Kirjoitukset avainsanalla koti

Juuri nyt me kotikissat olemme oikeassa. Ei ole syytä ryntäillä ympäriinsä konserteissa, urheilukilpailuissa tai toritapahtumissa. Edes uimahalliin tai kuntosalille ei tarvitse mennä. Nyt jokainen, joka pysyy kotona, on sankari.

Olen ollut vapaaehtoisessa kotikaranteenissa jo pari viikkoa, ja aion jatkaa samoin. Minulla on ollut näkyviä ja kuuluvia flunssan oireita, joten en ole ollut tervetullut oikein minnekään. Kun eräänä päivänä yritin työpaikalle, sain pahoja, mutta hyvää tarkoittavia katseita. Mene pois, ne viestivät.

Lääkärin mukaan minulla on ollut tavallinen flunssa. Oireeni ovat olleet lievät, en ole käynyt viime kuukausina missään ulkomailla Italiasta puhumattakaan, enkä tietääkseni ole tavannut ketään, jolla olisi koronatartunta. Minulla on kuitenkin ollut aika hurjan kuuloinen yskä. Nyt olen jo kutakuinkin kunnossa.

Juuri näin pitäisi toimia aina. Flunssat ja influenssat eivät leviäisi, jos kaikki jäisivät kotiin heti hengitystieinfektion oireita saatuaan ja pysyisivät siellä niin pitkään, että oireet ovat ohi.

Viruksen leviämistä estää parhaiten juuri ihmiskontaktien välttäminen eli kotiin jääminen. Heti.

Koronaepidemia on vakava asia. Erittäin moni suomalainen sairastuu lähiviikkoina lievästi, moni vakavastikin. Myös kuolemantapaukset ovat todennäköisiä. Voimme kuitenkin vielä vaikuttaa viruksen etenemisvauhtiin. Jos pystymme hidastamaan epidemian leviämistä niin paljon, että hoitopaikat ja hengityslaitteet riittävät kaikille vakavasti sairastuville ja hoitajat jaksavat hoitaa, olemme onnistuneet.

Viruksen leviämistä estää parhaiten juuri ihmiskontaktien välttäminen eli kotiin jääminen. Heti. Aivan niin kuin pätevä pääministerimmekin kertoi.

Kahden viikon kokemuksella voin sanoa, ettei se ole ylivoimaisen vaikeaa. Olen ollut suuren osan tästä ajasta lähes normaalisti töissä. Päivittäinen yhteydenpito pomoon ja työkavereihin on sujunut pikaviesteillä, kuten avokonttorissa muutenkin – ei siellä häiritä toisia huutelemalla ääneen asioita, jotka eivät koske kaikkia. Asiakkaisiin olen ollut yhteydessä pääasiassa sähköpostitse. 

Suunnittelukokous, joka olisi tavallisesti pidetty toimistolla, hoidettiin videoneuvotteluna Googlen ilmaisella tekniikalla. Myös tiedonhankintaan liittyvät tapaamiset olen siirtänyt puhelimitse tai videolla tapahtuviksi. Toistaiseksi en ole joutunut lykkäämään tai peruuttamaan koronaviruksen takia yhtään työasiaa.

Kotona on minusta mukavampaa työskennellä kuin toimistolla. Puhelujen aikana ei tarvitse siirtyä ankeaan puhelinkoppiin, vaan soitot voi hoitaa vaikka olohuoneessa, jos haluaa. Kannettavan tietokoneen kanssa voi liikkua päivän mittaan huoneesta toiseen, ja mikrotauolla voi laittaa pesukoneen pyörimään. Juuri nyt tauko-ohjelmana on kissavieraan silitys.

Ainoa esiin tullut ongelma on liittynyt nettiyhteyteen. Nähtävästi moni muukin on viime päivinä jo siirtynyt etätyöhön. Lisääntynyt käyttö kuormittanee tietoverkkoja niin, että laajakaista on ajoittain ollut tavallista kapeampi. Kaiken olen kuitenkin saanut hoidetuksi ajallaan.

