Kirjoitukset avainsanalla kukat

Kukkapuutarhan rakentaminen siirtolapuutarhapalstalleni Villa Palaseen eteni viime kesänä hyvin, mutta muutama asia jäi vielä ratkaisematta ja uusiakin ongelmia ilmeni. Näin keskitalvella on sopiva hetki miettiä, mitä ensi kaudella voin tehdä toisin. Listasin muutamia pulmia ja niiden mahdollisia ratkaisuja.

Yläkuvassa daalia Gold Crown, keskellä Cafe au Lait ja alakuvassa Ambassador.
Yläkuvassa daalia Gold Crown, keskellä Cafe au Lait ja alakuvassa Ambassador.

1. Pitkä sisääntulopenkki on sekava ja iloton

Villa Palasen suora sisääntulokäytävä johtaa portilta mökin luo, ja sen vasemmalla puolella on pitkä, laudoilla rajattu kukkapenkki. Poistin siitä jo ensimmäisenä syksynä sinisävyiset perennat ja istutin tilalle kuunliljoja. Ajattelin niistä penkin peruskasveja, joiden välit täyttäisin jollakin värikkäällä.

Tämä ei kuitenkaan toiminut. Kuunliljat eivät lähteneet kunnolla kasvuun ja lehtokotilot söivät vähäiset versot. Istuttamistani tulppaaneista vain noin puolet kukki, minkä jälkeen kukkapenkki näytti surkealta. Yritin pelastaa tilanteen unikoilla ja leijonankidoilla, mutta ei se oikein onnistunut. Vaikutelma oli sekava.

Sisääntulopenkin pitäisi toivottaa mökille tulija suloisesti tervetulleeksi. Se on myös puutarhan helppopääsyisin paikka, josta kuljetaan jatkuvasti ohi. Niinpä siihen sopivat parhaiten kukat, joita pysähdytään ihailemaan monta kertaa päivässä. Siis mitkä?

No tietysti daaliat. Miksen sitä heti tajunnut? Kunhan kevään tulppaanit ovat kukkineet, aion poistaa sipulit ja istuttaa paikalle 10-metrisen daaliapenkin. Juurakot saan pääosin jakamalla kylmäkellarissa talvehtivat vanhat, isot juurakot, ja olen myös tilannut niihin täydennystä Hollannista. Jatkossa istutan tulppaanit koreihin, joiden avulla ne voi näppärästi poistaa penkistä daalioiden tieltä heti kukkimisen jälkeen ja siirtää syrjemmälle keräämään voimia.

Tulppaanien ja daalioiden vuorottelu tarkoittaa, että juhannuksen tienoolla pitkässä penkissä ei kuki mikään. Se ei haittaa, koska pionit kukkivat ihan vieressä. Kun tulppaaneiden, hedelmäpuiden ja pionien kukinta on ohi, esikasvatetut daaliat aloittavat ja kukkivat pakkasiin saakka. Työläs tämä ratkaisu ehkä on, mutta helppohoitoisuus ei olekaan minulla tavoitteena. Jos tämä onnistuu, penkistä tulee tosi hieno! Jos ei, kehitän jotakin muuta.

Yläkuvassa daalia Creme de Cassis, keskellä Strawberry Cream ja alakuvassa Maya.
Yläkuvassa daalia Creme de Cassis, keskellä Strawberry Cream ja alakuvassa Maya.

2. Porttikaari on tyhjillään lumikärhön palelluttua

Portin luona kaaressa kasvoi ensimmäisenä kesänä komea lumikärhö ja toisella puolella villiviini. Kärhö kuitenkin menehtyi viime talven pakkasissa, eikä villiviini näytä voivan kovin hyvin. Mitäs tähän sitten?

Jos luottaisin taitoihini enemmän, istuttaisin kaaren juurelle tarhalyhtykärhöjä tai köynnösruusuja, mutta toistaiseksi aion tyytyä yksivuotisiin köynnöksiin. Aion esikasvattaa porttikaareen ruusupapu Käferbohnea! Sen versot ovat 2–4 metriä pitkiä, mikä riittänee. Olen kasvattanut ruusupapua aikaisemmin parvekkeella, joten tiedän, että pärjään sen kanssa. Käferbohnen papujen pitäisi sitä paitsi olla oikein maukkaita. Ne ovat vieläpä monivärisiä ja tosi kauniita.

Sain idean, kun selasin Naantalin Livonsaaressa sijaitsevan Siementarhan siemenluetteloa. Siementarha on erikoistunut tuottamaan ja myymään luomulaatuisia kotimaisia siemeniä. Tunnen perustajan siltä ajalta, kun hän oli Livonsaaren osuuspuutarhan puutarhuri ja kävin siellä kitkemässä ja sadonkorjuutalkoissa. Tiedän, että hän kokeilee mielellään lajikkeita ja valitsee jatkoon vain parhaat. Minusta tällaista pienyritystoimintaa kannattaa tukea, joten tilasin samalla yhtä ja toista muutakin.

Syyshortensia Wim's Red.
Syyshortensia Wim's Red.

3. Kesäkukkapelto varjostaa syyshortensiaa

Istutin ensimmäisenä syksynä syyshortensia Wim’s Redin tarkasti harkittuun paikkaan. Etupihan suunnitelmani menivät kuitenkin uusiksi, kun selvisi, että sähkökaapeli kulkee diagonaalisesti pihan halki. Siihen ei kannata kaivaa syvää kuoppaa esimerkiksi isokukkaisten ruusujen vaatimalle salaojitukselle, puhumattakaan puun istuttamisesta. Kesäkukka- tai perennapenkki olisi turvallisin vaihtoehto.

Viime kesän kesäkukkapenkistä tulikin komea, mutta syyshortensia jäi sen taakse varjoon ja vaille ansaitsemaansa huomiota. Uskon, että korkeiden kukkien penkki jää pysyväksi ilmiöksi. Siksi voi olla parempi kaikille, että syyshortensia väistyy.

Siirrän hortensian todennäköisesti keväällä heti maan sulettua etupihan länsipuolelle, pensasruusujen viereen. Olin aikeissa laittaa siihen vielä yhden ruusun, mutta koska en saanut viime keväänä Marzipanin tainta, paikka jäi tyhjäksi. Siinä on toisella puolella lumipalloheisi, jonka kukinta ehtii mennä ohi ennen kuin syyshortensia aloittaa.

Ikävää, että vasta juurtunut pensas siirretään jälleen, mutta eiköhän virheet ole parempi korjata heti kun ne on havaittu.

Yläkuvassa tsinnioita Rainbow Mixed, keskellä punakosmoksia Apricotta ja Candy Stripe ja alakuvassa kesäpäivänhattuja Cherry Brandy.
Yläkuvassa tsinnioita Rainbow Mixed, keskellä punakosmoksia Apricotta ja Candy Stripe ja alakuvassa kesäpäivänhattuja Cherry Brandy.

4. Esikasvatetut taimet jurovat istutuksen jälkeen

Minulla on kaupunkiasunnossa varsin hyvät olosuhteet omaan taimituotantoon: isoja ikkunoita kolmeen suuntaan ja mahdollisuus ripustaa kasvivaloja katosta. Olen myös kehittänyt alun perin pelargonien talvetusta varten monikerroksisen kasvatuspaikan vanhasta kirjahyllystä ja remonttivaloista. Kun siirrän pelakuut loppukeväällä lasitetulle parvekkeelle, hyllypaikat vapautuvat taimille.

Taimien karaiseminen eli sopeuttaminen ulkoilmaan on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Sille ei ole paikkaa, kun piha puuttuu. En ole ainakaan toistaiseksi vienyt taimiani ulkoilemaan kerrostalon yhteiselle takapihalle, pyörätelineiden ja mattojen tamppauksen viereen. Käytettävissä on vain lasitettu parveke, joka on auringon paistaessa aika lämmin.

Koska jouduin viime keväänä istuttamaan taimet vain parin päivän karaisulla, ne juroivat pitkään ennen kuin juurtuvat ja alkoivat kasvaa. Etenkin kesäpäivänhatut kärsivät auringon paahteesta. Niiden lehdet ruskettuivat ja ne joutuivat kasvattamaan kokonaan uudet lehdet.

Voisin ehkä jatkossa karaista taimia Palasessa pidempäänkin kuin pari päivää. Tosin siellä on vähemmän valoisia ikkunapaikkoja kuin kaupungissa ja lasikuistin yölämpötila on sama kuin ulkona. Olosuhteet eivät paljon eroaisi suoraan kukkapenkkiin istuttamisesta.  Lisäksi taimia täytyy siirrellä sisä- ja ulkotilojen välillä, mikä ei sovi kovin hyvin yhteen työelämän vaatimusten kanssa.

Sitä paitsi taimikasvatukseni on porrastettua, joten minulla olisi samaan aikaan kaupungissa pienempiä taimia, jotka myös vaatisivat huomiota. Eli pitäisi sahata jatkuvasti bussilla Palasen ja kaupunkikodin väliä. Tämä ratkaisu tuskin toteutuu ainakaan tänä vuonna, enkä ole ylipäätään varma sen järkevyydestä.

Istutettujen taimien sopeutumista voi helpottaa virittämällä varjostavan harson niiden päälle. Etenkin kosmoksen ja tsinnian taimet ovat kuitenkin istutusvaiheessa jo melko korkeita, joten harsolla pitäisi olla jonkinlaiset pidikkeet ja se pitäisi kiinnittää kunnolla maahan, ettei tuuli vie sitä mennessään. En vielä tiedä, miten tämän tekisin.

Täydellinen ratkaisu taimikasvatuksen kannalta olisi muuttaa omakotitaloon. Tuskinpa silti luovun kaupunkikodistani pelkästään taimien karaisun takia. Jotakin rajaa sentään! 

--

Päivän kuvat: Daaliota, pääasiassa.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuonna 2022 rakensin siirtolapuutarhapalstalleni Villa Palaseen kukkapuutarhaa enkä ehtinyt tehdä sen ja palkkatyön lisäksi juuri mitään muuta. Valmista ei tietenkään vielä tullut, mutta pääsin hyvään vauhtiin.

Tammikuu

Tilasin yksivuotisten kukkien siemeniä, pikkutaimia amppeleita varten, daalian juurakoita ja jouluruusuja. Piirtelin lumeen uusien kukkapenkkien paikkoja ja pohdin, minne istuttaisin pioneja ja vartettuja syreenejä. Opiskelin Pihailopuutarhurin verkkokurssia. Portti jäätyi kiinni.

Helmikuu

Portti pysyi koko helmikuun jäässä, mutta lumi alkoi loppukuusta jo selvästi huveta. Suunnittelin omenapuiden ja pensaiden leikkuuta ja kesäkukkien kylvöjä, mutta loppukuusta satoi taas reippaasti lunta. Kuuntelin Versoilevan puutarhapodcastia.

Maaliskuu

Moottorisaha soi tontilla, kun luottoarboristini, Puuveljien Ilkka, veti etuaidan alas. Saman kohtalon kokivat norjanangervo sekä syreenit. Aloitin myös tontin takalaidan orapihlaja-aidan siistimisen kiskomalla kuolleita runkoja pois aidan keskeltä. Päivät olivat jo varsin lämpimiä, ja kuun lopulla portti vapautui jäästä. Kevätmyrsky rikkoi terassin valokatteen.

Huhtikuu

Huhtikuun toisella viikolla satoi 15 senttiä lunta. Loska oli pahimmillaan, kun V-S Proservicen asentajat kantoivat ilmalämpöpumpun tupaan. Oli ihanaa saada mökki lämpimäksi. Vain viikon kuluttua tästä koko piha oli jo sulana paitsi rakennusten takaa.

Leikkasin herukat.  Kotona kylvin kesäkukat useassa erässä ja laitoin daaliat esikasvatukseen. 

Heti roudan väistyttyä aloitin lapiotyöt. Käänsin tulevan pionipenkin paikan ja poistin juurakot. Myös toinen töyhtöangervon juurakoista sai lähteä. Otin maanäytteitä pitkin pihaa viljavuusanalyysiä varten. Tulokset olivat odotettua paremmat: maa on kohtalaisen multavaa ja ehkä liiankin hyvin kalkittua sekä lannoitettua.

Toukokuu

Turku Energiasta tuli tilauksesta kaveri kaapelinäytölle (huomaa ensimmäisen kuvan keltainen katkoviiva), minkä jälkeen pääsin turvallisesti etupihan kaivausten kimppuun. Annoin lavakaulukset pois ja perustin ison kukkapenkin, johon istutin daaliat ja kesäkukkien taimet. Hankin myös kaksi hunajamarjapensasta, kaksi pensasruusua, lumipalloheiden ja punavartisen raparperin. Uudet iirikset, päivänliljat ja jouluruusut pääsivät multaan. Toin kukka-amppelit mökille. Ostin siirtolapuutarhan taimitorilta kaksi kotkansiipeä ja lipstikan, jotka istutin mökin taakse.

Käänsin vanhan pionipenkin ja puhdistin sen juurakoista, joita kertyi iso jätesäkillinen. Siirsin kaksi parasta juurakkoa uuteen penkkiin ja istutin neljä uutta pionia. Hanslankari asensi uuden valokatteen ja maalasi terassin tukipuut kertaalleen. Hän vei myös  peräkärryllisen juurakoita ja muuta jätettä jäteasemalle.

Vanhat runoilijanarsissit kukkivat terassin pielessä, mutta syksyllä istuttamani narsissin sipulit nähtävästi paleltuivat - ei kukkia, ei edes lehtiä. Myös tulppaaneita kohtasi kato, joskin niistä sentään noin puolet kukki. Hedelmäpuut, nuo Villa Palasen kuningattaret, peittyivät kukin vuorollaan kukkahuntuun.  Valkeita kuulaita tosin vaivasi jokin nuput syövä tuholainen. Kääpiömanteli kukki suloisesti.

Aloitin viikoittaisen humalan versojen nyhtämisen orapihlaja-aidan sisältä. Humalakasvusto heikentyikin kesän aikana huomattavasti.

Kesäkuu

Myöhäiset tulppaanit selviytyivät talvesta paremmin kuin varhaiset, joten tulppaanipenkki oli parhaimmillaan vasta nyt. Myös laukat, lumipalloheisi, särkynyt sydän, kalliokielot ja akileijat kukkivat kesäkuun alussa.

Hanslankari ryhdisti etupihan kohdan, jossa nurmikko vyöryi käytävän kiveykselle. Siitä näytti puuttuvan yksi laattarivi, joka asennettiin nyt. Nurmikko oli korkeammalla kuin käytävä, joten tarvittiin myös reunakivet. Vadelmapenkin reunalta paljastui kitkiessä reunakiveys, jota en ollut aikaisemmin huomannut ollenkaan. Takapihalla tuli nurmikon alta esiin vanha kivipolku, kun perustin uutta kukkapenkkiä.

Aloitin kesälomani matkailemalla Norjassa. Palattuani juhannusviikolla melkein kaikki oli kukassa: alppiruusut, ruusut, pionit, tarha-alpit, karhunvatukat. Etuaita oli alkanut versoa lupaavasti, mutta se oli täynnä rikkaruohoja. Kitkin sen.

Tontin vesipiste on kastelun kannalta hankalassa paikassa talon takana. Ratkaisin ongelman Fiskarsin pienellä letkukelalla ja Gardenan maahan ruuvattavalla isommalla letkukelalla, jotka tulivat talon eri puolille. Nyt oli helppo kastella sekä uusia istutuksia että yksivuotisia kukkia. Kastelin kaksi kertaa viikossa.

Heinäkuu

Kesäkukkapenkki komistui viikko viikolta. Toisaalta sisääntulopenkki näytti tulppaanien kuihduttua niin surkealta, että jouduin hankkimaan torilta kaksi kassillista leijonankitoja sitä piristämään. Daaliat, liljat ja unikot tulivat kukintavuoroon. Keijunmekkoamppelit kasvoivat molempiin suuntiin, kunnes suojasivat terassia naapurin katseilta. 

Maalaustyöt ovat Palasessa heinäkuun heiniä. Maalasin terassin tukipuut vielä kertaalleen ja lisäksi sudin kesäkeittiön seinät kahteen kertaan. Katetun kuistin kaide sai 2-3 maalikerrosta. Tämän tehtyäni istutin kesäkeittiön taakse laikkukirjokanukan.

Kesän leikkausurakka käynnistyi: leikkasin kaikki aidat ja rapsin hedelmäpuiden vesiversoja aina, kun kerkisin.

Marjasato alkoi kypsyä. Uuden valkoherukan makeat marjatertut pääsivät suoraan suuhun. Vadelmien versot kärsivät talven peuratuhoista, joten sato jäi melko pieneksi. Pepi-päärynä kasvatti ensimmäisiä hedelmiään. Osallistuin siirtolapuutarhayhdistyksen toimintaan keittämällä kahvia avoimien ovien päivänä ja ostamalla perinteisestä huutokaupasta mattoja.

Elokuu

Etupihan kesäkukkapenkki kypsyi korkeaksi, tuulessa heiluvaksi pelloksi. Valtava hepokatti pysähtyi hetkeksi Ambassador-daalian varteen. Elokuun uusia kukkijoita olivat iksia ja kiinanasterit sekä kukonkannukset. Kirpat söivät krassi-istutukset lähes kokonaan. Pensasruusut Sävel ja Sointu kukkivat uudestaan.

Istutustyöt jatkuivat: istutin Tinkerbellejen alle verikurjenpolvia, tähtiputkia ja särkyneitäsydämiä. Reunuskasveiksi tuli keijunkukkia ja päätyyn kolme eri väristä pallohortensiaa. Lisäksi muokkasin nurmikosta terassin viereen uuden istutusalueen, johon tuli valkoisia jaloangervoja ja kuunliljoja: pikkuruisia Blue Mouse Earseja, raikkaita kolmivärisiä Fire and Iceja ja isoiksi kasvavia, kaksivärisiä Great Arrivaleja. Jouluruusuja oli jo ennestään luumupuun alla. Rikkaruohot valtasivat toisaalla varjopenkin, johon en ollut vielä ehtinyt istuttaa juuri mitään.

Keitin mehua punaherukoista, ja loppukuusta alkoi omenashow. Keitin syksyn mittaan arvioilta 30 litraa omenahilloa yhden ja saman puun tuotannosta. Illat pimenivät, ja siirtolapuutarhan venetsialaisissa Palanen oli nättinä.

Syyskuu

Jatkoin istutuksia. Nappasin alennusmyynnistä lisää verikurjenpolvia ja keijunkukkia sekä kellukoita. Mittailin peura-aitojen paikkoja ja siirsin liian varjoon istutetut pionit. Leikkasin etuaidan vielä kerran ja kärräsin sepeliä portin alle. Kitkin hiekkatien reunan. Hedelmäpuiden kuivista oksista ja vesiversoista kertyi neljä kottikärryllistä risupaikkaan vietävää.

Hollannista tilatut kukkasipulit saapuivat. Istutin scillalajitelman, lumikellot ja helmililjat ja vähän myöhemmin kesäkellot, narsissit ja hyasintit.

Syyskuun lopussa kesävesi suljettiin. Siirsin pöydät varastoon ja pelargonit tupaan. Kiinnitin jänisverkot kolmen pienimmän puun ympärille.

Lokakuu

Istutin tulppaanit sekoituksena pitkään sisääntulopenkkiin. Muutamia erikoisuuksia meni pensasruusujen ympärille ja pikkutulppaaneja etuaidan viereen. Ensimmäisten pakkasöiden jälkeen nostin daalian mukulat ylös kuivumaan ja viikon päästä toin ne kerrostalon kylmäkellariin. Siirsin kolme paakkua vanhoja siperiankurjenmiekkoja ja keväällä istutetut liljat lähes päittäin kukkapenkistä toiseen.

Tyhjensin sadevesitynnyrit, koska kasteluvettä ei enää tarvittu. Tyhjensin lämpökompostorin alaosan. Verkotin hunajamarjat ja lumipalloheiden kauttaaltaan ja suojasin myös laikkukirjokanukan ympärystän, koska verkkoa sattui vielä olemaan. Saapa nähdä, minne sijoitan kaikki nämä verkot keväällä. Putsasin käytävälaattojen välit ja kitkin vielä kerran.

Marraskuu

Koska lämmin sää jatkui, tilasin lisää tulppaanin sipuleita ja istutin ne. Kiinnitin pensaiden ja puiden suojaverkot maahan metallikoukuilla. Ostin torilta neljä huolellisesti tehtyä Toinenluonto-linnunpönttöä ja kiinnitin ne pihapuihin ja talon taakse. 

Kun lämpötila näytti laskeneen pysyvämmin miinukselle, levitin talvisuojaturpeen hortensioille ja hyasinteille. Kylvin syyssädekukkaa, punalatvaa, akileijaa ja koristeporkkanaa vanhoihin altakasteluruukkuihin. Tyhjensin terassin ja vein työkalut vajaan.

Joulukuu

Joulukuu alkoi lumisena, joten näin, että kettu, jänis, orava ja harakka olivat aloittaneet säännölliset käynnit tontilla. Myös peura poikkesi.  Tein lumityöt ja istutin viimeiset, kaupunkiin unohtuneet tulppaanin sipulit. Seurasin, miten kukkapenkkiin jätetyt lehtikaalit hupenivat vähä vähältä.

Kokosin valokuvakirjaa vuoden kukkakuvista. En tilannut vielä uusia siemeniä tai daalian juurakoita, vaikka pidin silmällä verkkokauppojen valikoimia.

Se oli sellainen vuosi. Vielä pitää huomauttaa, etten suinkaan tehnyt kaikkea yksin. Sain arvokasta apua puolisolta, ystävältä, arboristilta ja hanslankarilta. Ilman heitä työ olisi edistynyt hitaammin ja olisin ollut iltaisin kipeämpi. Valtaosin heiluttelin kuitenkin lapiota itse. 

Jos haluat tietää myös ensi vuonna, mitä Palasessa tapahtuu, kannattaa ottaa seurantaan Instagram-tili Villa Palanen. Päivitän tätä blogia aika harvakseltaan.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Kommentit (0)

Istutin viime syksynä Villa Palasen pitkään sisääntulopenkkiin reilut sata tulppaanin sipulia. Olin mielestäni työssäni tosi huolellinen, sillä olin hiljattain möyhentänyt maan ja lisännyt siihen vähän hiekkaa. Ripsautin jokaisen sipulin istutuskuoppaan hieman sipulikukkien lannoitetta, enhän vielä tiennyt, että Palasen maa on ylilannoitettua. Tarpeeksi syvät istutuskuopat sain sipuliraudalla. Muistin myös kastella istutuksen jälkeen.

Talvi oli kuitenkin poikkeuksellisen ankara, ja tulppaanipenkistä tuli vain varjo siitä, mitä mielessäni kuvittelin. Noin puolet sipuleista tuotti kukan. Kun ne tietysti kukkivat hieman eri aikoihin, tulppaanimeren vaikutelmasta oltiin sangen kaukana. Joka tapauksessa ajattelin, että arvosteleva luettelo toimisi apuvälineenä, kun harkitsen uusia sipulitilauksia. Kirjoitinkin tämän postauksen pohjatekstin jo tuoreeltaan touko-kesäkuussa.

Vertailun vuoksi - istuttamistani noin 50:stä narsissin sipulista ei noussut yhtään kukkaa, joten narsisseja olisi ollut paha arvostella. Myös 40 iiriksen sipulia olivat hukkaan heitettyä rahaa – ja niistä sentään puolet oli parvekelaatikossa! Kaikki sipulit oletettavasti mätänivät. 20:lle pikarililjan sipulille kävi täsmälleen samoin. Sikäli pitää kai olla tyytyväinen, että edes osa tulppaaneista kehitti kukan. 

Mutta tulppaaneihin:

Mount Tacoma – Teidän ylhäisyytenne

Myöhäinen, korkea tulppaani, jonka kukat ovat valkoiset ja kerrotut. Ensimmäiset kukat avautuivat viikolla 21. Isoimmat kukat olivat pionimaisia, runsaasti kerrottuja ja puhtaan valkoisia. Useissa kukkavarsissa oli myös toinen, vähän pienempi kukka.

Tämä lajike meni kirkkaasti jatkoon. Tilasin ensi kevääksi 15 lisää, vaikka nykyisetkin todennäköisesti kukkivat uudelleen. Arvosana 9/10.

Verona – Melkein yhtä kaunis

Varhainen, matalahko tulppaani, jonka kukat ovat valkoiset ja kerrotut. Ensimmäiset kukat avautuivat viikolla 20, joten vierekkäin istutetut Veronat ja Mount Tacomat kukkivat osittain samaan aikaan. Veronan kukat ovat hivenen pienemmät ja hieman keltaisemmat kuin Tacoman, mutta yhtä runsaasti kerrotut. Välillä oli vaikea erottaa, kumpi oli kumpi.

Muutama Verona jäi lyhyeksi nysäksi eikä avannut nuppuaan.  Arvosana silti 8/10. Ei kuitenkaan jatkoon, koska Mount Tacoma on vielä mieluisampi.

Exotic Emperor – Peurojen suosikki

Exotic emperor on aikainen, korkea valkoinen tulppaani, jossa on myös vähän vihreää. Istutin näitä kymmenen, joista puolet nousi mullasta. Peurat söivät kaikki nuput jo viikolla 19 ennen kuin ne ehtivät avautua, joten en osaa sanoa, millaisia ne olisivat olleet verrattuna muihin valkoisiin lajikkeisiin. Ainakin ne ovat maukkaita. Ei arvosanaa.

Suihkutin muut tulppaanit kerran viikossa Trico Garden -peurakarkotteella Emperorien tuhon tultua ilmi. Ehkä se tepsi, ehkä ei, mutta syödyksi muut tulppaanit eivät tulleet.

Florosa – Terälehdet vinksin vonksin

Myöhäinen, matala viridiflora-tulppaani, jonka pinkeissä terälehdissä on leveä vihreä raita.  Istutin kymmenen, kaksi selvisi talvesta. Odotin tyylikkäästi kaartuvaa liljatulppaania, mutta tosiasiassa terälehdet sojottivat mielenosoituksellisesti mihin sattuu. Minusta tämä ei myöskään ollut erityisen matala vaan varsin tasamittainen korkean Greenlandin rinnalla. Arvosana 5/10. Jännittävä, mutta ei jatkoon tässä puutarhassa.

Greenland – Herkkä vihreäraitainen

Myös myöhäinen, korkea Greenland on vihreäraitainen viridiflora-tulppaani, jonka toinen väri on roosa. Istutin kymmenen, sain kolme. Herkät ja sievät, klassisen yksinkertaiset kukat olivat tosi korkeiden varsien päässä. Lajike olisi ehkä näyttänyt paremmilta isommassa ryhmässä. Sekä Florosa että Greenland kukkivat vasta kesäkuussa. Arvosana 5/10. Hieno tulppaani, mutten silti hanki näitä lisää. Minulla on aika rahvaanomainen maku - huomaan, että pidän eniten isoista ja näyttävistä kerrotuista tulppaaneista.

Charming Lady – Kukat kuin ruusuja

Myöhäinen, korkea tulppaani, jonka kukat ovat kerratut ja persikan ja roosan sävyiset. Kukat ovat todella viehättäviä ja näyttävät aivan ruusuilta. Terälehtien värit läikehtivät sävystä toiseen. Kymmenen sipulia tuotti viisi kukkavartta, joista kuhunkin tuli 2-3 kukkaa. Ei tämä tosin kovin korkea minusta ollut, eikä hirveän myöhäinenkään. Ihana tulppaani, täsmälleen miu mau mukkaa. Tilasin 30 lisää. Arvosana 9/10.

