Kuumeinen toimeliaisuus on vallannut taloyhtiön. Kun putkiremontin siirtymiseen rapuista asuntoihin on armonaikaa kaksi kuukautta, autotalleja tyhjennetään asbestitöiden alta, vinttikomeroita käydään läpi ja kellareita ratsataan. Pihaan tuotu siirtolava on tyhjennetty jo kolme kertaa.

Jätelavan sisältö on kaikkien kiinnostuksen kohteena. Joka ainoa kurkistaa ohi mennessään, mitä lavalle on ilmestynyt sitten viime kerran. Puolisoni on pelastanut sieltä melkein ehjän kuntopyörän, jonka hän korjasi käden käänteessä ja aikoo myydä. Veikkaan, että kiertoon on päätynyt yhtä ja toista muutakin. Ylitarjontaa näyttäisi olevan ainakin punotuista pajukoreista, jotka olivat suuressa huudossa vain vähän aikaa sitten - olisiko siitä 20 vuotta?

Oman vinttikomeromme perukoilta löytyi muun muassa aiempien asukkaiden rikkinäinen potkukelkka, tapetin ja muovimaton jämiä sekä vanha bideeallas. Putkiremppa tarjosi mainion mahdollisuuden päästä niistä eroon, joten ei kun lavalle! Vai olisiko pitänyt tehdä bideestä vesiaihe parvekkeelle? Nyt on myöhäistä katua, sillä lava on jo tyhjennetty.

Eipä mennyt kuin pari päivää, kun raksaukko jo iski puolisooni kiinni pihalla ja vaati uutta katselmusta.

Autotallimme saattaa olla taloyhtiön ainoa, jota ei tarvitse tyhjentää. Mutta voih! Emme silti ole päässeet muita helpommalla. Meillä on kaksi taloyhtiöltä vuokrattua varastotilaa, joista toinen on ollut täynnä edesmenneiden appivanhempieni jäämistöä ja toinen toimii puolisoni yrityksen varastona. Ensinmainittu määrättiin tyhjennettäväksi kokonaan ja toinenkin osittain, jotta niiden katoissa kulkevat viemäriputket päästään sukittamaan.

Ihan ensimmäiseksi ajoimme Biltemaan ostamaan varastohyllyjä ja pahvilaatikoita. Puolisoni kokosi hyllyt ja tiivisti varastoaan niin, että perintötavaralle tuli tilaa. Samaan aikaan minä pakkasin jäämistön kirjat ja valokuva-albumit 10 pahvilaatikkoon. Ne ja muut tavarat saatiinkin aivan mainiosti mahtumaan varaston puolelle. Homma oli helpompi kuin luulimmekaan. Onnittelimme toisiamme pölyisinä, mutta tyytyväisinä.

Eipä mennyt kuin pari päivää, kun raksaukko jo iski puolisooni kiinni pihalla ja vaati uutta katselmusta. Yllättäen olikin tullut tarve siirtää eräs tietty putki kulkemaan koko varaston mitalta juuri siinä, mihin olimme äsken sijoittaneet uudet hyllyt ja siirtäneet jäämistön.

Tavarapaljoutta piti jälleen tiivistää. Se tehtiin viime viikonloppuna, ja työhön kului kahdelta mieheltä nelisen tuntia. Toisaalta varasto ei ole koskaan näyttänyt yhtä hyvin järjestetyltä kuin nyt.

Olen muuttanut mieltäni kylpyhuoneen tyylistä jo kaksi kertaa.

Saamme tilat takaisin käyttöömme noin kuukauden kuluttua, jolloin voimme alkaa siirtää sinne tavaraa asunnosta. Aion tyhjentää esimerkiksi kirjahyllyt kokonaan, koska en halua ravistella kivipölyä kirjojen välistä remontin jälkeen. Meillä on eteinen, olohuone ja kirjasto-työhuone avointa, ovetonta tilaa, joka todennäköisesti joudutaan luovuttamaan suurelta osin työmaaksi.

Remontin seuraava etappi lienee mankelihuoneeseen rakennettava mallikylpyhuone. Odotan sitä kärsimättömänä. Kylpyhuoneeni suunnittelu on vielä hieman levällään, sillä en ole kuullut suunnittelijastani mitään sen jälkeen, kun marras-joulukuussa poikkesimme katsomassa hanoja. Enpä taida minäkään olla malliasiakas, sillä olen muuttanut mieltäni kylpyhuoneen tyylistä jo kaksi kertaa. 

--

Päivän kuvat: Siirtolava kerää aarteita ja aarteenetsijöitä. Bilteman pienemmät pahvilaatikot ovat juuri sopivia kirjojen pakkaamiseen. Sähköjohdot on jo vedetty rappukäytävään ovemme eteen.

