Kirjoitukset avainsanalla kukat

Parvekkeelleni tulee tänä kesänä täysin eri istutukset kuin koskaan ikinä, ellei pelargoneja lasketa. Valitsin amppeleihin ja viljelylaatikkoon valkoisia ja pinkkejä aurinkoliisoja, tavallisten ahkeraliisojen paremmin paahdetta kestäviä serkkuja. Koetan tällä valinnalla ehkäistä viime kesän tilanteen, jossa rehevä kasvusto kuihtui käsiin helteiden vyöryessä yli.

Länsiparvekkeelle paistaa aurinko suoraan vain muutaman tunnin ajan, mutta lämpötila kohoaa silti helposti 35 asteeseen ja ylikin. Viileässä viihtyville kasveille olosuhteet voivat olla liikaa valoaläpäisevistä vekkikaihtimista ja tuuletuksesta huolimatta. Toisaalta erittäin paljon valoa vaativat kukatkaan eivät ole ihan oikeassa paikassa.

Tilasin aurinkoliisat ja verenpisarat pikkutaimina, jotka esikasvatin itäisellä ikkunalla istutuksia varten. Niiden lisäksi minulla oli juurtumassa Apple blossom -pelargonin pistokkaita sekä muratin ja köynnösvehkan oksia. Oli siinä ruukku poikineen.

Aurinkoliisoissa on nyt jo nuppuja, mutta vielä niin pieniä, etten odota niiden aukeavan pariin viikkoon.  Jätin istutuksiin reilusti tilaa leviämiselle, sillä aurinkoliisan sanotaan kasvavan hyvissä olosuhteissa isokokoiseksi. Minulla on ollut aikaisemmin taipumusta aliarvioida kasvien kokoa. Pieni parvekkeeni kasvaa helposti aivan täyteen.

Istutin jalallisen viljelylaatikon päätyyn pistokkaista kasvatetun muratin. Lisäksi laatikossa on neljä pelargonin pistokasta ja neljä aurinkoliisaa. Viime kesänä minulla oli omissa ruukuissaan kolme pelakuuta, ja kaikki viihtyivät hyvin, vaikka periaatteessa pelargoni pitää enemmän hieman viileämmästä. Apple blossom ei selvästikään ota kovin helposti nokkiinsa.

Kevään hirmuisin hetki oli se, kun latvoin pelargonit. Kaikki pistokkaat olivat hyvässä kasvussa ja yhdessä oli jo kukkanuppukin, kun tartuin uusiin, Lidlistä hankittuihin sekatööreihini ja raa’asti napsaisin jokaisesta latvan pois. Latvoin jopa Ansbrook Mulberry Blotchin! Voin jo sanoa, että operaatio onnistui: taimet ovat selvästi tuuhettumassa. Ilman typistämistä niistä olisi kasvanut pelkkiä pitkiä sojoja. Tai ainakin pelkäsin niin.

Parvekkeen sivustan tangoilla riippuvissa pienissä Ikean metalliastioissa olen kasvattanut enimmäkseen pikkuorvokkeja, viime kesänä myös krassia. Nyt keksin tilata Kodin kukista kahta lajiketta Bella Fuchsia -miniverenpisaroita. Hollantilainen kauppapuutarha on tuotteistanut nämä nätit lajikkeet. Minulla on vaaleanpunaista Sophiaa ja kerrottua, kaksiväristä Juliaa.

Olen tosi tyytyväinen valintaan, sillä pieni tila näyttää olevan näille kasveille ihan riittävä. Kutsun kukkia ballerinoiksi, koska Julioiden terälehdet tuovat mieleen monikerroksisen tutun. Juliat ovat heiveröisempiä kuin Sophiat, joista tuli nopeasti pieniä, pyöreitä kukkapuskia. Sophia on kasvutavaltaan pystympi, kun Julia riippuu mieluummin alaspäin.

Kuljin tammikuussa Amsterdamin lentokentän kautta, ja ostin sieltä matkamuistoksi daalian ja jaloleinikin juurakoita. Molemmat daaliat punnersivat pintaan, mutta vain toinen niistä lähti kunnolliseen kasvuun. Se onkin jo oikein paksuvartinen ja roteva. Ja jokos tuolla mahtaisi kukkanuppukin olla? Tuskin vielä sentään.

Luulen, että jaloleinikeille parvekkeeni on liian lämmin. Ne tekivät ihan mukavasti lehtiä, mutta kasvu on nyt lähes tyrehtynyt, vaikka olen lannoittanut niitä hieman ja huolehtinut kasvualustan sopivasta kosteudesta. Siinä puuhassa minua auttaa kosteusmittari, joka näyttää, onko multa kuivaa, kosteaa vai märkää.

Orvokit olivat impulssiostos torilta, kun parvekkeelle piti äkkiä saada jotakin kukkivaa vieraiden tullessa. Olen poikkeuksellisesti antanut niiden olla omissa amppeleissaan, joiden multatila kylläkin on surkean pieni. Kukkaparat nuupahtavat, ellei niitä kastele kaksi kertaa päivässä.

Kukkaportaallani on kaksi vapaata hyllyä, eivätkä kaikki amppelipaikatkaan ole käytössä. Muutama impulssiostos siis  sallittaneen vielä ennen kesää.

--

Päivän kuva: Bella Fuchsia Sophia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tulppaanit ovat minusta olleet bulkkikukkia, sellaisia, mitä pitää ostaa majakkoon vähintään kaksi punttia, että näyttäisi miltään. Olen kasvattanut parvekkeella saviruukuissa matalia "luonnonlajeja", kasvitieteellisiä tulppaaneja, jotka eivät tarvitse  kovin syvää multakerrosta. Ne ovat olleet ihan ok, mutta en ole ollut niistä hirveän innoissani. Lajikkeitakaan ei ole ollut kovin monia tarjolla.

Viime syksynä viljelylaatikkoni vapautui poikkeuksellisen varhain, koska kuuma kesä kuihdutti gladiolukset ja krassit ennen aikojaan. Päätin kokeilla kunnollista tulppaanipenkkiä ja istuttaa ensi kertaa jalostettuja, korkeita tulppaaneja. Niitähän on vaikka minkälaisia: yksinkertaisia, kerrottuja, viherraitaisia, liljanmuotoisia ja ripsureunaisia.

Hyppäsin saman tien syvään päähän ja nappasin puutarhamyymälästä pussilliset värikkäimpiä papukaijatulppaaneja mitä löysin. Valitsin myös kahta lajia matalia tulppaaneja sekä kahta lajia iiriksiä. Istutin sipulit marras-joulukuun vaihteessa. Laitoin mukaan sipuliravinnetta ja mullaksi kaadoin, mitä parvekkeen nurkkaan oli sattunut jäämään: vajaan säkillisen rhododendronmultaa ja kesäkukkamullan loppuja.

Ajattelin, ettei mullan laadulla olisi niin väliä, kun se saattaisi joka tapauksessa jäätyä läpikotaisin, jos tulisi kylmä talvi.

Ei tullut kylmä talvi. Helmikuun lopulla nousivat pintaan iirikset ja niiden jälkeen aikaiset, matalat Persian Pearl -tulppaanit, joista on kuvia aikaisemmassa kirjoituksessani täällä. Ilokseni myös papukaijatulppaanien tomerat lehdet puskivat ylös mullasta jo  helmi-maalikuussa, ja nuputkin tulivat nopeasti näkyviin. Ne pysyivät tosin vihreinä niin pitkään, että ehdin jo huolestua. Eikö niistä tulisikaan värikkäitä?

Turha pelko. Molemmat lajikkeet tuottivat niin ihanat ja värikkäät kukat, että olin aivan myyty. Häärin niiden ympärillä kameran kanssa lähes joka päivä.

Istutin seitsemän sipulia kumpaakin lajiketta, ja kukkia kehittyi viisi kumpaakin. Ensimmäiset kukat avautuivat pitkänäperjantaina ja ne pysyivät priimakunnossa reilusti yli viikon. Eivät ne vieläkään ole täysin lakastuneita.