Elegant lady – Ei kestänyt rankkaa talvea

Myöhäinen, korkea liljatulppaani, jonka värit ovat kerma ja roosa. Kymmenen sipulia tuotti kaksi kääpiökokoista tainta, joiden nuput eivät auenneet. Tämä tulppaani jää vaille arvosanaa. En kokeile uudestaan. Ehkäpä Palasen olosuhteet ovat liljatulppaaneille liian alkukantaiset?

Apricot Beauty – Harvoin tavattavissa

Aikainen, matala tulppaani, jonka kukat ovat vaalean oranssit. Yhtään tällaista kukkaa ei noussut, mutta istuttamieni kymmenen aprikoosikaunottaren paikalla kukki kaksi oikein kaunista ja herkkää, vaaleanpunaista tulppaanikasvia. Ehkä tänä vuonna aprikoosin sävystä oli pulaa. Kukka oli yksinkertainen, ja samasta sipulista nousi niitä useampia. Kaunotar on epäluotettava, mutta annan sille uuden mahdollisuuden. Tilasin kymmenen kappaletta lisää. Arvosana 6/10.

Quebec – Ei voi väittää menestykseksi

Varhain kukkiva, matala raita- eli greigiitulppaani, jonka pastellipunaisissa terälehdissä on vaaleankeltaiset reunat. Nimi ei kuitenkaan viittaa kukkaan vaan lehtiin, joissa on punaisia katkoviivoja. Raitatulppaaneita tulee yleensä useita samaan varteen, mutta tänä keväänä niin ei käynyt. Kasvit jäivät tosi mataliksi ja kehittivät vain yhden kukan. Kymmenestä sipulista kukki kolme. Aika huono tulos tulppaanille, jonka sanotaan myös leviävän hyvin itsekseen. Ei jatkoon. Arvosana 4/10.

Toronto – Ei ollut oikea vastaus

Olen kasvattanut tulipa greigii Torontoa aikaisemmin parvekkeella erinomaisin tuloksin. Joka ainoa sipuli tuotti useita kukkia, ja lisäksi sain runsaasti sipuleita talteen seuraavan vuoden kukintaa varten. Nyt sain avomaalla kymmenestä sipulista yhden kukan, ja sekin oli epämuodostunut. Säälipisteillä jatkoon, ostin 10 sipulia lisää, koska haluan kokeilla tätä uudestaan.  Arvosana 1/10.

Estella Rijnveld – Aina yhtä ihana

Myöhäinen, korkea valko-puna-vihreä papukaijatulppaani, jolle valokuvat eivät tee oikeutta. Olen kasvattanut ihanaa Estellaa aikaisemmin lasitetulla parvekkeella, jolloin kymmenestä sipulista kukki kahdeksan. Nyt samasta sipulimäärästä nousi seitsemän kukkavartta. Näillä oli ehkä hieman suojaisampi kasvupaikka kuin muilla Palasen tulppaaneilla, mikä saattaa selittää paremman menestymisen.

Estella oli ainoa tulppaani, joka kukki vielä juhannusviikolla, kun palasin Norjan-reissulta. Luotan Estellaan niin paljon, etten hankkinut lisää sipuleja, vaan uskon, että samat sipulit kukkivat ensi keväänä uudestaan. Arvosana 9/10.

Katkaisin kaikkien tulppaanien kukkavarret kukinnan jälkeen, mutta jätin lehdet keräämään voimaa sipuleihin ensi kevään kukintaa varten. Muutamia sipuleita nostin ylös, kun hermostuin rumiin, kuivettuneisiin lehtiin ja istutin tulppaanien paikalle leijonankitoja. Osa sipuleista on kooltaan täysin verrattavissa ostosipuleihin, joten aion istuttaa ne takaisin penkkiin, kunhan maa vähän jäähtyy. Alle 10-asteisen maan pitäisi olla sopivaa, ja nyt mittari on näyttänyt vielä noin 13 astetta.

Toivon, että viime talvi olisi ollut poikkeus ja tulppaanit viihtyisivät sisääntulopenkissä jatkossa paremmin. Penkin ylläpito tulee aika kalliiksi, jos joka vuosi pitää ostaa uudet sipulit ja niistä puolet jää suutareiksi. Ei paikan pitäisi aivan mahdoton olla päätellen siitä, että pari vanhaa, yksinkertaista tulppaania nostaa päänsä uskollisesti joka kevät. Aika näyttää.

--

Päivän kuva: Mount Tacomat ja Verona jo hieman ylikukkineina.

Kommentit (0)

Olen istuttanut siirtolapuutarhapalstalleni Villa Palaseen vuoden sisään 22 puuta, pensasta tai pionia, ja tällä kokemuksella totean, että istuttaminen on järkyttävän vaikeaa. Siinä on miljoona muistettavaa asiaa, joista mikä tahansa voi mennä pieleen sillä seurauksella, että kasvi ei juurru kunnolla vaan jokin aikaa kiduttuaan kuolee. Tai niin ainakin pelkään.

Viime syksynä istuttamistani kasveista joka kolmas kuoli jo ensimmäisenä talvenaan. Pitäisi varmaan olla kiitollinen, etteivät kituneet pitkään.

Istutin syksyllä pihajasmikkeen, kameliajasmikkeen ja pikkujasmikkeen, joista kameliajasmike kuoli. Pikkujasmikkeesta on jäljellä pari kymmensenttistä risua eikä pihajasmikkeesta paljon enempää. Istutin syyshortensian, pallohortensian ja pienikokoisen hortensian, joista pallohortensia Annabelle kuoli eikä pikkuhortensia ole kukkinut. Istuttamistani noin 150 tulppaanin ja narsissin sipulista noin 100 kuoli. 25 liljan sipulista 20 kuoli. 

En lannistunut, vaan tänä keväänä istutin hunajamarjat Onnin ja Ilon, pensasruusut Sävelen ja Soinnun, kaksi vartettua Tinkerbelle-syreeniä, lumipalloheisi Pohjan neidon sekä kuusi pionia: kaksi nimetöntä, Hillaryn, Coral Charmin, Peppermint Stickin ja Mother’s Choicen. Ne ovat kaikki vielä hengissä. Lisäksi aloitin viime viikolla syysistutuskauden ja kaivoin kuopan laikkukirjokanukalle.

Nyt joku kysyy, miksi jakelen neuvoja kun olen niin surkea istuttaja. No juuri siksi. Tiedän, mikä voi mennä pieleen. 

Kirsikkapuu varjostaa Tinkerbellejä, vaikka vannon, että valitsin paikan huolellisesti ja istutupäivänä kaikki oli vielä hyvin. Pikkusyreenien ympärille tulee perennapenkki, kunhan kerkiän.
Kirsikkapuu varjostaa Tinkerbellejä, vaikka vannon, että valitsin paikan huolellisesti ja istutupäivänä kaikki oli vielä hyvin. Pikkusyreenien ympärille tulee perennapenkki, kunhan kerkiän.

