Kirjoitukset avainsanalla matkat

Matkailin Norjan länsirannikolla kesäkuun puolivälissä seitsemän päivää, joista vajaat viisi päivää postilaiva Hurtigrutenilla. Suomessa oli lähtiessä täysi kesä, mutta laiva ylitti napapiirin ja tiesin saaristoretkiltä, että vesillä tuulee usein kylmästi. Siksi mietin jo etukäteen ekstratarkasti, mitä kannattaisi pakata mukaan. 

Siltikin pakkasin osittain väärin. Olisin pärjännyt vielä paljon vähemmällä, jos olisin jättänyt kesävaatteet suosiolla kotiin. Esimerksi varustamon nettisivuillaan suosittelemille sortseille ei olisi ollut mitään tarvetta. Lyhyt trikoohame jäi käyttämättä ja mekkoon pukeuduin vain kahdesti illalliselle.

Tästä lähin aion matkustaa aina villaneuleissa

Matkani lykkääntyi kahdella vuodella koronarajoitusten takia, ja tällä välin tuli markkinoille paljon houkuttelevan näköisiä, ohuita merinovilla- ja kasmirneuleita. Ne oli varmaan ajateltu etätyöskentelijöiden tarpeisiin, mutta katselin niitä sillä silmällä, että ne sopisivat hyvin myös matkavaatteiksi. Hankin kokeeksi collegehousut merinoa+bambua ja t-paidan merinoa. Vaatteet osoittautuivatkin reissussa kevyiksi, mukaviksi, rypistymättömiksi ja päivästä toiseen siisteiksi. Tästä lähin aion aina matkustaa merinoneuleissa säähän katsomatta.

Villainen t-paita näyttää, tuntuu ja tuoksuu vielä kolmantena käyttöpäivänä samalta kuin ensimmäisenä. Jos olisin ollut vielä vähän järkevämpi, olisin pakannut vain kaksi villaista paitaa, kun nyt minulla oli mukana yksi t-paita villaa, yksi viskoosia ja yksi puuvillaa – ja lisäksi turhia toppeja. Kuuden yläosan sijasta olisin oikeasti tarvinnut vain kaksi tai kolme. 

Olen matkan jälkeen käyttänyt merinohametta ja t-paitaa myös helteellä, ja voin vakuuttaa, että hyvin toimii. Ei tullut hiki, näytti hyvältä.

Katso lisää: Collegehousuni ovat tällaiset. Linkki vie North Outdoorin verkkokauppaan. 

Käytin norjalaista villapaitaani joka päivä

Nousin lentokoneeseen Helsingissä Kainon tunikamittaisessa puuvillaneulepaidassa. Ymmärsin kuitenkin jo Bergenissä, ettei sillä pitkälle pötkittäisi napapiirin yläpuolella, joten hankin turistirysästä aidon norjalaisen villapaidan. Käytin sitä joka päivä paitsi paluumatkalla. Pelkkä villapaitakin olisi riittänyt, jos minulla olisi ollut se alusta saakka. Ohuempi tunika oli kuitenkin käytännöllisempi kotimatkalla, koska Suomessa oli helle ja minulla oli lentokentältä vielä junamatka Turkuun.

Sääennusteen mukaan matkallani olisi satanut joka päivä. Se ei onneksi toteutunut enkä kastunut kuin kerran. Minulla ei ollut sateenvarjoa, koska päättelin, ettei sitä juuri voisi käyttää tuulen takia. Hupullinen ulkoilutakki piti hiukset ja yläosan kuivina, ja lopusta piti villa huolen. Vaatteet eivät tuntuneet märältä iholla kosteinakaan.

Villaisten collegehousujen lisäksi minulla oli mukana vanhat Kainon villaleggingsit. Kylmimmissä tilanteissa eli käytännössä Lofooteilla vedin neulehousujen päälle tuulta ja kosteutta pitävät ulkoiluhousut. Muita alaosia en tarvinnut ja yksilläkin villahousuilla olisin pärjännyt.

Katso lisää: Villapaitani on eri värisenä saatavana Dale Norwayn verkkokaupassa täällä.

Kaiken varalta monikäyttöinen mekko mukaan

Vaikka tiesin, että laivalla pukukoodi olisi rento, varauduin myös astetta paremmalla asulla. Luottomekkoni matkoilla on Masain täysvinoon leikattu tummansininen viskoosimekko, joka yltää nilkkoihin. Sen voi asustaa hellemekoksi tai fine dining -kelpoiseksi tilanteen mukaan. Käytin sitä kahdesti illallisella. Molemmilla kerroilla puin sen päälle ohuen, tummansinisen Kaino-villaponchon. Tuntui puetummalta niin ja sitä paitsi koskaan ei voinut tietää, milloin tulisi tarvetta rynnätä ulkokannelle.

Minulla oli mukana myös ohut, valkoinen neulebolero ja iso, sininen pellavapaita, jotka olisivat sopineet kaikkien alaosien ja mekon kanssa. Ne jäivät lähes käyttämättä, kun aina teki mieli vetää vain paksu villapaita ylle.