Eikö olekin aivan hurmaava tulppaani tämä Tulipa Estella Rijnveld? Punainen ja valkoinen kuin piparminttutanko ja mukana ripaus vihreää. Jokainen kukka on hiukan erilainen - valkoista on enemmän tai vähemmän.

Eipä tosin Tulipa Garden Fire siitä juuri jälkeen jää. Se avaa terälehtensä melko vaaleina ja kuin maidolla siveltyinä, mutta tummuu syvän punaiseksi. Vihreät sävyt katoavat kukan vanhetessa, mutta valkoinen raita säilyy. Sitä ei kuitenkaan ole joka terälehdessä eikä edes joka kukassa.

Korkeiden tulppaanien juurille avautui joukko Tulipa Little Princessejä. Ne ovat kauneimmillaan puoliksi supussa, jolloin terälehtien hienostuneet ulkopinnat näkyivät. Avautuneina ne ovatkin aika räikeitä. Monissa kukkavarsissa oli kolme nuppua, ja yhdessä kukassa oli tavallisten kuuden terälehden sijasta peräti 11. Kukinta meni ohi muutamassa päivässä.

Alla olevista kuvista näkee, etteivät kaikki tulppaanit jaksaneet kohota täyteen korkeuteen. Estella Rijnveldit kasvattivat kyllä täysikokoiset kukat, mutta varsi jäi lyhyeksi kaikissa paitsi yhdessä. Garden Firet tuottivat kolme korkeaa ja kaksi matalaa kukintoa.

Tulppaanipenkin värejä ei voi väittää erityisen harmonisiksi. En arvannut, että oranssit pikkuprinsessat kukkisivat samaan aikaan kuin punaiset papukaijatulppaanit, ja sitä paitsi luulin, että prinsessat olisivat punaisempia. Pieni arviointivirhe.

Olen silti tulppaanipenkkiini niin tyytyväinen, että mieleni tekee laittaa vastaava ensi kevääksi. Katsotaan nyt, onko viljelylaatikko syksyllä vapaana vai ei. Aion nimittäin ennen pitkää kaivaa sipulit ylös ja istuttaa laatikkoon jotakin ihan muuta. Kerron siitä lisää parin viikon kuluttua.

---

Päivän kuvat: Tulppaani Garden Fire.

Kommentit (0)

Pelargonin nimi on Ansbrook Mulberry Blotch, ja pistokas oli istutettu tavalliseen kissanhiekkaan. Kilpailin kirjavalehtisen miniatyyrilajikkeen omistajuudesta ainakin kahden muun huutajan kanssa Pelargonitaivaan huutokaupassa Liedossa lauantaina. Maksoin taimesta kympin. Onniteltuaan minua meklari totesi itse tappaneensa kolme samanlaista. Saas nähdä, miten minun käy.

Pistokkaani on peräisin suomalaiselta pelargoniharrastajalta. Nainen Ansbrook-pelargonien takana on varsinaisesti kuitenkin Annie Holmes, englantilainen kirjanpitäjä, joka harrasti nuorempana pelargonien risteyttämistä. Alan salat hän oppi isältään.

Mulberry Blotch -lajiketta kasvatetaan pääasiassa kauniiden lehtien takia, sillä se kukkii harvoin. Kermareunaisten lehtien keskelle tulee punertava vyöhyke, jota ei minun pistokkaassani vielä näy. Kukista tulee yksinkertaiset ja lohenväriset.

Ostin minä toisenkin pelargonin. Järjestäjien edustaja näytti tabletiltaan niin suloista kuvaa Askola-nimisen lajikkeen kukasta, että puolisoni halusi minun huutavan sen. Pulitin pistokkaasta yhdeksän euroa. Askola kuuluu vanhoihin suomalaisiin pelargoneihin, mutta sen historiasta ei tiedetä juuri muuta kuin löytöpaikkakunta. Sen kukkien väri kuulemma vaihtuu kasvupaikan valoisuuden mukaan valkoreunaisesta tasaisen lohenpunaiseen.

