolloitu ja alistettu toteuttamaan millintarkkoja suunnitelmia. Nurmikot olivat kynittyjä ja puut leikattuja. Robinson matkusteli paljon ja näki kasvit luonnollisessa ympäristössään. Hänelle puutarhanhoito oli luonnonolojen toistamista puutarhassa.

Gravetyessä Robinson toteutti kaiken, minkä tiesi ja mitä sydämessään tunsi. Tulos on ihastuttava. En ole ikinä  nähnyt yhtä hurmaavaa puutarhaa.

Jopa oliivit olivat parhaita mitä olen koskaan saanut. Hetki oli täydellinen.

En tiennyt tästä mitään, kun taksimme pysähtyi  Gravetye Manorin etupihalle viime kesänä. Tiesin vain, että kyseessä on maineikas kartanohotelli, jonka puutarhan pitäisi olla erityisen hieno. Olimme varanneet pöydän illalliselle. Paikallinen taksikuski, jonka kanssa olimme aiemmin keskustelleet matkasuunnitelmastamme, kehotti menemään paikalle vähintään tunti ennen illallista, jotta ehtisimme nähdä puutarhan.

Neuvo oli erittäin hyvä. Olisi kannattanut mennä kaksi tuntia aikaisemmin! Huomaavainen henkilökunta toi meille juomia ja pikkupurtavaa puutarhaan heti havaittuaan meidät. Englantilaisten kuohuviinien aateliin kuuluva Bluebell Rosé helmeili lasissa. Kanapeet, kuten britit kutsuvat juomien seurana tarjottavia pikkupaloja, olivat juuri niin herkullisia kuin pian Michelin-tähden saavalta ravintolalta voi odottaakin. Jopa oliivit olivat parhaita mitä olen koskaan saanut. Hetki oli täydellinen.

Tai olisi ollut, ellei puutarha olisi ollut niin laaja ja juuri parhaassa alkukesän loistossaan. Teki mieli vain kävellä sen kapeilla poluilla, katsella, nuuhkia ja valokuvata! Meidät kutsuttiin sisään aivan liian pian. Aterian jälkeen palasimme puutarhaan, jossa meille tarjottiin kahvia ja leivonnaisia. Paikalla oli tietenkin useita muitakin seurueita, mutta koreografia oli ajoitettu huolellisesti siten, että olimme kukin eri vaiheissa, joten tuntui, kuin puutarha olisi ollut yksin meidän.

Hosking on upporikas bisnesmies, jolla on nyt aikaa ja varaa kalliiseen harrastukseen, tietyssä iässä kun on.

Jos joskus liikutte Sussexin suunnalla, suosittelen lämpimästi piipahdusta Gravetye Manorissa. Edullisemminkin voisi syödä, mutta upeampaa ja brittiläisempää ympäristöä on vaikea keksiä. Lähin lentokenttä on muuten Gatwick, vain kivenheiton päässä.

Toisen maailmansodan jälkeen Gravetye Manor koki pienen notkahduksen, kunnes Peter Herbert osti sen vuonna 1958 ja perusti sinne ylellisen kartanohotellin. Herbert teki Gravetyestä 50 vuodessa maailmankuulun paikkana, jossa moitteeton palvelu ja rauhallinen maalaisympäristö kohtaavat. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2004.

Uudet omistajat eivät saaneet bisnestä kukoistamaan, ja hotelli meni konkurssiin vuonna 2010. Tällainen paikka tarvitsee omistajan, joka ei ole hotellinpitäjä rahan takia, vaan ymmärtää kulttuuriarvoja. Elizabeth ja Jeremy Hosking ovatkin sijoittaneet ison tukun puntia hotellin ja puutarhan entisöintiin sekä ravintolan kehittämiseen. Hosking on upporikas bisnesmies, jolla on nyt aikaa ja varaa kalliiseen harrastukseen, tietyssä iässä kun on. Hosking on syntynyt vuonna 1958.

Uusi pääpuutarhuri Tom Coward pyrkii ennallistamaan puutarhan Robinsonin aikaiseen loistoon ja myös kehittämään sitä edelleen. Robinsonhan oli rohkea kokeilija, joten ei hänen puutarhansakaan saa antaa vaikutelmaa vain vanhan toistosta.

Yllä oleva video on kuvattu viime kesänä todennäköisesti aivan käyntimme aikaan. Täsmälleen samat kasvit ovat kukassa.

--

Päivän kuvat: Gravetye Manor kesäisessä loistossaan. Nämä ovat puhelinkuvia, kameralla otettuja tulee seuraavassa postauksessa.

Kommentit (3)

MarjattaP

Kiitokset tästä postauksesta, kuvista ja videosta!  Aivan ihana paikka!  Voin uskoa, että tunti ei ihan riitä tuon kaiken katselemiseen.  Tuttuja kukkia siellä näkyy, mutta myös monia, ainakin minulle  tuntemattomia.   Oliko kukkapenkeissä kasvien nimikylttejä?   Haluaisin myöskin nähdä tuollaisen rakennuksen sisältä.  Jään odottelemaan lisäkuvia........

Maija
Liittynyt15.10.2015

Hei Marjatta, kannattaa katsoa tuo video, siellä on mukana myös sisäkuvia. Itse en ottanut sisällä kuvia ollenkaan, ja muutenkin valokuvaus jäi sivuseikaksi. Eihän minulla ollut tuolloin edes tätä blogia vielä suunnitteilla :) Nimikylttejä ei kukkapenkeissä ollut.

MarjattaP

No katsoinhan minä sen tietysti ja siitä selvisi myös, miten tuo kartanon nimi Gravetye äännetään. Englantilaisilla kun on joskus tavallisesta poikkeavia tapoja varsinkin nimien suhteen. Upea paikka!

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä enää tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 57-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram