Kirjoitukset avainsanalla koti

Tänä kesänä parvekkeellani eivät monsterikukat mellasta. Ei ylikasvaneita värinokkosia, ei kaikkialle kiipeäviä krasseja eikä katosta lattiaan rönsyileviä keijunmekkoja. Ehei. Nyt on laki ja järjestys saapunut kaupunkiin. Kukka-ansarista tuli kokoelmahuone, jossa pidetään turvavälit.  Kas näin:

1. Siirsin viljelylaatikon pois parvekelasien luota

Luulin, etteivät kapean parvekkeeni vähäiset kalusteet voisi olla kuin yhdessä järjestyksessä. Siinä parhaassa. Mutta kun tulppaaniajan jälkeen jouduin tyhjentämään viljelylaatikkoni mullasta, saatoin saman tien siirrellä sitä ja kokeilla uusia yhdistelmiä. Havaitsin, että olohuoneen seinusta on jalalliselle, mutta silti matalahkolle viljelylaatikolle itse asiassa parempi paikka kuin kadun puoli: kasvit saavat siinä paremmin aurinkoa eivätkä jää parvekkeen laidan varjoon.

2. Kannoin istutuspöydän viljelylaatikon entiselle paikalle

Istutuspöydän paras paikka onkin parvekkeen ovea vastapäätä kadun puolella. Pöytä on saman korkuinen kuin parvekkeen laita, joten pöydälle asetellut ruukut kylpevät auringonvalossa. Näkymä olohuonesta parvekkeelle on entistä parempi, kun kadun puolen kasvit eivät ole liian matalalla.  Saakohan tästä selostuksesta mitään tolkkua? No, ehkä kuvat selventävät.

3. Korituolille jäi vahingossa parempi paikka

Korituolissa istuttiin ennen selkä olohuoneeseen päin, jolloin suoraan edessä ei näkynyt oikein mitään. Nyt näkymä avautuu parvekkeen istutuksiin ja edessä on reilusti jalkatilaa. Viljelylaatikko on aivan korituolin vieressä. Kylvin siihen kehäkukkia, joiden kehittymistä on nyt mahdollista seurata lähietäisyydeltä. Viljelylaatikon nurkassa kasvaa daalia, josta pitäisi tulla aika korkea.

4. Tilaa jäi myös porrasjakkaralle

Meillä ei ole ollut lainkaan porrasjakkaraa. Nuorempana oli helppoa nousta tavalliselle pikkutuolille, kun piti vaihtaa verhot tai siirtää amppelin paikkaa. Tuoli oli vähän matala, mutta varpaista sai aina muutaman sentin lisämittaa. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä ajatukselta investoida Ikean tukevaan porrasjakkaraan.  Sen säilytyspaikka on parvekkeella, jossa siitä saa myös mukavan jalkarahin korituolin eteen. Jakkara on täyspuuta, mutta silti kevyt nostaa. Ja tosiaan, amppeleiden siirtely ja valokuvien ottaminen ylhäältäpäin on nyt lapsellisen helppoa.

5. Hankin kunnolliset matot

Parvekkeen aikaisemmat matot olivat hetken mielijohteesta hankitut Ikean halvat, muoviset nukkamatot. Myös nykyiset matot ovat muovia, tarkemmin sanoen kierrätysmuovipullojen kuiduista kudotut, mutta sitä ei tiedä, ellei kukaan kerro. Finarten Pispala-matot näyttävät hyvin perinteisiltä. Ne ovat kuitenkin suomalainen design-tuote, jonka suunnittelija on Mervi Pesonen. Ne tuntuvat jalan alla lämpimiltä ja yllättävän pehmeiltä ollakseen muovia. (Joo, olisi pitänyt imuroida paremmin ennen kuvaamista, tiedän.)

6. Huollatin parvekelasit

Keväällä parvekelaseja pestessäni lasielementit eivät enää kulkeneet kevyesti kiskoja pitkin. Minulla oli myös suuria vaikeuksia saada laseja käännetyiksi päätyseinälle ja taas sieltä pois. Jouduimme käyttämään vasaraa ja väkivaltaa, että saimme lasit kiinni. Kutsuttiin huoltomies, sama kaveri, joka aikanaan lasit asensikin. Hän kertoi, että näin vilkasliikenteisellä paikalla lasitukset tosiaan tarvitsevat säännöllistä huoltoa toimiakseen. Etenkin yläkisko, johon en yllä kunnolla siivoamaan, ja siinä laseja kuljettavat pyörät olivat likaantuneet niin, etteivät pyörät mahtuneet kunnolla liikkumaan kiskossa. Nyt kaikki taas toimii. Samalla mies huolsi laskosverhot. Niistä on kuulemma tullut jo uusi, toimivampi malli. Ihan hyvät nämäkin ovat, mutta pari osaa oli irronnut.

7. Rakensin päätyseinälle iltojen valoilon

Tykkään istua parvekkeella erityisesti iltaisin, kun hämärtyy ja ikivanhojen (ainakin neljä vuotta) aurinkokennolamppujen valot syttyvät. Installaatio on suoraan korituolin edessä parvekkeen toisessa päädyssä. Valojen lisäksi siihen kuuluu verenpisaraistutus ja appivanhemmilta perityt bhutanilaiset rukouskellot.

--

Jaa että mitkä kokoelmat? No, hippeastrum- ja pelargonikokelmat, tiätty! Esittelen ne myöhemmin, kunhan hieman useampi pelakka alkaa kukkia. Nyt ovat kukassa vain vaaleanpunainen Dronning Ingrid ja sähäkän punainen tähtipelargoni Bob Ewing.

--

Päivän kuvat: näkymiä parvekkeeltani. Kaikki kuvat on otettu viime viikonloppuna.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin vaihtamassa lakanoita, kun havaitsin, että puolisoni sängyssä oli painauma ja sen keskellä kuoppa. Päättelin, että joustinpatjan jousi oli katkennut. Puolisoni selitti, että kääntyminen oli ollut vaikeaa jo jonkin aikaa, mutta kyllä hän sen kanssa pärjäsi. Ei hän ole mikään prinsessa. Minusta patja oli kuitenkin käyttökelvoton.

Kun olimme edellisen kerran patjakaupoilla yli 10 vuotta sitten, tieto Ikean patjojen hinta-laatusuhteesta ei ollut vielä kantautunut korviimme. Valitsimme sen hetken parasta kohtuuhintaista tekniikkaa eli joustinsängyt, joiden pehmusteena oli viskoelastista muistivaahtoa, joka mukautuu nukkujan vartalon muotoihin. Minusta patja oli aivan täydellinen, mutta puolison mielestä se oli hivenen liian pehmeä. Nyt tuo vuode oli tullut tiensä päähän.

Yleensä tutkimme kumpikin asiat aika tarkkaan ennen ostospäätöstä, mutta nyt päätin, että patja ostetaan heti ja sillä siisti. Oli lauantai ennen pandemiapaniikkia ja myymälä täynnä. Jossakin aivan sänkyosaston vieressä karjui taapero täyttä kurkkua koko niiden noin 13 minuutin ajan, joka meillä meni päätöksen tekemiseen. Halusimme kaikki nopeasti pois.

Onneksi myyjä huomasi, että olemme ostamassa emmekä vain katsomassa, ja tarjoutui auttamaan valinnassa. Puolisoni koekäytti ensin valikoiman kiinteimmän mallin, Stuvland-runkopatjan, jossa on kaksi pussijousikerrosta. Patjan alin kerros on kookoskuitua, ja johonkin väliin on saatu mahtumaan myös luonnonlateksikerros. Myyjän mukaan patja ja siihen kuuluva sijauspatja sisältävät enemmän luonnonmateriaaleja kuin Ikean muut patjat. Katsoimme ja kokeilimme muitakin patjoja, mutta tiesin, että tämä olisi puolison valinta.

Sängyn sivut sivut on päällystetty valkaisemattomalla, ruututikatulla pellavakankaalla, mikä miellytti silmää. Tätä patjaa ei tarvitsisi peittää helmalakanalla (joka ei koskaan pysy paikoillaan). Yksi ongelma siinä kuitenkin oli: se oli kymmenisen senttiä korkeampi kuin vanhat runkopatjamme.

Olin kuvitellut, että sängyillä on vakiokorkeus tai korkeintaan pari eri korkeutta, joten voisin pitää vanhan, täydellisen vuoteeni. Jos tämä olisi valintamme, joutuisin vaihtamaan sen uuteen, jossa ei olisi minulle mieluisaa viskoelastista kerrosta. Samalla sänkyhankinnan hinta tietenkin tuplaantuisi.

