Annoin vuosi sitten mustalle pikkusormen tilaamalla Kainosta Peura-tunikan ja -mekon, joissa oli kuviovärinä musta. Ja nyt se sitten vei koko käden. Minulla on musta nahkarotsi, jota ilman en enää osaisi elää.

On minulla jotakin nahkaa ollut melkein aina. Tykkään nahan tunnusta ja siitä, miten se tekee asusta erityisen. Nahkahame ja neule on ollut luottoyhdistelmäni kautta vuosikymmenten. 15-vuotiaana minulla oli tädiltä saatu oikein kaunis punaruskea nappanahkainen kietaisumini, joka oli kiinni yhdellä napilla. Sittemmin olen luottanut mustaan nappaan sekä mudanväriseen mokkaan. Olen kuitenkin kasvanut ulos hameistani jo kauan sitten.

Aloin harkita vakavasti nahkatakkia, kun myös vanhat takit jäivät pieniksi, ja koko takkikuvio piti miettiä uudestaan. Tiesin jo ennestään, että biker-leikkaus sopii minulle ihan hyvin, ja nahkatakkihan on mitä käytännöllisin vaate. Se käy lähes kaikkien asujen kanssa, se on lämmin ja kestävä ja vain paranee käytössä.

Aika harvoin mietin, kehtaanko tehdä jotakin, mutta tätä ostosta mietin kehtaamisen kannalta. Musta nahkarotsi melkein 60-vuotiaan naisen päällä on yleensä aika varma merkki isoäidistä, jolla on vaikeuksia hyväksyä omaa ikäänsä. Nahkatakilla haetaan nuorekasta räyhäkkyyttä, joka on muuten jo kauan sitten kadotettua. Vähän sama vivahde kuin samanikäisten miesten yhtäkkisessä prätkäharrastuksessa. Sehän on aika naurettavaa.

En kai minä tuohon porukkaan halua kuulua?

No en halua en, mutta olisiko se sitten niin vaarallista, jos joku pitäisi nuorekkaana? Aloin vaivihkaa katsella kadulla ja naulakoiden luona, millaisia nahkatakkeja muilla on. Vähitellen uskaltauduin jo nettikauppoihin ikkunaostoksille.

Havaitsin, että minun koossani ei ole tarjolla biker-mallisia rotseja minkään värisinä, vaan ainoastaan mustina. Sulattelin tätä tietoa vielä muutaman viikon. Olisiko sekään nyt niin paha? Mustahan on klassisin nappanahan väri.

Myös takkien hinta mietitytti. Kipurajani kulkee noin 250 eurossa, mikä on toiminut tehokkaana ostosehkäisynä. Uusien nahkatakkien hinnat alkavat tällä hetkellä noin 400 eurosta, ja käytettyä en halunnut lähteä metsästämään.

Kaikkivaltias Facebook haistoi, mitä mietin, ja räväytti eteeni kuvan Violeta by Mangon kiiltävän mustasta nahkarotsista, jonka hinta oli alle 150 euroa. Se oli menoa.

En tilannut sitä takkia, vaan toisen, joka maksoi 160 euroa. Minun takissani on niittejä harteilla ja runsaasti muitakin katseen kiinnittäviä yksityiskohtia yläosassa, kun taas vyötärö on sileä. Päättelin, että vartalotyypilleni tämä malli olisi juuri passeli.

Kotikaupungissani ei ole Mangon myymälää, joten en päässyt sovittamaan takkia. Syötin nettisivuille pituuteni, painoni ja muutaman luonnehdinnan muodoistani, minkä perusteella tekoäly suositteli minulle kokoa XL. Sen olisin luultavasti muutenkin tilannut.

Hyvin se kone tiesi – koko on koko lailla sopiva ja istuvuus mielestäni tarpeeksi hyvä. Hihat ovat ehkä hivenen liian pitkät, mutta niin ne ovat minulla aina. Yksi parhaista nettiostoksista ikinä!

Soo soo, sanoo nyt joku siellä. Ostos tuskin oli järin eettinen, sillä nahka on todennäköisesti muokattu jossakin Kiinan tai Bangladeshin saastuttavassa parkitsimossa ja vaate ommeltu hikipajassa, jonka työskentelyolosuhteet ovat epäinhimilliset. Tämän pitäisi olla se todellinen kehtaamiskysymys. Kehtaanko todella kulkea tällaisessa takissa?

Niin. Olisin voinut teettää itselleni kotimaisen nahkatakin jossakin pikku pajassa vaikkapa hirven- tai poronnahasta. Tämä vain oli niin paljon helpompaa ja halvempaa.

Huoh. Mitäpä tähän enää osaisin sanoa. Hiivin varjoihin mustassa takissani. Vain niittien vaimeneva kilinä paljastaa, että olen menossa poispäin.

--

Lisätietoja eettisistä vaateostoksista Eettisen kaupan puolesta ry:n nettisivuilta:

https://eetti.fi/toiminta/teemat/vaatteet-ja-kengat/

--

Päivän kuvat: Takki: Violeta by Mango. Villahuivi: Sokos Wiklund. Peurakuvioinen neuletunika: Kaino. Housut: Junarose. Chelsea bootsit: Gabor Comfort. Laukku: muistaakseni sastamalalaisen A.Hongon tuotantoa, ostettu Wikkeltä. Ainoastaan nahkatakki on tämän syksyn mallistoa, kaikki muut vanhempia.

 

 

Kommentit (2)

Tuulikki
1/2 | 

Huoh kuinka hyvän näköinen nahkatakki! Olen aina tykännyt niiteistä ja vetoketjuista.  Muuten ostaisin samanmoisen mutta saisi olla hieman pidempi alaosasta eli rutkasti yli lanteiden. Nahkatakki on hyvä ostos. Kestää aikaa hyvin. Itselläni on vieläkin käytössä 80-luvulla Turkista ostettu musta nahkatakki. Siinä on ajan mukanaan tuomaa kulumaa ja patinaa mutta ei haittaa. Välillä naurattaa kun vedän sen päälle niin venäläiset turistit luulevat minun olevan venäläinen ja tulevat kysymään minulta opastusta venäjän kielellä, jota en osaa yhtään. Tiedä sitten, ovatko nahkatakit eritoten suosiossa Venäjällä. 

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos Tuulikki, olen itsekin takkiin tyytyväinen.  Biker-tyyliin kuuluu lyhyys,  takki voisi olla lyhyempikin kuin minulla mutta mielestäni ei pidempi. Makuasia :) Katu-uskottavimmat nahkatakit ovat kuluneita, kuten sinun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016