Katso lisää: Sama tai lähes identtinen mekko on saatavana Masain verkkokaupassa täällä

Uudetkin kengät voivat olla hyvät jalassa

Takkina minulla oli Raiskin vuoriton ja kevyt, mutta tuulta ja vettä pitävä kuoritakki. Se riitti ihan hyvin, mutta jos olisin jatkanut vielä pohjoisempaan, olisi paksumpi tuulitakki ja/tai kevyttoppatakki ollut tarpeen. Pipo ja hanskat olivat mukana ja käytössä Lofooteilla.

En ottanut vaelluskenkiä tai lenkkareita, vaan tavalliset Ecco-kävelykengät. Enhän ollut lähdössä vaeltamaan vaan risteilylle. Vaihtokenkinä minulla oli upouudet, puhtaanvalkoiset Skechers-tennarit. Sanotaan, ettei matkalle pitäisi ikinä ottaa uusia kenkiä, mutta nämä osoittautuivat vielä mukavammiksi kuin Eccot. Villasukille oli käyttöä hytissä, mutta sandaaleita en olisi tarvinnut eikä niitä ollut mukanakaan.

Katso lisää: Uudet, supermukavat kenkäni ovat tällaiset - linkki vie Skechersin verkkokauppaan.

Katso lisää: Tuulitakkini on tämä - linkki vie Raiskin verkkokauppaan.

Pakkauslistani Hurtigruten-risteilylle

(nämä ottaisin jos nyt lähtisin)

- collegehousut merinovillaa tai villaa+bambua

- leggingsit merinovillaa

- 2-3 t-paitaa merinovillaa (riippuen matkan pituudesta)

- 1-2 toppia

- mekko

- poncho, bolero tai huivi ohutta villaa

(- neuletunika puuvillaa tai villaa)

- paksu villapaita

- vuoriton tuulitakki

- tuulihousut

- ohut pipo ja hanskat

- kävelykengät ja tennarit

 

Lisäksi tietenkin lääkkeet, hammasharja ja muut henkilökohtaiset tarvikkeet, puhelin ja kamera sekä niiden laturit. Pienet sakset ja puinen kenkälusikka minulla on aina mukana.

Matkustin pelkän käsimatkatavaran kanssa, kuten yleensäkin yksin kulkiessani. Laukkuni on kevyt, pehmeä ja maksimikabiinikokoa. Sen voi nostaa olalle tai selkään, jolloin molemmat kädet vapautuvat toimintaan. Laukku painaa täytenä noin kuusi kiloa, minkä jaksan hyvin kantaa. Kun käsimatkatavaran maksimipaino on 8 kiloa, jää kaksi kiloa vielä käsilaukulle. Pyörällisiä laukkuja en suosi, koska pelkkä mekanismi painaa noin kilon.

--

Päivän kuva: Tuntemattomaksi jäänyt kanssamatkustaja nappasi kuvan matka-asustani Bergenin astamassa. Yllä Kainon puuvillaneule, jonka alla Nanson valkoinen Tasku-t-paita, Kainon moneen kertaan parsitut leggingsit ja Skechers-tennarit.

--

Tämä ei ole kaupallinen blogikirjoitus eikä sisällä mainoslinkkejä. En ole saanut mitään ilmaiseksi enkä kirjoita vastikkeellisesti, vaan ihan puhtaasti rehentelen mainioilla ostoksillani. 

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Tosi hyvän näköinen matkapuvusto, ja jos vielä oli toimiva ja riittävän lämmin, ei voi kuin onnitella hyvistä valinnoista.

tvasc
2/3 | 

Mainioita käytännön vinkkejä! Suunnittelemme vastaavaa matkaa, joten tulevat tarpeeseen. Olen ihaillut myös muita järkeviä ja perusteellisia esittelyjäsi eri aiheista. Kiitos!

Vierailija
3/3 | 

Olipa hyvä postaus. Tilasin tuon valkean tuulitakin postauksesi perusteella. Toki luin ensin kaikki mitä takista sanotaan tuolla Raiski-sivustolla.

Tykkään asiallisista ja mielenkiintoisista kirjoituksistasi. Olen vähän vanhempi naisihminen,  seitsemissä kymmenissä.

Jään taas odottamaan juttujasi, kiitos!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Bergenin yliopistomuseon puutarha, Muséhagen, on aivan kaupungin keskustassa ja auki ympäri vuorokauden. Olin jalkeilla aikaeron takia jo seitsemältä, joten 120 vuotta sitten perustettu pikku puutarha oli luonteva aamun ensimmäinen käyntikohde.

Bergenissä on myös uudempi ja isompi kasvitieteellinen puutarha, Bergen botaniske hage, mutta se on kaupungin ulkopuolella Mildessä enkä ehtinyt sinne asti. Muséhageniin oli hotellistani alle kymmenen minuutin kävelymatka. Ei toki sattuma.

Olin Bergenissä odottamassa Hurtigruten-risteilyn lähtöä. Matkatoimistosta oli lämpimästi suositeltu saapumista kaupunkiin varmuuden vuoksi jo edellisenä päivänä, ja noudatin neuvoa, vaikka pidinkin sitä hätävarjelun liioitteluna.

Bergen on rakennettu kallioiseen maastoon, vuorten rinteille, laaksoihin ja soliin. Paljon jää aina seuraavan vuoren taakse, mistä syntyy vaikutelma pienestä kylästä. Oikeasti Bergen on Norjan toiseksi suurin kaupunki, jossa on noin 270 000 asukasta. Se on siis isompi kuin esimerkiksi Tampere tai Turku.

Norjan länsirannikolla, jossa Bergenkin on, on lauhkea meri-ilmasto. Opin myöhemmin, että Norjassa kasvatetaan jopa aprikooseja ulkona hyvällä menestyksellä, koska vuorten väleissä on suojaisia taskuja, joissa vallitsee kasveille suotuisa mikroilmasto. Toisaalta vuonoissa voi olla erittäin kylmä.

Myös Muséhagen on pienessä, suojaisessa laaksossa. Sitä suojaa toiselta puolelta yliopiston luonnonhistoriallisen museon majesteettinen rakennus. Vastapäisen mäennyppylän päällä on puutarhaan kuuluva vanha kasvihuone, johon ei tällä hetkellä päästetä vierailijoita. Nähtävästi pelätään, että jotakin putoaa kävijöiden niskaan.

Muséhagen on kasvitieteellinen puutarha pienoiskoossa. Siellä on kompakti keittiöpuutarha, kaksi kivikkopuutarhaa, alppiruusurinne, vesipuutarha, paljon perennapenkkejä ja pensaita, pieni ruusukokoelma sekä sadan puun puulajipuisto. Kasvilajeja on kaikkiaan noin 3 000.

Ikävä kyllä myöhästyin puiston alppiruusujen kukinnasta muutamalla päivällä. Siitä oli kesäkuun puolivälissä enää rippeet jäljellä. Kameliat olivat tietenkin jo kuihtuneet ja tulppaanit lakastuneet. Vesipuutarhassa puolestaan ei vielä kukkinut mikään. Ja kun en ymmärrä paljonkaan puiden päälle niin katsottavaa ja kuvattavaa oli oikeastaan aika vähän. Oli kuitenkin vehreää, rauhallista ja kaunista.

Viereisen museon kahvila oli auki, mutta itse museo ja museokauppa aukesivat vasta kymmeneltä.

Bergen on Norjan villantuotantoalueen keskus. Paikallinen matkailutoimisto Visit Bergen on laatinut oikein päiväretkireitin (wool heritage route) villan ja neuleiden ystäville. Koska olin liikkeellä jalan, tyydyin vierailemaan neule- ja lankaliikkeissä kaupungilla.

Oli minulla missiokin. Sateinen sää sai minut pelkäämään, etten pärjäisi napapiirin ylittävällä risteilyllä ilman kunnollista villapaitaa. Norjassa kasvatettiin lampaita jo 5 000 vuotta sitten, joten heillä lienee ollut aikaa hioa villapaidan taide äärimmilleen. Viikingit valmistivat kuulemma sadetakkinsakin villasta.

Ensimmäinen kohteeni oli  Husfliden Bergen, eräänlainen paikallinen Käsityön Ystävät, Helmi Vuorelma ja Taito Shop. Esillä oli hienoja norjalaisia kansallispukuja (bunad) sekä niiden kaavoja, raaka-aineita ja valmiita osia. Upeita valkoisia paitoja, koruja ja nauhoja. Lisäksi oli useiden norjalaisten valmistajien villalankoja, kirjontalankoja, kudontalankoja ja monenlaista käsintehtyä pikkutavaraa.

Jos minulla olisi ollut muutakin kuin käsimatkatavaraa, olisin ehkä valinnut myymälästä vyyhdin pari jotakin ihanaa villalankaa. Valmiit villapaidat eivät kuitenkaan herättäneet ostohaluja. Taidokkaita mustavalkoisia tähtikuvioita, joo, mutta minun oli vaikea nähdä itseäni niissä.

Seuraavaksi kävin matkailuinfon lähellä satamassa sijaitsevassa Oleanan liikkeessä. Oleanan ohuita kirjoneuleita on tähän kesään asti myyty Suomessakin, Tammisaaren Kompanietissä, ja olen joskus hivellyt niitä himoiten. Nyt Bergenissä esillä ollut valikoima ei ollut minun makuuni – ehkä hyvä niin, koska nämä design-neuleet ovat hurjan kalliita. Siispä eteenpäin.

Matka värikkäiden puutalojen Bryggeniin kulki Bergenin kuuluisan kalatorin halki. Sattui sadekuuro, joten tunnelma oli tiivis. Viereisen matkailijaseurueen söpö pikkutyttö osoitteli estottomasti sormella myyntitiskin merisiilejä ja jättirapujen saksia huudahdellen: WHAT IS THAT! Kyllä niissä olikin katsomista.

Bryggen on Unescon maailmanperintökohde ja ainoa säilynyt Hansaliiton toimipaikka eli hansakonttori. Hansaliiton muodostivat vahvat saksalaiset kauppakaupungit ja se hallitsi  Itämeren alueen kauppaa 1200-luvulta 1400-luvulle. Bergenin satama on edelleen Pohjoismaiden suurin tavaraliikenteen satama.

Bryggenissä on myös hansamuseo, mutta siellä en poikennut. Sen sijaan väistelin sadepisaroita puutalokortteleiden kapeilla  kujilla, joista osa on katettuja. Nykyään alueella on ravintoloita, baareja, käsityöläisten liikkeitä, taidegallerioita, matkamuistokauppoja, hotelleja ynnä muuta matkustavaista kiehtovaa. Puutalojen lisäksi on koristeellisten kivitalojen kortteli.

Lounastin Bryggeloftet & Stuene -ravintolassa, jonka seinämaalaukset kuvaavat vanhaa Bergeniä. Katkarapuset olivat narskuvan tuoreita ja paikallinen olut hyvää. Parasta oli kuitenkin jälkiruoka, lakkapavlova. Se maistui aidoilta suomuuraimilta eikä ollut pilattu liialla sokerilla.

Törmäsin myös kolmeen villapaitakauppaan. Yksi niistä oli perinteisen, vuonna 1872 perustetun Dale of Norwayn nimikkokauppa. Valikoima oli erittäin laaja. Mutta voi! Osa paidoista oli liian paksuja, osa ohuita, jotkut karuja ja toiset turhan koristeellisia. Olin vähällä hankkia kevyttoppatakin villapaidan sijasta, sillä tässä kaupassa myytiin neuleiden ohella myös muita retkeilyvarusteita. Sellainenhan norjalainen villapaita on.

Seuraavassa putiikissa myytiin perinteisinä villapaitoina myös neuleita, joissa oli 20 % akryyliä. En langennut tähänkään kiusaukseen. Olin jo vähällä luopua toivosta, mutta päätin vielä kurkistaa todelliseen turistirysään, valtavaan matkamuistomyymälään aivan Bryggenin alkupäässä. Ja sieltä norjalainen villapaitani sitten löytyikin huolellisen sovittelun tuloksena.

Paitani on Dale of Norwayn perinteisiä neulekuvioita hyödyntävää, mutta kaavoitukseltaan modernia mallistoa. Mallin nimi on Vågsöy. Hurtigruten-risteilyni kävi Vågsöyn kunnan keskuksessa Målöyn kylässä, mutta se ei ollut valintaperuste. Koko oli sopiva, paita oli riittävän pitkä eikä pääntie ollut liian kireä. 

Jaa missä kuva? Tulee aikanaan. Olen aikeissa tehdä omat postaukset vielä Tromssasta sekä matkapuvustosta, jonka osaksi villapaita tuli. Puvustoni päävärit olivat vähän tylsät sininen ja valkoinen, ja neule lisäsi niihin okrankeltaisen. 

--

Päivän kuva: Muséhagenin vesipuutarha on suorakulmainen muotopuutarha, mutta pieneen tilaan on saatu mahtumaan myös keittiöpuutarha ja vapaasti polveileva arboretum sekä kivikkopuutarhoja.

Kommentit (0)

Olen unelmoinut risteilystä Norjan vuonot koluavalla Hurtigruten-postilaivalla melkein niin kauan kuin voin muistaa. Toteutuksen tiellä on yhtä kauan ollut rahan ja matkaseuran puute – puolisoa ei tämä kohde kiinnostanut ollenkaan. Ensimmäinen puute poistui, kun sain valtaosan matkakuluista katetuksi lahjoilla. Toisen esteen ylitin päättämällä matkustaa yksin. Sitten piti vielä odottaa koronarajoitusten poistumista, joten matka toteutui melkein kolme vuotta varauksen jälkeen.

Tässä kirjoituksessa pohdin matkan käytännön ulottuvuuksia, jotka ovat unelmien toteutumisen reunaehtoja. Tärkeimmät valinnat niiden suhteen tehdään jo ennen matkaa.

Ensimmäisen risteilyillan maisema jossakin Bergenin ja Florön välillä. En löytänyt näppäimistöstäni norjalaista öötä enkä äätä, joten olen korvannut ne tekstissä suomalaisilla.
Ensimmäisen risteilyillan maisema jossakin Bergenin ja Florön välillä. En löytänyt näppäimistöstäni norjalaista öötä enkä äätä, joten olen korvannut ne tekstissä suomalaisilla.

Ensimmäisenä aamuna heräsin sattumalta viideltä juuri, kun laiva oli saapumassa Målöyn satamaan. Oli kaunis aamuvalo.
Ensimmäisenä aamuna heräsin sattumalta viideltä juuri, kun laiva oli saapumassa Målöyn satamaan. Oli kaunis aamuvalo.

Hurtigruten on postilaiva, joten sen perässä on Norjan postin lippu. Joka satamassa laivasta purettiin ja sen ruumaan lastattiin tavaraa.
Hurtigruten on postilaiva, joten sen perässä on Norjan postin lippu. Joka satamassa laivasta purettiin ja sen ruumaan lastattiin tavaraa.

Montako päivää laivalla?

Hurtigruten on Norjan rannikkoa pitkin kulkeva postilaivareitti ja samalla risteilyalus. Bergenistä lähtee alus joka päivä puoli yhdeksältä illalla. Seitsemän päivän matka päättyy Kirkkoniemeen (Kirkenes) lähelle Venäjän rajaa, minkä jälken laiva palaa takaisin Bergeniin. Täysi risteily (Classic Roundtrip) kestää 12 päivää, Classic North seitsemän ja Classic South kuusi päivää.