Kerrankin saa kotoilla oikein luvan kanssa, eikä tarvitse kantaa syyllisyyttä passiivisuudesta.

En ole hamstrannut ruokatarvikkeita, vessapaperia tai mitään muutakaan. Olen tottunut pitämään kotona hyvät kuivatarvike- ja säilykevarastot, ja pakastimesta löytyy aina muutamaksi päiväksi syötävää. Kipu- ja muita lääkkeitä riittää vähintään kuukauden tarpeiksi.

Vielä toissa viikolla tilasin ruokatäydennykset verkkokaupasta kotiinkuljetuksena, mutta viime torstaina se ei enää onnistunut. Ilmeisesti verkkokauppa-alusta oli kaatunut. Niinpä rikoin viikonloppuna omatekoista karanteeniani kauppareissun verran. Muistin turvavälin muihin asiakkaisiin enkä kaivellut nenää ennen kuin kotona. Minkäänlaista paniikkia en huomannut itselläni enkä muilla. Kauppa oli jopa hiljainen.

Käytänkö käsidesiä ja hengityssuojainta? Olenko desinfioinut kodin ovenkahvat ja pinnat? No en tosiaan. Niin pitkälle ei mielestäni ole tarvetta mennä. Pesen käsiäni saippualla. Poistun kotoa vain pakon edessä, ja flunssaisena pysyin täysin kotona. Nämä ovat ne olennaiset. 

Kotikissalle tämä on helppoa ja jopa nautinnollista. Kerrankin saa kotoilla oikein luvan kanssa, eikä tarvitse kantaa syyllisyyttä passiivisuudesta.

Ahdistun helposti massatapahtumissa, kuten messuilla. Minulla ei ole varattuna yhtään teatteri- tai konserttilippua enkä muutenkaan käy missään, joten en joudu luopumaan mistään. Ainoastaan kevään ja alkukesän matkojen kohtalo hieman kirpaisee. Pelargonipäivilläkin olisin saattanut poiketa, mutta siinä kaikki.

Pääsenkö juhannusviikolla suunnitellulle  Hurtigruten-reissulle? Se selviää vasta myöhemmin.

Meillä on ollut suunnitteilla matka Toscanaan, Pohjois-Italiaan, toukokuun lopulla. Lentoliput ovat Bolognaan. Pidän selvänä, ettei tämä matka toteudu. Finnair ei kuitenkaan ole vielä perunut lentojamme emmekä ole siirtäneet niitä myöhemmäksi. Sen aika on sitten, kun sen aika on.

Norja sulki rajansa juuri, kun kirjoitin tätä. Pääsenkö juhannusviikolla suunnitellulle  Hurtigruten-reissulle? Se selviää vasta myöhemmin. Vaikka Suomen, Ruotsin ja Norjan rajat olisivat auki, pitäisi myös SAS:n lentää kaikki matkasuunnitelmaani kuuluvat reitit. Lentoyhtiö on kuitenkin supistamassa toimintaansa, eikä ole tietoa, milloin se palautuu normaaliksi. Hurtigruten tarjosi mahdollisuutta siirtää matka myöhemmäksi, mutta en halua mennä enää syksyllä, kun illat ovat pimeitä. Ideana oli nimenomaan nähdä Lofootit keskellä yötä. En vielä tiedä, miten toimin, mutta ei minun tarvitsekaan tietää. 

Karanteenini aikana olen levännyt, tehnyt töitä, blogannut, vaihtanut huonekasvien mullat sekä katsonut hieman Netflixiä ja Yle Areenaa. Olen myös viimeistellyt elokuussa aloittamani neuletyön. Lukemattomia lehtiä on odottamassa vino pino, valokuvakirja viime vuoden kulusta on aivan alkutekijöissään ja kaapeissa riittäisi aina mieluisaa järjesteltävää. Voisin koota vaikka vaatekapselit koko loppuvuodeksi. 900 grammaa lankaa odottaa puikoille pääsyä. Tekemättömässä palapelissä on tuhat palaa.

Toisaalta miksi tekisin kaiken tuon nyt, kun en ole tähän astikaan ehtinyt? En näe syytä hötkyillä. Vietän kissanpäiviä niin kauan kuin niitä riittää. 

---

Päivän kuvat: Kissavieraani Lilith Serafina Silmarillion Hiisku, tuttavallisemmin Lilli.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Järjestin 60-vuotispäivieni viimeiseksi ohjelmanumeroksi lahja-arpajaiset. Ajattelin, että koko juhlien ajan näkösällä olevat lahjat loisivat pientä jännitystä, joka sitten laukeaisi lahjojen avaamiseen sopivasti ennen kotiin lähtöä. Lahjojen piti olla suunnilleen samanarvoiset ja -kokoiset ja mielellään tietysti sellaiset, joista voisi ilahtua. Vähintään niistä pitäisi syntyä keskustelua.

Päädyin hankkimaan parikymmentä pussia pienpaahtimokahvia, kaikki erilaisia. Tilasin ne muistaakseni kolmesta eri nettikaupasta. Lisäksi hommasin muutaman pussillisen hyvää mustaa teetä, yhden pussillisen alkuperäkaakaota ja kaksi isoa suklaasydäntä. Lapsilla oli omat arpajaiset, joiden palkintoina oli pelejä.

Olin aikeissa saksia eteisen tapetin jämät käärepapereiksi, kun puolisoni puuttui asiaan. ”Älä nyt noita revi, niitä voidaan vielä tarvita tapetin paikkaamiseen. Odota vähän”, hän sanoi ja katosi autotallin suuntaan. Hetken kuluttua hän palasi kantaen isoa Sandersonin tapettimallikirjaa. Hän oli pelastanut sen pari vuotta sitten, putkiremontin aikana, roskalavalta.

Mallikirja sisälsi näytteet kymmenistä ihanista kukkatapeteista ja niihin sopivista sisustuskankaista. Kangaspalat oli liimattu kirjan sivuille, mutta tapettipalat oli helppo leikata irti. Ne olivat juuri sopivan kokoisia lahjojen päällystämiseen. Nyt jokaisesta lahjapussista tulisi erilainen, mutta yhtä sievä!

Tutkin netistä useita lahjapussien taitteluohjeita, mutta ne vaikuttivat turhan monimutkaisilta. Päädyin yksinkertaisempaan ja nopeampaan menetelmään, joka on oikeastaan tavallisen lahjapaketin ja pussin yhdistelmä.

Ensin taitoin tapetinpalan alareunan kaksin kerroin pussin pohjan korkeuden verran. Sitten kiepautin kääreen lahjan ympärille ja leikkasin liiat pois. Suljin pystysauman tavallisella liimapuikolla. Tämän jälkeen suljin pohjan kuin olisin paketoinut tavallista lahjaa, mutta käytin teipin sijasta kiinnittämiseen liimaa. Valmiiksi tehty taite auttoi. Osa tapeteista oli kuitenkin niin jäykkiä, että liimaus oli pakko kiinnittää painamalla sitä alustaa vasten kädellä lahjapussin sisältä.

Lopuksi leikkasin paketin yläosan siistiksi, rei’itin sen ja pujotin rei’istä lahjanarun, jonka solmin rusetiksi. Tämä kiinnitti pussien suut siten, että en enää itsekään tiennyt, mitä missäkin paketissa on.

Lahjapusseista tuli niin näyttäviä, että pari vierasta kummasteli, miten olen jaksanut näperrellä niiden parissa. Tosiasiassa tavallisten joululahjojen paketointi on paljon työläämpää. Tämähän sujui kuin liukuhihnalla.