Mielittelin myös kolmatta kasvia, Tyrväältä kotoisin olevaa Karoliinaa, jolla on suomalaisista pelargoneista pisin tunnettu historia, 1800-luvulta saakka. Olin kuitenkin tullessani pannut itselleni kahden kukan kiintiön. Harvinaisuuden hinta kohosi kolmeenkymppiin, sillä se oli koko huutokaupan himotuin yksilö. Olen itsekin Tyrvääm plikkoja ja siksi kukka kiinnosti, mutta jäin nyt ilman kotiseudun nimikkokasvia.

Tämä Pelargonitaivas on puutarhuri Tiina Niittysen tuore yritys, kauppapuutarha, joka kulki aikaisemmin Ilmaristen Puutarhan nimellä. Tiina viljelee kasvihuoneissaan erikoispelargoneja, verenpisaroita ja kesäkukkia.  Puutarhan verkkosivut löytyvät täältä: https://www.pelargoni.fi/ 

Aikaisemmin Pelargonitaivas oli blogi, jossa Tiina esitteli pelargonilajikkeita ja kertoi kokemuksistaan pelargonien parissa. Kuten kuvistakin näette, hänellä on laaja kokoelma perinteisiä suomalaisia ja muita pelakuita, jotka nyt ovat saanet uuden kodin Pelargonitaivaasta. 

Jaa että miten minä tänne eksyin? En tosiaan ole pelargoniharrastaja. Olen kuitenkin seurannut viime kesän Apple Blossom -pelargonista napsaisemieni neljän pistokkan juurtumista ja kehittymistä tukeviksi pikku taimiksi. Kun sitten näin Facebookin Puutarha ja piha -ryhmässä kutsun Päivä Pelargonitaivaassa -tapahtumaan, ajattelin, että miksipä ei. Pelargonihuutokauppa olisi kiva kokea, ja kyllä parvekkeelleni vielä pari pelakuuta mahtuisi.

Pelakuuhullut vaikuttivat olevan mukavaa porukkaa. Valtaosa tunsi toisensa - taisin olla ensimmäinen huutaja, jota sihteeri ei tuntenut nimeltä. Suomen Pelargoniyhdistyksen puheenjohtaja Leila Kakko esitteli pistokkaat ja taimet yksitellen, ja sitten huudettiin. Vitsailitiin ja naurettiin. Syötiin pullaa ja makkaraa leirikoululaisten hyväksi.

Pelargoneja oli toki myynnissä muutenkin kuin huutokaupalla. Tarjolla oli sekä Pelargonitaivaan omia että muiden asiaan vihkiytyneiden tuottamia pistokkaita ja taimia. Kutsussakin sanottiin, että osta, myy tai vaihda. Joku minua rohkeampi olisi saanut tilaisuudesta irti myös kasvatusniksejä, sillä oli ilmiselvää, että nyt oli tietäjiä paikalla.

Seuraavaksi yritän pitää nämä erikoisuudet  hengissä. Jos se ei onnistu, tiedän, mistä niitä ja neuvoja saa lisää. Jokainen kuollut taimihan on vain hyvä syy hankkia viisi uutta tilalle, kuten pelakuuhulluilla on tapana sanoa.

--

Päivän kuva: Ansbrook Mulberry Blotch.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Pieni tarkennus, ei ihan tavallisessa kissanhiekassa, ainoastaan Molersavesta tehty toimii. Sitä ei taida enää markkinoilta edes saada.

Käyttäjä6919
Liittynyt16.4.2019

Itse asiassa vastaava tuote myydään tuotemerkillä Seramis mutta siitä kissanhiekasta tuli ilmiö, koska se on ollut niin paljon halvempaa ja helpommin saatavilla.

Kiitos kivasta jutusta. Niin se kuume voi herätä ja valikoimaa onneksi riittää. Seuraavaksi ostan kyllä valmiin kasvin, en ole vielä luovuttanut :)

Mukavaa kevättä!