Vaikka laiva käy meno- ja paluumatkalla samoissa 32 satamassa, se pysähtyy päivän aikana vain yhdessä tai kahdessa satamassa niin pitkään, että matkustaja voi käydä maissa. Tästä syystä nähtävää ja koettavaa riittäisi 12 päiväksikin. Valittavana on kuitenkin myös kahden, kolmen, neljän ja viiden päivän risteilypätkiä reitin eri kohdista.  Se, miten pitkä risteily kannattaa ostaa, riippuu lompakon paksuudesta, käytettävissä olevasta ajasta  ja siitä, mitä haluaa nähdä.

Minä halusin nähdä ensisijaisesti vuonot ja Lofootit enkä ollut niinkään kiinnostunut arktisista maisemista. Niinpä valitsin viiden päivän risteilyn, jonka pohjoisin piste oli Tromssa. En tietenkään tiedä, mistä jäin paitsi, mutta tämä riitti minulle täysin.

Hurtigruten-reitti täyttää ensi vuonna 120 vuotta, minkä kunniaksi tarjolla on myös pari erikoisreittiä. Toinen käy Huippuvuorilla ja toinen alkaa Bergenin sijasta etelämpää, Oslosta. Nämä eivät ole postilaivoja, joten satamakäyntejä on tavallista vähemmän.

Lofoottien maisemat olivat upeimmillaan noin yhdeltä viimeisenä matkayönä. Olimme silloin jossakin Svolvärin ja Stokmarknesin välillä.
Lofoottien maisemat olivat upeimmillaan noin yhdeltä viimeisenä matkayönä. Olimme silloin jossakin Svolvärin ja Stokmarknesin välillä.

Etelään vai pohjoiseen?

Kuten sanottu, satamat ovat samoja, mutta niissä viipymisen kesto ja/tai vuorokaudenaika vaihtelevat sen mukaan, onko laiva matkalla etelään vai pohjoiseen. Koska valitsin reitin etelästä pohjoiseen, kaupungit tai kylät, joissa kävin maissa, olivat Geiranger (koska oli kesä ja poistuin siellä laivasta retkelle), Trondheim, Bodö ja Svolvär sekä tietenkin Bergen etelässä ja Tromssa pohjoisessa. Jos olisin valinnut reitin pohjoisesta etelään, olisin käynyt maissa Stokmarknesissä, Svolvärissä, Brönnöyundissa, Trondheimissa, Kristiansundissa ja Ålesundissa.

En kuitenkaan valinnut matkaa pysähdysten perusteella, koska en nähnyt satamissa suurta eroa. Tietenkin eroja on, mutta en jaksanut googlata jokaista satamaa erikseen saadakseni selville, mitä, ja tehdäkseni valintaa sen perusteella. Vertailin pohjos- ja eteläreittejä lähes pelkästään laivayhtiön reitti- ja satamakuvausten ja aikataulujen perusteella.

Ratkaisevaa oli, mihin vuorokaudenaikaan laiva olisi Lofooteilla. Valitsin illan ja yön, koska valo olisi kauniimpi kuin aamulla ja päivällä. Päätös oli hyvä, ja yö Lofooteilla olikin risteilyn ehdoton kohokohta. Taivaan värejä toistava meri, tummat vuoret ja auringon kultaamat pilvet vuorten kainalossa olivat taianomainen näky.

Geirangerinvuono, taustalla Geirangerin kylä. Vuonon vesi oli laivasta katsoen kauniin vihreää, täältä rinteiltä harmaata ja hopeaa.
Geirangerinvuono, taustalla Geirangerin kylä. Vuonon vesi oli laivasta katsoen kauniin vihreää, täältä rinteiltä harmaata ja hopeaa.

Vuono samalta näköalapaikalta toiseen suuntaan. Oikealla seitsemän sisaren vesiputoukset. Vuonon varrella saattoi nähdä jopa kymmenen vesiputousta samalla kertaa.
Vuono samalta näköalapaikalta toiseen suuntaan. Oikealla seitsemän sisaren vesiputoukset. Vuonon varrella saattoi nähdä jopa kymmenen vesiputousta samalla kertaa.

Trollstigen oli juuri avattu liikenteelle kesäkaudeksi, kun viimeisimmän maanvyörymän jäljet oli saatu siivottua. Edeltävä, korkealla vuorten keskellä kulkeva sola oli edelleen lumipeitteinen, lunta oli tien vieressä arviolta puolen metrin paksuudelta.
Trollstigen oli juuri avattu liikenteelle kesäkaudeksi, kun viimeisimmän maanvyörymän jäljet oli saatu siivottua. Edeltävä, korkealla vuorten keskellä kulkeva sola oli edelleen lumipeitteinen, lunta oli tien vieressä arviolta puolen metrin paksuudelta.

Trollstigenin luona voi ihailla myös vuorenhuippuja nimeltä Kuningas ja Kuningatar. Piispakin siellä on, mutta jäi kuvassa vähän taaemmaksi.
Trollstigenin luona voi ihailla myös vuorenhuippuja nimeltä Kuningas ja Kuningatar. Piispakin siellä on, mutta jäi kuvassa vähän taaemmaksi.