Pakkaamisesta jäi yli suikale kutakin tapettia. Tehtyäni muutaman pakkauksen hokasin, että voisin tehdä ylijäämistä arpaliput. Vieraani löytäisivät lahjansa vertaamalla arpalipun ja pakkauksen kukkakuviota. Tuumasta toimeen! Leikkasin arpalipuiksi pyöreät lipukkeet.

Juhlapaikalla levitin lahjapakkaukset vanhan harmoonin päälle ennen, kuin vieraat päästettiin saliin. Arpalipukkeille löytyi kaapin päältä sopiva kulho. Siitä sitten jokainen sai nostaa pyörylän ja käydä valitsemassa sitä vastaavan paketin.

Eihän se täysin mennyt kuten Srömsössä. Joku oli ehkä jättänyt silmälasinsa kotiin ja napannut väärän lahjan, joten yksi vieraista ei löytänyt omaansa. Onneksi paketteja oli pari ylimääräistä. Pian tilan täytti puheensorina, kun selostuksia kahvien alkuperästä tavattiin ääneen.

Joku kahvin ystävä sai varmaan irtoteetä ja päinvastoin, mutta toivon, että perhekunnat jakoivat tarvittaessa lahjat keskenään uudelleen. Entä olivatko suklaasydämen saajat salaa mielissään saaliistaan? En tiedä, mutta viihdytän itseäni ajatuksella.

--

Päivän kuvat: Vanha tapettikirja, sakset, liimaa ja pakettinarua. Siinä suloisten lahjapussien ainekset. Otin kuvat keskellä päivää joulukuun matalassa auringonvalossa.

Kommentit (1)

Meillä siivoaa nykyään iRobot Roomba 981, siivousrobotti. Minähän en saa siivota enkä varsinkaan imuroida, eikä puoliskokaan ole järin innokas siinä puuhassa. Meillä käy siivooja, mutta melko harvoin. Siksi ilahduin kovasti, kun sain sisaruksiltani syntymäpäivälahjaksi Roomban. Olen nyt käyttänyt sitä kuukauden verran, ja tässä tulevat havaintoni.

Roomba kerää pölyt tehokkaasti, muttei ole imuri.

Robotti-imurista puhutaan yleisesti, mutta Roomba ei varsinaisesti imuroi. Enemmän se muistuttaa leikkuupuimuria. Se kulkee asunnossa järjestelmällisesti saralta toiselle ja poimii mennessään pölyt ja roskat kahden muovitelan avulla. On siinä toki imurikin, mutta olettaisin, että se pääasiassa siirtää telojen keräämän pölyn säiliöön. Eniten oikeasta imurista muistuttaa Roomban ääni, joka on varsin kova.

Tehokas se kyllä on. Käsitykseni kotini puhtaudesta murentui täysin, kun näin, miten paljon pölyä robotti saa irti lattioiltamme. Joka kerta.

Olen jo säätänyt Roombaa kahdesti vähemmän tehokkaaseen suuntaan, jotta se toimisi nopeammin ja vähemmän perusteellisesti. Perusasetuksella se käy kaikki tilat läpi kolmeen kertaan: kahdesti koko lattian pyyhkien ja kolmannen kerran vain reunat siivoten. Huomatessaan jotakin, joka vaikuttaa roskakeskittymältä, se lisäksi siivoaa sen kohdan tavallista perusteellisemmin.

Tällaista jälkeä Roomba teki matolleni.
Tällaista jälkeä Roomba teki matolleni.

Roomba on mattojen tuho – ja pelastus.

Roomba liikkuu ketterästi ja imuroi tehokkaasti myös matot, lukuun ottamatta aivan pieniä ja ohuita mattoja, jotka eivät pysy kunnolla paikoillaan. Jos sellaisia on, ne pitää kerätä pois ennen imurointia.