Leila

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/3 | 

Kiitos tarkennuksista, arvoisat kommentoijat! Ei siis ollut tavallista kissanhiekkaa, vaikka se siltä näytti.

Sama pätee vissiin myös pelargoneihin: taimi voi näyttää ihan tavalliselta, mutta onkin jotakin muuta. Jos olisin vähänkin tehnyt taustatyötä etukäteen, olisin tiennyt, että miniatyyrit sun muut lilliputit ovat keskimäärin vaikeampia pitää hengissä kuin normaalikasvuiset pelargonit. No, syvään päähän vaan!  

Olin marraskuussa laiska enkä jaksanut tehdä mitään parvekkeella koko kesän kasvaneelle amaryllikselle. Kannoin sen sellaisenaan astiassaan Ikea-kassissa kerrostalon autotalliin ja unohdin sinne. Tammikuun lopulla tuli mieleen, tarvitsisiko se kenties lirauksen vettä. Pyysin puolisoa tuomaan kassin ja kasvin ylös tallissa käydessään. Näin tapahtui.

Näky yllätti. Amaryllis oli pudottanut kaikki vanhat lehtensä. Ruskeiden jäänteiden keskeltä nousi komea kukkanuppu, joka oli jo yli viisi senttiä pitkä. Huh! Mitenkähän se olisi siellä pimeässä kukkinut? Istutin sipulin uuteen multaan ja nostin ikkunalle. Eikä aikaakaan, kun se kukki ennennäkemättömän hienosti. Kukinnoissa oli suuri määrä värisävyjä vihreästä kermanvalkoisen kautta punaiseen.

Kukkavanoja oli kaksi. Kukinnan jälkeen katkaisin ne ja siirsin kasvin itäikkunalle odottamaan parvekekauden alkua. Lehdet lähtivätkin heti kasvuun.

Minulla ei ole ollenkaan perinteisiä kukkivia huonekasveja. En ole kovin innostunut kasvilampuista enkä kasvien kiduttamisesta pimeässä. Taidan ajatella huonekasveista samoin kuin kotieläimistä: ne ovat kerrostaloasunnossa vähän väärässä paikassa, joten parempi, kun jätän väliin. Silti iloitsen kovasti kissavieraista ja tykkään kukista.

Tänä talvena minulla on ollut peräti kolme huonekasvia, kaikki köynnöksiä. Muratti kasvoi kesällä parvekkeella parista pikku oksasta muhkeaksi puskaksi, jonka nostin syksyllä sisään ja sijoitin ikkunan eteen. Joulun aikaan se näytti upealta valotettuna. Muratti on istutettu Lechuza-altakasteluamppeliin.

Muratin nykyisellä paikalla oli marraskuuhun asti köynnösvehka, jonka kasvatin 20 vuotta vanhan kasvin pistokkaista. Ostin aikanaan vehkan somistamaan työhuonettani, mutta kun toimisto siirtyi avokonttoriin, en saanut kiinnittää koukkua kattoon. Nyt siirsin hyvän kokoisen kasvin kylpyhuoneeseen, jossa se onkin viihtynyt yllättävän hyvin. Katon led-valot riittävät hyvin pitämään sen elinvoimaa yllä. Pidämme sen takia kylpyhuoneessa jatkuvasti valot päällä päivisin.

Köynnösvehka on Gunvor Olin-Grönqvistin suunnittelemassa Arabian kauniissa Suvi-amppelissa, joka ei ole kovin iso, mutta riittää vehkan juurille hyvin. Siron ripustimen ryöväsin parvekkeelta Lechuza-amppelista.

Minulla oli kesällä parvekkeella kaksi Apple Blossom -pelargonia, jotka kasvoivat tosi isoiksi ja kukkivat pitkään. Nostin yhden niistä ennen joulua olohuoneen länsi-ikkunalle, jossa kasvi alkoi pikkuhiljaa pudottaa lehtiään. Päätin ottaa siitä pistokkaita ennen kuin kasvi kokonaan kuolisi. Samalla leikkasin valtavaa runkoa reippaasti, mutta en sentään kymmensenttiseksi, kuten joissakin ohjeissa sanotaan.  