Mitä retkiä?

Toinen matkasuunnanvalintaperusteeni oli pitkä bussiretki Geirangerinvuonon maisemissa. Retki oli mahdollista valita vain etelästä pohjoiseen kulkevalla reitillä kesäkaudella. Sen aikana käytiin useilla upeilla näköalapaikoilla ja ajettiin muun muassa alas Trollstigenin 11 käännöksen serpentiinitietä, jonka keskelä virtaa vesiputous. Retken aluksi siirryttiin risteilyaluksesta yhteysalukseen keskellä Geirangerinvuonoa, ja bussi palautti porukan laivalle Molden satamassa. Nappiin osui tämäkin valinta.

Varasin retken etukäteen, mutta monille retkille olisi päässyt mukaan ilmoittautumalla laivallakin. Retkivalikoima oli monipuolinen kaupunkikävelystä kajakkiretkeen ja vierailuun maatilalla. Halusin kuitenkin pääasiassa nähdä maisemia, joten jätin eksoottisuudet väliin. Jännevaivojen takia en myöskään pysy patikoinnissa muiden mukana, joten ne retket oli pakko unohtaa.

Osan retkistä veti laivalla vakituisesti mukana olevan retkeilytiimin (Expedition team) porukka, mutta Geirangerin retkellä oli ulkopuoliset oppaat. Retkelle lähdettiin kolmella bussilla, joista kahdessa oli saksankielinen ja kolmannessa englanninkielinen opastus. Hollantilaisen oppaan englanti jätti toivomisen varaa, mutta muuten hän osasi asiansa ja kertoi hauskoja yksityiskohtia ohitettavista paikoista ja elämänmenosta Norjassa.

En muuten kuullut koko matkalla sanaakaan suomea. Jos laivalla oli muita suomalaisia, he pysyivät minun lähelläni vaiti. En toki itsekään kanniskellut Suomen lippua.

Laivan omat oppaat vaikuttivat rautaisilta ammattilaisilta, jotka osasivat ottaa ryhmän haltuun. He pitivät myös päivittäin laivalla luentoja käyntikohteiden nähtävyyksistä ja historiasta, luonnosta ja kulttuurista. Lisäksi joka päivä oli laivan kannella jokin tietoisku, kun ohitettiin jokin huomion arvoinen kohde. Ohjelmaa oli enemmän kuin odotin, ja osallistuin siihen vain harvakseltaan. Varsinaista viihdeohjelmaa, kuten bingoa tai tanssimusiikkia, ei ollut ollenkaan.

Gudbrandsjuvet kohisi majesteettisesti.
Gudbrandsjuvet kohisi majesteettisesti.

Stigfloss lähtee putoamaan tästä. Paikalla on kävelyreitti, jonka varrella useita näköalapaikkoja.
Stigfloss lähtee putoamaan tästä. Paikalla on kävelyreitti, jonka varrella useita näköalapaikkoja.

Stigfoss näyttää alhaalta kuvassa aika vaatimattomalta, mutta todellisuudessa se on iso ja upea vesiputous.
Stigfoss näyttää alhaalta kuvassa aika vaatimattomalta, mutta todellisuudessa se on iso ja upea vesiputous.

Milloin matkalle?

Bergenistä lähtevä laiva ylittää neljäntenä päivänä napapiirin, mikä mahdollistaa valoisat yöt kesäisin ja talvisin lisää revontulten todennäköisyyttä. Nämä ovatkin epäilemättä risteilyjen tärkeitä vetonauloja muille kuin Pohjoismaiden asukkaille.

Alun perin varasin matkan juhannusviikolle juuri yöttömän yön takia, mutta kun covid myöhästytti matkaan lähtöä, muutin mieltäni. Siirsin matkaa hieman aikaisemmaksi, koska olin lukenut, että Keski-Norjan vesiputoukset ovat parhaimmillaan kesäkuun alkupuolella. Napapiirin yläpuolella vuoret pysyivät lumihuippuisina, mutta Geirangerin korkeudelle tultaessa sulamisvedet syöksyivät vuorten rinteitä alas pitkinä, kohisevina putouksina.

Kauempaa laivalta putoukset näyttivät valkoisilta viiruilta tummien vuorten kyljissä ja vähän lähempää siltä, kuin maitolasi olisi kaatunut vuoren rinteelle. Vielä lähemmäs tultaessa maito alkoi kuitenkin liikkua, jolloin kävi selväksi, että vesiputouksiahan ne. Putouksia saattoi olla näkyvissä jopa kymmenen samalla kertaa. Osa ohuempia, osa mahtavampia.

Geirangerin bussiretkellä nähtiin kauempaa Seitsemän sisaren vesiputokset ja pysähdyttiin Gudbrandsjuvetin ja Stigfossin putouksilla, joissa pääsi aivan likelle kuohuja.  Molemmissa paikoissa oli kävijöille rakennettu helposti kuljettavat reitit. Stigfoss on juuri tuo Trollstigenin luona oleva pitkä putous. Aika hurjia olivat. Kannatti tulla juuri kesäkuun kolmannella viikolla.