Kommentit (2)

nainen58

Kiva malli ja väri hiuksissasi, käy sinulle. Helppo varmaan hoitaakin. Kävi se vaaleakin, mutta tämä käy myös. Varmaan johtuu myös ihon ja silmien väristä, mikä hiusväri sopii parhaiten? Itse vaalennutan hiuksiani, tosin minulle on kokeiltu myös ruskean eri sävyjä, mutta ne ovat vanhentaneet ja tehneet vielä väsyneemmän näköiseksi, joten päädyttiin sitten vaaleaan, että se vähän piristäisi tätä nuutunutta olemusta. Minulla on myös univaikeuksia, osin kipujen, osin vaihdevuosien vuoksi. Selkäydinkanavan leikkauksen jälkeen jäi krooniset hermokivut sekä kulumista johtuvat kivut alaselässä, jotka säteilee jalkaan asti. Lisäksi aikuisiällä todettiin vielä yllätykseksi skolioosi, joka on kuluttanut ls-rankaa. Rintaranka on myös oiennut. Pääsisin selän luudutusleikkaukseen, mutta en oikein uskalla mennä, jos vaikka en pystykään kävelemään sitten enää koskaan? Myös naprapaatti sanoi, ettei ole hyvä idea. Nyt en tosin käy missään hoidossa toistaiseksi. Ajattelin jos kävisin kerran kokeilemassa Kalevalaista Jäsenkorjausta, osaisikohan ne siellä tehdä mitään selälle? Niin ne on minullakin juoksut juostu, nyt vain kävelen hissukseen, mutta onneksi koirakin on vanha, joten yhdessä mennä lönkytellään :) Tosin lenkilläkin pitää pysähtyä välillä, kun selkä menee ihan lukkoon. Näitä hemmetin kipuja kun on joka päivä, särkylääkkeistä ei ole juuri apua, joogavenytyksistä hieman. Lepoa pitäisi olla enemmän, mutta niin nämä päivät vaan menee kotiaskareiden parissa, kun vielä kaksi lastakin asustaa kotona opiskelujen vuoksi.
Keitin juuri vihreää teetä ja kuorin mandariinin ja teen kohta nauhoitetun lempeän joogavenytyksen. Sitten lähden ulos kun on niin ihana aurinko. Yritän etsiä jokaisesta päivästä jotain kivaa. Nytkin katselen, kun pikkulinnut syövät takapihan pensaassa.
Kaikkea harmia sitä kertyy muutenkin kummasti iän kanssa. Vaikka käyn säännöllisesti gynekologilla ja hammastarkastuksissa ja kävinkin jo syksyllä, niin nyt ykskaks hampaasta lohkesi iso pala paikkaa, ensi viikolla on sitten taas hammaslääkäri ja taitaa tulla isompi operaatio. Voihan se olla, että toisille ikä on vain numeroita, mutta kyllä se on vaan itselle oli totta, että kun neljänkympin raja ylittyi, niin kyllä kroppa alkoi kremppaamaan, niin eräs lääkärituttukin sanoi minulle, että silloin ne kaikki vaivat alkavat. Liikunta ja lepo olisi hyviä ja tärkeitä, mutta kun ei kumpikaan oikein onnistu kunnolla. Tilasin Familonilta pitkän putkityynyn, jonka laitan milloin lonkan alle, jalkojen alle tai sitten pitkin pituuttaan koko selän alle, että saan rintarankaa venytettyä.
Toivon sinulle pikaista paranemista ja iloa siitä, että tulee kesä ja lämmintä, jos vaikka pääsisit sitten paremmin jo liikkumaan. Et ole yksin kipujesi kanssa, kyllä meitä kohtalotovereita on täällä ja on tosi kiva, kun kirjoittelet, jotenkin siitä saan lohtua itsekin, tosin kyllä nuo sinun vaivat kuulostavat todella kurjilta.
Minä muuten kuvailen paljon luontoa ja elämiä, niistä tulee jotenkin hyvä mieli :)
Terveisin 59-vuotias mieleltään ikinuori :)

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos, kun kerroit tarinasi. Niinhän se taitaa olla, että jokaista supervanhusta kohti on kaksi meitä, joiden keho sanoo sopimuksen irti tavallistakin aikaisemmin. Myönnän, että olen supervanhuksille kade, mutta kyllä minusta on vähän vaarallistakin se, että heidät asetetaan ikään kuin esikuviksi kaikille. Kun ei se nyt vaan ole oma valinta, miten keho ikääntyy.

Kauneuden kokemukset ovat tärkeitä hyvinvoinnin ylläpitämisessä, vähintään yhtä tärkeitä kuin liikunta. Luonto, eläimet, niistä me suomalaiset saamme tukea ja lohtua. Minulle  leikkauksen jälkeen parveke kukkineen oli tavallistakin tärkeämpi, kun kotoa ei pystynyt lähtemään minnekään.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin nelisen vuotta sitten terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain hermokivut ja 15 kiloa massaa sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Nukun jo paremmin enkä tarvitse kipulääkkeitä päivittäin, mutta pitkille kävelyretkille en enää tässä elämässä pääse. Identiteettini sain takaisin erilaisena.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin krempoista ja niiden hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, uuden vaatevaraston keräämisestä, kodinhoidosta ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 58-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016