1. Muista, että puihin kasvaa lehdet!

Pohdin Palasen uusien pensaiden ja puiden paikkoja koko viime talven. Halusin valita tontille sopivat lajikkeet ja istuttaa ne täsmälleen oikeille paikoille, joissa ne viihtyisivät kenties kymmeniä vuosia tästä eteenpäin. Niinpä pensasruusut menivät länsirajalle, jossa niiden piikkisyys ei häiritsisi muita kuin jäniksiä ja peuroja. Jasmikepöheikkö kasvaisi näkösuojaksi naapurin ikkunan eteen, ja laikkukirjokanukka toisi eloisuutta varjoisaan paikkaan kesäkeittiön taakse.

Pionien ja syreenien paikoissa kuitenkin kompuroin pahasti. Istutin kaksi suosikkipioniani terassin viereen kohtaan, josta lumi suli keväällä ensimmäisenä. Ajattelin, että siinä olisi niille kerrassaan mainio, aurinkoinen paikka, jossa voisin ihailla niitä helposti. En huomannut ollenkaan, että paikan valoisuus johtui vain siitä, ettei läheisessä luumupuussa ollut vielä lehtiä. Tosiasiassa hedelmäpuut varjostavat paikkaa keskikesällä niin paljon, että pionit tuskin viihtyvät siinä. Aion siirtää ne aurikoisempaan penkkiin vielä tänä syksynä.

Tinkerbelle-syreenit antavat tulevaisuudessa ryhtiä isolle, romanttiselle perennapenkille. Harmikseni istutin myös ne osittain väärälle paikalle. Miten olisin voinut tietää, että viime vuonna leikattu kirsikkapuu kasvattaisi tänä vuonna melkein metrin pituiset versot joka ikiseen oksaan? Hapankirsikan valtavan kokoiset lehdet varjostavat pikkupuuta jo nyt. Joudun todennäköisesti siirtämään senkin. En millään viitsisi, kun juuri olen saanut tukipuut juntattua maahan.

Istutin pensasruusut viime kesäksi no dig -menetelmällä tekemääni daaliapenkkiin, kuvassa vasemmalla. Kaivoin vain hiukan juuripaakkua isomman kuopan. Molemmat näyttäisivät viihtyvän: aloittelevat parhaillaan vuoden toista kukintaansa. Aikamoinen linssilude muuten tuo iso ruukku, joka kuului Palasen irtaimistoon.
Istutin pensasruusut viime kesäksi no dig -menetelmällä tekemääni daaliapenkkiin, kuvassa vasemmalla. Kaivoin vain hiukan juuripaakkua isomman kuopan. Molemmat näyttäisivät viihtyvän: aloittelevat parhaillaan vuoden toista kukintaansa. Aikamoinen linssilude muuten tuo iso ruukku, joka kuului Palasen irtaimistoon.

2. Ostomultaa ei välttämättä tarvita, eikä ainakaan suursäkkikaupalla

Luulin vielä talvella, että olisin hukassa, koska en pysty millään kuljetuttamaan palstalle tonnin painoista suursäkillistä puutarhamultaa. Siirtolapuutarhan hiekkateillä on nimittäin kahden tonnin painorajoitus, ja kookas paku jo melkein ylittää sen. Pihaan ei voisi tuoda mitään kuorma-autolla.

Minulla oli se käsitys, että istuttaessa taimen ympärillä oleva maa pitää käytännössä vaihtaa uuteen tai vähintään maata pitää parantaa reilulla ostomullan lisäyksellä. Esimerkiksi Kekkilä kehottaa varaamaan puun istutukseen kolme säkkiä ja pensaan istutukseen yhden 50 litran säkin puutarhamultaa. Maan parannukseen tarvitaan yksi säkki neliölle. Näin laskien tarvitsisin tosiaan Palasen puutarhan perustamiseen tuhat litraa multaa, mielellään enemmän

Onneksi teetin viljavuustutkimuksen ja tulin järkiini. Palasen vanha, vuosikymmenten mittaan paranneltu peltomulta on viljavaa ja sisältää runsaasti ravinteita, joten sitä ei tarvitse enää parantaa. Olenkin käyttänyt istutuksissa ostomultaa vain sen verran, että olen pystynyt korvaamaan nurmikon tai vanhojen istutusten mukana ylös nostetun mullan ja muotoilemaan istutusalueen hivenen koholle. Esimerkiksi pionit eivät edes pidä ostomullasta, koska se sisältää lähes aina turvetta.

Istutin hunajamarjat Onnin ja Ilon lähelle paikkaa, jonka alun perin varasin isokukkaisille ruusuille. En halunnut kaivaa ruusujen vaatimaa syvää kuoppaa kohtaan, jonka lähellä kulkee sähkökaapeli. Veikkaan lisäksi, että saan nämä haskapit pysymään paremmin hengissä kuin ruusut.
Istutin hunajamarjat Onnin ja Ilon lähelle paikkaa, jonka alun perin varasin isokukkaisille ruusuille. En halunnut kaivaa ruusujen vaatimaa syvää kuoppaa kohtaan, jonka lähellä kulkee sähkökaapeli. Veikkaan lisäksi, että saan nämä haskapit pysymään paremmin hengissä kuin ruusut.

3. Sylinterin muotoinen kuoppa on vanhanaikainen. Hyvä istutusalusta on laakea

Puutarhakirjoissa ja muissa istutusohjeissa neuvotaan useimmiten, että pensaat ja pikkupuut vaativat keskimäärin 50 x 50 x 50 sentin kokoisen kuopan riippuen kasvin koosta – perennoille riittää pienempikin, puut tarvitsevat isomman. Kaaviokuvissa näytetään, miten maahan on kaivettu sylinterin muotoinen kuoppa. Sellaisia minäkin pyysin keväällä apumiehiäni kaivamaan.

Sittemmin olen oppinut, että kuopan kaivamisen sijasta tarkoitus on lähinnä muokata maata suunnilleen tuolta alalta. Ideana ei ole, että taimi tyrkätään kaivetun kuopan pohjalle ja sitten hauta luodaan umpeen. Ei, vaan maasta tehdään kasvin uusille, kasvaville juurille helpommin lähestyttävää, mikäli se sattuu olemaan esimerkiksi kivikovaa. Jos maa on pehmeää ja multavaa jo valmiiksi, jopa muokkaamisen voi jättää väliin. On onkimatojen tehtävä kuohkeuttaa multaa, ei siihen aina talikkoa tarvita. Hyvässä maassa istutuskuoppa voi olla vain hivenen taimen multapaakkua isompi.

Ja jos maata lähtee muokkaamaan, kannattaa tehdä laakeamuotoinen istutusalusta mieluummin kuin sylinterin muotoinen. Pensaiden ja puiden juuret lähtevät kasvamaan sivuille, eivät pelkästään alas. Jos kumminkin tehdään kuoppa, sen olisi parempi olla olla kuutionmuotoinen ja lisäksi sen reunoja kannattaa rikkoa kuokalla tai lapiolla. Tämä siksi, etteivät juuret lähtisi kiertämään kuoppaa spiraalina.