Harkitsin asiaa muutaman sekunnin ajan. Sitten teimme kaupat: puolisolle jämäkkä Stuvland ja uusi sijauspatja, minulle sama vuode vähemmän kiinteänä ja ilman sijauspatjaa. Käyttäisin uudessa vuoteessa vanhaa älyvaahtosijauspatjaani. Sovimme kotiinkuljetuksen ja vanhojen patjojen poisviennin muutaman päivän päähän.

Hiukan hirvitti, mutta tehty mikä tehty.

Olen totutellut uuteen patjaan jo noin kolmen kuukauden ajan, enkä enää muistele vanhaa. Ehkäpä tämäkin patja on ajan myötä hieman asettunut ja muovautunut, koska se ei enää tunnu liian kovalta. Puoliso on koko ajan ollut patjaansa täysin tyytyväinen. On kuulemma kuin hotellissa asuisi.

Uuden vuoteen korkeus tuli hienoisena yllätyksenä. Kun istun sängyn reunalla, jalkapohjani eivät ulotu lattiaan. En myöskään pysty enää poimimaan mitään lattialta vain ojentamalla kättä. Ja mikä pahinta, myös hienot, tiikkiset vintage-yöpöytämme olivat nyt aivan liian matalat.

Käytin uusien yöpöytien etsimiseen viikkoja ja luovuin jo toivosta. Kaikki yöpöydät olivat joko liian matalia, liian leveitä tai liian umpinaisia. Swedese Libriä katselin kaihoten, mutta siinä oli liian vähän tasoja. Upea (ja kallis) design menisi hukkaan, kun sen juurella lojuisi kasa lehtiä, likaisia astioita ja elektroniikkaa.

Odottaminen kannatti. Ikeaan tuli uutuutena täysbambusta valmistettu, edullinen sivupöytä Nordkisa, joka on mitoiltaan täydellinen, 40 x 40 x 67. Siinä on myös riittävästi tasoja ja lisäksi laatikko. Ei se mikään muotoilun helmi ole, mutta säilytyskalusteessa toimivuus on tärkeintä. On minulla Lundia-hyllyjäkin edelleen käytössä.

Nostin jatkojohtokaaoksen lattialta yöpöydän alimmalle tasolle, jossa se ei häiritse robotti-imuri Roombaa. Läppärin ja puhelimen paikka on keskimmäisellä tasolla silloin, kun ne ovat makuuhuoneessa. Laatikkoon mahtuu pikkutavaran lisäksi esimerkiksi kudin. Pidän välillä laatikkoa osittain auki, jolloin käsivoide ja nenäliinat ovat näppärästi käden ulottuvilla.

Oheiset kuvat ovat lavastettuja. Potkaisin johdot sängyn alle ja sukat sekä sanomalehdet syrjemmälle, hain kaapista mummin virkkaaman pitsipeiton ja napsaisin parvekkeelta tulppaanin maljakkoon. Tiffanylasinen rasia on puolisoni suunnittelema ja hänen ensimmäinen joululahjansa minulle. Toin sen makuuhuoneeseen kuvia varten, mutta huomasin, että siihen on näppärä laittaa korvakorut yöksi. Eivät sitten eksy niin helposti patjojen väliin, kuten tähän asti. Kuulokkeetkin sinne menevät mukavasti, joten rasia sai jäädä.

Seuraavana aamuna näky oli tämä:

Aiempia makuuhuonekuvia löytyy täältä ja täältä. Kuten huomaatte, sängynpäätymme näytti aikaisemmin suhteettoman korkealta, mutta nyt se on juuri sopiva.

Kommentit (1)

Susaanna
1/1 | 

Onpas kaunis makuuhuone! Tykkään tapetin runsaudesta, kunnollisista pimennysverhoista ja huoneen eri väreistä - ja huone näyttää silti  hyvin rauhalliselta kokonaisuudelta. Kyllä laadukas ja mukava sänky on tarpeellinen ostos, jos auttaa vielä saamaan hyvät yöunet.

Juuri nyt me kotikissat olemme oikeassa. Ei ole syytä ryntäillä ympäriinsä konserteissa, urheilukilpailuissa tai toritapahtumissa. Edes uimahalliin tai kuntosalille ei tarvitse mennä. Nyt jokainen, joka pysyy kotona, on sankari.