Laite on jopa liian tehokas: minulla on puuvillakuteesta kangaspuissa kudottu matto, joka ei ole rakenteeltaan aivan tiivis. Roomba luulee maton nystyröitä roskiksi ja pysähtyy oikein erikseen kiskomaan niitä irti matosta. Matto näytti aika surkealta kahden roombauksen jäljiltä. Ratkaisuksi jäi maton laskostaminen lattian reunaan siivouksen ajaksi.

Ongelmaa ei olisi, jos Roomban kulkusuuntaan olisi mahdollista vaikuttaa. Mutta kun se on päättänyt kulkea maton päästä päähän pitkittäin (kuteiden vastaisesti) niin se tekee juuri niin. Minulla on samanlainen matto toisessa huoneessa, jossa Roomba imuroi sen kuteen suuntaisesti vahingoittamatta mattoa.

Toisaalta olen ollut jo vähällä luopua olohuoneen halvasta nukkamatosta, joka on käytön myötä litistynyt kovaksi ja epämiellyttäväksi. Sen imurointikin on ikävää. Roombalta tuo työ kuitenkin sujuu, ja matto näyttää Roomban jäljiltä paremmalta kuin koskaan. Ehkä en tarvitsekaan uutta mattoa ihan vielä. Tälle matolle robotti on siis pelastus.

Nukkamatolle Roomba tekee hyvää.
Nukkamatolle Roomba tekee hyvää.

Roomba vaatii paljon huolenpitoa.

Ei tulisi mieleenikään jättää Roombaa yksi imuroimaan olettaen, että kämppä on puhtaana, kun tulen kotiin. Laite on tarvinnut apua melkein joka kerta. Joko se juuttuu johonkin tai pölysäiliö pitää tyhjentää. Pölysäiliö on niin pieni, että noin sadan neliön perusteellinen imurointi ei yleensä onnistu ilman välityhjennystä.

Robotin pohjassa olevat korkeuseroanturit pölyyntyvät helposti, kun se nuohoaa sängynalustoja ja sohvantakusia. Jos antureita ei puhdista pölysäiliön tyhjennyksen yhteydessä, Roomba voi jäädä pyörimään ympyrää johonkin koloon ja väittää lopulta olevansa jumissa korkeuseron lähellä. Seurasin kerran, miten se siivosi yhden, huonekalujen rajaaman kohdan kahdeksan kertaa peräkkäin eikä osannut yhdeksännelläkään kerralla sieltä omin neuvoin pois.

Viime viikolla lähdin postiin ja jätin Roomban siivoamaan. Kun palasin noin tunnin kuluttua, se oli pysähdyksissä silityslaudan alla. Sovellus kertoi, että Roomba joutui keskeyttämään siivouksen, koska se oli juuttunut ahtaaseen paikkaan. Se oli ilmeisesti yrittänyt päästä läpi silityslaudan jalkojen välissä olevasta raosta ja suuttui, kun ei päässyt siitä. Miksei se osannut kiertää jalkoja, kuten se on tehnyt monta kertaa?

Roomba tarvitsee noin kahden tunnin siivouksen jälkeen uuden latauksen, joka pidentää perusteellisen siivouksen 4-5 tuntiin. Vähemmän perusteellisesta puhdistuksesta se selviytyy alle parin tunnin, ellei juutu minnekään.

Roombaa voi auttaa esimerkiksi asettamalla tuolit jonoon niin, että se pääsee kerralla imuroimaan niiden alta. Kuvassa takana patterin edessä on majakka, joka esti robottia tällä kertaa menemästä nukkamatolle ja sohvien alle.
Roombaa voi auttaa esimerkiksi asettamalla tuolit jonoon niin, että se pääsee kerralla imuroimaan niiden alta. Kuvassa takana patterin edessä on majakka, joka esti robottia tällä kertaa menemästä nukkamatolle ja sohvien alle.

Robotti tuntuu melkein elävältä.