Laiva Svolvärin satamassa, luullakseni.
Laiva Svolvärin satamassa, luullakseni.

Näköalabaarin tuolit näyttävät mukavilta, mutta istuma-asento on oikeasti sen verran hankala, ettei niissä tullut istuttua pitkään. Tuolit olivatkin suosittuja, mutta vaihtuvuus oli suurta.
Näköalabaarin tuolit näyttävät mukavilta, mutta istuma-asento on oikeasti sen verran hankala, ettei niissä tullut istuttua pitkään. Tuolit olivatkin suosittuja, mutta vaihtuvuus oli suurta.

Hytti oli mukava.
Hytti oli mukava.

Mikä laiva ja millainen hytti?

Minkä verran hyttiin kannattaa panostaa? Sitä mietin, mutta turhaan. Parhaat hytit varataan Hurtigrutenilla niille, jotka risteilevät koko reitin vähintään jompaankumpaan suuntaan ja maksavat täysihoidosta. Yksinäinen matkailija, joka on mukana vain lyhyemmän pätkän, saa tyytyä pienempiin hytteihin.

Valitsin parhaan hytin, joka valitsemalleni matkalle oli varattavissa. Toivoin sillä tavoin pääseväni ylempiin kerroksiin, ravintolakerrosten yläpuolelle. Niin ei käynyt. Sijainti osoittautui kuitenkin hyväksi. Ylemmissä kerroksissa useimpien hyttien ulkopuolella kulkee käytävä, jota pitkin liikkuu maisemia tiirailevia ihmisiä lähes vuorokauden ympäri. Kolmannessa kerroksessa ei tarvinnut varoa, että joku kurkistaa vahingossa tai tarkoituksella hytin ikkunasta sisään. Meren puoleinen hytti oli myös hiljainen, enkä kuullut esimerkiksi yöllisiin satamakäynteihin liittyviä laskusiltojen ääniä, joista tiedän joidenkin joskus valittaneen.

Minut oli mahdollisesti upgreidattu eli annettu parempi hytti kuin hintaan olisi kuulunut, päätellen siitä, että kyseessä oli kolmen hengen hytti. Kahden hengen hyttejä näkemättä  vaikea sanoa. Joka tapauksessa hytissä oli riittävästi tilaa ja vuode oli hyvä. Ikkuna oli likainen, mutta niinhän ne aina.

Liikenteessä olevat  alukset on esitelty Hurtigrutenin nettisivuilla. Päättelin pohjapiirroksia vertailemalla, ettei minun kannata mennä aivan uusimpiin laivoihin, vaikka niissä näytti olevan paremmin suunnitellut ravintolatilat. Niissä on myös enemmän sviittejä, mikä tarkoittaa vähemmän hyviä hyttejä lyhyiden risteilyjen matkustajille (joille ei sviittejä varata millään rahalla). Tämä määräsi täsmällisen lähtöpäiväni: tarjolla olleista valitsin Nordnorge-laivan, joka lähti Bergenistä torstaina.

Tietyissä laivoissa on muutamalla sviitillä oma parveke, mikä tarkoittaa vähemmän kansitilaa muulle kansalle. Laivalla oli aivan riittävästi kaksimetrisiä viikinkiporukoita blokkaamaan parhaat maisemavalokuvauspaikat lyhyemmiltä yksin liikkuvilta, joten sitä parempi, mitä enemmän yleistä kansitilaa. Sikälikin laivan valinta osui oikeaan. Nordnorgella pystyi aina vaihtamaan kerrosta, jos paras näköalapaikka oli jo viety.

Bergenissä söin perinteisessä Bryggeloftet & Stuene -ravintolassa keskellä Bryggen turistialuetta. Katkarapuleipä on paikan erikoisuus ja rapuset tietenkin narskuvan tuoreita. Kyytipoikana paikallinen olut.
Bergenissä söin perinteisessä Bryggeloftet & Stuene -ravintolassa keskellä Bryggen turistialuetta. Katkarapuleipä on paikan erikoisuus ja rapuset tietenkin narskuvan tuoreita. Kyytipoikana paikallinen olut.

Laivan fine dining -ravintolan tartar oli erinomainen. Liha oli vuohen kiliä - mes-juuston valmistusta varten suositaan lypsäviä vuohia, joten kaikkia kilejä ei kasvateta aikuisiksi.
Laivan fine dining -ravintolan tartar oli erinomainen. Liha oli vuohen kiliä - mes-juuston valmistusta varten suositaan lypsäviä vuohia, joten kaikkia kilejä ei kasvateta aikuisiksi.

Laivan pääravintolan turska-annos. Ihan ok illallinen, mutta tarjoilija olisi voinut helposti myydä minulle myös lasillisen ruokaviiniä..
Laivan pääravintolan turska-annos. Ihan ok illallinen, mutta tarjoilija olisi voinut helposti myydä minulle myös lasillisen ruokaviiniä..

Reissun paras ruokakokemus: Bryggerikaienin kalaperunat Bodössä.
Reissun paras ruokakokemus: Bryggerikaienin kalaperunat Bodössä.

Täysihoito vai ei?