Olen ollut vapaaehtoisessa kotikaranteenissa jo pari viikkoa, ja aion jatkaa samoin. Minulla on ollut näkyviä ja kuuluvia flunssan oireita, joten en ole ollut tervetullut oikein minnekään. Kun eräänä päivänä yritin työpaikalle, sain pahoja, mutta hyvää tarkoittavia katseita. Mene pois, ne viestivät.

Lääkärin mukaan minulla on ollut tavallinen flunssa. Oireeni ovat olleet lievät, en ole käynyt viime kuukausina missään ulkomailla Italiasta puhumattakaan, enkä tietääkseni ole tavannut ketään, jolla olisi koronatartunta. Minulla on kuitenkin ollut aika hurjan kuuloinen yskä. Nyt olen jo kutakuinkin kunnossa.

Juuri näin pitäisi toimia aina. Flunssat ja influenssat eivät leviäisi, jos kaikki jäisivät kotiin heti hengitystieinfektion oireita saatuaan ja pysyisivät siellä niin pitkään, että oireet ovat ohi.

Viruksen leviämistä estää parhaiten juuri ihmiskontaktien välttäminen eli kotiin jääminen. Heti.

Koronaepidemia on vakava asia. Erittäin moni suomalainen sairastuu lähiviikkoina lievästi, moni vakavastikin. Myös kuolemantapaukset ovat todennäköisiä. Voimme kuitenkin vielä vaikuttaa viruksen etenemisvauhtiin. Jos pystymme hidastamaan epidemian leviämistä niin paljon, että hoitopaikat ja hengityslaitteet riittävät kaikille vakavasti sairastuville ja hoitajat jaksavat hoitaa, olemme onnistuneet.

Viruksen leviämistä estää parhaiten juuri ihmiskontaktien välttäminen eli kotiin jääminen. Heti. Aivan niin kuin pätevä pääministerimmekin kertoi.

Kahden viikon kokemuksella voin sanoa, ettei se ole ylivoimaisen vaikeaa. Olen ollut suuren osan tästä ajasta lähes normaalisti töissä. Päivittäinen yhteydenpito pomoon ja työkavereihin on sujunut pikaviesteillä, kuten avokonttorissa muutenkin – ei siellä häiritä toisia huutelemalla ääneen asioita, jotka eivät koske kaikkia. Asiakkaisiin olen ollut yhteydessä pääasiassa sähköpostitse. 

Suunnittelukokous, joka olisi tavallisesti pidetty toimistolla, hoidettiin videoneuvotteluna Googlen ilmaisella tekniikalla. Myös tiedonhankintaan liittyvät tapaamiset olen siirtänyt puhelimitse tai videolla tapahtuviksi. Toistaiseksi en ole joutunut lykkäämään tai peruuttamaan koronaviruksen takia yhtään työasiaa.

Kotona on minusta mukavampaa työskennellä kuin toimistolla. Puhelujen aikana ei tarvitse siirtyä ankeaan puhelinkoppiin, vaan soitot voi hoitaa vaikka olohuoneessa, jos haluaa. Kannettavan tietokoneen kanssa voi liikkua päivän mittaan huoneesta toiseen, ja mikrotauolla voi laittaa pesukoneen pyörimään. Juuri nyt tauko-ohjelmana on kissavieraan silitys.

Ainoa esiin tullut ongelma on liittynyt nettiyhteyteen. Nähtävästi moni muukin on viime päivinä jo siirtynyt etätyöhön. Lisääntynyt käyttö kuormittanee tietoverkkoja niin, että laajakaista on ajoittain ollut tavallista kapeampi. Kaiken olen kuitenkin saanut hoidetuksi ajallaan.

Kerrankin saa kotoilla oikein luvan kanssa, eikä tarvitse kantaa syyllisyyttä passiivisuudesta.

En ole hamstrannut ruokatarvikkeita, vessapaperia tai mitään muutakaan. Olen tottunut pitämään kotona hyvät kuivatarvike- ja säilykevarastot, ja pakastimesta löytyy aina muutamaksi päiväksi syötävää. Kipu- ja muita lääkkeitä riittää vähintään kuukauden tarpeiksi.