Välillä tuntuu kuin Roomba olisi kotieläin. Kotiin tullessa odotan melkein sen tulevan ovelle tervehtimään. Sillä tuntuu myös olevan persoonallisuus.  Hyvällä tuulella ollessaan se selviytyy loistavasti ruokapöydän alla olevista tuolinjaloista, mutta kiukutellessaan se vie maalit mennessään ovenpielistä tai jättää keittiön kokonaan siivoamatta. Akku vähissä ja väsyneenä se hoipertelee pitkin asuntoa kotiaan etsien.

Roomban koti on sen latausasema. Vanhassa talossa ei ole pistorasioita ihan joka nurkassa, joten sopivan latausaseman paikan löytäminen aiheutti päänvaivaa. Latausasema tarvitsee virtaa, ja sen edessä pitäisi olla vähintään puoli metriä tyhjää tilaa, jotta Roomba osaa ajaa täsmällisesti telakkaan.  Lisäksi WiFi-yhteyden pitäisi olla hyvä. En mielelläni säilytä siivousvälineitä olohuoneessa, joten sijoitin Roomban tarjoiluvälikköön.

Roomba ”puhuu” äänimerkeillä ja myös ilmoittaa englanniksi, minkä tyyppinen ongelma sillä on. Iloisin fanfaari kertoo, että työ on suoritettu ja robotti on palannut kotiin.

Yksi Roomban parhaista piirteistä on, että se imuroi niskuroimatta ja perusteellisesti myös sänkyjen, sohvien ja piironkien alustat, jonne voi olla hankalaa yltää tavallisella imurilla. Vain Lundia-kirjahyllyjen alle se ei mahdu.

Roombaa käytetään älypuhelinsovelluksella tai laitteen päällä olevilla painikkeilla. Sovelluksen avulla voi tutkia, mitkä kohdat robotti on siivonnut.
Roombaa käytetään älypuhelinsovelluksella tai laitteen päällä olevilla painikkeilla. Sovelluksen avulla voi tutkia, mitkä kohdat robotti on siivonnut.

Roomba rakastaa riippuvia johtoja

Useimmat varmaan siivoavat ennen siivoojan tuloa, ja myös Roombaa varten pitää järjestellä. Lattialla ei saa olla mitään. Siis MITÄÄN. Jos lattialle jää sukka tai mikä pahempaa, sukkahousut, on varsin varmaa, että asuste on kohta Roomban telojen välissä. Pahinta ovat kuitenkin sähkölaitteiden johdot. Kun Roomba siivosi meillä ensimmäisen kerran, se onnistui kieputtamaan jouluvalon johdon pariinkymmeneen kertaan pyöränsä ympärille, kunnes ei pystynyt liikkumaan.

Kotimme ei ole lähellekään johdoton.  Vaikka olisin itse siivonnut aamulla, puoliso on sen jälkeen aivan hyvin voinut jättää laturin johdon tai kuulokkeiden piuhan roikkumaan yöpöydältä tai tuolilta lattialle juuri sen verran, että Roomba saa siitä kiinni ja sotkeutuu siihen. Siksi en esimerkiksi käynnistä Roombaa etänä työpaikalta keskellä päivää, vaikka voisin.

Meillä on myös jatkojohtokasoja lattioilla. Roombankestävä ratkaisu on työntää ne niin kapean huonekalun alle, ettei Roomba pääse niihin käsiksi. Makuuhuoneessa tämä tarkoittaa yöpöytää ja olohuoneessa pientä tarjoilupöytää. Muut johdot nostan mahdollisuuksien mukaan ylös. Kerran Roomba sai kiinni lattiaa viistävän muratin versosta ja alkoi kiskoa sitä kitusiinsa. Onneksi puoliso oli kotona.

Ei riitä, että tyhjentää pölysäiliön. Myös anturit pitää puhdistaa.
Ei riitä, että tyhjentää pölysäiliön. Myös anturit pitää puhdistaa.