Risteilyä varatessa pitää ottaa kantaa hyttiluokan lisäksi matkan palvelutasoon. Laivayhtiön käytännöt näyttäisivät olevan vaihtumassa palvelupakettien suhteen, mutta siinä kohtaa, kun itse varasin matkaa, vaihtoehtoja oli kai kolme. Kallein paketti sisälsi muistaakseni täysihoidon, WiFin, rajoittamattoman kahvin tai teen ja ehkä jotakin muutakin. Näitä paketteja myytiin vain kalleimpiin hytteihin. Tavallisiin hytteihin saattoi maksaa etukäteen täysihoidon, pelkän aamiaisen tai jättää ruokailut kokonaan varaamatta. Aamiainen + illallinen -yhdistelmä ei ollut mahdollinen. Jos olisi ollut, olisin ottanut sen.

Mietin, etten millään pysty syömään päivästä toiseen aamiaista, lounasta ja dinneriä seisovasta pöydästä, ja tylsäksikin se kävisi. Sisällytin siksi lopulta lippuni hintaan vain aamiaisen. Ajattelin, että lounastan maissa ja syön illallisen valintani mukaan laivan eri ravintoloissa. WiFin ostin erikseen matkan ajaksi laivan palvelupisteestä.

Ruokailusuunnitelmani ei ollut kaikin osin onnistunut. Laivan aamiaisissa ei ollut moitteen sijaa, mutta muut ravintolapalvelut eivät olleet täysin risteilykuvausten synnyttämien mielikuvien tasolla. Illalliseksi oli käytännössä tarjolla kolme vaihtoehtoa: A la carte -ravintola Kystenin viiden ruokalajin menyy (aina nimenomaan viisi ruokalajia samasta valikoimasta), Brygga-bistron pari lämmintä ruokaa ja pääravintola Torgetin pöytiin tarjoiltu kolmen ruokalajin illallinen. Kokeilin jokaista yhden kerran, joten otokseni on erittäin pieni. Tulin silti tulokseen, että olisi ehkä sittenkin kannattanut valita täysihoito.

Joka kerta, kun söin maissa, sain parempaa ruokaa kuin laivalla, ellei aamiaisia lasketa. Reissun maistuvin ateria tarjottiin Bodön sataman Bryggerikaien -ravintolan terassilla. Yksinkertainen fish and chips -annos oli tuore, raikas ja herkullinen. Fine dining -tasoa, sanoisin.

Hurtigruten-laivat eivät käy joka kerta Trollfjordenissa (joka on Lofooteilla,ei suinkaan Trollstigenin lähellä). Nyt sinne päästiin. Laivan molemmin puolin kohosi korkea vuorenseinämä. Vuonossa oli todella kylmä, veikkaan, että vain muutama plusaste.
Hurtigruten-laivat eivät käy joka kerta Trollfjordenissa (joka on Lofooteilla,ei suinkaan Trollstigenin lähellä). Nyt sinne päästiin. Laivan molemmin puolin kohosi korkea vuorenseinämä. Vuonossa oli todella kylmä, veikkaan, että vain muutama plusaste.

Hyvät valinnat, onnistunut matka   

Kokonaisuutena matka täytti suuret odotukset. Maisemat olivat juuri niin mahtavat kuin toivoinkin ja aurinko pilkahteli esiin täsmälleen oikeina päivinä. Geiranger-retkellä oli juuri sopivasti sumua, että maisemakuvat saivat syvyyttä. Bergenissä ja retkipäivänä satoi, mutta kertaakaan en kastunut läpikotaisin. Soolomatkailijaa kohdeltiin ravintoloissa ja laivalla hyvin – hotelleista vaikenen hienotunteisesti.

Matkan varaamisvaiheessa (kaksi vuotta sitten) tehty työ kantoi kaunista hedelmää. Matkasta saisi eniten irti, jos liikuntakyky olisi normaali, mikä mahdollistaisi osallistumisen kävely- ja patikkaretkille. Se, että oma sänky on risteilyllä koko ajan lähellä, on kuitenkin kipukroonikolle ja lievästi liikuntarajoitteiselle mittaamattoman iso etu. Suosittelen Hurtigruten-risteilyjä lämpimästi.

Matkustin pelkän käsimatkatavaran kanssa. Sekin osoittautui hyväksi valinnaksi, vaikka tein sen covidia edeltävissä olosuhteissa ja ajattelin lähinnä välilaskuja, joita lentoihini ei lopulta sisältynyt ollenkaan. Kerron myöhemmin, mitä minulla oli mukana ja mitä hankin periltä.

--

Päivän kuvat: Karusellissa ensimmäisenä laivan pääravintolasta ikkunan läpi otettu kuva, jossa sisaralus ohittaa Nordnorgen Lofooteilla. Toisena satamakuva Svolväristä ja kolmantena saapuminen Örnesiin. 

 

 

Kommentit (3)

Virve
1/3 | 

Kiitos mielenkiintoisesta matkakertomuksesta. Varsinkin tuo, kuinka kerroit valinneesi matkasi yksityiskohdat olivat valaisevia. Vielä en ole omaa reissua Norjaan tehnyt, mutta ehdottomasti joku päivä sen teen.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tulekaan maraton- eikä joogamummoa, vaan tulee kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 62-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016