Vielä toissa viikolla tilasin ruokatäydennykset verkkokaupasta kotiinkuljetuksena, mutta viime torstaina se ei enää onnistunut. Ilmeisesti verkkokauppa-alusta oli kaatunut. Niinpä rikoin viikonloppuna omatekoista karanteeniani kauppareissun verran. Muistin turvavälin muihin asiakkaisiin enkä kaivellut nenää ennen kuin kotona. Minkäänlaista paniikkia en huomannut itselläni enkä muilla. Kauppa oli jopa hiljainen.

Käytänkö käsidesiä ja hengityssuojainta? Olenko desinfioinut kodin ovenkahvat ja pinnat? No en tosiaan. Niin pitkälle ei mielestäni ole tarvetta mennä. Pesen käsiäni saippualla. Poistun kotoa vain pakon edessä, ja flunssaisena pysyin täysin kotona. Nämä ovat ne olennaiset. 

Kotikissalle tämä on helppoa ja jopa nautinnollista. Kerrankin saa kotoilla oikein luvan kanssa, eikä tarvitse kantaa syyllisyyttä passiivisuudesta.

Ahdistun helposti massatapahtumissa, kuten messuilla. Minulla ei ole varattuna yhtään teatteri- tai konserttilippua enkä muutenkaan käy missään, joten en joudu luopumaan mistään. Ainoastaan kevään ja alkukesän matkojen kohtalo hieman kirpaisee. Pelargonipäivilläkin olisin saattanut poiketa, mutta siinä kaikki.

Pääsenkö juhannusviikolla suunnitellulle  Hurtigruten-reissulle? Se selviää vasta myöhemmin.

Meillä on ollut suunnitteilla matka Toscanaan, Pohjois-Italiaan, toukokuun lopulla. Lentoliput ovat Bolognaan. Pidän selvänä, ettei tämä matka toteudu. Finnair ei kuitenkaan ole vielä perunut lentojamme emmekä ole siirtäneet niitä myöhemmäksi. Sen aika on sitten, kun sen aika on.

Norja sulki rajansa juuri, kun kirjoitin tätä. Pääsenkö juhannusviikolla suunnitellulle  Hurtigruten-reissulle? Se selviää vasta myöhemmin. Vaikka Suomen, Ruotsin ja Norjan rajat olisivat auki, pitäisi myös SAS:n lentää kaikki matkasuunnitelmaani kuuluvat reitit. Lentoyhtiö on kuitenkin supistamassa toimintaansa, eikä ole tietoa, milloin se palautuu normaaliksi. Hurtigruten tarjosi mahdollisuutta siirtää matka myöhemmäksi, mutta en halua mennä enää syksyllä, kun illat ovat pimeitä. Ideana oli nimenomaan nähdä Lofootit keskellä yötä. En vielä tiedä, miten toimin, mutta ei minun tarvitsekaan tietää. 

Karanteenini aikana olen levännyt, tehnyt töitä, blogannut, vaihtanut huonekasvien mullat sekä katsonut hieman Netflixiä ja Yle Areenaa. Olen myös viimeistellyt elokuussa aloittamani neuletyön. Lukemattomia lehtiä on odottamassa vino pino, valokuvakirja viime vuoden kulusta on aivan alkutekijöissään ja kaapeissa riittäisi aina mieluisaa järjesteltävää. Voisin koota vaikka vaatekapselit koko loppuvuodeksi. 900 grammaa lankaa odottaa puikoille pääsyä. Tekemättömässä palapelissä on tuhat palaa.

Toisaalta miksi tekisin kaiken tuon nyt, kun en ole tähän astikaan ehtinyt? En näe syytä hötkyillä. Vietän kissanpäiviä niin kauan kuin niitä riittää. 

---

Päivän kuvat: Kissavieraani Lilith Serafina Silmarillion Hiisku, tuttavallisemmin Lilli.

Järjestin 60-vuotispäivieni viimeiseksi ohjelmanumeroksi lahja-arpajaiset. Ajattelin, että koko juhlien ajan näkösällä olevat lahjat loisivat pientä jännitystä, joka sitten laukeaisi lahjojen avaamiseen sopivasti ennen kotiin lähtöä. Lahjojen piti olla suunnilleen samanarvoiset ja -kokoiset ja mielellään tietysti sellaiset, joista voisi ilahtua. Vähintään niistä pitäisi syntyä keskustelua.

Päädyin hankkimaan parikymmentä pussia pienpaahtimokahvia, kaikki erilaisia. Tilasin ne muistaakseni kolmesta eri nettikaupasta. Lisäksi hommasin muutaman pussillisen hyvää mustaa teetä, yhden pussillisen alkuperäkaakaota ja kaksi isoa suklaasydäntä. Lapsilla oli omat arpajaiset, joiden palkintoina oli pelejä.