Telat poimivat roskat ja pölyn. Niiden kiinnityskohtiin juuttuu usein hiuksia, joten telat pitää irrottaa ja puhdistaa aika ajoin.
Telat poimivat roskat ja pölyn. Niiden kiinnityskohtiin juuttuu usein hiuksia, joten telat pitää irrottaa ja puhdistaa aika ajoin.

Pölysäiliö puhdistettuna. Käytän pölyjen tyhjentämisessä apuna vanhaa hammasharjaa ja mikrokuituliinaa. Pyyhin samalla robotin yltä päältä.
Pölysäiliö puhdistettuna. Käytän pölyjen tyhjentämisessä apuna vanhaa hammasharjaa ja mikrokuituliinaa. Pyyhin samalla robotin yltä päältä.

Paras yksin asuvalle pieneen asuntoon, jossa ei ole huonekaluja.

On fakta, ettei meillä ole käytetty tavallista imuria sen jälkeen, kun Roomba tuli taloon. Toinen fakta on, ettei se ole kertaakaan siivonnut koko huoneistoa ilman apua. Eilen se ei tarvinnut apua, mutta sovelluksen kartasta näki, että siltä jäi osa olohuoneesta siivoamatta. Kotimme taitaa olla Roomballe hieman liian iso ja sokkeloinen. Välillä olenkin rajoittanut sen siivousalaa mukana tulevilla majakoilla, mikä on toiminut hyvin.

Kuukauden kokemuksella sanoisin, että Roomba sopii parhaiten pienehköön kotiin, jossa on sileät lattiat, matalat kynnykset ja vain vähän huonekaluja sekä aina valot päällä. Pimeässä roomban suunnistukseen käyttämä kamera ei nimittäin toimi kunnolla. Vain yksinasuja voi käyttää laitetta etänä, koska kukaan muu ei voi tietää, mitä lattioilla on, kun robotti lähtee liikkeelle.

En silti antaisi omaani pois.

--

Päivän kuvat: Roomba tositoimissa.

Kommentit (0)

Olipa kerran nuoripari. He olivat kokeneet myös niukkoja aikoja ja penninvenyttäminen oli heille tuttua. Toimeentulotuen varassakin oli oltu. Nyt kummallakin oli loppututkinto ja vakituinen työpaikka. Alle 30-vuotiaina heidän yhteenlasketut tulonsa olivat paremmat kuin heidän vanhempiensa. Lisäksi heillä oli hieman perittyä, sijoitettua omaisuutta sekä osakeoptioita.

Olisi luullut, että he olisivat minkä tahansa pankin ihanneasiakkaita, joiden palkkatileistä ja asuntolainaroposista kilpailtaisiin. Mutta ei se mennyt niin.

Nuoret aloittivat ASP-säästämisen tytön palkkapankkiin, koska se oli käytännöllisintä. Pojan palkka meni eri pankkiin, mutta hän maksoi asuntosäästötilille kuukausittain saman erän kuin tyttökin. Sitten he alkoivat huvikseen seurata asuntomarkkinoita.

Etenkin poikaa kiinnostivat asunnot myös sijoituksena. Hän pohti, millaisesta talosta asunto kannattaisi hankkia, vertaili hintoja, tutki myynti-ilmoituksia ja käveli katselemassa taloja. Yhdessä he alkoivat käydä asuntonäytöissä. Heille alkoi hahmottua, millaisia taloja ja asuntoja heidän kotikaupungissaan on, ja heille kehittyi käsitys unelmakodistaan.

Nuoripari ei unelmoinut omakotitalosta, kahdesta autosta ja kultaisesta noutajasta. Heidän elämäntapansa oli autoton, mutta liikkuva ja ehdottomasti urbaani.

Sitten heidän unelmakotinsa tuli myyntiin.