Jos kasvupaikka halutaan salaojittaa, tarvitaan kuoppa, koska salaojitus tehdään lapioimalla istutusalustan alle, kuopan pohjalle, 10-20 sentin sepelikerros. Jos Palasessa aikoisi kasvattaa loistokärhöjä tai isokukkaisia ruusuja, näin varmaankin pitäisi tehdä, koska multakerros on parhaissakin kohdissa vain noin 40 cm syvä ja sitten alkaa savi. Tekeeköhän joku ihan oikeasti tällaista? En jaksa kaivaa 70 sentin kuoppia, joten olen suosiolla päättänyt luopua arimmista puutarhakasveista.

Alimmassa kuvassa on meneillään vanhan pionin siirto-operaatio. Istutusalusta on jo valmiina taaempana. Istutin uusiin paikkoihin kaksi vanhaa juurakkoa, joista toinen kukki lähes normaalisti, mutta toinen juroi. Toisaalta se ei ollut juuri kukkinut edellisessäkään paikassa.
Alimmassa kuvassa on meneillään vanhan pionin siirto-operaatio. Istutusalusta on jo valmiina taaempana. Istutin uusiin paikkoihin kaksi vanhaa juurakkoa, joista toinen kukki lähes normaalisti, mutta toinen juroi. Toisaalta se ei ollut juuri kukkinut edellisessäkään paikassa.

4. Istuttaessa taimi jää helposti liian syvälle maahan

Istuttamisessa on hengästyttävän monta vaihetta. Ennen istuttamista pitää varmistaa, etteivät taimen juuret ole kuivat. Paljasjuurisia taimia liotetaan vedessä ja ruukkutaimet kastellaan hyvin. Ruukun voi myös upottaa vesiämpäriin, en ole tosin itse koskaan tehnyt sitä.

Esimerkiksi pionin ruukkutaimen oikeaoppinen istuttaminen tehdään Pioniseuran ohjeiden mukaan niin, että ensin kaivetaan noin 50 cm syvä kuoppa. Sen pohjalle laitetaan hevosenlantaa ja sen jälkeen 15 senttiä multaa. Tämän päälle tulee kerros, jossa on desilitra luujauhoa multaan sekoitettuna. Seuraavaksi kuoppaan kaadetaan puoli ämpärillistä vettä. Kun se on  imeytynyt, multaa tiivistetään kevyesti jalalla painellen. Sitten kuoppa täytetään mullalla lähes täyteen ja vasta tässä vaiheessa taimi asetellaan paikoilleen – huom! hieman vinoon, jotta juuret lähtevät helpommin kasvamaan maan pinnan suuntaisesti. Istutukselle kaadetaan jälleen puoli ämpärillistä vettä. Lopuksi taimen juurelle ripotellaan kolmen sentin kerros karkeaa hiekkaa.

Olen tehnyt monta kertaa sen virheen, että olen iskenyt taimen kuoppaan liian aikaisin. Istutusmullan pinta saa pionia istuttaessa olla ympäröivän mullan tasalla, koska kastellessa multa tiivistyy helposti pari senttiä, ja lisäksi tulee hiekkakerros. Kiinanpionin ihanteellinen istutussyvyys on vain kolme senttiä silmujen kasvukohdasta.

Myös pensaat ja puut jäävät helposti liian syvälle. Olen valehtelematta joka kerta joutunut nostamaan taimen ylös ja lisäämään sen alle multaa, koska se olisi muuten jäänyt kuoppaan. Tarkoitus on kuitenkin aina ollut päinvastainen. Olen tehnyt parhaani, mutta pelkään silti, että Tinkerbellejen multa tiivistyy talven aikana niin, että keväällä puut ovat jo kuopassa. Joskus valvon öisin tätä miettien.

Puissa on juurenniska, jonka pitäisi jäädä maanpinnan tasolle. Liian syvään istutettu puu voi kuolla. Siksi ei auta yhtään, jos liian syvään istutetun puun niskaan kaataa säkillisen multaa – päinvastoin.

Istuttamistani taimista pahimmin kiertyneet juuret oli lumipalloheisi Pohjan neidolla. En saanut niitä avatuksi kuin hiukkasen. Kukka-aihiot olivat valmiina jo ostettaessa, joten kasvi kukki hienosti. Totuuden hetki koittaa lähivuosina.
Istuttamistani taimista pahimmin kiertyneet juuret oli lumipalloheisi Pohjan neidolla. En saanut niitä avatuksi kuin hiukkasen. Kukka-aihiot olivat valmiina jo ostettaessa, joten kasvi kukki hienosti. Totuuden hetki koittaa lähivuosina.

5. Astiataimen juuria pitää avata

Monilla lajeilla yli puolet kasvin biomassasta on maan alla. Istuttamisen jälkeen puu ja moni muukin kasvi keskittyy kasvattamaan juuriaan, joilla se kiinnittyy maahan ja kerää vettä ja ravinteita. Istuttamisessakin tärkeintä on luoda hyvät olosuhteet juurille.

Astiataimia on helppo kuljettaa ja varastoida, mutta juurille pieni ruukku on aika luonnoton paikka. Puiden ja isojen pensaiden juuret alkavat helposti kiertää muoviruukun sisällä spiraalina. Tätä spiraalia pitäisi ennen istuttamista avata niin, että juuret pääsevät luontevasti kasvamaan eri suuntiin. Se pitäisi ohjeiden mukaan tehdä varovasti, mutta itse olen kyllä joutunut repimään juuria ja välillä käyttänyt puukkoakin saadakseni tiukan juurikiehkuran rikki. En  osaa sanoa, kumpi on kasville vahingollisempaa, juurten katkominen vai niiden jättäminen spiraaliksi.

Koska en ole käyttänyt istutuksissani erityistä istutusmultaa (ja koska olen repinyt juuria), olen ripotellut istutuskuoppaan heti juurten alle mykorritsaa. Mykorritsa on vaaleaa jauhetta, joka sisältää sienijuurta ja edistää kasvien juurten kasvua. Arvatkaa vaan, kuinka paljon kallista mykorritsaa on mennyt hukkaan, kun olen istutuksen jälkeen tajunnut taas kerran, että kasvi on kuopassa liian matalalla. Mykorritsa ei tehoa muualla kuin aivan juurten lähellä. Siksi olenkin alkanut hieroa sitä suoraan juuripaakkuun.

Istutin viime syksynä myös valkoherukka Piikkiön helmen, joka tuotti makeita marjoja jo ensimmäisenä kesänään. Se ei kelvannut peuroille, toisin kuin pensaan viereen istuttamani Autumn Bliss -vadelman taimet. En usko, että ne toipuvat.
Istutin viime syksynä myös valkoherukka Piikkiön helmen, joka tuotti makeita marjoja jo ensimmäisenä kesänään. Se ei kelvannut peuroille, toisin kuin pensaan viereen istuttamani Autumn Bliss -vadelman taimet. En usko, että ne toipuvat.