Olin aikeissa saksia eteisen tapetin jämät käärepapereiksi, kun puolisoni puuttui asiaan. ”Älä nyt noita revi, niitä voidaan vielä tarvita tapetin paikkaamiseen. Odota vähän”, hän sanoi ja katosi autotallin suuntaan. Hetken kuluttua hän palasi kantaen isoa Sandersonin tapettimallikirjaa. Hän oli pelastanut sen pari vuotta sitten, putkiremontin aikana, roskalavalta.

Mallikirja sisälsi näytteet kymmenistä ihanista kukkatapeteista ja niihin sopivista sisustuskankaista. Kangaspalat oli liimattu kirjan sivuille, mutta tapettipalat oli helppo leikata irti. Ne olivat juuri sopivan kokoisia lahjojen päällystämiseen. Nyt jokaisesta lahjapussista tulisi erilainen, mutta yhtä sievä!

Tutkin netistä useita lahjapussien taitteluohjeita, mutta ne vaikuttivat turhan monimutkaisilta. Päädyin yksinkertaisempaan ja nopeampaan menetelmään, joka on oikeastaan tavallisen lahjapaketin ja pussin yhdistelmä.

Ensin taitoin tapetinpalan alareunan kaksin kerroin pussin pohjan korkeuden verran. Sitten kiepautin kääreen lahjan ympärille ja leikkasin liiat pois. Suljin pystysauman tavallisella liimapuikolla. Tämän jälkeen suljin pohjan kuin olisin paketoinut tavallista lahjaa, mutta käytin teipin sijasta kiinnittämiseen liimaa. Valmiiksi tehty taite auttoi. Osa tapeteista oli kuitenkin niin jäykkiä, että liimaus oli pakko kiinnittää painamalla sitä alustaa vasten kädellä lahjapussin sisältä.

Lopuksi leikkasin paketin yläosan siistiksi, rei’itin sen ja pujotin rei’istä lahjanarun, jonka solmin rusetiksi. Tämä kiinnitti pussien suut siten, että en enää itsekään tiennyt, mitä missäkin paketissa on.

Lahjapusseista tuli niin näyttäviä, että pari vierasta kummasteli, miten olen jaksanut näperrellä niiden parissa. Tosiasiassa tavallisten joululahjojen paketointi on paljon työläämpää. Tämähän sujui kuin liukuhihnalla.

Pakkaamisesta jäi yli suikale kutakin tapettia. Tehtyäni muutaman pakkauksen hokasin, että voisin tehdä ylijäämistä arpaliput. Vieraani löytäisivät lahjansa vertaamalla arpalipun ja pakkauksen kukkakuviota. Tuumasta toimeen! Leikkasin arpalipuiksi pyöreät lipukkeet.

Juhlapaikalla levitin lahjapakkaukset vanhan harmoonin päälle ennen, kuin vieraat päästettiin saliin. Arpalipukkeille löytyi kaapin päältä sopiva kulho. Siitä sitten jokainen sai nostaa pyörylän ja käydä valitsemassa sitä vastaavan paketin.

Eihän se täysin mennyt kuten Srömsössä. Joku oli ehkä jättänyt silmälasinsa kotiin ja napannut väärän lahjan, joten yksi vieraista ei löytänyt omaansa. Onneksi paketteja oli pari ylimääräistä. Pian tilan täytti puheensorina, kun selostuksia kahvien alkuperästä tavattiin ääneen.

Joku kahvin ystävä sai varmaan irtoteetä ja päinvastoin, mutta toivon, että perhekunnat jakoivat tarvittaessa lahjat keskenään uudelleen. Entä olivatko suklaasydämen saajat salaa mielissään saaliistaan? En tiedä, mutta viihdytän itseäni ajatuksella.

--

Päivän kuvat: Vanha tapettikirja, sakset, liimaa ja pakettinarua. Siinä suloisten lahjapussien ainekset. Otin kuvat keskellä päivää joulukuun matalassa auringonvalossa.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Aivan mahtava idea! Kiitos otan käyttöön :)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen kiukuttelu ja kummastelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Kirjoitan vuorotellen näistä teemoista.

Olen Maija Rauha, 60-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016