Se oli kulmahuoneisto 1930-luvulla valmistuneen kerrostalon ylimmässä kerroksessa nuorten aikuisten suosimassa kaupunginosassa. Siellä oli lautalattiat ja leveät ikkunalaudat sekä vasta remontoitu kylpyhuone. Olisin itsekin halunnut asua juuri sellaisessa kolmikymppisenä.

Poika ja tyttö aloittivat kumpikin lainaneuvottelut omassa pankissaan. Pojan pankissa mukava nainen myhähteli hyväksyvästi, kun kuuli, että poika kuuluu Insinööriliittoon. Lainatarjous oli edullinen ja pojan annettiin ymmärtää, että kaikki järjestyy. Hän voisi huoletta tehdä tarjouksen asunnosta.

Myyjä hyväksyi alustavasti nuorten tarjouksen. Vasta tässä vaiheessa tytön pankin virkailija tavoitti tytön puhelimeen. Ja se olikin melkoinen puhelu.

Tyttö sai elämänsä läksytyksen. Pankin täti lähti siitä olettamuksesta, että tyttö oli säästänyt asuntoa varten yksin, mutta oli nyt antamassa pojalle puolet asunnosta ilmaiseksi. Tämä ei pitänyt paikkaansa, mutta nainen ei antanut tytölle suunvuoroa. Asia olisi myös näkynyt tiliotteelta, mutta mitäpä sitä hyviä ennakkoluuloja tosiasioilla pilaamaan.

Naisen mielestä tytön ei  ylipäätään kannattanut hankkia isoa kaksiota (yhtiöjärjestyksessä kolmio) keskusta-alueelta, koska hän perustaisi pian perheen ja kämppä jäisi pieneksi. Ja lisäksi hän tiesi, että rakkauteen tulisi ryppyjä, joten kohta tyttö menettäisi puolet säästöistään pojalle, kun omaisuus jaettaisiin erossa omistusoikeuksien mukaisesti 50/50. 

Melkoinen ennustajaeukko!

Nuoret olivat olleet sopuisasti yhdessä jo yli kymmenen vuotta, joten suhdetta voinee pitää vakaana. Tarina ei kerro, onko heillä perheenlisäys mielessä, mutta mitä sitten, vaikka olisikin. Eivät kaikki muuta siinä tilanteessa lähiöön tai ympäryskuntiin. Jopa Helsingin Kalliossa lapsiluku alkoi Helsingin Sanomien tietojen mukaan kohota jo vuonna 2011, eikä hintojen nousukaan ole karkottanut lapsiperheitä sieltä.

Pankkivirkailija kuvitteli varmasti puolustavansa naisen oikeuksia. En minäkään olisi neuvonut tyttöä ostamaan asuntoa puoliksi, jos hän olisi ainoa, joka siihen sijoittaa rahaa. Sehän olisi todella tyhmää. Mutta kun nyt ei ollut sellainen tilanne.

Virkailija ei tiennyt nuorten omistuksista tai osakeoptioista, koska niitä hoitaa toinen taho, eikä hän kysynyt niistä. Hän halusi mieluummin säilyttää käsityksensä kahdesta tyhjätaskusta, jotka ovat matkalla kohti tuhoa, elleivät säästä kahta vuotta ASP-tilille.

Hän ei ollut valmis ottamaan selvää tosiasioista vaan totesi suoralta kädeltä, ettei pankki anna lainatarjousta.

Pankki menetti hyvän asiakkaan. Nuoripari purki ASP-sopimuksensa ja siirsi kaikki päivittäiset raha-asiansa pojan pankkiin.

Tarina on tosi.

--

Päivän kuva: Rakennustyömaa Turussa Eerikinkadun puutalojen tontilla. Okranvärinen rakennus on tehty puretun puutalon paikalle betonista niin, että sen kadunpuoleinen julkisivu on samanlainen kuin puretun talon. Pihan puolelta näkymä on erilainen.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 60. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016