Yritin turhaan juurruttaa pistokkaita vesilaseissa, mutta kun juuria ei alkanut ilmaantua, tökkäsin ne lopulta suoraan multaan. Leikkasin samaan syssyyn versoja myös muratista ja köynnösvehkasta. Köynnökset kasvavat helposti liian isoiksi, ja olen epävarma niiden nuorennusleikkauksesta. Yksi muratti kuoli minulta kokonaan, kun leikkasin sitä reippaasti. Siksi ajattelin, että on ihan hyvä olla nuoria kasveja varalla.

Käytin istutuksiin kylvömultaa ja pidin pistokkaiden päällä osan päivästä muovipussia, jotta mikroilmasto olisi kosteampi. En osaa vielä sanoa, onko juurrutus onnistunut, mutta elän toivossa. Uskon, että ainakin muratti ja vehka pärjäävät, pelargoneista en tiedä, kun en ole ennen lisännyt niitä pistokkaista.

Vanhin huonekasvini on kultaköynnös, jonka olen vuosien mittaan herättänyt henkiin pistokkaiden avulla ainakin pari kertaa. Sen versot kasvavat useiden metrien pituuteen, mutta kerin ne ruukun ympärille niin, että kasvi muistuttaa lopulta isoa, vihreää palloa. Kastelun unohtuminen on välillä johtanut siihen, että kasvi on pudottanut ison osan lehdistään ja näyttänyt aika ikävältä.

Nyt vaihdoin kasvin uuteen multaan. Kultaköynnöksen juuret ovat tosi pienet eivätkä ne olleet kasvaneet täyttämään aiempaa ruukkua, joten vaihdoin samalla ruukun pienempään. Kasvi on menestynyt hämmästyttävän hyvin, vaikka matkaa lähimpään ikkunaan on melkein kolme metriä. Sen täytyy olla erityisen sitkeä lajike.

Kevät on alkanut myös parvekkeellani. Istutin marraskuun lopulla 11 pussillista pikkusipuleita istutuslaatikkoon ja muutamaan ruukkuun. Ensimmäisenä punnersi esiin ihana iiris, jonka lajike on Iris reticulata Harmony. Tämän tumman violetin suloisuuden lisäksi istutin vaaleamman lilaa Katharine Hodkinia. Minulla ei ole aikaisemmin ollut iiriksiä kevätkukkina, mutta tämä kerta ei takuulla jää viimeiseksi! Kukka on paljon kauniimpi kuin pakkauksen kuvassa, ja kun se kasvaa korotetussa istutuslaatikossa, sitä on helppo ihailla läheltä.

Jännittyneenä odotan, mitä seuraavaksi tulee kukkaan. En edes kunnolla muista, mitkä sipulit heitin erillisiin ruukkuihin ja mitkä laatikkoon. Paitsi että isot papukaijatulppaanit ovat viljelylaatikon reunalla kahdessa rivissä. Maltan tuskin odottaa!

Päivän kuvat: Iris reticulata Harmony, kevään ensi airut parvekkeellani.

--

Korjaus: puhuin kirjovehkasta, vaikka tarkoitin kultaköynnöstä. Korjasin kasvin nimen 10.3.2019.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja. Olen krooninen kipupotilas ja minulla on juuri todettu verenpainetauti. Blogin vakioaiheita ovatkin krempat ja niiden hoidot sekä kaikenlainen haikailu ja kiukuttelu. Erityisesti minua harmittaa, kun liikuntaa pidetään ratkaisuna vähän kaikkeen, vaikka minulle se toi elinikäiset vammat. Iloa minulle tuottavat kaunis koti ja vaatteet sekä parvekepuutahan hoito ja kukat. Nämä aiheet näkyvät myös blogissani.

Olen Maija Rauha, 59. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Blogiarkisto

2018
2017
2016