Olinkin ihmetellyt, miksi mielialani pysyi korkealla koko sen ajan, kun minulla oli jatkuvia kipuja ja lisäksi öisin välillä koviakin hermosäväreitä. Vihjeen mahdollisesta syystä antoi eilisen Helsingin Sanomat tiedejutussaan, jossa kerrotaan, että masennus jakautuu 12 alatyyppiin, joita tulisi hoitaa eri tavalla. Lue juttu täältä.

Isokaan menetys ei ole laukaissut minulla masennusta. Porskuttelen kriiseissä yleensä ihan hyvin. Sen sijaan tunnistan  itseni ruminaatiosta, joka on yksi masennuksen oire. Minulla on taipumusta melko pientenkin huolenaiheiden pyörittelyyn mielessä. Murehtimisesta voi olla myös hyötyä ja olen sen avulla ratkaissut monta ongelmaa, mutta kun sitä tekee yöt läpeensä, se alkaa nopeasti verottaa voimia. Olen saanut vatvomiseeni apua etenkin mindfulness-harjoitteista, joissa keskitytään nykyhetkeen.

Masennuksen tyypeistä minulla on ollut ainakin vuodenaikaan liittyvää ja mahdollisesti myös pitkäaikaiseen stressiin liittyvää masennusta. Masennukseen liittynee minulla myös tulehdusta. Olen useammin kuin kerran mennyt lääkäriin silmätulehduksen takia ja palannut masennusdiagnoosin kanssa. Keväällä tai kesällä en kuitenkaan ole koskaan ollut apeilla mielin, joten kaamosmasennus lienee päällimmäinen diagnoosini.

Koko sinä aikana, kun juoksin, en tarvinnut mielialalääkkeitä.

Olen ollut masennusherkkä koko aikuisikäni, vaikka en ensimmäisillä kerroilla tunnistanut sitä masennukseksi. Kun pari kertaa oli käynyt yllä kuvaamallani tavalla, aloin tunnistaa itsekin oireet ja hakeutua hoitoon heti, kun mieliala alkoi laskea. Siksi olen harvoin ollut työkyvytön masennuksen takia.

Masennukseni on aina ollut helppohoitoista. Melkeinpä niin, että pelkkä lääkärin näkeminen on saanut paranemisen alkuun. Hoitavan tahon huomio ja serotoniinin takaisinoton estäjät ovat palauttaneet mieleni tasapainon muutamassa päivässä. Yleensä olen syönyt lääkkeitä suunnilleen syyskuun alusta helmikuun alkuun asti. 

Olen hoitanut itseäni myös monilla lääkkeettömillä keinoilla, kuten kirkas- ja sinivalolla, Espanjan-matkoilla, suklaalla, kalapitoisella ruokavaliolla ja liikunnalla. Terapiassakin olen välillä käynyt, joten luurangot on kolisteltu kaapeista ulos. Kelan rahoittamaa terapiaa en kuitenkaan hakemuksestani huolimatta saanut, koska sairauslomat puuttuivat.

Yhteen aikaan kävelin systemaattisesti tunnin päivässä, mutta se ei vaikuttanut mielialaani sitä tai tätä. Väitteet, että puoli tuntia kävelyä päivässä voisi lieventää masennusta yhtä paljon kuin lääkehoito, ovat olleet mielestäni rankasti liioiteltuja. Mutta jos masennusta on monta lajia, niin kaipa sekin voi jollekulle auttaa. Itse en saanut siitä apua.

Sen sijaan juoksuharrastus vei masennukseni pois moneksi vuodeksi. Koko sinä aikana, kun juoksin, en tarvinnut mielialalääkkeitä. Siksikin juoksemisen lopettaminen oli niin kova juttu. Tiesin, että kaamosmasennus tulisi todennäköisesti takaisin, kun en enää saisi endorfiineja hikiliikunnasta. Mutta ei se tullut. Ei heti.

Eipä ihme, että mielialani pysyi hyvänä, kun sain jatkuvasti optimaalista masennuslääkitystä - ilman diagnoosia.

Masennukseen liittyy HS:n jutun mukaan usein matala-asteinen tulehdus. Masennuksen hoito on tehostunut, kun samalla on annettu tulehdusta laskevaa lääkettä.

No mutta! Juuri sillä tavallahan kipujani on viime vuosina hoidettu. Söin jatkuvasti parasetamolia ja melkein koko ajan tulehduskipulääkettä, ja kipukynnystä nostamaan minulle oli määrätty pienempi annos samaa mielialalääkettä, jota ennen söin masennukseen.

Jos kehossani oli jännetulehdusten lisäksi muuta, masennukseen liittyvää matala-asteista tulehdusta, tulehduskipulääke hoiti sitäkin. Eipä ihme, että mielialani pysyi hyvänä, kun sain jatkuvasti optimaalista masennuslääkitystä - ehkäisevästi ja ilman diagnoosia.

Mutta sitten pääsin leikkaukseen ja aloin parantua. Lopetin mielialalääkkeet jo keväällä, ja kesästä lähtien olen jättänyt myös parasetamolilääkityksen kokonaan pois ja ottanut vain tulehduskipulääkkeen harvakseltaan. Miten kävi masennuksen?

No, sehän tietysti palasi heti syksyn tullen.

Hoitoni on kunnossa ja voin hyvin. Mietin silti, pitäisikö mielialalääkettä varmuuden vuoksi terästää tulehduskipulääkekuurilla, jotta jaksan paremmin talven yli. Tuskin teen niin, koska olen perin juurin kyllästynyt lääkkeiden nielemiseen, mutta joskus saatan kokeilla sitäkin. Lääkärin valvonnassa tietenkin, koska lääkitykseen liityy melkein aina hyötyjen lisäksi myös riskejä.

Millaista masennusta teillä muilla on ollut? Tunnistatteko itsenne HS:n jutusta?

--

Päivän kuvat: Olkikukkia.

--

Kipukynnystä koskeva lapsus korjattu 24.10.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015

No siitä ei kyllä ole hyötyä - enkä ole ihan varma, onnistuiko sen nostaminenkaan. Kiitos vinkistä, korjasin lapsuksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016