6. Puun tukiseipäät juntataan maahan ennen istuttamista, ei sen jälkeen

Puu pitää istuttaessa tukea tukiseipäillä, koska muuten sen pienet, uudet hiusjuuret ovat vaarassa katketa joka kerta, kun tuulee kunnolla. Tukiseipäät tukevat juuristoa, eivät latvaa, ja siksi puu kiinnitetään seipäisiin rungon puolivälin alapuolelta, ei ylhäältä. Tässä näyttää olevan kaksi tyylisuuntaa: toiset käyttävät yhtä tukikeppiä, joka on aivan kiinni rungossa, toiset kahta tukiseivästä, joiden väliin runko kiinnitetään esimerkiksi vanhoilla sukkahousuilla tai juuttinauhalla.

Itse päädyin kahteen tukiseipääseen, koska niihin voi kiinnittää suojaverkon talveksi. En ole onnistunut selvittämään aukottomasti, miten seipäiden tulisi sijaita suhteessa ilmansuuntiin tai onko sillä edes mitään väliä, mutta junttasin seipäät suunnilleen itä-länsi-suuntaan. Tuuli puhaltaa Palasessa enimmäkseen lännestä, ja yhden ohjeen mukaan tuen olisi hyvä olla vallitsevan tuulen puolella.

Apumies oli kaivanut kuopan valmiiksi jo pari viikkoa ennen istutusta (ei suositeltavaa). Tein rautakangella seipäille paikat ja sen jälkeen yritin juntata ne paikoilleen moukarilla. Voimani riittivät juuri ja juuri siihen, että seipäät pysyivät kohdillaan. Niiden pitäisi kuitenkin olla tukevasti paikoillaan. En tarvitse välttämättä apua puutarhassa kovin moneen asiaan, mutta tämä on sellainen.

Voin vain kuvitella, miten vaikeaa työ olisi ollut istuttamisen jälkeen, kun olisi lisäksi pitänyt varoa, ettei huitaise puuta moukarilla poikki.

Eräässä ohjeessa neuvotaan kiinnittämään puu tukikeppiin ”mahdollisimman löysästi”. En ymmärrä tätä ohjetta ollenkaan. Eihän tukikepistä ole mitään hyötyä, ellei se tue puuta. Sidoin Tinkerbellet tukikeppien väliin leveällä juuttinauhalla. En tiukasti, mutten löysästikään. Olin katsonut videolta ohjeita, mutta tosi paikan tullen jouduin soveltamaan ja kokeilin pariakin erilaista sidontaa. En osaa sanoa, onko tukemisesta mitään iloa puulle. Puoliso katseli touhujani ja totesi, että tuetun ja tukemattoman pikkupuun ero oli iso, kun sattui tuulenpuuska. Että ehkä siitä sitten on.

Seipäiden kiinnittämisen jälkeen imeytin kuoppaan ämpärillisen vettä. Ripottelin myös hieman luonnonmukaista lannoitetta. Sitten taas kuoppa melkein täyteen multaa, taimi paikoilleen mykorritsalla sivelty juuripaakku hivenen avattuna, tiivistys käsin ja kastelu.

Lopuksi kannattaa tarkistaa, että puu kasvaa suoraan ja että pensas on täsmälleen sillä paikalla kuin oli ajateltu. Vaikka olin niin huolellinen kuin osasin ja jopa siirtelin taimia istutuskuopassa, havaitsin vasta viikon päästä, että toinen Tinkerbelle oli hiukan vinossa. Laikkukirjokanukka on noin 10 senttiä aiotusta paikasta. Harmittaa, mutten ole tehnyt kummallekaan ainakaan vielä mitään.

Öisin olen huolissani pienestä päärynäpuusta, joka kasvaa Pikkumökin takana. En ole istuttanut sitä itse, ja sillä ei ole kunnollista tukea. Pelkään, että se kuolee, mutta yhtä lailla pelkään, että jos alan nyt törkkiä sen juuristoa rautakangella, juuret vahingoittuvat ja puu kuolee.

Imeytin laikkukirjokanukan istutusalustaan ämpärillisen vettä ennen istutusta.
Imeytin laikkukirjokanukan istutusalustaan ämpärillisen vettä ennen istutusta.

7.  Juurten kasvamiseen tarvitaan vettä

Olen näköjään koko ajan huolissani kasvieni hengissä pysymisestä. Yritän silti olla häiritsemättä niiden kasvua, koska parin istutusta seuraavan vuoden aikana useimmat kasvit tarvitsevat hoidoksi vain vettä.

Kastelusta olen oppinut, että yksivuotiset kasvit kastellaan helteellä joka päivä, monivuotiset kukkivat kasvit ja pensaat noin kaksi kertaa viikossa ja puut kerran viikossa. Mitä isompi kasvi, sitä enemmän vettä kerralla. Usein toisteltu perustelu on, että pensaiden ja puiden juuret eivät lähde kasvamaan riittävän syvälle, jos kosteutta on pelkästään mullan pinnassa. Tavoitteena on, että kasvit löytäisivät jatkossa vetensä itse eikä niitä tarvitsisi kastella. Siksi olen tälläkin viikolla kastellut istutetut pensaat, vaikka on satanut. Tihku kastelee vain mullan pinnan.

Olen tietysti istuttanut paljon muutakin kuin tässä mainitut 22 kasvia. Ihan ensimmäiset istutukseni Palaseen olivat seitsemän kuunliljaa, jotka eivät lähteneet kunnolla kasvuun vielä tänä kesänä. En silti pidä perennojen istuttamista ihan niin vaikeana kuin puiden ja pensaiden, ja onhan niillä hinnassakin eroa. Perennan taimen voin kasvattaa vaikka itse siemenestä, kun vartetun pikkupuun hinta voi olla 80 euroa. Sellaisia ei tapa mielellään.

--

Päivän kuva: Syyshortensia Wim's Red kuuluu todennäköisesti onnistuneisiin istutuksiini. Se näyttää voivan hyvin. Toistaiseksi.

 

Kommentit (2)

Lisa Johnson
2/2 | 

https://psilocybinstore.org/
https://doctorshroomsfarm.com/
https://trippylife.co/
https://psycheplanet.org/
https:// psycheplanet.net/
http://steroidplanet.org/
https://psilocybinplanet.org/
https://thaiseedbank.org/
https://psilocybinplanet.org/product-category/buy-magic-mushrooms-online...
https://magicmushroomplanet.org/
https:// magicmushroomworld.net/product-category/best-place-to-buy-shrooms-edibles-oregon-overnight-shipping-next-day-delivery-shrooms-edibles-for-sale-near-me/
https://trippyworld. us/product-category/buy-magic-mushrooms-online-california-usa-discreet-shipping-worldwide-psilocybin-mushrooms-for-sale/
https://magicmushroomplanet.org/product-category/magic-mushroom-edibles- for-sale-online-california-ship-anywhere-buy-shroom-edibles-online/
https://magicmushroomplanet.org/product-category/buy-dried-psilocybin-on... sale-near-me/

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty esimerkiksi kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tulekaan maraton- eikä joogamummoa, vaan tulee kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 63-vuotias ja eläkkeellä perjantaisin. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista, mikäli algoritmien jumalat ovat suosiolliset!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016